Ampujalla kiehui yli, ja merkit olivat nähtävissä pitkään usealla ihmisellä. Ei ole yksin ampujan syytä enää. Tämä oli usean ihmisen harjoittaman pitkään jatkuneen välinpitämättömyyden ja sokeuden huipentuma. Jokainen antoi oman palansa vihan palapeliin, jonka mies kasasi vuosien saatossa. Joku voisi myös väittää että mies keräili paloja itsekin. Kaikin puolin ruma sotku. Meinasin myös sanoa tarpeeton sotku mutta ehkä tämän pitikin tapahtua.
Jos jokin asianajofirma antoi miehen velkaannuttaa itseään entisestään rahankiilto silmissään, on heilläkin peiliinkatsomisen paikka.
En vaadi että yksikään ihminen kuolisi minkään vihamäärän vuoksi. Sattua ja satuttaa saa tosin mutta ei aiheuttaa pysyvää vauriota. Kun läpsäyttää oikeaa kohdetta ajoissa pataan niin ei tarvitse ryhtyä ampumaan myöhemmin. Kuollut mies ei voi oppia parantamaan tapojaan, eikä hän voi siten opettaa kaltaisiaan korjaamaan samoja virheitä jatkossa loppuelämänsä aikana. Toivoisin vain että kostotoimenpiteiden kohde olisi aina oikea, jos niiltä ei kerta voi välttyä.
Ei pidä käsittää siten, että ihailisin tekoa. Minä vain näen sotkun kaikki oleelliset osat ja ymmärrän miksi se tapahtui. Vain koska en tuomitse miehen tekoja suurella tarmolla, ja vuodata kyyneleitä uhrien takia (poliiseja, jotka valitsivat työnsä), ei se tarkoita sitä että kannatan tapahtunutta. Perkele, sanon minä neutraalisti.
Ampujan välitön leimaaminen pahuuden ja tyhmyyden ruumillistumaksi tai muuksi sellaiseksi on vain puolitiehen jäävä totuus. Ei nyt sentään leikitä että muut miehen elämään kytkeytyneet ihmiset olisivat olleet täysin viattomia. Jokainen teki teoillaan ja tekemättömyyksillään osansa mutta kaikki ne ihmiset ovat syyntakeettomia, eli viallisia, aivan kuten kaikki me olemme.
Ehkäpä jonkinlaista sairauttakaan ei pidä sulkea pois, millä en tarkoita suoraan mielisairautta vaan havaitsematta jääneitä muutoksia aivoissa (kasvain, leesiot tmv.), jotka aiheuttivat käytöshäiriöitä tai aggressiota. Toisaalta jos mies ampui itseään lopuksi päähän, niin ei saata olla tarpeeksi tutkittavaa sen asianhaaran selvittämiseksi...
Tälläisiltä tapauksilta on mahdollista välttyä jatkossa, mutta se vaatii muutoksia kunkin omaan suomalaiseen käytökseen. Ensimmäinen opittava taito on kuunnella, vittuilematta tai poiskävelemättä, tulisen ja lyhynäköisen ihmisen vuodatusta, vaikka miten vituttaisi kuunnella. Toinen asia mikä pitää hyväksyä on se, että joillain meistä on rottweilerin luonne, eli sellainen ihminen kaipaa kuriinlaittamista toisen (vahvemman) ihmisen toimesta, mikä on toki syvässä ristiriidassa perisuomalaisen kohteliaisuus-, väliintulemattomuus- toistenihmistenasioihinpuuttumattomuusdoktriinin kanssa. Kun kuuntelee hiljaa tietyn ihmisen vuodatusta ja sadattelua, saattaa hän tulkita sen siten, että hänen raivonsa on oikeutettua. Toki se on myös vaikeaa ja henkisesti työlästä pitää rotikkaihmistä kurissa päivästä toiseen, eikä siihen monikaan halua ryhtyä, eikä ketään voi oikein syyttääkään siitä jos siihen ei ryhdy, tai jos siihen väsyy. Milloinka se ihmisenä oleminen helppoa olisi pitemmän päälle...
Tulisen ääliön kuunteleminen voi siten olla ennaltaehkäisevä maanpuolustusteko. Tärkeää on kai osata erottaa että onko se sellainen "ääliö" jota voi kuunnella hiljaa, vai pitääkö hänen ajatuksiin puuttua reippaalla, määrätietoisella ja kasvattavalla kädellä.
