Poliisi saa tosiaan koko ajan lisää tehtäviä, eivätkä kaikki liity lisääntyneisiin toimintavaltuuksiin. Lisäksi ainakin ruohonjuuritasolla pitää yksittäisellä tehtävällä tehdä erilaisia temppuja enemmän kuin ennen, mikä lisää yksittäisen tehtävän suorittamiseen vaadittavaa aikaa, eli tehtävät sitovat resursseja aikaisempaa pidempään. Mitä tulee esim tiedustelun lisääntymiseen, niin pidätkö sitä huonona asiana? Luulisi, että tällaisella foorumilla osattaisiin arvostaa tiedustelun, tiedonhankinnan ja tietojen jakamisen merkitystä. Oletko esim sitä mieltä, että terrorismin torjuntaan ei tulisi osoittaa enempää resursseja kuin vaikkapa 10 tai 20 vuotta sitten?
En pysty ottamaan kantaa siihen, kuinka paljon "salaisia" menoja poliisilla on (ts sellaisia menoja, jotka on piilotettu eri momentille kuin mihin ne kuuluisivat). En tiedä, mistä sinun tietosi ovat peräisin mutta täytyy vain luottaa siihen että ne pitävät paikkansa.
Sinänsä on totta että poliisilla on ollut huonoja tietojärjestelmähankkeita, kuten muuallakin valtionhallinnossa (esim. Apotti). Käsittääkseni ne eivät kuitenkaan ole kovin ratkaisevassa roolissa rahoituksen kannalta. Luonnollisesti on totta että mitä enemmän tehdään esim kotietsintöjä tai muita aikaa vieviä toimenpiteitä, sitä enemmän vaaditaan resursseja. En kuitenkaan tiedä, kuinka hyvänä ratkaisuna pidetään esim rikostutkinnan karsimista; siihen ollaan kuitenkin koko ajan pakon edessä menossa. Tuo arvioimasi 30 000 - 40 000 henkilötyötuntia tarkoittaa muuten luokkaa 20-25 henkilötyövuotta, joten ei silläkään satojen henkilöiden vajausta paikata. Se väite, että tutkintatoimenpiteiden vähentämisellä ei olisi mitään vaikutusta lopputulokseen, on hieman vaikeaa niellä. Tietenkin jos etukäteen tiedettäisiin, minkälaisia vaikutuksia milläkin toimenpiteellä saavutetaan, voitaisiin resurssit kohdentaa paremmin. Samaten jos tiedettäisiin, missä kohta tapahtuu rikoksia, voitaisiin poliisipartiot sijoittaa etukäteen hoodeille. Samaa voisi toki sitten soveltaa myös esim palo- ja pelastustoimeen, niin saataisiin vasteajat kerralla nollaan.
Poliisin toimintamenot kasvavat koko ajan myös poliisista riippumattomista syistä; esim palkkakulut, kiinteistökulut, ajoneuvokulut jne nousevat koko ajan. Lisäksi kun poliisi saa korvamerkittyä rahaa esim. siihen, että harva-alueille palkataan lisää poliiseja, niin se aiheuttaa jatkuvan henkilöstömenojen nousun; ei paljon auta että se lisäraha on saatu vain yhdelle vuodelle.
Poliisi on toki saamassa enemmän rahaa kuin edellisen vuoden varsinaisessa budjetissa, mutta lisäbudjetti ym mukaan lukien ollaan kymmeniä miljoonia takamatkalla. Eli - toisin kun Ohisalo antaa ymmärtää - poliisi on saamassa esim. tulevana vuonna kokonaisuudessaan noin 30 miljoonaa vähemmän kuin edeltävänä vuonna. Toki tulos on erilainen jos vertaillaan yhdeltä vuodelta koko vuoden rahoitusta (varsinainen budjetti, lisäbudjetti, siirretyt erät jne) ja toiselta vuodelta pelkää varsinaista budjettia.
Ollos huoleton. Kyllä se 30 miljoonaa sieltä tupsahtaa. Huuto on eduskunnassa nyt sitä luokkaa ja uhkailu (perätön sellainen) irtisanomisista upposi kuin kuuma veitsi voihin.
Kas kun nyt on niin, että harva katsoo mitä se budjetti oikeasti pitää sisällään ja miten se suhteutuu 2020 tilipäätökseen ja 2021 tulosarvioon:
Tuon kun katsoo momenteittain, näkee heti, että puheet 200-250 henkilön vähennyksistä ovat täyttä tuubaa. Jo nykybudjetti tarkoittaa henkilötyövuosien lisääntymistä, ei suinkaan mitään YT:eitä.
Tosiasia on, että vuodesta 2017 vuoteen 2021 poliisin budjetti on kasvanut 17%. Sen lisäksi Suppelin (SUPO) budjetti on kasvanut vaatimattomat 300% vuodesta 2014 vuoteen 2021 verrattuna. Poliisien määrä on kasvanut 4% ja Suppeleiden määrä yli 100%.
Paljonko sitten on riittävästi? Ei sellaista ole olemassakaan.
"– Löysin hiljattain lähes sata vuotta vanhasta lehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että poliisin resurssien leikkaus on liian suuri ja resurssit eivät ole kunnossa. Siinä puhuttiin osin ihan samoista asioista kuin tänä päivänä, sanoo myös hallintojohtaja Anne Aaltonen."
Poliisin määrärahat ovat viime vuosina nousseet, mutta virkavalta valittelee niukkoja resursseja. Kulut kasvavat yhä enemmän, koska uusiin uhkiin ei voi vastata vanhoilla konsteilla. Isona riippakivenä ovat myös surkeassa kunnossa olevat poliisitalot.
yle.fi
Vedin aikanaan pientä yksikköä noin 10 vuotta kansainvälisessä organisaatiossa. Sinä aikana henkilöstön määrä pieneni 15%, liikevaihto kasvoi 80% ja päälle tuli kv-yhteistyö ja overheadit. Jos menin itkemään rahaa johonkin kehitysprojektiin, kollegat hirnuivat päin naamaa ja talousjohtaja piti mielisairaana. Toimitusjohtaja ei hymyillyt edes säälivästi. Mutta toimeen piti tulla sillä mitä oli. Jos ei tullut, hommattiin joku tilalle joka tuli. Valtiolla voidaan aina vetää yli ja lisäbudjetti sitten hoitaa homman. Ja on turha sanoa, etteikö tämä johdu myös arkipäivän toiminnasta. Näitä riittää, mutta nopeaa pari käytännön esimerkkiä:
1. Vuonna 1992 suomeen tuli televalvontalaki. Ensimmäisenä toimintavuonna poliisi sai 19 televalvontalupaa. Vuonna 1995 lakia laajennettiin. Silloinen arvio Hallituksen Esityksessä lupien määrästä jatkossa oli noin 150 lupaa vuositasolla. Sen jälkeen lakia on lavennettu yhteensä 12 kertaa. Vuonna 2019 lupien määrä oli 3910. Poliisi myös arvioi menetelmän tehokkuutta joka merkitään pöytäkirjaan. Kaikista luvista 10% koettiin olleen merkittävästi hyödyllisiä. 40% luvista oli jonkin verran tai melko hyödyllisiä. 50% oli hyödyttömiä. Siis lähes 2000 hyödytöntä prosessia. Poliisin oman tilaston mukaan.
2. DNA. DNA-tutkimus ei ole sinänsä enää uusi menetelmä, mutta sen käyttö on räjähtänyt käsistä. Siinä, missä ennen menetelmää käytettiin kohtuullisen harvoin, ollaan tilanteessa, jossa tutkinnanjohtajat lähettävät valtaisia määriä materiaalia yksittäisiltä rikospaikoilta "varmuuden vuoksi" testattavaksi. Sillä seurauksella, että testaaminen on tukkeutunut aivan totaalisesti. Ja luonnollisesti kustannukset ovat räjähtäneet. Onpa tapauksia, jossa laboratorioon on lähetetty mm. yli 100 tupakannatsaa testiin...
. Tästä seurauksena viime vuonna laboratoria kieltäytyi vastaanottamasta muutamaa artikkelia enempää per tapaus muutoin kuin poikkeustapauksissa. Testien määrä on kasvanut muutamassa vuodessa yli 100%.
Poliisin dna-tutkimukset ovat lisääntyneet niin paljon, että keinon käyttöä rikostutkinnassa on jouduttu rajoitettamaan. Dna-tutkimusten määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja myös sormenjälkitutkimusten määrä on kääntynyt nousuun pitkän laskun jälkeen.
www.mtvuutiset.fi
3. Kotietsinnät. Ne syövät hyvästi resurssia. Vähimmillään kotietsintä syö 2 pamppukeisaria (monesti enemmän) ja huomioonottaen ajoajat, paperityöt kirjaukset jne. minimiaika lienee about 2h mitä homma syö. Eli työtuntia/miekkakäsi. Yleensä enemmän. Ennen vuoden 2014 pakkokeinolain uudistusta suomessa tehtiin noin 13000-14000 kotietsintää vuodessa. Tämä on kansainvälisesti todella iso luku. Mutta 2014 laki muuttui ja menettelyä osittain kevennettiin vielä enemmän. Seurauksena kotietsintöjen määrä tosin putosi vuoden 2020 noin 11900 kappaleeseen. Mutta lisäksi tulivat uudet nimikkeet paikanetsintä, laite-etsintä ja erityinen kotietsintä. Kun nämä uudet nimikkeet jotka ennen olivat yleisnimikkeen kotietsintä- alla lasketaan mukaan, määrä onkin 29300. Eli määrä onkin kasvanut 120%-130% kuudessa vuodessa.
Kaikesta tästä huolimatta (lisääntyneet resurssit vuosien 2017-2021 välillä, lisääntyneet pakkokeinot, poliisin valtuuksien jatkuva kasvattaminen, tietojohtaminen jne. jne.) rikosten selvittämisprosentit ovat heikentyneet:
Poliisihallituksen mukaan suunta ei ole niin huono kuin pelkästään tilastoa katsomalla voisi kuvitella.
yle.fi
Tämä kuvio on tuttu. Vika ei ole rahassa. Se on olemassa olevien resurssien käytössä ja kohdentamisessa. Otan konkreettisen esimerkin. Talousrikokset.
Vuonna 2020 selvitettiin 2083 talousrikosta. Kuulostaa paljolta eikö? Mutta kun katsotaan rikoshyötynä takaisin saatua rahamäärää, summa on 24,8 miljoonaa. Eli alle 12000 euroa / tapaus. Ja huomio! Talousrikokset ovat ilmoitetusti painopisteenä. Mitä tämä tarkoittaa on siis se, että poliisi tutkii 5 euron pizzakauppiaita ja 10k-50k alvijuttuja mutta ei isoja tapauksia joissa rikoshyödyt ovat hetkessä kymmenissä miljoonissa.
Tämä ei ole mikään poliisin yksityisongelma vaan julkisen puolen dilemma. Ei ole mitään todellista tulospainetta ja siitä syystä organisaatiolla ei ole motivaatiota katsoa kriittisesti oman toimintansa perusteita ja kohdentamista. Ja siinä missä yksityisellä puolella yleensä viimeistään konkurssi hoitaa asian, julkisella ongelman hoitaa vaatimus lisäresursseista.
Ps: terveydenhoito... Sieltä sitä saisi oikein todellisia esimerkkejä...