Pioneeritoimintaa

Kustaanmiekka

Kenraali
Radion Kipinän toisen kauden 13. jaksossa pioneeriaselajin tarkastaja, eversti Matti Lampinen Maavoimien esikunnasta kertoo pioneeriaselajista.
Jaksossa keskustellaan muun muassa pioneerien tehtävistä, koulutuksesta, sekä toimintatavoista ja taktiikasta.

 
100 kg räjähdysainetta tiehävitteessä katkaisee tien tehokkaasti. #kympionp harjoittelemassa perustehtäviään Pahkajärvellä.

Ja vielä toinen kommentti, jos oikein muistan. Kyseessä joku hitaampi R-aine, jolla saadaan tuo möyhennös. Vai telluja ja kasapanoksia? Muistan kun aineiden nopeuksia opiskeltiin, mutta eipä ole enää työmuistissa. Ja liekö aineetkin vähän muuttuneet sieltä 20 vuoden takaa? Joskus kaivannu R-tulilankaa puusavotassa =D
 

Passi

Ylipäällikkö
Tätä saa nyt jokainen mielessään verrata taannoiseen Venäjän tussahdukseen. Oliko se kolme, neljä vai viisi kertaa Tämän kokoinen? Entä etäisyys? Ja eikös siellä paukahtanut kahdessa vierekkäisessä kohdassa? Tämä käy mittatikuksi.

Noin kymmenen sekuntia räjähdyksestä ääneen.
Eli ollaan n. 3500metrin etäisyydellä.


Ei tuo nyt ainakaan isompi tussahdus ole.
 

Kustaanmiekka

Kenraali

Pioneeriaselajin suorituskyky paranee pohjoisessa – Pioneerikoulutus alkoi Jääkäriprikaatissa

Pioneerikoulutuksen käynnistämisen tavoitteena on kehittää Maavoimien pioneerijoukkojen suorituskykyä arktisessa toimintaympäristössä ja kouluttaa pioneerijoukkoja Lapin tarpeisiin.

– Pioneerikoulutuksen aloittaminen on keskeinen osa joukkojemme suoristuskyvyn kehittämistä pohjoisessa.

Käynnistimme koulutuksen sekä koulutuksellisista että valmiudellisista syistä.
Koulutuksella tuotamme taistelukykyisiä jalkaväen taistelijoita, jotka ovat samalla pioneeri- ja suojeluasioiden erikoisosaajia.
Vuosittain pioneerikoulutuksen Jääkäriprikaatissa saa 60–80 varusmiestä, kertoi pioneeritarkastaja, eversti Matti Lampinen tarkastaessaan koulutusta syyskuun lopussa.

– Kainuun prikaatissa sijaitseva Pohjan pioneeripataljoonan henkilöstö tukee Jääkäriprikaatin pioneerikoulutusta, Lampinen kuvasi yhteistyötä.
 

Stokes

Kapteeni
Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Erilliset pioneerikomppaniat prikaatissa kuin prikaatissa olivat arkipäivää 80-luvulla, niin myös JPR:ssä kunnes todettiin että ei se olekaan fiksua. Sama homma erillisten panssariosastojen kanssa. Oi aikoja, oi tapoja...
 

JR49

Respected Leader
Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Erilliset pioneerikomppaniat prikaatissa kuin prikaatissa olivat arkipäivää 80-luvulla, niin myös JPR:ssä kunnes todettiin että ei se olekaan fiksua. Sama homma erillisten panssariosastojen kanssa. Oi aikoja, oi tapoja...
Nuo erilliset pioneerikomppaniat, ja miksei tietysti isommatkin orkkikset, rakensivat 70-ja 80-luvuilla tosi paljon siltoja maakuntiin. Siinä tuli pojille hyvää kokemusta, valtio sai halpaa työvoimaa ja olihan se hyvää PR:ää. Taisi olla Savonlinnassa Olavinlinnan siltakin jossain vaiheessa pioneerien hoidossa, jos en vallan väärin muista.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Ympäri mennään, yhteen tullaan.
Erilliset pioneerikomppaniat prikaatissa kuin prikaatissa olivat arkipäivää 80-luvulla, niin myös JPR:ssä kunnes todettiin että ei se olekaan fiksua. Sama homma erillisten panssariosastojen kanssa. Oi aikoja, oi tapoja...
Erillisten pion, viesti ja autokomppanioiden aikahan loppui jo kasarin päättyessä, kun niistä piti vapautua virkoja koulutukseen ym tärkeään. Pohjan Prikaatissa Oulussa oli kuitenkin vielä 90-luvulla PionK joka loppui Oulun varuskunnan lopettamisen myötä joskus ennen vuosituhannen vaihdetta.

Koulutuksellisesti ei varmaan olekaan fiksua sirotella 30-40 miehen pioneerijoukkuetta uuteen varuskuntaan. Tiedotteen perusteella osa koulutuksesta tapahtuu Kajaanissa, AUK ainakin. Asia liittynee valmiusjoukkoihin. Kun lähtövalmius pitäisi olla tunteja niin siihen ei ehkä kovin hyvin istu pioneerien köröttely puoli päivää Kajaanista pelipaikoille.
 

inscout

Ylipäällikkö
Pioneeriaselaji on hieno ja ennen kaikkea hauskuutta tarjoava palvelusmuoto. Jos ei siis joudu rakentamaan vaan saa rikkoa.

Teimme yhden ainoan pioneeriharjoituksen (en muista missä, mutta ei Pahkalla) jossa paukutimme ilmaan erilaisia kohteita. tyyliin katkaise kisko, räjäytä kanto, katkaise puu jne. Perusasioita pioneereille, mutta meille krh-kuleille uutta ja ihmeellistä.

Muodostettiin 12 ryhmää, 3-4 miestä ryhmässä ja kullakin oma kohteensa. Meille osui kannon siirtäminen. Ryhmä teki laskelman lapulle paljonko tavaraa tarvittiin ja kapiukko tarkasti laskelman, kuittasi puumerkin alle ja sitten lapulla sai atp:ltä hakea hupiaineita. Tarjolla oli m-Heksogeenia, rae-TNT:tä ja paukkulankaa.

Tieteellinen jaoksemme päätyi laskelmassaan 400g heksomöykkyyn kannon kohtalon varmistamiseksi. Tämän arvion myös kantapeikko allekirjoitti. En muista kuka ryhmässä ajatuksen esitti ensin, mutta marssiessamme kohti pum-pum varastoa syntyi epävarmuus siitä, riittäisikö kyseinen määrä sittenkään. Asian varmistamiseksi joku lisäsi yhden nollan erääseen kohtaan paperia.

Atp:llä alikeisari raapi päätään, mutta koska virallinen pukstaavi paperissa oli, hän luovutti haetut 400+0g. Seuraavaksi jouduimme hieman käyttämään kenttälapiota, koska panokset tarkistettiin ja epäilimme että jollakulla saattaisi olla jotain sanottavaa uudesta panostusajatuksestamme. Eli kilon paketista leikkaamaan virallinen 400g + nalli ja lanka (laukaistiin tulilangalla, ei sähköisesti) asetettiin näkyvästi eteen ja taakse sisemälle kantoon asetettiin jäljelle jäänyt 0g.

Langat ajastettiin niin, että paukut lähtivät 30 sekunnin välein + varoaika. Ja sytytys samaan aikaan. Tulta perään ja koko porukka poistui harjanteen toiselle puolen hyvän matkan päähän. Turvaetäisyyttä oli hyvin... Paitsi että me panostajanerot emme ihan huomioineet sitä, että alueella oli paukuteltu melkoisesti vuosien mittaan ja kaikkialla oli päänkokoista ja pienempää murikkaa.

Pääsimme suojaan ja jo alkoi paukkumaan. Pum...pum...pum... Olimme ryhmä 9 ja hihitimme sosiopaattisesti odottaessamme kantopanostamme. Emme pettyneet. Pum...pum...BAAANG...pum.

Kaunista! Ainoa vain, että sitten alkoi hieman sataa vettä sakeampaa niskaan. Kuusikossa kuului epäilyttäviä kahahduksia ja pari kovempaakin kolahdusta. Vääpeli T, joka seisoi lähellä kysyi että kuka oli ryhmässä 9?

(Inscout + ryhmä 9) Me Herra Vääpeli!
(Vääpeli T) Paljonko siellä paukussa oli
(Inscout) 400 gramm...
(Vääpeli T) Haista P.....a

Mukava leiri ja pioneeritouhuista jäi hyvä mieli. Kanto siirtyi vähän pahuksen kauas ja Kapiaiset vielä iloksemme lojauttivat kerralla kaikki ylijääneet aineet ja siitä vasta hieno paukku tulikin.
 

kimmo.j

Respected Leader
Pioneeriaselaji on hieno ja ennen kaikkea hauskuutta tarjoava palvelusmuoto. Jos ei siis joudu rakentamaan vaan saa rikkoa.

Teimme yhden ainoan pioneeriharjoituksen (en muista missä, mutta ei Pahkalla) jossa paukutimme ilmaan erilaisia kohteita. tyyliin katkaise kisko, räjäytä kanto, katkaise puu jne. Perusasioita pioneereille, mutta meille krh-kuleille uutta ja ihmeellistä.

Muodostettiin 12 ryhmää, 3-4 miestä ryhmässä ja kullakin oma kohteensa. Meille osui kannon siirtäminen. Ryhmä teki laskelman lapulle paljonko tavaraa tarvittiin ja kapiukko tarkasti laskelman, kuittasi puumerkin alle ja sitten lapulla sai atp:ltä hakea hupiaineita. Tarjolla oli m-Heksogeenia, rae-TNT:tä ja paukkulankaa.

Tieteellinen jaoksemme päätyi laskelmassaan 400g heksomöykkyyn kannon kohtalon varmistamiseksi. Tämän arvion myös kantapeikko allekirjoitti. En muista kuka ryhmässä ajatuksen esitti ensin, mutta marssiessamme kohti pum-pum varastoa syntyi epävarmuus siitä, riittäisikö kyseinen määrä sittenkään. Asian varmistamiseksi joku lisäsi yhden nollan erääseen kohtaan paperia.

Atp:llä alikeisari raapi päätään, mutta koska virallinen pukstaavi paperissa oli, hän luovutti haetut 400+0g. Seuraavaksi jouduimme hieman käyttämään kenttälapiota, koska panokset tarkistettiin ja epäilimme että jollakulla saattaisi olla jotain sanottavaa uudesta panostusajatuksestamme. Eli kilon paketista leikkaamaan virallinen 400g + nalli ja lanka (laukaistiin tulilangalla, ei sähköisesti) asetettiin näkyvästi eteen ja taakse sisemälle kantoon asetettiin jäljelle jäänyt 0g.

Langat ajastettiin niin, että paukut lähtivät 30 sekunnin välein + varoaika. Ja sytytys samaan aikaan. Tulta perään ja koko porukka poistui harjanteen toiselle puolen hyvän matkan päähän. Turvaetäisyyttä oli hyvin... Paitsi että me panostajanerot emme ihan huomioineet sitä, että alueella oli paukuteltu melkoisesti vuosien mittaan ja kaikkialla oli päänkokoista ja pienempää murikkaa.

Pääsimme suojaan ja jo alkoi paukkumaan. Pum...pum...pum... Olimme ryhmä 9 ja hihitimme sosiopaattisesti odottaessamme kantopanostamme. Emme pettyneet. Pum...pum...BAAANG...pum.

Kaunista! Ainoa vain, että sitten alkoi hieman sataa vettä sakeampaa niskaan. Kuusikossa kuului epäilyttäviä kahahduksia ja pari kovempaakin kolahdusta. Vääpeli T, joka seisoi lähellä kysyi että kuka oli ryhmässä 9?

(Inscout + ryhmä 9) Me Herra Vääpeli!
(Vääpeli T) Paljonko siellä paukussa oli
(Inscout) 400 gramm...
(Vääpeli T) Haista P.....a

Mukava leiri ja pioneeritouhuista jäi hyvä mieli. Kanto siirtyi vähän pahuksen kauas ja Kapiaiset vielä iloksemme lojauttivat kerralla kaikki ylijääneet aineet ja siitä vasta hieno paukku tulikin.
Vastaavia kokemuksia löytyy itselläkin, tosin ilman tuota lisä 0g :ROFLMAO:
Asioiden räjäyttely on valtavan mukavaa, ei sille mitään voi.
 
Aikoinaan testattua Rovalla: pari pussia tnt rouhetta ja käytöstä poistettu peltikypärä. Lentää muuten kauas ja korkealle se kypärä!
 

Kustaanmiekka

Kenraali
RUKin talviräjäytysleiriltä jäi kyllä paljon muistoja.
Porukka jaettiin ryhmiin ja joka ryhmällä oli oma räjäytystehtävä.

Yksi ryhmä veti räjähtävää tulilankaa rinteeseen ainakin sata metriä. Tarkoituksena oli havainnoillistaa kuin nopeasti räjähtävätulilanka palaa/räjähtää.
Ja, että maantienojaan väijytyspaikalle voi valmiiksi upottaa räjähtävää tulilankaa pitkälle matkalle. Lanka tietysti peitetään jos keretään.
Tuliylläkössä vihollisen jalkaväki pyrkii menemään maantieltä suojaan maantien ojaan.
Kun oja on täynnä ukkoja, niin langan räjäytys. Ei välttämättä tapa, mutta aiheuttaa ikäviä vammoja ruumiin jäseniin jos sattuu olemaan tulilangan päällä.
Eli ns. monta kärpästä samalla iskulla.
Tuli muuten mielenkiintoinen ääni ja välähdys kun tuo satametriä räjähtäväätulilankaa räjähti hetkessä.

Eräs ryhmä valmisteli puihin ammukset murrosteen kaatamiseksi tielle.
Käyttivät palavaatulilankaa jonka pituus/varoaika oli laskettu niin, että sytyttäjät kerkeävät tulla sovitulle turvalliselle paikalle katsomaan puiden kaatumista.
Kun kouluttaja huusi käskyn, niin kaverit sytyttivät langat palamaan.
Mutta, mutta. Aikaa kului, eikä kavereita näkynyt vaikka langat jo paloivat. Aikaa kului ja ei vaan kavereita näy kokoontumispaikalla.
Kouluttaja hermoistui jo tosissaan ja alkoi huutaa kavereita nimeltä.
Hetken päästä alkoi näkyä hahmoja jotka Michelin-ukoiksi pukeutuneina (pakkasta oli yli 20 astetta, kaikki vaatteet päällä mitä repusta löytyy) kahlasivat haaruksiaan myöten lumihangessa.
Hiki valui. Olivat ottaneet hatut pois päästä ja takit auki. Eivät kerenneet syvässä lumihangessa kahlaamaan kokoontumispaikalle kun tuleva murroste heidän selän takana paukkui ja puut kaatuivat.
Tarinan opetus oli, että kulkuolosuhteet, etenkin syvä upottava hanki on syytä ottaa toiminnassa huomioon.

Mun ryhmän työnä oli valmistaa M-heksogeenistä ja rautanauloista tilapäismiina taikka pommi puun kylkeen.
Sytytyksenä oli sähkölaukaisu. Samalla kerralla sytytettiin useita muitakin räjähteitä. Kukaan vaan ei pitänyt kirjaa siitä, että räjähtikös varmasti kaikki.
Räjähdysten jälkeen käytiin katsomassa kohteet, että millä tavalla räjähdys oli vaikuttanut.
Kun kiersin puun taakse katsomaan meidän rautanaulaviritystä, niin eihän se ollut räjähtänyt ollenkaan.
Siinä M-heksogeeni, nalli ja rautanaulat törröttivät suoraan mun kasvojen edessä.
Vaistomaisesti hyppäsin puun taakse lumihankeen rähmälleni ja siitä kyyryssä kouluttajan luokse joka ihmetteli mun hyppyä.
Sanoin, ettei se ole mihinkään räjähtänyt ja siellä se vartoo naulat tanassa.
Noh, lähettiin siitä sitten pois ja jonkun ajan kuluttua kouluttajat kävivät sen sieltä pois räjäyttämästä.

Ja leiriltä jäi vielä mieleen hävityspanoksen räjäyttäminen talviroutasessa maassa.
Tarkoituksena oli havainnollistaa kuinka tarvittaessa voidaan hiekkatie katkaista.
Mäjäys oli kyllä mahtava täytyy sanoa.
Kun mentiin paikalle katsomaan, kuoppa oli niin iso, että sinne olisi voinut ajaa pikkuauton kuopan pohjalle. Katto olisi saattanut just ja just näkyä.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Pitääpä munkin kertoa pioneerijutttu:
Kun en ole aselajin miehiä niin se on ainoastaan kuultu tarina, jonka todenperäisyyttä ei voi tarkistaa, sillä myös kantahenkilökunta syyllistyi toisinaan tornihuhujen levittämiseen.

Pienoismallit oli viime vuosisadalla käytössä monella alalla laskelmien tarkistamisessa. Niinpä PE oli käskenyt erästä pioneerijoukkoa rakentamaan 50-60 m sillan pienoismallin mittakaavassa 1:10 ja räjäyttämään sen ohjesäännön mukaisilla räjähdemäärillä. Tehtävän sai eräs sotilasmestari, joka teetti pienen puron yli 5-6 m pitkän tarkan kopion sillasta. Räjähteitä tähän räjäytykseen laitettiin myös samassa suhteessa. Ei voinut pelkän kansakoulun käyneeltä sotilasmestarilta edellyttää että olisi tiennyt tilavuuden pienenevän kolmannessa potenssissa eikä pituusmittojen suhteessa. Esimerkki valaisee jos asia ei auennut: 1mx1m kuutio vettä painaa tonnin mutta 10cmx10cm ainoastaan kilon. Siten pienoismallisiltaan syntyí noin satakertainen ylipanostus.

Tätä tärkeää koetta seuraamaan saapui PE:sta pioneeritarkastaja (eversti) seuranaan evl-arvoisia melkein pari autollista. Kun panokset räjähti lensivät betoninkappaleet 30 m päähän eikä sillan paikalle jäänyt kuin muruja. Vanhimpana sotilashenkilönä paikalla piti pioneeritarkastajan jotain sanoa jolloin hän kivahti: "Ei sitä siltaa pitänyt 300 m päähän lennättää", hyppäsi autoonsa ja häipyi. Mutta pioneeritoimisto saattoi sen vuoden toimintakertomukseensa kirjoittaa: "Uutta ohjesääntöä on kokeiltu myös pienoismallein."
 

JR49

Respected Leader
1570618970300.png

Tässä pitäisi olla esimerkki Savon Prikaatin pioneerien osaamisesta vuodelta 1972. Paikka on Kuhakoski, Sulkava. Sijaitsee melonreitin, Oravareitti varrella, siitä sen opin tuntemaan.
Kyläläisten wikipedia-sivun mukaan:
Kuhakosken nykyinen silta on rakennettu 1972. Sillan rakensivat mikkeliläiset pioneerit. Siihen aikaan (1970-luvulla), kun Kuhakoskella oli vielä pato, mutta mylly oli jo lopettanut toimintansa pato räjytettiin. Pioneerit räjäyttivät padon, koska pelättiin, että jäät vievät sillan mennessään. Uhka oli suuri, koska padon vuoksi vesi oli niin korkealla. Kuhakosken kyläläiset yrittivät kunnostaa koskea räjäytyksen jälkeen. Räjäytys aiheutti vedenpinnankorkeuden laskemisen. Kyläläiset yrittivät kunnostaa koskea kesällä 1972 niin, että vedenpinta olisi noussut hieman korkeammalle. Tässä yrityksessä kuitenkin epäonnistuttiin, koska virta vei mennessään aikaan saadut rakenteet. Silta on peruskorjattu vuonna 2004.
http://www.rajupusuwiki.fi/index.php/Kuhakosken_silta
---------------------------------------------------------------------

Nyt seuraa sitten se pioneeritarina. Onko kukaan perehtynyt jäiden räjäyttämiseen ts. jääpadon tuhoamiseen, tai jäämiinojen käyttöön?
Nimittäin kun silloisen tyttöystäväni, nykyisen rakkaan vaimoni kanssa meloin tuosta vuonna 1999, niin uomahan ei ollut tuollainen. Se oli täynnä isoa betonilohkaretta ja kanootilla laskukelvoton. No, maihin yläjuoksun puolelta melontakartan ohjeen mukaisesti, ja kuormaa hinaamaan jyrkän siltapenkereen toiselle puolelle. Silloinen vuokrakanootti oli vanha lasikuituista mallia, paikattu moneen kertaan, eli peruspainokin varmaan 70 kiloa. Tietäjät tietää, miten tämä käyttäytyy meloessa.
Sitten kun oltiin ekaksi melontatynnyrit väätetty toiselle puolelle, hennon naisihmisen kanssa hinattu kulkuneuvo sinne, niin tarvitsimme kipeästi juomavesitäydennystä
Sitä ystävälliset ihmiset lähitalosta antoivatkin, ja kun mieluummin olisin laskenut kanootilla koskea, enkä raahannut sitä, niin toki kysyin, että miksi uoma on täynnä betonilohkaretta. Ja silloin minulle annettiin mielenkiintoinen selvitys:
Tarinan mukaan paikalle oli tosiaan kerääntynyt jääpato yläjuoksun puolelle, ja armeija kutsuttiin hätiin. Paikalle tuli pioneeriluutnantti Savon Prikaatista, joka kertoi räjäyttävänsä jääpadon, heleppo homma.
Hän oli kuitenkin ylipanostanut niin paljon, että meni ahtojääpato, ja samalla vahingossa myös betoninen myllypato päreiksi. Eli ei natsaisi tuohon ylläolevaan kertomaan, joka epäilemättä myös on kyläläisten kertomaa.

Joka tapauksessa hauska kilpaileva tarina, oli collateral damage sitten totta tai ei.

Ja kuvassa tosiaan esimerkki sen ajan pioneerisillasta, joita löytyy Suomen maasta vaikka millä mitalla. Tiehoitokunnat yms. ovat saaneet hyödyntää pioneerien osaamista, jotka ovat saaneet harjoittelua.

Tästähän luulisi syntyvän keskustelua:
- Miten te hoitaisitte jääpadon räjäyttämisen? Miten siinä sijoitetaan räjähteet ja minkätyyppistä r-ainetta?
- Onko betonista myllypatoa vasten olevan jääahtauman räjäyttäminen ylipäänsä mahdollista ilman, että betonirakenne kärsii?
- Onko joku tehnyt tuollaista puusiltaa pioneerina ja miten kauan siinä menee? Vaikea vai helppo?

Ylipanostamista ei hyväksytä sitten vastaukseksi :)
Sittemmin koski ja monta muutakin koskea kunnostettiin ja minäkin olen tuosta pari kertaa laskenut läpi, kun betonilohkareet on viety pois. Oravareitin olen mennyt useampaan kertaan, ja tietysti monta muutakin reittiä Satakunnasta Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan.
http://www.oravareitti.fi/


Tässä vanhaa kuvaa:
1570619078681.png
1570619106657.png
 

Kustaanmiekka

Kenraali

Tästähän luulisi syntyvän keskustelua:
- Miten te hoitaisitte jääpadon räjäyttämisen? Miten siinä sijoitetaan räjähteet ja minkätyyppistä r-ainetta?
- Onko betonista myllypatoa vasten olevan jääahtauman räjäyttäminen ylipäänsä mahdollista ilman, että betonirakenne kärs
ii

Tuossa lähettämässäsi kuvassa piileekin jo vastaus.
Ukkoja on jo monta rivissä ja varmaan lisääkin saadaan kunhan ilmoitetaan, että talkoolaisille on luvassa ilmaista olutta (kts. kuvan keltainen tehostus).
Juotetaan ukoille (ja akat ovat myös tervetulleita jos haluavat) runsaasti ilmaista olutta ja sitten vaan kuselle jääpadolle.
Kun rakko on tyhjä, niin uusi oluttankkaus ja taas jääpadolle tyhjennykselle.
Sulatetaan se helvetin pato siitä pikkuhiljaa lämpösellä urealla pois, niin betonirakenteet eivät pääse kärsimään.
Rannalla voisi olla vielä makkaranpaistoa nuotiolla ja taustalla tanssiva Venäläinen karhuryhmä viihdyttämässä talkoolaisia.

Olut.jpg
 

Liitteet

  • 1570622953828.png
    1570622953828.png
    643.7 KB · Luettu: 5
Top