Sääli työkaluja kohtaan on sairautta, varsinkin jos vaihtoehtoa ei ole saatavilla.
Pistimiä, veitsiä, lähinahistelua ja kaikkea muuta brutaalia
- Viestiketjun aloittaja Tvälups
- Aloitus PVM
Sääli työkaluja kohtaan on sairautta, varsinkin jos vaihtoehtoa ei ole saatavilla.
fulcrum
Greatest Leader
Siinä vaiheessa kun jotain pitää halkaista käyttämällä puukkoa talttana raa'an hakkaamisen avustamana, Mora rupeaa tuntumaan paremmalta valinnalta kuin Leatherman. Tietysti Leathermanillakin voi vaikka vuolla puun poikki jos vain viitsii - mutta ei se siihen kovin hyvä työkalu ole. Ja parempihan se on sorkkaraudalla vääntää ammuslaatikkoa auki, vaan monellako sellainen kulkee metsässä mukana?
Pistinsuunnittelussahan on ollut nähtävissä että pistimet ovat muuttuneet enemmän puukon ja yleistyökalun suuntaan, verrattuna vanhoihin jotka olivat selkeitä taisteluveitsiä, 1800-luvun puolella jopa lyhyitä miekkoja. Taisteluveitsessä pitempi on usein parempi, puukon terässä yletön pituus on taas haitaksi.
Tosin tuo mainittu roomalaisten pugio oli lyhyt ja leveäteräinen. Syynä varmaan materiaalirajoitukset, kun antiikin aikana ei ollut paljoa hyvää terästä saatavilla. Pugion käyttötarkoitus on historioitsijoille epäselvä, mutta olisiko se sitten tarkoitettu juuri painitilanteisiin? Sellaisia voisi kuvitella syntyvän lähitaisteluissa helpostikin kun barbaari käy kraiveliin kiinni. Silloin ei keihäällä tee mitään, gladiuskin on hankala mutta lyhyt ja jäykkä tikari tulee tarpeeseen.
pstsika
Haukka
Tietysti jos vaihtoehtoja ei ole, niin kaljapullonkin voi avata hampailla... Pistin ja taisteluveitsi eivät silti ole tarkoitettu työkalukäyttöön, jossa ne vaurioituvat ja kuluvat. Tuota varten on se monitoimityökalu ja puukko.
Tappamiseen tarkoitetut teräaseet tulee pyhittää tappamiseen, jotta ne ovat teräviä kun tarve vaatii. Kiilana käytetty pistin ei ole parhaimmillaan ilman uutta teroitusta, joka ei toki ole iso homma. Jos se ei ole terävä, niin se ei leikkaa hyvin.
SA-kauppa muuten myy vääntimenä käytettyjä RK62 pistimiä. Terät ovat kieroja, joistakin on kärki katkennut yms.
Kun tässä off-topiccina sivuttiin taisteluveitsiäkin, kysynpä vaan onko mikään armeija jakanut koskaan veitsiä massajoukoilleen (hathathemmot on erikseen) ja onko niillä oikeasti saatu jotain aikaan? No, briteillähän oli tämä kuuluisa Fairbairn-Sykes ja on harjoittelukuviakin kirjoissa, mutta muistelen myös lukeneeni ettei niillä oikeasti juuri mitään tehty. Nyt keräilypiireissä aito F-S saattaa maksaa satoja euroja. Pistin on tänäpäivänä pelkkä paraatikapine.
D
Deleted member 266
Guest
No, pojilla oli A-maassa sitten paraati: http://www.telegraph.co.uk/news/wor...net-charge-into-hail-of-bullets-honoured.html
Ja samaa hommaa I-maassa: http://www.businessinsider.com/the-most-famous-bayonet-charge-of-modern-conflict-2012-10
Last edited by a moderator:
Heh, ja nämäkö yksittäistapaukset todistavat jotain laajempaa yleistä?
OK, seuraan tosia ketjua.
Kuinka monen maan armeija on massajoukoilleen jakanut taisteluveitsiä ja milloin? Tunnetuimpia lienee Britannian Fairbairn-Sykes, josta Frederick Wilkinson kirjoittaa kirjassa Swords and hilt weapons: "Although great play was made of the knife and it was carried by many troops, it saw comparatively little service."
No, nyt keräilijät maksavat aidosta satoja euroja.
No, nyt keräilijät maksavat aidosta satoja euroja.
Itävallan Bundesheer ja Glockin veitsi?
Okei. Käännös olisi kenttäveitsi, mutta oikeasti tuo on taisteluveitsi eikä työkalu. Entäs KA-BAR ja USMC?
Jakaako Itävallan armeija kaikille mosureilleen nuo ja opettaa jotain käyttöäkin? Liekö sama tilanne Ka-barilla, joka lienee jonkinlainen tst-veitsien arkkimalli? Taisteluominaisuuksista en todellakaan tiedä, mutta ressukerhossamme oli 90-luvulla muotia ostaa noita Glockeja, vaan eipä enää vuosiin ole näkynyt kenenkään vöissä. Vyössä se onkin viheliäinen kannettava jäykän tuppensa ja kannikkeensa takia, varsinkin jos joutuu välillä istumaan autoon. Terä on jämerä, kestää hakkaamista ja väistimen korkinavaaja hauska. Häviää kuitenkin Peltosen Sissipuukolle. No nyt harhauduin puhumaan vain ressunäprääjän kannalta...
Hyviä pointteja. Muuten olen aika pitkälle samaa mieltä, mutta tuon sormisuojuksen suhteen olen toista mielipuolta. Veitsi on kuitenkin niin monipuolinen/kaaottinen vehje etenin kokemattoman käsissä että sillä voi päästä/joutua pistämäänkin jolloin vaara siitä että veitsen terä tulee omille sormille on kuitenkin olemassa. Ja näin nimenomaan kokemattoman käsissä joka vain villisti huitoo puukolla siinne mihin terä sojottaa (ja välillä varmasti tulee kahva edelläkin). Vielä kun miettii että homma voi helposti päätyä maahan painiksi niin tällöin pistot voivat muodostua todella merkittäviksi välineiksi. Pisto on kuitenkin se tehokkain tapa lopettaa tappelu kunhan se saadaan suunnattua oikeaan paikkaan.
Toinen potenttiaalinen juttu on sitten terän pituus. Juuri tuohon pistohommaan perustuen: keskiajalla ja renesanssin aikana tikaritaistelu näkyy pohjautuneen aika pitkälle pistotekniikoihin niin tikareiden terät olivat kohtuu pitkiä. Keskiajalla tämä selittyy osaltaan raskaan haarniskoinnin vuoksi (=painitekniikat jotka viimeisteltiin tikarilla) mutta jo silloin haarniskoimaton itsepuolustus oli aika iso juttu koska haarniskan sisällä oltiin lähinnä taisteluissa. En kutienkaan tiedä miten tärkeä se pitkä terä itseasiassa oli, jos tärkeä ollenkaan.
Kaksiteräisyydestä olen samaa mieltä samoin kuin terän kapeudesta ja jäykkydestä, leikkaustehon pitää olla hyvä ja jäykkä kapea terä tarjoaa hyvät pisto-omianaisuudetkin. Jo pelkkä kangas tarjoaa yllättävän hyvää suojaa. Sahalaitaisuuden päälle en ole oikein koskaan tajunnut mutta se on lähinnä oma mokani. Hyvinhän se leikkaa kyllä. Veitsen terän puolesta välistä kahvaa kohti jatkuva sahalaita on kyllä aika kiehtova tapaus. Siihen kun sattuu vastustajan ranne ja jänteet niin, mutta ei kuitekaan rajoita pistämistä itsessään.
Eli jos lähdetään "vanhan" eurooppalaisen linjan mukaan etenemään niin tässä olisi vähän toista näkökohtaa. Toki jos tarkoitus on käyttää veistä lähinnä viiltelyyn niin sitten homma on kovasti erilainen ja hyvä veitsi olisi tuo mainitsemasi.
Toki pistin+Rk yhdistelmä unohtuu, vaikka se on ehdottomasti tehokkain lähitasiteluväline (kuten keihäs oli aikoinaan), mutta esimerkiksi AKE:ssa pistin kiinitettynä kivääriin on aika kyseenalainen asia. Se pistin kuitenkin lisää RK:n pituutta ja altistaa kantajansa enemminkin vain lisävaaroille, se mahdollisuus että joudutaan lähitappelukseen on kuitekin paljon pienempi kuin että vihollinen huomaa sen törröttävän pistimen nurkan takaa, tai että pistin+RK istutetaan tst-toverin sisuksiin vahingossa tai että RK käy liian pitkäksi ja takertuu pikatilanteessa vaikkapa pitsiverhoihin.
Se että onko tämmöisille lähitaisteluveitsille oikeasti tarvetta on toinen juttu. Ehkä ennemmin ottaisin vaikkapa ylimääräiset käsikranaatin tai 400gramman TNT-panoksen niin se lähitaisteluun joutumisen mahdollisuus vähenee merkittävästi. Jos tuostakin huolimatta lähitaisteluun joutuu niin joka tapauksessa sen taistelun ratkaisee joko minun tai vihollisen tst-toverit. Ja jos veitsi taistelu tästäkin huolimatta käydään kahden herrasmiehen tapaan ilman keskeytyksiä niin onhan minulla kuitenkin se RK, vaikkakin ilman pistintä. Sillä ottelu maahan ja sitten puukolla viimeistely jos vieläkin hanttiin laittaa. Toki jos puukko on mukana niin eikö sen olisi sama olla tst-veitsi? Niin. En vaan jaksa uskoa että puukko repun taskussa on kovinkaan kenttakelpoinen ratkaisu etenkään nykyisiin kun reppuja ei edes selässä kuljetettaviksi ole suunniteltu
(että onko meidän armeija edes kenttäkelpoinen enää, mutta ei kuulu topikkiin) ja puukko on nimenomaan kenttäkelpoisuuden yksi tunnumerkki. Eli puukko ja letherman tai joku muu multitool aina mukana ja nimenomaan vyöllä mistä se ei joudu kovin helposti hukkaan eikä unohdu majoituspaikkaan.Victor Charlie
Kapteeni
Noita Baikkalin ajatuksia sormisuojan tarpeettomuudesta ja "väärin lyömisestä" en tajua ollenkaan. Veitsi tai puukko on pistoaseena tehokkaampi, viiltämällä ei läpäistä välttämättä edes kunnon hanskoja ja kasvoihin osuminen on vaikeaa. Pistäminen on myös monessa tilanteessa helpompaa ja onnistuu vaistomaisesti, toisin kuin viiltäminen. Pistäessä sormisuoja on välttämätön. Jos veistä joutuu sotimiseen käyttämään, niin kunnon halaus kaverista ja pistoja vähän suojattuihin kohtiin, liivin reunan alapuolelle, reisiin käsivarsiin yms. Mitään "oikein" lyömistähän ei edes suuressa mittakaavassa opeteta, joten parempi, että ase on sellainen, että sillä pystyy tupelompikin johonkin ilman omien sormien aukomista.
Terän pituutena 10 cm on ok, helppo kantaa ja operoida, vaikka olisikin sylipainitilanne.
Lueskelin tuossa pari viikkoa sitten Suomalainen sotilas -kirjaa siinä todettiin, että kun armeijat 1800-luvun alussa vaihtoivat pistomiekat sapeleihin, loppuivat samalla miekalla aiheutetut kuolettavat vammatkin. Sapelilla lyömällä kun oli hyvin vaikea saada aikaan kuolettavaa haavaa. Pistämällä vartaloon taas hengen lähtö oli lähes taattu, jos ei heti, niin hetken päästä. Pistimillä tetysti pistettiin kuten ennenkin.
Terän pituutena 10 cm on ok, helppo kantaa ja operoida, vaikka olisikin sylipainitilanne.
Lueskelin tuossa pari viikkoa sitten Suomalainen sotilas -kirjaa siinä todettiin, että kun armeijat 1800-luvun alussa vaihtoivat pistomiekat sapeleihin, loppuivat samalla miekalla aiheutetut kuolettavat vammatkin. Sapelilla lyömällä kun oli hyvin vaikea saada aikaan kuolettavaa haavaa. Pistämällä vartaloon taas hengen lähtö oli lähes taattu, jos ei heti, niin hetken päästä. Pistimillä tetysti pistettiin kuten ennenkin.
fulcrum
Greatest Leader
Sapeli vs pistomiekka on aina ollut ikuinen kiistakapula. Ratsuväki on pääasiassa käyttänyt sapelia, koska ratsun selästä sillä on helppo iskeä. Yksi koulukunta suosi suoraa miekkaa pistoihin joissa käytettiin hevosen liikettä hyväksi (kuten peitsellä), mutta siinä oli vaarana että miekka jää jumiin uhriin ja sieltä sitä ei kyllä laskeuduta keräilemään takaisin. On totta että sapeleilla varustettu ratsuväki ei usein tuottanut paljoa kuolonuhreja, etenkin kun rauhan aikana sapeleita ei teroitettu, eikä aina sodankaan. Napoleon otti ratsuväelle peitset käyttöön puolalaisen mallin mukaan ja muut isot armeijat seurasivat perässä, sillä lansieerit osoittautuivat tehokkaiksi.
Torrakko
Kapteeni
Jos lähetään siitä että veitsitappelussa pitää valmistautua ottamaan osumaa puukosta. Joka iskua ei ehdi väistää tjsp. niin parempi siitä puukosta on käteen ottaa kuin mihin tahansa muualle kehoon. Veitsen käyttäminen on myös aika erilaista mitä rynkyllä tappaminen, henkiseltä kantilta.
Kyllä ne viillotkin auttaa eteenpäin ja hyvä terävä puukko viiltää ja syvältä, siis jos pelkkää kangasta niin ei se pitele. Viillot kasvoihin varsinkin koska se on arka alue ja ne sekuntit jotka menee siitä toipumiseen voi toinen käyttää hyväkseen pistämällä. Jalat on hyvä alue myös koska siellä menee isoja suonia sisällä. Pisto, kääntö ja luja veto alaspäin niin se oli aikalailla siinä.
Jokainen haava, pienikin, voi häiritä vihulaista sen verran että sinä säästyt kuolemalta. Ja väsymys iskee nopeammin kun on pari viiltohaavaa ruumiissa.
Kyllä ne viillotkin auttaa eteenpäin ja hyvä terävä puukko viiltää ja syvältä, siis jos pelkkää kangasta niin ei se pitele. Viillot kasvoihin varsinkin koska se on arka alue ja ne sekuntit jotka menee siitä toipumiseen voi toinen käyttää hyväkseen pistämällä. Jalat on hyvä alue myös koska siellä menee isoja suonia sisällä. Pisto, kääntö ja luja veto alaspäin niin se oli aikalailla siinä.
Jokainen haava, pienikin, voi häiritä vihulaista sen verran että sinä säästyt kuolemalta. Ja väsymys iskee nopeammin kun on pari viiltohaavaa ruumiissa.
Itseasiassa Brittien sapelin käyttö painottui myös siihen että terä pistettiin maaliin.
Kannattaa katsoa playlistissä seuraavakin video jos kiinnostaa, koskee samaa asiaa. Kyseinen kaveri tuntee aika hyvin Brittien käytännöt pitkin historiaa, toki korostaa että hän ei mm puolalaisita sapeliperinteistä tiedä oikein mitään.
Britit ylipäätään ovat käyttäneet sapelia niin jalkaväen kuin ratsuväen aseena, ratsuväen sapeli on vain ollut jonkinverran raskaampi ja pidempi teärinen. Britit ylipäätään tuntuvan vaihtaneen pistomiekat sapeleihin, mm Intialaiset Tulwar sapelien leikkaustehoa on kehuttu aika tavalla ja sen perusteella terää taidetiin tehdä kaarevammaksi (alkujaan sapeleissa ei kovin kummoista kaarta ollut). Tosin Tulwarin malliseen käyryyteen ei sentään menty. Lopun viimein nuo eurooppalaiset sapelit ovat aika suorateräisiä ja soveltuvat pistämiseenkin aika hyvin ja hyvin usein terän kaarevuutta on kompensoitu kahvan muotoilulla eli ranne on ollut kohtuu mukavassa asennossa pistettäessäkin.
Yksi pointti jonka britit huomasivat oli että vaikka miehet koulutettiin pistämään koska teknisesti se oli tehokkaampi tapa niin stressitilanteessa he usein turvautuivat leikkaaviin lyönteihin. Tuo käsitääkseni ajoi britit kehittelemään paremmin leikkaavia miekkoja. Sapeleita edeltävät jako-Spadroonit olivat kaiken lisäksi keveäksi tehtyjä paskoja liian joustava ja hengetön terä joka ei leikannut eikä oikein pistänytkään koska terä antoi periksi. Nuohan olivat pääasiassa pistomiekkoja, tosin lyhyt teräisiä sellaisia. Erikseen teetetyt spadroonit ovat sitten olleet asiallisempia vehkeitä.
EDIT: Aika paljon on sparrivideoita tullut katsottua ja jos ranneosumat on huomioitu niin niin pääosa osumista tulee ranteisiin. Siis nimenomaan leikkaavilla aseilla. Tästä syystä pisto on ehkä kuolettavampi, mutta leikkaava on helpompi saada alttiiseen kohteeseen eli sinne ranteeseen. Esim Bolognese tyylissä tekniikat on aika pitkälle juuri vihollisen käteen kohdistettuja.
Juu, nuo puukkorynnäköt on aika raakan näköisiä. Usein kun veitseä vastaan esitetään tekniikoita niin ne toimii sitä yhtä lyöntiä vastaan ja toki puukkomies kiltisti odottaa että hänet on laitettu lukkoon ja vetisi poimitaan kädestä. Samaa ongelmaa sitten esitetyissä veitsitekniikoissa, siististi seisotaan paikoillaan ja tehdään nätin näköisiä viiltoja vaikkakin puukko käy kuin singeri. Vähän niinkuin nyrkkeilijä hakkaisi säkkiä. PELOKAS* hyökkääjä ei pysy paikoillaan vaan pyrkii juuri syliin ja hakkaa villisti jonnekin kyljen seutuville. Tässä tilanteessa se pisto on todella helppo liike tehdä.
*Laitoin ensin että päättäväinen ja murhanhimoinen mutta se välttämättä ole oikein, vaarallisin ihminen on sellainen joka on joutunut nurkaan ja ainoa reitti karkuun on vastustajan läpi.
EDIT: niin tuo keskiaikainen terän pituus on ilmeisesti perustunut siihen että jos sillä joudutaan puolustamaan esim miekkoja vastaan niin tikarin terä on painettu kyynärvartta vasten jolloin se on suojannut rannetta otettaessa miekan terää vastaan. Eli ne terät on olleet kyynär varren mittaisia. Nykyään ei tuolle paljoa ole tarvetta joten se 10 senttinen varmaan riittää.
Viimeksi muokattu:
Taisteluveitsin aatelia edustaa Stalkkeri, joita Varusteleka on myynyt. Tämä on erinomainen veitsi jos kyse on tappamisesta. Veitset ovat kuin kengät: joka tarkoitukseen on omat kenkänsä ja käyttäjän henk.koht. mieltymykset ovat myös tärkeitä. Toki löytyy älyttömän hintaisia high-end taisteluveitsiä mutta kuten kengissäkin, high-end veitsestä ei ole mitään hyötyä jos sen käyttäjä ei itse ole high-end tason veitsitaistelija ja huippu kalliit vaelluskengät menee hukkaan jos vaeltaja on peruskansalainen.
http://pmczech.webnode.cz/products/stalker-kizlyar-/
http://pmczech.webnode.cz/products/stalker-kizlyar-/
Laitetaas vähän määritelmää taisteluveitsistä ja miksi joku veitsi on tietyllä tavalla suunniteltu.
Kaksi kuvaa:
Bowie
Fairbanks and stykes
Kaksi varsin erityyppistä veistä. Kummatkin ovat olleet varsin onnistuneita ratkaisuja, ja voisi sanoa että läpiaikakausien edes osittain taisteluun suunniteltu veitsi on noudatellut jomman kumman suunnittelua.
Ensimmäisenä Bowie.
Mikä tässä veitsessä on erityistä? No se viiltävä mallinen veitsi, voisi sanoa että se on puolustuksellinen veitsi. Isohko raskas terä soveltuu lähitaistelussa vastustajan aseiden torjumiseen. mm britit siirtomaasotiensa aikana varustivat viidakko-oloihin miehiä revolverilla ja bowiella juuri siksi että alkuasukkaat pyrkivät lähitaisteluun ja bowieta käytettiin nimenomaan pääasiallisena torjuntavälineenä jos vihollinen pääsi iholle, toki jos revolveri teki tenkkapoon tai siinä ei ollut patruunoita niin sitten homma ei ole ihan noin yksioikoinen.
Toki tuo on hyvä yleisveitsi myös, terä on normaalisti kovera joten ihan leukun kaltainen vesuri se ei ole, mutta lähtökohdiltaan Bowie on nimenomaan taisteluveitsi.
Muita verrokkeja. Machette, Gukri tulevat mieleen. Terä on kohtuu pitkä ja yleenä painopiste on kohtuu pitkällä terän puolella. Sormisuojaa ei välttämättä tarvita jos veitseä on ajateltu käytettävän pelkästään viiltämällä (esim leuku tai sen isoisä seax), mutta ei siitä haittaakaan ole koska pitämään voidaan päätyä.
Toiseksi Fairbanks and stykes.
Mikäs tässä on erityistä? Veitsi soveltuu erittäin hyvin pitämiseen ja on kohtuu siro ja keveä, terän kärki on ohut ja hyvin tunkeutuva. Tätä veitsimallia kopioitiin/kehitettiin paljon toiseen maailmansotaan erityisesti kommandojoukot kehittelivät omia versioitaan näistä, osa jenkkimalleita sitten saikin veitselle huonon maineen koska rakennetta kevennettiin liikaa. Taisteluveitsenä toimi edelleen ja terän minimaalisen profiilin takia toimitti kohtuu vähällä voimalla syviä pistoja, mutta koska aika harva sotilas taistelutilanteessa joutuu veitsellään vihollista tökkimään niin muut käyttötarpeet on tärkeämpiä. Ja siinäpä tuon veitsityypin ongelma onkin, se ei sovellu kovinkaan hyvin kenttäveitseksi. Kuten esim Ka-Bar, joka on kuitenkin pohjimmiltaan yleisveitsi.
Viilto-ominaisuuksista en tuosta veitsestä tiedä, mutta parin seikan vuoksi oletan että kovin hyvä viiltoveitsi ei ole kyseessä. 1. Kaksiteräinen ja ohut profiilinen terä, eli teräkulmaa ei voi voida jättää kovin jyrkäksi. Erityisesti kärjestä, ehkä vuolupuukkona vielä menettelisi terän juuresta. 2. Ei painoa, ja painopiste kahvalla.
Yhdistäviä piirteitä kaikille näillä on että sormisuoja pitää olla (kuten kaikki ovat olleetkin). Terä voi olla joko yksi tai kaksipuolinen. Terä on kohtuu pitkä koska jos pisto tulee vasaraotteella alhaalta kylkeen tai ylhäältä hartiaan niin terän täytyy kulkea yllättävän pitkä matka että se kohtaa jotakin hengenvaallista kohdetta (keuhkot&sydän). Lyhyellä terällä päädytään pitkäkestoiseen maapainiin, jos ei onnistuta katkaisemaan kaulavaltimoita... Keskiaikaisissa tikareissa terä tosin on aika paksu (Peltosen sissipuukon paksuus eli noin 5mm). En tiedä missä mitoin nuo olivat ihan käyttövälineitä mutta toisaalta jos voimaa jouduttiin esim rengashaarniskan läpäisyyn tai levyhaarniskan suojalevyjen välistä kutittamiseen niin terältä vaadittiin jäykkyyttä. Nykyaikana kuitenkin tarvitaan käyttöpuukon ominaisuuksia joten terän olisi syytä olle tästä syystä paksu, vaikkei taistelukäyttö tätä vaatisikaan.
Pistelin tuonne kamppilaurheilutopikkiin juttuja veitsien läpäisykyvystä normaalia kangasta vastana juttua. Mutta voisinpa referoida tännekin. Eli:
Oletetaan että kaveri viiltää bowiellaan vastustajan kahden kangaskerroksen verhoamaan käsivarteen. Meneekö läpi ja aiheuttaako vahinkoa? Tuskin.
Sama keskivartaloon. Vastaus on tuskin.
Tästä syystä hyvät pisto-ominaisuudet ovat sotilastoiminnassa puukossa ihan hyvät olla jos kriteereinä on kyky lähitaisteluun.
Mutta aika pitkällepä mm Ka-Bar, Peltosen sissipuukot, glocking puukko yms toimittaa aika hyvin tuollaista tehokkaan käyttöpuukon ja pistokykyisen taisteluveitsen yhdistelmää. Mora olisi muuten hyvä mutta liian lyhyt. Glokin terä alkujaan on ainakin ihan paska (ns varusmieskestäväksi suunniteltu) ja jotta tuosta saa minkäänlaisen käyttöpuukon niin terä pitää kyllä mielestäni teroittaa kokonaan uusiksi ainakin siltä osalta jolla aikaa vuolla. Muista ylläolevista vetsimalleista ei minulla ole kokemusta.
Esim kotimaisesta leukusta tai pidempi teräisistä puukoista saisi ihan kohtuullisen kun kahvaa muokkaisi siten että sormille selkeät upotukset jotka toimittaa liukumisesteen virkaa pitoissa. Tai opettelee että pikkurilli jää kahvan taakse ja pikkurilli siis lukitsee koko kahvan käteen. Onnistuuko sitten stressitilanteessa onkin toinen kysymys.
Että jotakin. Kiireessä väsätty viesti. Vitusti kirjoitusvirheitä, mutta josko asiavirheet jäisivät vähemmälle.
Tuossa vielä artikkelia jos lontoo taipuu:
http://hroarr.com/the-ka-bar-and-th...-fighting-children-of-different-philosophies/
Kaksi kuvaa:
Bowie
Fairbanks and stykes
Kaksi varsin erityyppistä veistä. Kummatkin ovat olleet varsin onnistuneita ratkaisuja, ja voisi sanoa että läpiaikakausien edes osittain taisteluun suunniteltu veitsi on noudatellut jomman kumman suunnittelua.
Ensimmäisenä Bowie.
Mikä tässä veitsessä on erityistä? No se viiltävä mallinen veitsi, voisi sanoa että se on puolustuksellinen veitsi. Isohko raskas terä soveltuu lähitaistelussa vastustajan aseiden torjumiseen. mm britit siirtomaasotiensa aikana varustivat viidakko-oloihin miehiä revolverilla ja bowiella juuri siksi että alkuasukkaat pyrkivät lähitaisteluun ja bowieta käytettiin nimenomaan pääasiallisena torjuntavälineenä jos vihollinen pääsi iholle, toki jos revolveri teki tenkkapoon tai siinä ei ollut patruunoita niin sitten homma ei ole ihan noin yksioikoinen.
Toki tuo on hyvä yleisveitsi myös, terä on normaalisti kovera joten ihan leukun kaltainen vesuri se ei ole, mutta lähtökohdiltaan Bowie on nimenomaan taisteluveitsi.
Muita verrokkeja. Machette, Gukri tulevat mieleen. Terä on kohtuu pitkä ja yleenä painopiste on kohtuu pitkällä terän puolella. Sormisuojaa ei välttämättä tarvita jos veitseä on ajateltu käytettävän pelkästään viiltämällä (esim leuku tai sen isoisä seax), mutta ei siitä haittaakaan ole koska pitämään voidaan päätyä.
Toiseksi Fairbanks and stykes.
Mikäs tässä on erityistä? Veitsi soveltuu erittäin hyvin pitämiseen ja on kohtuu siro ja keveä, terän kärki on ohut ja hyvin tunkeutuva. Tätä veitsimallia kopioitiin/kehitettiin paljon toiseen maailmansotaan erityisesti kommandojoukot kehittelivät omia versioitaan näistä, osa jenkkimalleita sitten saikin veitselle huonon maineen koska rakennetta kevennettiin liikaa. Taisteluveitsenä toimi edelleen ja terän minimaalisen profiilin takia toimitti kohtuu vähällä voimalla syviä pistoja, mutta koska aika harva sotilas taistelutilanteessa joutuu veitsellään vihollista tökkimään niin muut käyttötarpeet on tärkeämpiä. Ja siinäpä tuon veitsityypin ongelma onkin, se ei sovellu kovinkaan hyvin kenttäveitseksi. Kuten esim Ka-Bar, joka on kuitenkin pohjimmiltaan yleisveitsi.
Viilto-ominaisuuksista en tuosta veitsestä tiedä, mutta parin seikan vuoksi oletan että kovin hyvä viiltoveitsi ei ole kyseessä. 1. Kaksiteräinen ja ohut profiilinen terä, eli teräkulmaa ei voi voida jättää kovin jyrkäksi. Erityisesti kärjestä, ehkä vuolupuukkona vielä menettelisi terän juuresta. 2. Ei painoa, ja painopiste kahvalla.
Yhdistäviä piirteitä kaikille näillä on että sormisuoja pitää olla (kuten kaikki ovat olleetkin). Terä voi olla joko yksi tai kaksipuolinen. Terä on kohtuu pitkä koska jos pisto tulee vasaraotteella alhaalta kylkeen tai ylhäältä hartiaan niin terän täytyy kulkea yllättävän pitkä matka että se kohtaa jotakin hengenvaallista kohdetta (keuhkot&sydän). Lyhyellä terällä päädytään pitkäkestoiseen maapainiin, jos ei onnistuta katkaisemaan kaulavaltimoita... Keskiaikaisissa tikareissa terä tosin on aika paksu (Peltosen sissipuukon paksuus eli noin 5mm). En tiedä missä mitoin nuo olivat ihan käyttövälineitä mutta toisaalta jos voimaa jouduttiin esim rengashaarniskan läpäisyyn tai levyhaarniskan suojalevyjen välistä kutittamiseen niin terältä vaadittiin jäykkyyttä. Nykyaikana kuitenkin tarvitaan käyttöpuukon ominaisuuksia joten terän olisi syytä olle tästä syystä paksu, vaikkei taistelukäyttö tätä vaatisikaan.
Pistelin tuonne kamppilaurheilutopikkiin juttuja veitsien läpäisykyvystä normaalia kangasta vastana juttua. Mutta voisinpa referoida tännekin. Eli:
Oletetaan että kaveri viiltää bowiellaan vastustajan kahden kangaskerroksen verhoamaan käsivarteen. Meneekö läpi ja aiheuttaako vahinkoa? Tuskin.
Sama keskivartaloon. Vastaus on tuskin.
Tästä syystä hyvät pisto-ominaisuudet ovat sotilastoiminnassa puukossa ihan hyvät olla jos kriteereinä on kyky lähitaisteluun.
Mutta aika pitkällepä mm Ka-Bar, Peltosen sissipuukot, glocking puukko yms toimittaa aika hyvin tuollaista tehokkaan käyttöpuukon ja pistokykyisen taisteluveitsen yhdistelmää. Mora olisi muuten hyvä mutta liian lyhyt. Glokin terä alkujaan on ainakin ihan paska (ns varusmieskestäväksi suunniteltu) ja jotta tuosta saa minkäänlaisen käyttöpuukon niin terä pitää kyllä mielestäni teroittaa kokonaan uusiksi ainakin siltä osalta jolla aikaa vuolla. Muista ylläolevista vetsimalleista ei minulla ole kokemusta.
Esim kotimaisesta leukusta tai pidempi teräisistä puukoista saisi ihan kohtuullisen kun kahvaa muokkaisi siten että sormille selkeät upotukset jotka toimittaa liukumisesteen virkaa pitoissa. Tai opettelee että pikkurilli jää kahvan taakse ja pikkurilli siis lukitsee koko kahvan käteen. Onnistuuko sitten stressitilanteessa onkin toinen kysymys.
Että jotakin. Kiireessä väsätty viesti. Vitusti kirjoitusvirheitä, mutta josko asiavirheet jäisivät vähemmälle.
Tuossa vielä artikkelia jos lontoo taipuu:
http://hroarr.com/the-ka-bar-and-th...-fighting-children-of-different-philosophies/