Prätkä - King of the Road!
- Viestiketjun aloittaja YliKoo
- Aloitus PVM
Mä olen tällä nyt ajellut jonkin aikaa. Hieno pyörä kaikin puolin, mahtava jousitus ja kääntyy jo pelkällä ajatuksen voimalla. Tollasessa tonnisessa RR:ssä vain on tehoa enemmän, kuin kukaan koskaan tarvitsee normiajeluun. Parhaimmillaan isolla ja nopealla asfalttibaanalla hienona kesäpäivänä.
Ikarus
Respected Leader
@YliKoo lle 10 pistettä ja papukaijamerkki!
Kawasaki Z 500, ''Tulpanpolttaja''. Mäntiä ei mennyt yhtään, mutta tulppia siitäkin edestä.
Ääntähän siitä lähti, mutta kulkupuoli ei vielä ollut Z 750:n tasolla. Meni muistaakseni täysillä 160 km/h.
En ole täysin vakuuttunut, oliko koneessa edes kaikki pollet kotona, käytetty ja ajettu lousku jo silloin minulla ollessa.
Tuolloisen Kawan koneen mekaaniset äänet eivät olleet kovin siistit. Kaikenlaista kolinaa ja rohinaa tyhjäkäynnillä.
Woplausta en ole koskaan millään pyörällä kokenut. Onneksi.
Tulpanpolton syy on minulle tuntematon. Saattaa liittyä @Leaderdog n mainitsemaan asiaan.
Ikarus
Respected Leader
Nuoruuden kulkupeli. Moottori kiersi korkealle ja kesti sitä kierrättämistä. Punaraja oli jossain 12.500 rpm ja se suostui ottamaan vielä 2000 rpm ylikin.
Sulava eteneminen Twinillä vaati kierroslukumittarin pitämistä 10.000 rpm tietämissä tai yli. Hevosvoimia muistaakseni 17.
2-päällä joustimet jäivät alamittaisiksi. Mutkassa olevaan lyötteeseen kovaa, niin takajousitus pohjasi sekä ilmeisesti runkokin jo antoi periksi.
Tunsi kuinka runko väännähti ja palautui sitten oikeaan mittaansa.
Noina vuosina markkinoille tuli vesipyssy Yamaha RD 125 LC. Olikin jo sitten kaikin tavoin parempi. Yamahaa ei koskaan minulla ollut, mutta kokeillut olen.
Vonka
Supreme Leader
Luet kunnolla tien pintaa. Yksi yleisimpiä syitä on se, että jokin kohouma tai monttu lyö etupäätä vinoon ja takapyörä työntää eri pinnalta suoraan. Periaatteessa ohjausiskunvaimennin ja vähän jäykistetty ohjaus hillitsee ilmiötä.
Motowiki, jossa Orrit-video on havaintoesimerkkinä, esittelee asian näin:
Woblaus tarkoittaa koko moottoripyörän joutumista voimistuvaan vatkausliikkeeseen (usein vauhtiajon aikana) sen ohjauksen värähtelyn vuoksi. Keulan shimmyn raju ravistelu heijastuu muodonmuutoksina koko runkoon (ks. Padovan yliopiston piirrokset) jolloin pyörän takaosa voi joutua vaiheistettuun huojuvaan liikkeeseen.
Woblaus voi myös alkaa keulimisen jälkeen, kun etupyörä laskeutuu tien pintaan kovalla iskulla ja/tai ajosuuntaan nähden hieman kääntyneenä, mikä laukaisee koko pyörän epävakauden. Woblaus on sukua huojahtelulle: takarengas, joustimen/joustinten tai svinginlaakerien kuluneisuus voi heikentää takapyörän ohjaustarkkuutta eli sallia woblaamisen laukeamiseen riittävää virheliikettä, jousituksen korkeussäätö on voinut muuttua tai sitä on muutettu (geometria, painopiste), jousto/vaimennus-valinta on sopimaton, pyörässä voi olla linjausvirhe (takapyörä väärin säädetty). Rungossa saattaa jo uutena esiintyä pieniä kulmavirheitä, se voi olla vääntynyt, tai sen jäykkyys ei riitä ottamaan vääntyilemättä vastaan rajun shimmyravistuksen aiheuttamia voimia.
Woblaus on vaikeasti hallittavissa - pyörä voi ehtiä vakautua itsekseen vauhdin hidastuessa, tai riistäytyy kuljettajansa lapasesta. Yleensä kuljettajan vastaohjaukset myöhästyvät, eli rauhoittamisen sijaan ne voimistavat liikettä (Orrit). Lopputuloksena on "tank slapper" (kuljettajan polvien läimähdellessä vikuroivan pyörän säiliöön), ja vihdoin luistokulmien karkaaminen niin laajoiksi, että pyörä kaatuu kuljettajan antautuessa, tai takapyörän luisto nappaa kaasua nostettaessa kiinni jolloin pyörä oikenee äkisti ja kuski linkoutuu sen selästä ("highside"). Youtubessa on runsaasti videoita joissa woblaus johtaa kaatumiseen, tai kuljettaja kuin ihmeen kaupalla pystyy seivaamaan tilanteen.
Ikarus
Respected Leader
Omastakin mielestä minulla on tuo taito. Kun kypärä vedetään päähän keskittyminen tien kunnon seurantaan on oltava aivan eri luokkaa kuin autoillessa.
Katseella scannataan jo kaukaa montut, jotta ne on pienillä ohjausliikkeillä sulavasti kierrettävissä.
Toinen asian on muun liikenteen tekemisten ennakointi. Jos auto on tulossa sivutieltä eteen, heti terve epäilys siitä, että huomasiko vai luuleeko mopoksi? Ajonopeuden sovittaminen sellaiseksi että täydellä hätäjarrutuksella pyörä pysähtyy, jos auto tulee eteen. Onnettomuus vaikkapa kolarointi auton kanssa, motoristi on aina kakkosena, olipa syytä itsessä tai ei.
YliKoo
Greatest Leader
Luulen myös, että oli äärimmäisen tarkka seoksille. Jos tulppa kesti niin mäntä suli
@YliKoo lle 10 pistettä ja papukaijamerkki!
Kawasaki Z 500, ''Tulpanpolttaja''. Mäntiä ei mennyt yhtään, mutta tulppia siitäkin edestä.
Ääntähän siitä lähti, mutta kulkupuoli ei vielä ollut Z 750:n tasolla. Meni muistaakseni täysillä 160 km/h.
En ole täysin vakuuttunut, oliko koneessa edes kaikki pollet kotona, käytetty ja ajettu lousku jo silloin minulla ollessa.
Tuolloisen Kawan koneen mekaaniset äänet eivät olleet kovin siistit. Kaikenlaista kolinaa ja rohinaa tyhjäkäynnillä.
Woplausta en ole koskaan millään pyörällä kokenut. Onneksi.
Tulpanpolton syy on minulle tuntematon. Saattaa liittyä @Leaderdog n mainitsemaan asiaan.
Tuossa meikäläisen ensimmäinen pyörä yli 40 vuoden takaa. Ekan mopon hankin (vaihdoin kavereilta johonkin kamaan) 11 vuotiaana.
YliKoo
Greatest Leader
Vaimo pelkää mun kyydissä autossa ja käytännössä ajaa itse aina. Ei mun ajotyyli mitenkään erityinen ole, mielummin ennakoiva ja varovainen kuin törmäilevä ja aggressiivinen. Jarrutan kai liian myöhään (eli oikeaan aikaan), enkä älyttömästi ennakkoon. No, tuo kyytiläisen rooli sopii mulle
Pyörän kyydissä hän ei ole kertomansa mukaan koskaan pelännyt (vaikka itse joskus olen, lähinnä Italian ja Ranskan liikenteessä).
Ikarus
Respected Leader
Ajotyylissäsi ei ole moittimista. Jos lähes 40 vuotta pyöräilyä jo harrastettu ja vieläkin mopo kulkeeVaimo pelkää mun kyydissä autossa ja käytännössä ajaa itse aina. Ei mun ajotyyli mitenkään erityinen ole, mielummin ennakoiva ja varovainen kuin törmäilevä ja aggressiivinen. Jarrutan kai liian myöhään (eli oikeaan aikaan), enkä älyttömästi ennakkoon. No, tuo kyytiläisen rooli sopii mulle
Pyörän kyydissä hän ei ole kertomansa mukaan koskaan pelännyt (vaikka itse joskus olen, lähinnä Italian ja Ranskan liikenteessä).
Onko ikinä ollut edes kättä tai jalkaa poikki pyöräilyhommien takia?
Itse otin kerran kontaktia Toyota Corollan kanssa, käänsi eteen mutta vauhtia ei minulla paljon ollut. Sääri mustana, mutta ei menny luita. Jalka kolahti pyörän moottorin ja auton likasuojan väliin. Lensin siitä muutaman metrin. Kunnolliset crossikengät niin jalallekaan ei olisi käynyt mitään. Muutama päivä keppien kanssa könttäämistä ja on the road.
Vonka
Supreme Leader
Minä olen vasta retkipyöräilyn alussa. Täällähän voi tehdä kriittisiä ja rehellisiä arviointeja omista pyöristä ja jakaa tietoa. Se ei mene koskaan hukkaan.
Tänä kesänä minulla on ollut käytetty vm. 2001 kruiseri, jolla oli ajettu varmaan 50 kilometriä, ja sitten se seisoi saksalaisen autokaupan ikkunassa vuoteen 2005 ennen kuin eräs ohi kulkenut suomalainen älysi lunastaa sen pois sieltä. Niinpä siinä, Lapin kesien lyhyydestä johtuen, on vielä reilusti 100 000 ajettavaa jäljellä.
Kruiseri sopii minulle, koska olen jo sen ikäinen. Lisäksi sisimmässäni asuu pieni juntti, on aina asunut. Se on kaikista suurkaupungin yrityksistä huolimatta pysynyt syvimpänä osana minuuttani. Niinpä tarvitsen välineen, jolla karata maalle kuin Vatanen. Ja nopeasti. Kruiserissa saa mielellään olla takana tehdas, joka ymmärtää myös mutkateiden päälle.
Tehdas muisteli 1990-luvulla, että heillä oli joskus vuonna 1921 ollut oikein hyvä ja teki isomman ja modernimman version.
Italialainen 1064 cc:n V-Twin on yksi (ei ainoa) täsmävastaus tähän tarkoitukseen. Moto Guzzi ymmärtää traktorien päälle, ja sen huomaa. Koko 6250:n kierrätyskaistan ajan on kaasuun nopea vastaus millä viidestä vaihteesta tahansa. Aivan uskomaton vääntö (Marelli-ruiskutus). Ei taukoja, ei kuolleita pisteitä. Moni voisi sortua ajamaan pyörää pilalle lönköttelemällä pikkunopeuksia viitosvaihteella, kun on niin kivat murinatkin vielä, onhan siellä kaakkeja.
Rautaperseille tämä on hyvä valinta, koska istuin on ehkä mukavin, mihin nyt yleensä törmää. Istuinkorkeus on 73,7 senttiä eli 29 tuumaa. Kun katsoo pullean tankin yli, näkee selkeät mittarit, jotka ovat kuin kaksi analogista sveitsiläistä kelloa.
Yleensä kruiseri tuntuu harakalta viimeistään silloin, kun tahti kiihtyy ja maasto polveilee. Italialaisessa taas on sporttijousitus ja se on kovassa menossa kiinteä kuin kallio. Oikeastaan ainoa hiukan erikoinen asia on jarrujärjestelmä. Käsivipu aktivoi yhden 320 mm:n levyistä etupuolelta, jolloin neljä Brembo-mäntää pääsee toimimaan. Jalkavipu aktivoi tosen etulevyn sekä takalevyyn, jolloin jarrupaine jakautuu parhaimmillaan näiden kahden välillä estäen takapyörän lukituksen. Tämä järjestelmä on eräänlainen köyhän miehen ABS wanhoilta ajoilta ennen nykytekniikkaa. Jalkaa saa siis laittaa surutta ja edessä riittää yleensä kaksi sormea pieneen lisäsäätöön, jotta ei tule annettua turhaan liikaa kouraa.
Mitähän minä haukkuisin? No, jämy sporttijousitus on sellainen, että poikkeamat siirtyvät kehoon eli jos on joku möykky, perse pömpähtää kohti ilmoja. Jousitus ei ole säädettävissä.
Tänä kesänä minulla on ollut käytetty vm. 2001 kruiseri, jolla oli ajettu varmaan 50 kilometriä, ja sitten se seisoi saksalaisen autokaupan ikkunassa vuoteen 2005 ennen kuin eräs ohi kulkenut suomalainen älysi lunastaa sen pois sieltä. Niinpä siinä, Lapin kesien lyhyydestä johtuen, on vielä reilusti 100 000 ajettavaa jäljellä.
Kruiseri sopii minulle, koska olen jo sen ikäinen. Lisäksi sisimmässäni asuu pieni juntti, on aina asunut. Se on kaikista suurkaupungin yrityksistä huolimatta pysynyt syvimpänä osana minuuttani. Niinpä tarvitsen välineen, jolla karata maalle kuin Vatanen. Ja nopeasti. Kruiserissa saa mielellään olla takana tehdas, joka ymmärtää myös mutkateiden päälle.
Tehdas muisteli 1990-luvulla, että heillä oli joskus vuonna 1921 ollut oikein hyvä ja teki isomman ja modernimman version.
Italialainen 1064 cc:n V-Twin on yksi (ei ainoa) täsmävastaus tähän tarkoitukseen. Moto Guzzi ymmärtää traktorien päälle, ja sen huomaa. Koko 6250:n kierrätyskaistan ajan on kaasuun nopea vastaus millä viidestä vaihteesta tahansa. Aivan uskomaton vääntö (Marelli-ruiskutus). Ei taukoja, ei kuolleita pisteitä. Moni voisi sortua ajamaan pyörää pilalle lönköttelemällä pikkunopeuksia viitosvaihteella, kun on niin kivat murinatkin vielä, onhan siellä kaakkeja.
Rautaperseille tämä on hyvä valinta, koska istuin on ehkä mukavin, mihin nyt yleensä törmää. Istuinkorkeus on 73,7 senttiä eli 29 tuumaa. Kun katsoo pullean tankin yli, näkee selkeät mittarit, jotka ovat kuin kaksi analogista sveitsiläistä kelloa.
Yleensä kruiseri tuntuu harakalta viimeistään silloin, kun tahti kiihtyy ja maasto polveilee. Italialaisessa taas on sporttijousitus ja se on kovassa menossa kiinteä kuin kallio. Oikeastaan ainoa hiukan erikoinen asia on jarrujärjestelmä. Käsivipu aktivoi yhden 320 mm:n levyistä etupuolelta, jolloin neljä Brembo-mäntää pääsee toimimaan. Jalkavipu aktivoi tosen etulevyn sekä takalevyyn, jolloin jarrupaine jakautuu parhaimmillaan näiden kahden välillä estäen takapyörän lukituksen. Tämä järjestelmä on eräänlainen köyhän miehen ABS wanhoilta ajoilta ennen nykytekniikkaa. Jalkaa saa siis laittaa surutta ja edessä riittää yleensä kaksi sormea pieneen lisäsäätöön, jotta ei tule annettua turhaan liikaa kouraa.
Mitähän minä haukkuisin? No, jämy sporttijousitus on sellainen, että poikkeamat siirtyvät kehoon eli jos on joku möykky, perse pömpähtää kohti ilmoja. Jousitus ei ole säädettävissä.
Minä olen, siinä 16 ikäisenä pappatunturilla, joten vauhti ei ollut mikään hirmuinen mutta oli se silti pelottava kokemus.
Vonka
Supreme Leader
Minä taas ostin pappa-Tunturin 14-vuotiaana kahdella sadalla markalla. Siinä oli takana pienempi ratas, joten se kulki kuuttakymppiä suoralla. Heti ensimmäisenä päivänä ajoin hiekkatiellä mutkaan ja katsoin virnistellen taakse ohittamaani kaveria. Luulin, että ohjaus on sitä että tankoa käännetään sinne mihin luullaan mentävän. Niinpä menin pitkäksi ojaan ja jo partaalla tuijotin kauhuissani ojaa (YliKoon mainitsema efekti) ja lensin suohon. Muistaakseni katkaisin vielä otsaluullani männyntaimen. Kypäriähän silloin ei käytetty. Yksi jousi meni uusiksi.
Sen jälkeen opinkin nopeasti.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Aiheuttiko? No sittenhän bongasin julkkiksen!
![IMG_20170724_224705[2].webp](https://maanpuolustus.net/data/attachments/15/15708-487850a1879a63151c1703a5aed10118.jpg?hash=_qLIADmfMu "IMG_20170724_224705[2].webp")
Hayabusa kakkoskuvassa?
YliKoo
Greatest Leader
Ja merkkaa aina paikkansaNäinpä Kawan minäkin. Pienet harhautusvärit päällä. Ehkä jonkun huumorintajuisen lentopojan. Paikka: Helsinki-Malmi, asemarakennuksen vieressä. Vissiin lehmä syönyt penkinpäälliset.
YliKoo
Greatest Leader
Olen kokemukseni perusteella vähän eri mieltä woblauksesta. Pyörä jolla on taipumus siihen, löytää syyn mistä vaan kun vauhtia on riittävästi. Häijy paikka, ennen vanhaan kun itse viriteltiin katteet ja laukut niin lopputulos oli usein tällainen. Woblaamaton pyörä ravistaa helvetisti kun joku rankka poikkeama tulee, vaikka eturenkaan ilmakytkentä purkautuu, mutta pyrkii palaamaan normaaliin nopeasti.
Disclaimer: tämä noin suht normaalin ajamisen parissa. Man-saarella tai pampperssien ajoissa voipi voplauttaa vähän kai muutenkin.
Vonka
Supreme Leader
On niinkin tasapainottomia pyöriä ollut, että ne on vedetty markkinoilta. Tärinä voi siirtyä laajemmin runkoon ja sitten alkaa helposti kiertää. En nyt ajatellut niitä. Sitä on tapahtunut vakaaksi tunnetuillekin muista syistä.