Prätkä - King of the Road!

Kävin paikallisessa moottoripyöräliikkeessä, paha virhe!
Ajatuksena, jos uudet ajohansikkaat ostaisi. Kun vanhoista jo sormet repeilevät.
Miksi en tilannut "netistä" niinkuin aina ennenkin?
Noh, löytyihän ne hanskat. Ja ennenkuin arvasinkaan, istuin uuden ja kiiltävän pyörän selässä. Kaikista isoin virhe!
Ei koskaan liikkeeseen kylmätyypittämään pyöriä. Ei ikinä!
Koeajettavahan se oli, kun vaihtotarjouksenkin sain. Voi veljet.

Nyt sitten mietin kuumeisesti, miten perustelen vaimolle, että tarvitsen taas uuden moottoripyörän?
Tai jos vain hakisin sen, ja ilmoittaisin, että nyt vain kävi näin... Hanskoja hain mutta pyörän otin.
 
Onneksi olkoon hanskanostajalle. Ja eiköhän ajokypärä pidä vaihtaa, ja onko puku ihan sopiva enää... :D
 
Taisin jossain välissä sanoa että myyn koko räpättimen kun ei sillä tule ajeltua.
Mutta nyt. Hitto miten hienoja kelejä on meille annettu päivästä toiseen. Kyllä se twinin murina vaan on niin nannaa ja kaikki hampaisiin lentävä on lopulta vaan proteiinia joten otetaan sekin positiivisesti. - ja paskat tässä mitään myydä!
.
 
Taisin jossain välissä sanoa että myyn koko räpättimen kun ei sillä tule ajeltua.
Mutta nyt. Hitto miten hienoja kelejä on meille annettu päivästä toiseen. Kyllä se twinin murina vaan on niin nannaa ja kaikki hampaisiin lentävä on lopulta vaan proteiinia joten otetaan sekin positiivisesti. - ja paskat tässä mitään myydä!
.

No minä jo ajattelin, että masennus vei rauhankyyhkyn, kun vähän ripeksi vettä.

Proteiini on hyvästä. Kun ajotakin laittaa kuistille pitkän reissun päälle tuulettumaan, liiskaantuneita itikoita on niin paljon, että sillä ruokkii tiaisia viikon.

Isompia siivekkäitä pitää varoa. Jos varislauma syö raatoa, varmista peilillä tausta ja hidasta. Kun puolikiloinen varis iskee vasten hampaita ja on toistasataa vauhtia, siinä legot lähtevät, mahdollisesti taju kankaalle ja lappu varpaaseen. Fasaani iskee myös kuin Mike Tyson. Jo varpusen tömähtämisen rintaan muistaa pitkään, kun mustelma viikkojen kuluessa kellastuu. Ja silloinkin pyörä heilahtaa vaikka ehtisi vähän varautua.
 
Et motarilla poikkea? Ne ovatkin aika tylsiä teitä. Jos on aikaa, vanhat valtatiet ovat paljon hauskempia. Tosin takaan, että 80 riittää myös kyseisissä tapauksissa antamaan ikimuistettavan tääkin.
Kyllä hyvin harvoin tulee motaria ajettua. Boring. Varaan sitten enemmän aikaa mutta valitsen maantien. Lintuja ei ole lennellyt päin mutta jokunen kivi tai isompi hyttynen voi napsahtaa. Silloin toivottavasti ei ole just avokypärä päässä.
.
 
Kyllä hyvin harvoin tulee motaria ajettua. Boring. Varaan sitten enemmän aikaa mutta valitsen maantien. Lintuja ei ole lennellyt päin mutta jokunen kivi tai isompi hyttynen voi napsahtaa. Silloin toivottavasti ei ole just avokypärä päässä.
.

Lintuhommissa liike-energia on ihan sama, on umpi tai avo. Se on pusu. Minulla on avokypärä pleksillä. Ainoa malli, joka istuu klupuuni. Vielä ei ole tullut kiveä läpi otsikkoon. Kai se vähän hidastaa.

Tuossa ensimmäisessä videossa (alkaa 28s.) edelläoleva pyörä nostaa risun. Tästä saa vähän suuntaa, mistä on kyse.

 
Vielä Man-saaresta ja TT-ajoista.

Manx-kisan käyneistä kuljettajista kuuluisin taitaa olla Raine Lampinen. Hän taisi olla 1930-luvulta aina 1950-luvun loppuun Suomen paras TT-kuljettaja. Man-saarella hän ajoi vuonna 1939. Hän perusti myös suksitehtaan ja kehitti suomalaista puusuksea (minullakin on ollut lapsena Lampiset). Hänen poikansa Simo tunnettiin rallikuskina. Koko suku oli moottoriurheilijoita, jopa vaimon suku. Doris voitti luotettavuusajoja 1930-luvulla.

Rainella oli myös kolme Eläintarhan ajojen voittoa, viisi Pyynikillä ja kahdeksan Ruissalossa. Ruotsissa ja Piritassa hän voitti. Pyörinä olivat milloin Norton, Triumph, Rudge ja Piritassa kai Husqvarna. Ruotsalaiset antoivat sen, kun tiesivät, että Raine pärjää siellä. Nyt pyörä on Riikassa museossa.

Raine_Lampinen_1938.jpg


Muitakin Man-saaren kävijöitä on. Juha Kallio kaatui vuoden 2013 kisassa ja sotkeutui johonkin lammasaitaan. Muita esteitä onneksi ei juuri siinä ollut. Taju meni mutta muita vammoja ei tullut. 2014 Kallio oli 46:s.

Tuukka Korhonen on ottanut osaa kisaan kuudesti. Paras sijoitus on ollut Lightwight-sarjan 13 (2015). Korhonen sanoi opiskelleensa rataa puoli vuotta ennen toista kisaansa. Hän kiistää, että pitää olla hullu mennäkseen sinne. Hullu ei pystyisi ajamaan siellä ensimmäistäkään kierrosta.

Jussi Luoma ajoi kymmenenneksi Classic-sarjassa joitakin vuosia sitten. Allaan veteraaniguzzi, 973 cc:n moottorilla. Jokainen sarja on kova ja niissä paljon osallistujia. Klassisten vauhdit ovat pienemmät. John McGuinness voitti senkin sarjan sinä vuonna, mutta hän on voittanut myös superpyörillä.

Kilpailuun päästäkseen on pitänyt ajaa kuusi kansainvälistä kilpailua hyväksyttävästi vuoden aikana. Kilpailulisenssi anotaan Englannin moottoriliitolta sekä paikalliselta järjestäjältä. Kun nämä ovat kunnossa, kilpailun harjoituksissa rata kierretään ensin linja-autolla, sen jälkeen henkilöautolla ja sitten vielä moottoripyörällä siten, että joukkoa vetää opaskuljettaja ja vasta sen jälkeen kuljettajat päästetään harjoittelemaan radan metkuja.
 
Kun Joey Dunlop oli kuollut Tallinnassa TT-ajoissa, John McGuinness on ollut suvereeni. Tässä näkee kamerasta kokonaisen ratakierroksen superpyörällä. Siinä ei paljon maisemia ihailla. On helppo todeta, että eivät riittäisi taidot, ei ollenkaan.

 
Viimeksi muokattu:
Toistaviikkoa tullut löhöiltyä Costa Blancan rannikolla. Pyörällä tänne olisi pitänyt tulla! Silkinpehmeää ja tasaista asfalttia, sisämaan pikkuteillä mutkaa mutkan perään. Vakavia vieroitusoireita pyöräilystä, onneksi olut ja ruoka on halpaa...
 
Toistaviikkoa tullut löhöiltyä Costa Blancan rannikolla. Pyörällä tänne olisi pitänyt tulla! Silkinpehmeää ja tasaista asfalttia, sisämaan pikkuteillä mutkaa mutkan perään. Vakavia vieroitusoireita pyöräilystä, onneksi olut ja ruoka on halpaa...

Alicantesta BMW R 1100 GS maksaa 120 euroa päivä, mutta joku pienempi kolmisatanen Dual Sport, vaikka 300-kuutioinen bemari ehkä 70 euroa / päivä...
 
0km. Tänäänkin istuessani illalla traktorin hytissä ja katsellen ohi ajavia pyöriä, pohdin että olen minäkin saatana ammatin valinnut. No ehkä ennen syksyn sateita ehtii jonkun retken pistämään.
 
Kun Joey Dunlop oli kuollut Tallinnassa TT-ajoissa, John McGuinness on ollut suvereeni. Tässä näkee kamerasta kokonaisen ratakierroksen superpyörällä. Siinä ei paljon maisemia ihailla. On helppo todeta, että eivät riittäisi taidot, ei ollenkaan.

Törkeän nopea katurata...
 
Back
Top