Kauppatorilla vallitsee oman siiven oikeus (Kirjoittaja: Janne Suutarinen)
Iisalmen Sanomien iskuryhmä koki lokkimafian kynsissä kauhua ja pettymystä.
Ihminen voisi hätäisesti päätellessään luulla, että maalla ollaan lähempänä luontoa kuin kaupungissa. On totta, että kiviset viidakot pitävät maasta puskevat metsät ja niityt kurissa, eikä holtitonta vihreyttä esiinny kuin paikallisessa kaupunginvaltuustossa, mutta eläinten hirmuvallasta ei pääse Helsingissäkään eroon.
Kaupunkirottien, citykanien ja jopa ravintolassa asioivien supikoirien lisäksi pääkaupunkiamme terrorisoivat häikäilemättömät ja ivallisesti rääkyvät mustavalkoiset kauhut.
Keskellä kirkasta Kauppatorin päivää päätti luontoäiti muistuttaa matkailijalle elämän ja polka-jäätelön ohimeneväisyydestä: kävi nimittäin niin, että röyhkeä lokki vei kylmäverisin siiveniskuin tötterön suoraan kädestäni. Anastuksen jälkeen siivekäs mulkvisti pudotti pallon satamalaiturille kovaäänisesti ilkkuneiden rikoskumppaneidensa nautittavaksi.
On kuitenkin todennäköistä, että lähimmäisenrakkautta tihkunut jäätelöpommitus oli lokille vain ikävä välttämättömyys, kun sen itsensä kokoisen polka-pallon lennossa nieleminen osoittautui mahdottomaksi. Näistä herkkuvarkaista en nimittäin kykene enkä halua tulkita minkäänlaista robinhoodmaisuutta.
Oli miten oli, viimainen lauttamatka Suomenlinnaan kului suuren surun ja kostonhimon saattelemana, kun lokkiparvi liisi vierelläni seuraten silmä kovana, josko hyödylliseltä idiootilta löytyisi lisää jäätelöä tarjolle.
Perillä Suomenlinnassa ostin lähikaupasta lohdutusjäätelön, jonka kyynel silmässä nautin sillä ainokaisella löytämälläni nurmikkoneliömetrillä, jolle hanhet eivät olleet paskoneet.
Tiesin, että ne pirulaiset odottavat minua vastarannalla.
Kauppatorin lokit ovat jo vuosikymmenet olleet kesäpäivän viettäjien riesana mutta myös erityisesti turistien ilona ja mielenkiinnon kohteena. Torin ylle on viritetty laaja verkko, joka estää ainakin väkivaltaisimmat syöksyhyökkäykset, muttei millään kykene täysin pysäyttämään lokkimafian toimintaa.
Lokit ja muut torin siivekkäät ovat oppineet lentämään verkon alle ja jäämään kojujen ylle kyttäämään herkkupaloja pohjattomiin pötseihinsä. Jos lintu kokee suoran hyökkäyksen liian riskialttiiksi, on vaihtoehtona myös ruokailijoiden tähteiden vaaniminen sekä enemmän tai vähemmän liikuttava kerjääminen.
Lokkijengin jokapäiväistä tihutyötä on yritetty vuosien varrella hillitä verkon lisäksi muun muassa liehuvilla lipuilla ja haukkaa muistuttavilla peloteleijoilla, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Torilla jopa päivystää palkattuja lokkivahteja, joiden päivätyö pyörii ihmisten eväiden turvaamisen ympärillä.
Ainut tehokkaaksi havaittu lääke oman siiven oikeuteen on ollut joitain vuosia sitten torille asennettu kaiutin, joka säännöllisin väliajoin kirauttaa ilmoille lokin oman hätähuudon. Selkärangasta lähtevä pakoreaktio ajaa siipiveikot hetkeksi muille maille, mutta tuttu ja totuttu lokkeilu jatkuu pian.
Vuonna 2014 brittiläinen media The Guardian valitsi Kauppatorin yhdeksi Euroopan parhaista toreista. Lehden artikkelissa torin lokkeja kuvattiin käyttäytymisensä perusteella Hitchcockin Lintujen häikäilemättömäksi näyttelijäkaartiksi.
Tämän vertauksen allekirjoitan täysin.
Lokkiparvi nautiskelemassa kähvelletystä jäätelöpallosta. (Kuva: Emilia Parviainen)
Savolaiset kävi pyörähtämässä isolla kirkolla. Juttu Iisalmen Sanomista.
Kauppatorin stuka-lokit olivat pistäneet savolaisten silmään. No mitään niille ei luonnollisestikaan voi eikä saa tehdä.
Koska luonto-arvot ja Arvo Pohja.