Oksymoroni
Suomalaisuus on kasvanut esiin eurooppalaisen nationalismin tuotteena, joka alkoi Saksassa 1700-luvun loppupuolella ja sai laajempaa suosiota 1800-luvulla. Suomessa nationalismi ja käsite "suomalaisuus" kasvoi 1800-luvun puolenvälin jälkeen tarkoittamaan jotain. Ennen sitä identifikaatio oli ensisijaisesti paikallinen, toissijaisesti maakunnallinen ja sen jälkeen hallitsijan valtakunnan mukainen.
Tämä historian katsominen tämän päivän näkökulmasta ja sen käsitteleminen tämän päivän käsitteillä luo aivan virheellisen kuvan menneistä.
Ei.
Kyse ei ole yksinomaan omasta identifikaatiosta. Paikallisidentifikaatio on vieläkin olemassa. Sen lisäksi meillä kaikilla on idiolekti. Suomalaisuus toki näkyy kaikissa kirjoituksissa ennen Porthanin valistustyötä ja myöhempää tietoista hegeliläistä kansallisromantiikkaa. Virallisena käsitteenä sitä ei juuri käytetty, koska oli svealainen kuningas ja hallinto. Turku oli Ruotsin toiseksi tärkein kaupunki.
Puhumme "ruotsalaisista" emmekä svealaisista tai göötanmaalaisista, vaikka he olivat tarpeiltaan ja identiteetiltään varsin erillisiä eikä Göötanmaan taivuttaminen Rooman uskoon poistanut tuota erillisyyttä kovin nopeasti. Yhdistävä tekijä göötanmaalaisille ja suomalaisille on ollut vaikkapa Kustaa Vaasa hoveineen ym. Siis hallinto.
Opin tämän Peter Englundilta. Tutkittuani hänen kirjoituksiaan huomasin, että suomalaiset ovat niissä aina
ruotsalaisia etenkin menestyksen hetkinä ja suurvaltaa tekemässä, koska on vain Ruotsi, jolla on itäinen puolisko. Mitään Ruotsi-Suomea ei tietenkään ole koskaan ollutkaan. Mutta sitten, kun joku sivistymätön sotamies tappaa vangin tai jesuiitan, hän mainitsee mielellään, että tekijä oli etnisesti
suomalainen.
Suomi on ollut jo 1300-luvulla (Birgitan luostarissakin) asiakirjoissa alueellinen yläkäsite, jonka alakäsitteitä ovat olleet savolaiset, hämäläiset, pohjalaiset, lappilaiset jne.
Tieteellisesti asiasta on konsensus kaikkialla maailmassa. Etninen ryhmä on väestöryhmä, jota yhdistää toisiinsa ja erottaa muista yhteinen rotu, kieli, kansalaisuus tai kulttuuri. Museoviraston esihistoria-sivustolla on kiteytetty että kansallisuuden voi sanoa olevan kielen, biologisen perimän eli geenien sekä kulttuuriperinteiden summa. Etnisyyden määrittelyssä voidaan käyttää seuraavia ehtoja: yhteinen alue tai maa, yhteinen syntyperä tai "suku", yhteinen kieli, yhteiset tavat ja kulttuuri, yhteiset uskomukset tai uskonto, yhteinen identiteetti ja itsetietoisuus, yhteinen nimi joka ilmaisee ryhmän, sekä yhteinen tarina alkuperästä.
Suomenruotsalaisuus täyttää edellisen kappaleen etnisen määritelmän myös, vaikka luoja nähköön loviisalainen ei aina edes ymmärrä Pedersören murretta. Suomenruotsalaiset ovat etnisesti kuin ulkosuomalaiset, kveenit, länsipohjalaiset ja inkerinsuomalaiset. Mutta länsipohjalaiset ovat etnisyydestään huolimatta silti ruotsalaisia ja kveenit norjalaisia ja suomenruotsalaiset suomalaisia.
Suomalaisuuden ei tarvitse olla etnistä, kuten ei amerikkalaisuudenkaan, joka ei ole mitenkään etnistä.
Lisäksi. 1800-luvun kansallisromantiikka ei ollut samaa kuin nationalismi.
