Kuinka tyhmiä ihmiset ovat?
26.7.2016
BLOGIT Heikki Pursiainen
Muiden tyhmyyden ja tietämättömyyden valittelu on Brexitin, perussuomalaisten, ulkomaalaisvihan, Donald Trumpin ynnä muiden ajan ilmiöiden vuoksi tavallistakin suositumpaa. Kaksi äskettäin ilmestynyttä kirjoitusta kuvastaa suuntausta hyvin.
Toimittaja Yrjö Rautio
kirjoitti Helsingin Sanomien nettipainoksessa, miten ”köyhyys, työttömyys, syrjäytyminen ja muu osattomuus ovat ääriliikkeiden ja populismin tärkeintä kasvualustaa. Aineelliseen köyhyyteen liittyy usein henkinen köyhyys, tietämättömyys, vähäinen koulutus ja alhainen sivistystaso.”
Raution mukaan tietämättömät katsovat roskaviihdettä eivätkä lue kirjoja, vaan uskovat sosiaalisen ja vaihtoehtomedian valheet. Ääriliikkeet ja populismi voidaan kitkeä vain poistamalla köyhyys ja tietämättömyys.
Tyyliltään toisenlainen, mutta sisällöltään samansuuntainen oli toimitusjohtaja Mikael Jungnerin
Facebook-päivitys, josta
raportoitiin myös Iltalehdessä. Jungnerin mukaan ihmiskunnan ongelmat, kuten Trump ja Brexit johtuvat suureksi osaksi siitä, että ”avarakatseisia älykköjä” on niin vähän. Suuri osa ihmisistä ”käy hitaalla”. He eivät ymmärrä ”maailman monimutkaisia syy-seuraus -suhteita”, toisin kuin älyköt. Turkki, Trump, Brexit ja muut maailman ongelmat johtuvat Jungnerin mukaan tämän tyhmän enemmistön ”tonttuilusta”.
Minulla ei ole omaa tarinaa siitä, miksi populismi ja ääriliikkeet menestyvät juuri nyt. Mutta on runsaasti syitä epäillä, etteivät Raution ja Jungnerin tarjoamat tietämättömyys ja tyhmyys ole alkuunkaan riittäviä selityksiä näille ilmiöille. Ylipäänsä, yhteiskunnallisten ongelmien selittäminen muiden typeryydellä on epä-älyllistä ja pikkuisen epämiellyttävää.
Kutsukaa vaikka humanistiksi, mutta en suostu uskomaan ihmisten olevan pohjimmiltaan tyhmiä.
Tyhmyyteen perustuvan selitysmallin puutteet ovat aika ilmeisiä. Onkon vähän omituista että niitä tarvitsee erikseen tuoda esille. Mutta koska tätä selitysmallia koko ajan tarjotaan otan vapauden esittää muutamia huomioita sen keskeisistä ongelmista.
Vaikka satunkin tässä käsittelemään Raution ja Jungnerin tekstejä, ne ovat vain esimerkkejä. Samanlaisia ajatuksia on esitetty viime aikoina tämän tästä.
Ongelmien selittäminen muiden tyhmyydellä on laiskaa ajattelua
Yhteiskunnallisten ongelmien selittäminen toisten tyhmyydellä tai tietämättömyydellä on laiskaa ajattelua. Se on hyvin läheistä sukua ajatusmallille, jossa köyhien ongelmat nähdään ihmisten ominaisuuksista johtuviksi tai kehitysmaiden vaikeuksia selitetään paikallisella ”kulttuurilla”.
Samalla tavalla perussuomalaisia, Trumpia tai Brexitin puolesta äänestävät nyt vain ovat tyhmiä tai tietämättömiä. Joka tapauksessa he ovat aivan erilaisia kuin ajattelija itse. Sekä Rautio että Jungner edustavat tätä ajatusmallia. Raution ratkaisu on, että heidän paremmin tietävien täytyy vain kärsivällisesti opettaa tietämättömämpiä, jotta nämä näkevät valon.
Jungnerin mukaan mitään ei ole lyhyellä aikavälillä tehtävissä, koska tyhmyys on saavuttanut niin valtavat mittasuhteet. Pitkällä aikavälillä paremmin tietävien täytyy kasvattaa lisää paremmin tietäviä.
Viisas yhteiskunnallinen ajattelija lähestyy asiaa aivan päinvastaisesta suunnasta. Hän ajattelee asiaa kuin taloustieteilijä. Taloustieteilijän ensimmäinen ajatus on, että myös ”väärin” käyttäytyvät ihmiset ovat ihan fiksuja ja muutenkin aika samanlaisia kuin itse on. Se pakottaa etsimään syitä ihmisten käyttäytymiseen muualta kuin siitä, että he nyt vaan ovat erilaisia, siis tyhmempiä kuin minä. Se pakottaa kysymään, tekisikö itse samoin, jos kohtaisi samat huolet, rajoitteet ja olosuhteet kuin nämä ihmiset.
Uskon, että jos populismia halutaan ymmärtää, lähestymistavan täytyy olla tämä. On selvitettävä miksi muuten täysin järkevästi käyttäytyvät ihmiset haluavat äänestää Trumpia tai Teuvo Hakkaraista. Nämä ihmiset eivät ole oman tietämättömyytensä ja tyhmyytensä passiivisia uhreja. Jokin heidän elämässään saa heidät tekemään nämä valinnat. Kenties itse toimisin heidän asemassaan samoin.
En tietenkään halua väittää, etteivätkö toiset tietäisi enemmän kuin toiset. Esimerkiksi
täällä on osoitettu, että paremmin koulutetut äänestäjät tietävät enemmän asioista. Samasta paikasta löytyy myös paljon ajatuksia siitä, miksi fiksut ihmiset äänestävät tyhmästi. Mitä haluan väittää on, että suurin osa ihmisistä, myös esimerkiksi populistiliikkeiden kannattajista on aika fiksuja ja pärjääviä. Heidän sivuuttamisensa tyhminä tai hitaasti käyvinä on epä-älyllistä.
Myös valemedian lukeminen ja valheiden uskominen on liian pinnallinen selitys. Täytyy kysyä, miksi ihmiset seuraavat valemediaa, vaikka pystyvät aivan hyvin erottamaan luotettavan tiedon valheesta esimerkiksi työpaikalla tai autoa hankkiessaan. Valemedian täytyy tarjota ihmisille jotain mitä he haluavat.
Taaskaan en halua väittää, etteikö ihmisten kyvyssä käsitellä tietoa ei olisi eroja. Mutta silti minusta keskivertoihmisten kykyä lähdekritiikkiin helposti aliarvioidaan.
Koska ihmiset eivät ole pelkkiä tyhmyyden uhreja, heidät voi myös panna tilille valinnoistaan. Rasisteja ei tarvitse suvaita vain sen vuoksi, että he nyt vain ovat yksinkertaista väkeä. Myöskään persujen joukossa pyöriviä selkäpiitä karmivia tyyppejä ei pidä sivuuttaa tyhminä hörhöinä.
On samoin hyvin epätodennäköistä, että ihmisten valintoja voitaisiin muuttaa pelkästään jalkauttamalla hyväntahtoisia kansankynttilöitä ihmisiä valistamaan, kuten Rautio toivoo. Kysymys ei yksinkertaisesti ole pelkästään tietämättömyydestä, eikä ongelmaa siksi voida ratkaista tietoa levittämällä.
Onko tyhmyys lisääntynyt?
Muutoksia voi selittää vain muutoksilla. Vakiona säilynyt typeryys ei voi selittää lisääntynyttä populismia. Jos tietämättömyys tai tyhmyys ovat syynä populismin nousulle, Brexitille, Trumpille ja muille ajan ilmiöille, niiden on täytynyt lisääntyä merkittävästi aivan viime aikoina.
Merkittävän määrän ihmisiä on täytynyt siirtyä klassikkokirjojen parista roskaviihteen pariin. Perinteisiä puolueita ja ehdokkaita ennen äänestäneiden, nykyisten populistien kannattajien on täytynyt tyhmistyä. Aiemmin avarakatseisista sosiaalidemokraateista on yhtäkkiä tullut tyhmiä rasisteja.
Älykköjen määrän on samoin täytynyt romahtaa, jotta Jungnerin hypoteesi voisi pitää paikkansa. Samoin kaikkien aiempien populismin ja ääriajattelun aaltojen taustalta täytyy löytyä tyhmyyden ja tietämättömyyden määrän lisääntymistä. Väliaikoina tyhmyyden tason on täytynyt olla verrattain alhainen.
Ihmisten tyhmyyden pitää olla myös uskomattoman laajaa, jotta Brexit, Trump tai populistipuolueiden kannatus voitaisiin selittää sillä.
Pidän tyhmyyden määrävaihteluun perustuvaa selitystä aika ajoin toistuville populismin ja ääriajattelun lisääntymiselle aika epäuskottavana.
Kollegani huomautti minulle, että kenties tyhmyyden määrä on säilynyt vakiona, mutta uusi ja sosiaalinen media on mahdollistanut sen aiempaa suuremman leviämisen ja järjestäytymisen. Ennen perinteinen lehdistö ja puolueet toimivat portinvartijana ja pitivät tyhmyyden aisoissa.
Median muutoksella on varmaankin oma vaikutuksensa. On selvää, että esimerkiksi rasismia on esiintynyt aina, ja nyt se vain on tullut enemmän näkyviin.
Mutta silti tuntuu liian helpolta selitykseltä todeta, että ihmiset ovat aina olleet tyhmiä ja some on vain tuonut sen esiin, Ensiksi, kuten olen jo todennut, en usko ihmisten loputtomaan tyhmyyteen. Minusta ihmisten asenteissa ja politiikassa on myös tapahtunut todellisia muutoksia. Median muutos ei myöskään pysty selittämään aiempia populististen ja ääriliikkeiden aaltoja.
Lisäksi median muutoksen vaikutus ei vielä itsessään ole riittävä selitys. Se herättää kysymyksen siitä, miksi juuri tietynlaiset liikkeet ja ajatukset menestyvät.
Älyköt eivät ole immuuneja sekoilulle, päinvastoin
Rautio pitää sivistystä ja populismin tai ääriliikkeiden kannatusta toisensa määritelmällisesti poissulkevana. Jungnerin mielestä ihmiskunnan ongelmat johtuvat avarakatseisten älykköjen vähyydestä. Kumpaakaan ajatusta on vaikea ainakaan suoralta kädeltä hyväksyä.
On esimerkiksi aika selvää, etteivät älymystö tai eliitti ole koskaan olleet immuuneja ääriliikkeille tai ns. populismille. Fasistien tai natsien valtaannousu ei olisi ollut mahdollista ilman eliittien suostumusta ja älymystön mukanaoloa. Fasistisia ja rasistisia ajatuksia kannatti aikoinaan suuri joukko aikansa ”avarakatseisimpia” älykköjä.
Erityisen keskeisessä asemassa älymystö on perinteisesti ollut erilaisissa vasemmistolaisissa ääriliikkeissä. Myös Brexitin kannattajien joukossa oli älymystön edustajia. Jokainen sosiaalista mediaa seuraava tietää, että myös Suomi on pullollaan hyvin koulutettuja epämiellyttävien ajatusten kannattajia.
Avarakatseisuus ja älymystöön kuuluminen eivät siis mitenkään toimi rokotteena ääriliikkeitä tai populismia vastaan.
Tuntuu myös sanojen merkityksen muuttamiselta väittää Raution tapaan, että ääriliikkeitä tai Brexitiä kannattaneista intellektuelleista kukaan ei olisi aidosti sivistynyt. On kerta kaikkiaan rehellisempää todeta, että ääriajattelu, rasismi ja populismin lietsonta ovat yhtä lailla sivistyneistön kuin sen tavallisen kansan harrastus.
On myös hassua ajatella, että tiedon tai älykköjen määrän lisääminen johtaisi jotenkin automaattisesti harmoniaan ja viisaaseen päätöksentekoon. Mutta tieto tai äly eivät mitenkään poista sitä, että ihmisten välillä on aitoja eturistiriitoja ja näkemyseroja. Äly ja tieto eivät myöskään tee immuuniksi oman edun tavoittelulle tai vallanhalulle.
Markkinataloutta kannattava liberaali suhtautuu myös epäillen kenenkään älykön kykyihin havainnoida yhteiskunnan miljoonia ihmisiä yhdistäviä syy-seuraussuhteita.
On siis selvää, että olivatpa ihmiset kuinka älykkäitä tahansa, poliittinen kilpailu voi hyvinkin johtaa tyhmiin ja lyhytnäköisiin päätöksiin, eturyhmäpolitiikkaan, suosion kalasteluun ja ylipäänsä erilaiseen sekoiluun, kuten Brexitiin tai Trumpin ehdokkuuteen. Vain hyvä poliittinen järjestelmä voi varmistaa, että näin tapahtuu mahdollisimman harvoin. Ja sekoiluja pitää tarkastella huolellisesti niiden syiden löytämiseksi, eikä syyttää refleksinomaisesti ihmisten tyhmyyttä.
Pitää tietenkin myös olla tarkkana, kun pohtii, mitkä poliittiset päätökset todella ovat huonoja. Esimerkiksi eliitin ja muiden ihmisten välillä on aitoja eturistiriitoja. Siksi sama päätös voi aidosti Jungnerin mielestä olla hyvä ja toisten huono, vaikka molemmilla olisi käytettävissään yhtä paljon tietoa.
Lopuksi
Suosittu ja yksinkertainen ihmisten tyhmyyteen ja tietämättömyyteen perustuva selitysmalli populismille, lyhytnäköiselle politiikalle ja ääriliikkeille ei ole tyydyttävä. Se on älyllisesti laiska selitys, ja perustuu epämiellyttävään ja empiirisesti kestämättömään ajatukseen viisaasta eliitistä ja tyhmästä kansasta.
Selityksen hylkääminen ei suinkaan tarkoita, että rasismi tai muut epämiellyttävät ilmiöt pitäisi hyväksyä. Päinvastoin, kun ihmisiä ei kohdella tietämättöminä typeryksinä, heidät voidaan vaatia tilille näkemyksistään.
Paitsi että tyhmyyteen perustuva selitysmalli on tosiasioiden nojalla virheellinen, siinä on jotakin huolestuttavaa. Muiden tyhmyyteen ja tietämättömyyteen nojaava ajattelu ei rohkaise etsimään ratkaisuja ongelmiin, eikä suhtautumaan empaattisesti omasta mielestä väärin ajattelevien huoliin. Samoin se johtaa näkemään muut ihmiset passiivisina holhokkeina, jotka eivät ole vastuussa itsestään ja valinnoistaan. Tällainen suhtautuminen on tietenkin omiaan syventämään juopaa eliitin ja tyhmänä pidetyn kansan välillä.
http://www.libera.fi/blogi/kansan-tyhmyys/
