IL paljastaa: Suomi avustaa Natoa Venäjä-analyysissä
Perjantai 19.2.2016 klo 04.55
Iltalehden tietojen mukaan Suomi avustaa Natoa sen laatiessa kevään aikana kokonaisvaltaista analyysia Venäjän sotilaallisista ja poliittisista aikeista Euroopassa.
Naton Euroopan-joukkojen komentaja kenraali Philip M. Breedlove saapui Suomeen puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindbergin vieraaksi elokuussa 2015. (MIKKO VIRTA)
Suomi on ottamassa yhä uusia askelia tiivistyvässä Nato-yhteistyössä.
Raportti on tulossa Naton ulkoministerien pöydälle toukokuussa. Selonteko ja siihen sisältyvät suositukset on tarkoitus hyväksyä heinäkuussa liittokunnan Varsovan huippukokouksessa.
Keskeinen väline analyysityössä on CMX16-niminen harjoitus, jonka Nato aikoo järjestää yhdessä Suomen ja Ruotsin kanssa. Harjoitusta kuvaillaan poliittis-strategiseksi.
Suomi ja Ruotsi analysoivat länsiliittoutuneiden kanssa Venäjän sotilaallisia suunnitelmia myös laajemmin kuin Itämeren suunnalla.
Tiedustelutietoa
Suomi ja Ruotsi ovat puineet Naton kanssa Itämeren turvallisuutta vuoden 2015 alusta lukien.
Iltalehden tietojen mukaan Suomi on antanut länteen tietoja muun muassa Venäjän harjoittamasta informaatiovaikuttamisesta ja propagandasta, sotilasstrategisista tavoitteista ja maan uuden sotilasopin vaikutuksista Itämeren alueella.
Yhteistoimintaa on kehitetty myös siviilipuolella huoltovarmuuden ja merikuljetusten turvaamiseksi.
Nato on lisäksi sopinut Suomen ja Ruotsin kanssa tiedustelutiedon vaihdosta. Jo nyt Suomi ja Ruotsi jakavat tiedustelutietojaan Naton kanssa, mutta päinvastainen liikenne on toistaiseksi ollut vähäisempää.
Venäjältä tulevia riskejä vastaan on myös sommiteltu yhteisiä keinoja. Niihin voisivat kuulua diplomatian ohella tietojen vaihto ja yhteinen tilannekuvan päivittäminen.
Nato kuitenkin pitää käsissään sen, että nimenomaan se sovittaa yhteen eri arvioiden poliittisen ja sotilaallisen puolen. Lisäksi sotilasliitto aikoo vastata yksin omasta puolustuksestaan ja pelotteen rakentamisesta.
Liittokunnan sisäisiin, syvempiin Venäjä-keskusteluihin liittoumattomat kumppanit eivät pääse mukaan. Suomalaisviranomaisten mukaan erityisen happamasti tähän suhtautuvat Baltian maat, jotka vetävät liittokunnan sisällä kaikkein kielteisintä linjaa Venäjään.
"Tilanteen kärjistäminen"
Moni pohjoinen Nato-maa uskoo, että juuri Itämerellä Venäjä haluaa testata Naton ja kumppanimaiden päättäväisyyttä, vaikka Nato on itse lisännyt harjoitustoimintaansa alueella rajusti.
Verenpainetta ovat nostaneet erityisesti Venäjän suunnitelmat sijoittaa Iskander-ohjuksia pysyvästi Kaliningradin alueelle.
Nato-haukkoihin kuuluvat Puola ja Baltian maat katsovat, että Venäjä pitää kohdata pelotteella ja resilienssillä eli joustavalla kyvyllä vastata ennakoimattomiin uhkiin. Toisaalta vuoropuhelun mahdollisuutta halutaan pitää yllä.
Kovaa linjaa vetävät maat uskovat, että Venäjän tavoite Itämerellä on varmistaa sotilaallinen yliote, kyky sotilaalliseen tilanteen nopeaan kärjistämiseen ja merkittävien joukko-osastojen kokoamiseen.
Kaksi raidetta
Naton heinäkuun huippukokouksen tärkeimmäksi aiheeksi nousee juuri yhteisen puolustuksen ja sotilaallisen pelotteen voimistaminen.
Sen väline on erityinen RAP-valmiusohjelma (Readiness Action Plan).
Samalla Naton suuret eurooppalaiset jäsenmaat, erityisesti Saksa ja Ranska korostavat pelotteen lisäksi vuoropuhelua Venäjän kanssa. Tätä kutsutaan niin sanotuksi kahden raiteen politiikaksi.
Natolla ei olekaan yhtenäistä Venäjä-politiikkaa.
Läntisestä sotilasliitosta korostetaan Suomelle, että luottamus Venäjään on mennyt eikä se enää kelpaa Natolle kumppaniksi, kuten vielä ennen Ukrainan kriisiä. Sitä ei kuitenkaan määritellä vastustajaksi tai viholliseksi.
Sotilasliiton ja Venäjän yhteistyörakenteet ovat edelleen olemassa, vaikka ne onkin Ukrainan kriisin takia nyt syväjäädytetty.
Kumppanit eivät enää listan kärjessä
Sotilasliitto Nato myönsi Suomelle niin sanotut laajennetut kumppanuusedut Walesin huippukokouksessa vuonna 2014. Puolustusviranomaisten mukaan edut myönnettiin, koska Suomi on lähettänyt sotilaita Nato-johtoisiin operaatioihin ja osallistunut Naton nopean toiminnan joukkoihin.
Ilman näitä panostuksia puolustusvoimien Nato-kontaktit olisivat jääneet ohuiksi, koska Afganistanin ISAF-operaatio päättyi vuonna 2014. Suomi osallistui operaation yhteistyössä Naton kanssa.
Suomi katsoo, että Itämeren turvallisuutta koskeva raportointi on juuri sellaista sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa, joka on tullut mahdolliseksi laajennetun kumppanuuden myötä.
Suomen puolella arvioidaan kuitenkin, että Naton tärkeysjärjestyksessä kumppanimaat eivät ole juuri nyt kovin kiinnostavia. Siksi puolustushallinnossa ja ulkoministeriössä kysytäänkin, ovatko Suomen kumppanuuden poliittiset rajat jo tulleet vastaan.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016021821139433_uu.shtml