Itse mietin sitä, että pohjoisessa on varmasti paljon, pakon sanelemista syistä, harvaan valvottua aluetta jota pystyy yllätyselementin turvin, verraten helposti ottamaan haltuunsa kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Vaikka suoranaista operatiivista ja offensiivista merkitystä näillä haltuunotoilla ei olisi, olisi merkitys aina symbolinen ja pakottaisi meitä sitomaan sinne eriasteisia joukkoja ja miettimään manöövereitä. Ehkä jopa sitä terävintä keihäänkärkeä operatiivisista joukoista.
Alueen valtaaminen ja sillanpäiden muodostaminen rajalta "Pullistumiksi ja tyriksi" joihin sitten jäisi vihollinen puolustukseen. Kevyitä joukkoja. MT-LBV:tä, moottorikelkkaa talvella ja koptereita sinne minne gummipyörä ei vie. Paaaljon heittimiä (82 & 120), erilaisia pst-ohjuksia, it-ohjuksia, kranaattikonekivääreitä. Myöhemmin kopterikuljetuksilla tarvittaessa jopa kevyempää tykistöä painoluokassaan. Huoltoa tarvittaessa ilmateitse ja koptereilla.
Vaikka kevyet joukot ovat kevyitä joukkoja, soveltuvat ne kuitenkin hankalassa maastossa puolustukseen paremmin kun hyvässä hyökkäykseen. Helpompi on keppihelvetissä, metsässä, suossa ja tunturissa puolustaa kevyillä joukoilla kun hyökätä samoilla joukoilla avoimella ja kovapohjaisella panssaritantereella. Jos puolustavissa kevyissä osastoissa esimerkiksi heitinten tiheys saadaan suureksi ja pst-ohjusten samoin, saattavat tämmöistä osastoa vastaan suoritetut, taisteluajoneuvojenkin tukemat hyökkäykset muodostua hankaliksi ja kalliiksi. Etenkin jos puolustava osapuoli pystyy samalla kiistämään meiltä ilmatilaa ja operoimaan omalla ilma-aseellaan. Menetyksiin ei tällä maalla oikein ole varaa.
