Vähän on joo ajettu. Ajoin A-kortinkin vasta 30-vuotiaana. Joku lapsuudesta jäänyt puute, kun en kevaria saanut. Ei tuossa iässä enää Jarno Saarisia tehdä, ja ajotapani on sen mukainen. Sakkoihinkaan ei oikein olisi varaa. Kaksi kesää harjoittelin Yamaha Thundercatilla ja sitten vaihto Busaan.
Uudella Bussilla 5000 km ekana kesänä vaimon kanssa, sitten esikoinen peliin ja vaimoa ei ole sittemmin tarakalla näkynyt. Kenelläkään kaverilla ei ole pärrää, joten yksin joutuu ajamaan sen minkä ajaa.
Nuorempana jaksoi lämpiminä päivinä vielä käydä töissä, mutta sitten tulin laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, enkä jaksanut enää ennakoida kelejä - oli pakko olla satavarma aurinkoisesta säästä ennen kuin viitsi lähteä. Auto oli helpompi varsinkin kasin aamuina. Ja se ajoasu, se jäi epämukavuuden ja kuumuuden vuoksi pois. Sehän voisi mennä kaatuessa rikkikin!
Viimeinen naula noin viisi vuotta sitten oli 100 km matka Hämeenlinnaan. Minulla oli farkut jalassa ja ajoviima lämpimästä kelistä huolimatta otti niin pahasti muniin, että oli pakko laittaa repusta varakalsarit etumustani suojaamaan. Ranteet ja polvetkin ovat urheilusta kolotusherkät.
Ja se omakotitalo. Minulle on muodostunut tavaksi tehdä loman alettua ensin kaikki talon työt pääosin kuntoon ennen kuin avaan ”ajokauden” - jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Tänä vuonna esim. 1. heinäkuuta. Eipä ole paljoa ollut syytä käydä yhtään missään. Ajoinko viime kesänäkin jopa 900 km?
Lyhyesti luonnehtien en taida olla paskanhäävi motoristi. Mitä sellainen Hayabusalla tekee?
Mutta siitä jollekin nostalgikolle Suomen vähiten ajettu klassikko. Markkinoiden eka sarjavalmistepärrä, joka kulki 300 km/h! (Suom. huom.)