Valtion vuokraisäntä: käsikirjoitus
LUKUAIKA 18 MINUUTTIA
JAA:
JULKAISTU 26.11.2001 - 00:00. PÄIVITETTY 28.05.2015 - 15:49
Kuva Isosaaresta:
Korjausesimies Risto Pakarinen pitää huolta armeijan kiinteistöistä Isosaaren linnakkeessa Helsingin edustalla. Työhön kuuluu lämpö- ja vesihuoltoa, roskien kuskausta, keittiölaitteiden korjausta ja ympäristönhoitoa.
Pakarisen työnantaja on Puolustushallinnon rakennuslaitos. Se on virasto, jossa työskentelee 1 500 ihmistä: asentajia, siivoojia, korjaus- ja huoltomiehiä. Laitoksen väki on vähentynyt ripeästi kun varuskuntia on lakkautettu, tehtäviä yksityistetty ja työtahtia kiristetty. Laitoksen perustamisvuonna 1994 henkilökuntaa oli tuhat enemmän kuin nyt.
Risto Pakarinen:
"Täällä joutuu tekemään hommia laidasta laitaan. Talonmies kaupungilla ei lajittele roskia eikä hoitele ihmisten paskoja. Tai yleensä koko jätehuolto sekä raakaveden otto sekä kaikki teknillinen huolto kuuluu pitkälle meidän käsiin."
Kiinteistöjen huolto irrotettiin armeijan organisaatiosta, jotta sotilaat saisivat keskittyä sotimisen opetteluun ja harjoitteluun. Rakennuslaitoksen tulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa.
Valtiovarainministeriö haluaa yksityistää puolustushallinnon kiinteistöhuollon. Tilanne uudistukselle on nyt otollinen, koska armeijan kiinteistöt siirtyvät ensi vuoden lopussa puolustushallinnolta valtiovarainministeriön alaisen liikelaitoksen, Senaatti-kiinteistöjen omistukseen.
Pakarinen:
"Muutosta on nyt ollut jo seitsemän vuotta, epävarmuutta siitä mitä tulee tapahtumaan. Se ei anna takuuta niin kuin ennen on ajateltu, että valtio on varma työnantaja. Ja kun ei ole puhuttu asioista tarpeeksi. Elikkä tämä tiedottaminen että mitä tulee tapahtumaan; missä mennään, mitkä on vaihtoehtoja, on ollut aika katkonaista."
Tietoa ei välttämättä ole kenelläkään. Valtiovarainministeriö ja puolustusministeriö kävivät 90-luvun lopussa kädenväännön armeijan kiinteistöjen omistuksesta. Se päättyi vuosi sitten aiesopimukseen, jolla puolustushallinto luopuu kiinteistöistään. Rakennukset siirretään Senaatti-kiinteistöille, asunnot valtionyhtiö Kapiteelin tytäryhtiölle Kruunuasunnot Oy:lle ja metsät Metsähallitukselle.
Rakennuslaitoksen tulevaisuus jäi auki, ja valtiovarainministeriö nimitti selvitysmiehen pohtimaan asiaa. Selvitysmieheksi valittu kiinteistöliiton toimitusjohtaja Ukko Laurila sai ehdotuksen valmiiksi maaliskuussa. Sen mukaan rakennuslaitos myydään jollekin valtakunnalliselle huoltoyhtiölle.
Puolustushallinnon oma ehdotus rakennuslaitoksen muuttamisesta valtion liikelaitokseksi ei kelvannut hänelle.
Ukko Laurila:
"Tilanne on se, että kun tää on pitkään toiminut osana normaalihallintoa ja samat ihmiset ovat siellä ja on hirveän vaikea muuttaa tämän tyyppistä yksikköä hyvin kilpailukykyiseksi palveluorganisaatioksi koska sillä on sitä historiaa takanaan, hyvä historia takanaan, että se on kyllä hyvin vaikea tehtävä ja sillon nimenomaan minä lähdin siitä että pitäis ottaa vetoapua jostain hyvin toimivasta yrityksestä niin että pääsis siihen markkinaimuun mukaan ja sillä tavalla ei olis markkinoilla heittopussina."
Puolustusministeriö on nyt jo yhdeksän kuukautta laatinut vastausta Laurilan esitykseen. Pohdinnassa on viivytystaistelun makua. Arkaa aihetta ei haluta riepotella julkisuudessa; puolustusministeri Jan-Erik Enestam kieltäytyi kommentoimasta asiaa MOT:lle.
Ammattisotilailla ei ole Suomessa tapana arvostella korkeiden herrojen toimintaa. Isosaaren linnakkeen päällikkö suostuu sentään arvioimaan rakennuslaitosta:
Ahti Kannisto:
"Rakennuslaitoksen toiminta palvelee tällä hetkellä erittäin hyvin Isosaaren linnaketta. Eli meillä on siellä tutut kaverit, joille voi soittaa esimerkiksi keskellä yötä. Jos on joku ongelma, niin sieltä löytyy apu. - - Luuletko että tällä lausunnolla linnakkeen komentaja vaihtuu?"
Kuva kiinteistöseminaarista
Kiinteistöalan johtajat kokoontuvat vuosiseminaariinsa. Aiheena on yksi viime vuosikymmenen muodikkaista termeistä: new economy eli uusi talous. Pörssiromahduksen jälkeen suomennos on kuitenkin muuttunut vaatimattomammaksi: uudistuva talous. Tilaisuuden avaa Ukko Laurila.
Laurila:
"Tää on hyvä viesti meille, että meidän täytyy pitää huoli markkinoiden kilpailutilanteesta. Ei yksi riitä, että me kehitämme tuotteita ja teknologiaa, vaan meillä täytyy olla kilpailuympäristö joka sparraa meitä ja pakottaa tekemään uudistuksia."
Globalisaatio askarruttaa myös kiinteistöalaa eli –klusteria, kuten muodikkaasti sanotaan. Yksi seminaarin puhujavieraista on professori Prabhu Guptara, sveitsiläisen suurpankin UBS:n koulutus- ja tutkimuskeskuksen johtaja.
Hän pitää selvänä, että pankki- ja vakuutusalalla nähty kansainvälistyminen etenee myös kiinteistöalalle. Suuret kiinteistöyhtiöt hankkivat ennen pitkää tytäryhtiöitä myös Suomesta.
Guptara:
"Real estate is one of the most local industries that is left. And as the last of these local industries it is the last to feel pressure, but the pressure will come, and I think the pressure will come in the next two to three years. - - I would think that there would be room in the northern European market if you want to call it like that for one or two or three big global players to be present. I could think that there could be room for two or three European players to be present. But both of these would be nly for the very big markets like Helsinki, Stockholm, Copenhagen and so on. Oslo. But when you get to the smaller areas, then you will find that there is room for two or three Northern-Europe wide chains and there is room for two or three in each of these specialist areas."
(Kiinteistöt ovat viimeisiä paikkaan sidottuja toimialoja. Se kokee paineen viimeisenä, mutta paine tulee, luullakseni seuraavien kahden 2 – 3 vuoden aikana. - - Pohjois-Euroopassa voi olla tilaa yhdelle tai kahdelle maailmanlaajuisesti toimivalle kiinteistöyhtiölle. Luulen, että tilaa voisi olla myös kahdelle tai kolmelle eurooppalaiselle yhtiölle, mutta ne keskittyisivät vain suurille markkinoille kuten Helsinkiin, Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Osloon. Pienemmillä paikkakunnilla on tilaa kahdelle tai kolmelle pohjoismaiselle kiinteistöketjulle sekä kahdelle tai kolmelle erikoiskiinteistöihin keskittyvälle yhtiölle.)
Ennen pitkää saamme siis tottua ajatukseen, että ulkomaalaiset omistavat arvorakennuksia ainakin Helsingissä. Jos valtion kiinteistöt joskus yksityistetään, myös yliopistot ja armeijan kasarmit voivat päätyä ulkomaalaisiin käsiin.
Mutta niin pitkälle ei sentään ole tarkoitus mennä. Valtiovarainministeri Sauli Niinistön mukaan "nähtävillä olevassa tulevaisuudessa Senaatti-kiinteistöt jatkaa valtion liikelaitoksena".
Kiinteistöseminaariin osallistuu myös Senaatti-kiinteistöjen pääjohtaja Aulis Kohvakka. Hänet värvättiin Valtion kiinteistölaitoksen uudistajaksi yksityiseltä ABB:ltä vuonna 1999. Kohvakan aikana laitoksen tulos on parantunut reippaasti. Nimi vaihtui Senaatiksi viime keväänä.
Kohvakan on kuultu pohtivan laitoksensa muuttamista osakeyhtiöksi, vaikka valtiovarainministeriö ei olekaan lämmennyt ajatukselle. Senaatin tulevaisuus on arka asia juuri nyt, kun armeijan kiinteistöt pitäisi siirtää sen omistukseen. Mutta minkälainen tilanne voisi olla viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?
Aulis Kohvakka:
"Jos laitetaan aikaväli 5-10 vuotta niin kyllä sillon vois kuvitella että on tapahtunut tässä toimintamuodossa edistystä. - - Täytyy sekin sanoa että me ollaan tyytyväisiä myös tähän liikelaitosmuotoon ja me oikeastaan toimitaan markkinoilla markkinoitten tavoin jo, liikelaitoshan on siellä viraston ja osakeyhtiön välimuodossa, ehkä vähän lähempänä osakeyhtiötä, mutta tietysti optioita sais enemmän varmaan toiminnalle jos olis yhtiömuotonen toiminta."
Liikelaitoksen johtajana Kohvakka on saanut kuunnella kritiikkiä kahdelta suunnalta. Yksityisetkin kiinteistöyhtiöt ottavat mielellään yliopistoja ja virastoja vuokralaisikseen, mutta Senaatin vuokrat ovat yleensä juuri sen verran yleisen vuokratason alapuolella ettei vaihto kannata.
Senaatin vuokralaiset ovat puolestaan valittaneet, että vuokrat ovat liian korkeita. Yliopistoissa ollaan laajasti sitä mieltä, että Senaatin tulosta on kaunistettu akateemisen opetuksen ja tutkimuksen kustannuksella. Kysyin asiaa kaikilta yliopistojen ja korkeakoulujen rehtoreilta; enemmistö piti vuokrajärjestelmää kelvottomana. Vain muutamassa vastauksessa asetettiin hyödyt etusijalle: uusia rakennushankkeita on saatu liikkeelle.
Jotkut yliopistojen laitokset ovat joutuneet luopumaan osasta tilojaan. Rahat eivät muuten riitä kohonneiden vuokrien maksuun.
Helsingin yliopiston maantieteen laitos muutti keväällä keskustan Porthaniasta Kumpulan Physicumiin. Laitoksen pinta-ala pieneni neljänneksen, vaikka vuokra nousi. Luonnonmaantieteen professori Matti Seppälä sai tyytyä puolet pienempään huoneeseen kuin ennen. Kirjahyllytilan määrä putosi 60:stä 16:een metriin. Professori hikeentyi.
Matti Seppälä:
"Meidän toimintamme on häiriintynyt tästä uudistuksesta ja muutoksesta olennaisesti. Me emme pysty pistämään käyntiin projekteja joita mahdollisesti saataisiin, koska meillä ei ole tilaa. Joka kerta kun jokin uusi hanke esitetään, niin silloin sanotaan että mistä tilat, onko teillä varaa vuokrata lisää tilaa tähän hankkeeseen; ja näin ollen se tahtoo kaatua tilanahtauteen toiminnan kehittäminen."
Tässä on maantieteen laitoksen laboratorio. Opetusryhmät pitää jakaa kahtia, jotta kaikki mahtuvat sisään. Seminaarihuoneetkin ovat ahtaita koppeja. Taulut putoilevat helposti kapeiden käytävien seiniltä, kun vastaantulevat ihmiset joutuvat väistelemään toisiaan.
Senaatti-kiinteistöt on pessyt näistä ongelmista omat kätensä. Sillä on eduskunnan siunaamat tuottotavoitteet. Yksittäisten laitosten ahtaus on yliopistojen oma ongelma, josta on turha syyttää vuokraisäntää. Mutta toki moderni tilankäytön optimointi on saatava ulotettua myös akateemiseen maailmaan:
Kohvakka:
"Mä lähtisin aika varovasti konsultoimaan yliopistoja, mutta paljon olen käynyt niissä tiloissa ja uskomaton määrä on tyhjiä luokkia ja salejakin siellä, käykääpäs katsomassa."
Kuva Helsingin yliopiston päärakennuksesta
Terttu Nurro:
"Okei, lähetäänkös kiertämään? – Lähetäänpäs kiertämään."
Helsingin yliopiston päärakennus valmistui 1832. Sata vuotta myöhemmin rakennettu uusi puoli mukaan lukien pinta-alaa on 20 000 neliömetriä. Vuokraa tästä kaikesta on maksettu Valtion kiinteistölaitokselle vuodesta 1995. Nykyisin pääomavuokra on 40 markkaa neliöltä kuussa, kaikkiaan lähes kymmenen miljoonaa vuodessa. Sen päälle tulevat vielä hoitokulut, noin kaksikymppiä neliöltä.
Järjestelmän tarkoitus on kerätä rahaa peruskorjaushankkeisiin sekä pakottaa yliopistoa käyttämään tilaansa entistä tehokkaammin. Juhlasalin vuokra on noin 20 000 markkaa päivältä.
MOT: Tehän vuokraatte tätä salia nykyisin myös yrityksille pikkujoulutarkoituksiin?
Nurro: Ei ei ei.
MOT: Miksei, jos se maksetaan?
Nurro: Ei missään tapauksessa. Meillä on kuitenkin tietyt säännöt että mihin tätä vuokrataan.
Päärakennuksen pinta-alasta vain puolet on opetus- ja toimistokäytössä. Talossa on leveitä portaikkoja ja käytäviä. Silti näistä hukkatiloistakin on maksettava.
Yliopiston korkein päättävä elin on laitosten esimiesten ja –naisten muodostama konsistori. Sillä on oma istuntosali kerran kuussa pidettäviin kokouksiinsa. Taas hukkatilaa.
MOT: Voisiko tätä vuokrata jollekin yhtiölle esimerkiksi yhtiökokouskäyttöön?
Nurro: Ei. Ei.
MOT: Miksei? Siitä tulisi rahaa.
Nurro: Joo, mut me ei vuokrata. On tiettyjä asioita, joita me ei. Niinkun mä sanoin niin tää ei ole meille bisnes.
MOT: Te elätte siinä vielä vanhaa aikaa.
Nurro: Niin. Me halutaan tietyissä asioissa varmaan elääkin vanhaa aikaa. Et jotkut arvot on kunniassaan yliopistossa, ja nää on rakennettu tiettyjä tarkotuksia varten ja me halutaan pitää ne arvokkaina tiloina.
Kuva Sörnäisten rannasta
Senaatti-kiinteistöt rakennuttaa paraikaa itselleen ja Stakesille uuden ajan toimitiloja Helsingin Sörnäisiin. Talosta tulee ns. raportoiva kiinteistö, joka kerää tarkkaa tietoa ulko- ja sisälämpötiloista, ilmanlaadusta, energiankulutuksesta, valaistuksesta ja ihmisten sijainnista. Mittarit ja anturit syöttävät koko ajan dataa pilottiprojektin tietojärjestelmään. Työntekijät voivat seurata päätteiltään esimerkiksi huoneilman hiilidioksidipitoisuutta.
Kuva Karita Mattilasta ja Johanna Rusasesta
Kohvakan älytalo on herättänyt yliopistoissa ärtymystä, samoin kuin hänen hieno työsuhdeautonsa ja oopperaharrastuksensa. Senaatti sponsoroi vuokralaistaan kansallisoopperaa vuosittain tuntemattomalla summalla ja myöntää nuorille laulajille Karita Mattila –stipendejä.
Kohvakka:
"Me tarvitaan tunnettuisuutta, ja tähän vois englannin termillä sanoo double dip: oma kiinteistö, oma vuokralainen ja Karita Mattila siihen, et me ollaan erittäin tyytyväisiä siihen sopimukseen."
Helsingin Sanomien haastattelussa Kohvakka ilmoitti viime talvena vaihtavansa autoa, jotta siitä ei tarvitsisi vinoilla. Auto on kuitenkin edelleen sama Volvo V70, josta hän maksaa 4 750 markkaa kuussa.
Kohvakka:
"Mulla ei oo koskaan ollu mersua tässä työpaikassa, edellisissä on kyllä ollu, et tässä on niinkun kaikki on väärin mitä siihen aihepiiriin kuuluu."
Entä ne vuokrat – pitäisikö niitä korottaa aidon kilpailun hengessä todellisten markkinavuokrien tasolle, vai pitäisikö Senaatin armahtaa köyhtyviä yliopistoja ja korkeakouluja?
Kohvakka:
"Me halutaan kyllä koko ajan saada vuokrat sille tasolle, että ne on kilpailukykyisiä mutta kuitenkin markkinoihin nähden niin kuin terveitä. – Ja terveitä tarkoittaa tässä? – Ei liian alhaisia mut ei missään tapauksessa liian ylhäisiäkään tai korkeita."
Senaatti-kiinteistöjen hallussa on noin kolmasosa valtion koko kiinteistöomaisuudesta, jonka arvo on noin 60 miljardia markkaa. Jos rakennuksiin sijoitetut rahat saataisiin liikkeelle, niillä voitaisiin maksaa koko valtion toiminta kolmen ja puolen kuukauden ajan, tai sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön kaikki menot koko vuoden ajan.
Juhani Turunen:
"On se aika paljon, on se aika paljon ja tietysti oikeastaan vasta viime vuosina on ryhdytty miettimään sitä todella, että mitä näillä kiinteistöillä tehdään, kuinka paljon niitä tarvitaan ja mistä voitaisiin luopua."
Noin viidesosa valtion kiinteistöomaisuudesta on kahdessa osakeyhtiössä. Pörssiyhtiö Spondasta valtio omistaa 48 prosenttia, ja sen hallussa on entisen Skopin jäämistöön kuuluvat arvokiinteistöt kuten Helsingin Itäkeskus. Valtion yksin omistamalle Kapiteelille taas on siirretty roskapankki Arsenalin kiinteistöt sekä runsaasti valtiolle ja valtionyhtiöille tarpeettomaksi käyneitä rakennuksia ja tontteja.
Valtion kiinteistöpolitiikkaan liittyy myös rakennushallituksen lakkauttamisen jälkeen perustettu huoltoyhtiö Engel Oy, josta valtio omistaa 43 prosenttia. Muodollisesti se ei siis ole valtionyhtiö, vaan valtion osakkuusyhtiö. Valtion määräysvalta on kuitenkin taattu, koska Engelin suurin omistaja on entisen Postipankin, nykyisen Sampo-ryhmän pääomasijoitusyhtiö. Valtio omistaa Sammosta 40 prosenttia.
Jos sotaväen kiinteistöt siirtyvät Senaatti-kiinteistöille ja puolustushallinnon kiinteistöhuolto ulkoistetaan Laurilan ehdotuksen mukaisesti, Engelin asemasta voi tulla ongelma. Jos se saisi rakennuslaitoksen työt, kilpailijat voisivat syyttää valtiota oman yhtiönsä suosimisesta. Kovin puhdasta markkinataloutta ei ole sellainen, jossa sekä palvelun tilaaja että tuottaja ajavat valtion etua.
Vajaa kolmasosa valtion kiinteistöistä on sitten itsenäisissä kiinteistöyksiköissä. Valtiovarainministeriö on yrittänyt saada niiden vaihto-omaisuuden siirretyksi Kapiteeliin ja käyttöomaisuuden Senaatti-kiinteistöihin.
Ministeriön johtama valtion kiinteistöhallinnon organisointityöryhmä lähestyi muutama vuosi sitten kiinteistöyksikköjä ja ehdotti rakennusten siirtoa Kiinteistölaitokselle. Myös eduskunta piti saada maksamaan vuokraa valtiovarainministeriön laitokselle.
Kuva eduskunnan kirjeestä
Puhemies Riitta Uosukaisen ja hallintojohtaja Kari T. Ahosen vastaus oli tyly:
"Eduskunnalla ei ole mitään syytä suostua siihen, että sen käytössä olevat kiinteistöt siirrettäisiin valtiovarainministeriön alaisuuteen ja eduskunta siirtyisi omissa tiloissaan vuokralaiseksi. Ei ole mielekästä asettaa kansallisomaisuutta olevalle eduskuntatalolle ja lisärakennuksille pääoman tuottotavoitetta eikä sen asettamisella olisi tavoiteltua ohjausvaikutusta, koska ylimääräisiä tiloja ei ole."
Myös tusinan verran muita kiinteistöyksikköjä kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta. Muun muassa Rajavartiolaitos, Museovirasto, Suomenlinnan hoitokunta, Metsäntutkimuslaitos, Merenkulkulaitos ja Ratahallintokeskus sekä tasavallan presidentin kanslia toimivat edelleen omissa tiloissaan, kuten myös puolustusvoimat ensi vuoden loppuun asti.
Vastahangasta huolimatta valtiovarainministeriö ei luopunut tavoitteesta: kiinteistöt pitää keskittää. Perustelu on se, ettei kiinteistöjen hallintaa eli manageerausta osata hoitaa yhtä hyvin joka paikassa. Omistajaohjauksen tarkoitus on muun muassa pitää yllä tervettä kilpailua rakennusalalla ja rajoittaa rakennusliikkeiden eli gryndereiden valtaa.
Turunen:
"Ensikskin on ollut tärkeätä se, että muodostuu tämmönen hyvin vahva osaamiskeskittymä jossa tätä valtion kiinteistöosaamista on jossa sitä voidaan tää valtion kiinteistölaitos senaattikiinteistöt on myöskin hyvin vahva toimija markkinoilla josta on tietysti etua sillon kun käydään neuvotteluja ja toisaalta voi sanoa sen myöskin, että Senaatti-kiinteistöt on omaksunut tämmösen asiakaslähtöisen toimintatavan joka merkitsee sitä että pyritään tämmösiin kumppanuuksiin ja asiakasta palvellaan mahdollisimman hyvin."
Periaate on kaunis, mutta käytännössä sen toteutuminen on kangerrellut. Senaatti-kiinteistöjen asiakastyytyväisyystutkimukset kertovat, ettei muutosta ole juuri tapahtunut viidessä vuodessa. Asiakassuhteiden hoito on kyllä parantunut, mutta ostettujen palvelujen laatu on asiakkaiden mielestä huonontunut.
Mutta on Senaatilla tyytyväisiäkin asiakkaita. Vankilat siirtyivät sen omistukseen viime vuodenvaihteessa, ja vuosikymmeniä valtion budjeteissa unohdettu vankeinhoitolaitoksen investointiohjelma saatiin vihdoin käyntiin.
Vanhassa järjestelmässähän laitoksen tai yliopiston piti esittää hankkeensa ensin omalle ministeriölleen, joka puolestaan koetti saada sitä läpi valtiovarainministeriössä ja hallituksen budjettineuvotteluissa, minkä jälkeen tarvittiin vielä eduskunnan budjettipäätös
Markku Salminen:
"Kuvaavaa on että esimerkiksi Katajanokan vankilan senaatin papereissa luki että vankilalle ei myönnetä korjausrahoja koska se pikaisesti siirretään uuteen paikkaan ja tää tapahtui vuonna 1906, ja nyt Vantaan vankila otetaan käyttöön 2002. Tää kuvaa sitä hidasta kehitystä mikä on ollu näitten 1800 luvun heikkokuntoisten kiinteistöjen kanssa."
Nykyisin Senaatti-kiinteistöjen vuokralaisena vankeinhoitolaitos tilaa Senaatilta rakennustyöt, Senaatti hankkii rahat ja rakennuttaa. Vuokralaisen pitää vain mitoittaa tilauksensa sen mukaan, miten paljon käypää vuokraa se voi maksaa.
Peruskorjauslistalla kärkipäässä on Riihimäen vankila. Se on erikoistunut vaikeimpien tapausten, rikoksenuusijoiden majoittamiseen. Muuri on lähes 10 metriä korkea ja siinä on 1,2 miljoonaa tiiltä. 1930-luvulla rakennetussa talossa ei ole tehty lainkaan peruskorjausta. Selleissä ei ole vessoja; tarpeet on tehtävä huoneessa olevaan paljuun.
Olli Sorvari:
"Muurit on ollu ihan riittävän korkeet. - Kyllä ylikin on kiivetty, mutta ne on paljon korkeemmat ylhäältä katsottuna kuin alhaalta katsottuna."
Vankilan yläkerroksissa on kaksi kokonaista osastoa suljettu, koska tilat ovat rapistuneet käyttökelvottomiksi.
Sorvari:
"Täällä on kosteusvaurioita, että vedet on suljettu ja niinkuin näkyy, niin WC:tä ei ole. – Mutta vaikka nää on pois käytöstä niin kuitenkin teidän vankila maksaa näistä tiloista vuokraa eiks niin? – Kyllä. Koko kiinteistö lasketaan. – Miltä tuntuu maksaa vuokraa tällaisesta? – Ei tunnu hyvältä, ei veronmaksajana enempää kuin työntekijänäkään."
Vankilan asukkaiden huolista päällimmäisiä on juuri vessojen puute. Paljusellissä asuminen on nöyryyttävää etenkin kesähelteillä, kun haju ei ota asettuakseen.
Kalle, vanki:
"Se on mun mielestä juuri se ihmisarvokysymys, yksi tärkeimmistä niistä. Eli että on mahdollisuus normaalit tarpeet suorittaa, niin se ois mun mielestä tärkeetä ja se osoittais sen, että oltais ainakin joku tavoite saavutettu siinä inhimilisessä vankipolitiikassa."
Lähetin kaikille Suomen vankilanjohtajille kirjeen ja kysyin heidän kokemuksiaan Senaatti-kiinteistöistä ensimmäisen vuokralaisvuoden aikana. Vastausten jakauma ei yllättänyt: investointilistalle päässeet vankilat olivat tyytyväisiä. Uudempien vankiloiden johtajat ihmettelivät vuokrarahan kierrätystä valtion taskusta toiseen.
Tässä on myös uuden järjestelmän heikko kohta: mikään ei takaa sitä, että vuokrarahoja saadaan riittävästi tulevina vuosina. Yliopistot ovat jo havainneet, että vuokrat eivät kuuluu samalla tavalla joustaviin kustannuksiin kuin henkilöstökulut ja laitehankinnat. Senaatin vuokrissa on tiukat indeksiehdot.
Yliopistot voivat hankkia ulkopuolistakin rahoitusta, mutta vankiloiden ja armeijan mahdollisuudet saada rahaa muualta kuin valtion budjetista ovat olemattomat. Niillä on toinenkin yhteinen ongelma, turvallisuuden ylläpito. Vankeinhoitolaitos kieltäytyi sen vuoksi omien huoltotöidensä yksityistämisestä.
Markku Salminen:
No vangit ensinnäkin, joilla on osallistumisvelvollisuus hehän ovat kunnostaneet meidän kiinteistöjä ja lisäks pidettiin tärkeenä että siellä toimii ja valvoo meidän oma henkilökunta joka on kontrolloitua, meidän on aika vaikea sietää sitä tilannetta että vankilan alueella liikkuu henkilöitä joiden taustoja ei voida riittävästi kontrolloida, turvallisuustekijät johtavat siihen jo suoraan, että me pidämme oman henkilökuntamme ja koulutamme sen.
Puolustushallinto on juuri nyt saman pohdinnan edessä. Pitäisikö kiinteistöhuollon yksityistäminen ja kilpailuttaminen hyväksyä vai ei? Paljonko uuden tilaajaorganisaation perustaminen maksaa? Pitääkö varuskuntien päälliköiden hoitaa huoltotöiden kilpailuttamista ja muuta kiinteistöhallintoa? Entä kuka tarkistaa ulkopuolisten taustat, kun varuskunta-alueille tulee yksityisten huoltoyhtiöiden väkeä? Miten suhtautua ulkomaalaisiin siivoojiin, kun ala kansainvälistyy?
Guptara:
"The main risk in the defence side is if the cleaning contracts for example, the maintenance contracts, the service contracts are in private hands which are not Finnish. I think if they are in Finnish hands and there are really only Finnish people doing the work, probably the risk may not be that high. But of course the economic pressure is then for it to be then given to any company in Europe, which is willing to do that. And then of course if you give it to any company in Europe which has people from all kinds of nationalities and all kinds of immigrant backgrounds and so on, who are members of these companies, coming in to do the cleaning or the maintenance or servicing, there is a question about how secure that could be."
(Suurin riski puolustusalalla ovat siivous- ja huoltosopimukset. Jos ne ovat suomalaisten käsissä, riski ei ole niin suuri. Mutta tietysti taloudellinen paine ajaa siihen, että kilpailu pitää avata kaikille eurooppalaisille yhtiöille. Jos siivous ja huolto annetaan yhtiölle, jolla on työntekijöinä ulkomaalaisia ja erilaisia maahanmuuttajia, herää kysymys miten turvallista se voi olla.)
Kuva Horneteista ja Rissalasta
llmavoimien ylpeys on Hornet-hävittäjä. Niitä on muun muassa täällä Karjalan lennostossa, joka pitää majaa Rissalan tukikohdassa Siilinjärvellä Kuopion naapurissa. Valvonta on tarkkaa; kuvausryhmän oppaaksi tulee itse lennoston esikuntapäällikkö.
Lauri Valleala:
"Tämä rakenne on optimoitu lentokoneiden säilyttämiseen ja päivittäiseen käyttöön. Mutta sitä en pitäisi mahdollisena, että joku puolustusvoimien ulkopuolinen taho toimisi meidän kanssa yhdessä tässä tilassa."
Eversti Valleala ei ole halukas ottamaan kantaa kiinteistöjen omistuskysymykseen. Mutta puolustushallinnon rakennuslaitoksen mahdollinen lakkautus ja kiinteistöhuollon siirto yksityiselle yhtiölle saa hänet mietteliääksi:
Valleala:
"Tämmöinen huoltoyhtiön ammattitaito on hyvin pitkälle riippuvainen myöskin siitä, kuinka kauan he ovat täällä töitä tehneet, mikä näkyy esimerkiksi tämänhetkisessä kiinteistönhuoltotoiminnassa. Jos huoltohenkilöstö tiuhaan vaihtuu, on selvää että näihin asioihin sisällepääsy kestää kauemmin. Sittenhän on tietysti selvää, että kiinteistönhuoltoihmiset joutuu toimimaan meidän salaisuuksien äärellä ja ilmavoimien etu on, että nämä salaisuudet ovat mahdollisimman pienen joukon ulottuvilla."
Nykyisin se joukko pysyy pienenä, koska rakennuslaitoksen väki ei vaihdu. Rissalassa huoltohenkilökunnan uusin jäsen on laitossiivooja Anu Parviainen. Hän tuli taloon vuonna 1990. Sen jälkeen väkeä on vain lähtenyt.
Markku Toivanen:
Tässä on näitä kokouksia käyty ja eri työryhmissä pohdittu, niin sanaakaan ei ole vielä sovittu henkilöstön asemasta tähän päivään mennessä. Että tämä näistä lupauksista.
Valtion kiinteistöpolitiikasta on paljon vaikeampi saada tietoa kuin valtion muusta yritystoiminnasta. Asiaan vihkiytyneet puhuvat valtion kiinteistöstrategiasta. Sillä tarkoitetaan tätä salaiseksi leimattua talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöstä vuodelta 1998. Tässä sovitaan Kapiteelin perustamisesta ja kiinteistöyksiköiden määrän vähentämisestä.
Sen jälkeen politiikkaa ei olekaan täsmennetty. Kymmenien miljardien arvoista kiinteistöomaisuutta ohjailevat valtiovarainministeriön virkamiehet ja työryhmät. Uusin niistä on nimeltään "valtion kiinteistöjen hallintalainsäädäntöä valmisteleva työryhmä". Se koettaa edeltäjiensä tapaan lakkauttaa Senaatti-kiinteistöjen ulkopuolelle jääneitä kiinteistöyksikköjä.
MOT: Onko teille itsellenne selvää, mikä on valtiovarainministeriön kiinteistöpoliittinen tavoite pitkällä aikavälillä?
Kohvakka: No semmoista pitkän tähtäimen julistusta ei ole mun tiedossa.
MOT: Pitäisikö olla?
Kohvakka: Aina se selvittäis kyllä polkuja ja valintoja.
MOT 26.11.2001
Toimittaja Matti Virtanen
