Racing is life. Anything before or after is just waiting.
Steve McQueenin sanat kertovat sen kokonaan.
Ernest Hemingway, vaikka teki havaintonsa ememmänkin katsomosta, sanoi joskus, että on kolme urheilulajia: härkätaistelu, moottoriurheilu ja vuorikiipeily. Muut ovat pihapelejä sun muuta leikkiä. TT-ajot ovat viimeinen wanhan ajan moottoriurheilutapahtuma, jossa on miehiä, joilla on kurpitsan kokoiset munat.
Ne jotka eivät koskaan riskeeranneet mitään, eivät saavuttaneet mitään. Tämän filosofian mukaan katuradalla Joey Dunlop eli tietenkin täyden elämän.
Kisaa sinänsä eivät irlantilaiset taida tulla kieltämään. Ensinnäkin sikäläisten mielestä kyse on kuskien omasta elämästä ja jokainen tunnustaa riskit. Marginaalit ovat pienet, ja ajovirhe kostautuu. Juuri se käsittääkseni vetää ikiaikaista rotua vaaroihin kuin yöperhosta liekkiin. Moni vuosia kilpaillut huippumotoristi haluaa voittaa nimenomaan TT:n ja nimenomaan Man-saarten ajot. Ja se on hyvin vaikeaa. Muistan itsekin ajan, kun puhuttiin, että koskahan päästään alle kahteenkymmeneen minuuttiin. Nyt kärki kiertää radan 17 minuutissa.
Minä ymmärrän heitä. En kykene katsomaan telkusta Formuloiden tappavaa tylsyyttä, mutta Imatralla viihdyn.
Eivät kaikki kuole ja uusia tulee. Anstey, Johnson ja muut astuvat jo eturiviin.
Tahtoisin esitellä yhden videon, jota pidän oivaltavimpana.
Hollantilaisen kuljettajan kunniaksi tehdyssä videossa on oikeastaan kaikki se, mistä on kyse. Video alkaa kisapäivän aamuna, leikkaa kuviin Robertin onnettomuudesta, sitten siirtyy Joeyyn. Kuvassa vilahtavat myös niin ikään katuradalla kuollut Dan Kneen, Paul Dobbs ja monia muita Walhallaan ajaneita. Taustamusiikkina on Zimmerin Lost but Won. Michael ja William ovat kumpikin elossa (tekohetki 2017).
Pian surut on surtu ja elämässä kyse on lopulta tästä:
ride on. Mukana on toista kertaa Jochem van den Hoek, jolle tämä 2017 ralli taas on sitten viimeinen.
Maailman nopein kuorma-autoasentaja Guy Martin istuu odottaen. Hän tietää, mitä odottaminen on. Hän on katkaissut kaksi kertaa selkänsä ja nähnyt sankarien tulevan ja menevän. Hän on itse ollut lopettamassa ja jatkamassa.
Pian odottaminen on ohi. Kun pyörä kulkee Bray Hillia, kukaan ei ajattele muuta kuin seuraavaa kurvia ja jännitys on poissa.