Presidentinvaalit 2024

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja skärdis
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Stubbin kanssa on riski, että myy meidät ryssälle osana isojen euromaiden diiliä. Hänen isänmaansa ei ole Suomi, vaan jokin suurempi unelma-Eurooppa. Toki hän ottaisi meistä isomman hinnan kuin haavisto ja onhan hänen kohdallaan se mainittu riski sentään paljon pienempi.
Et huomaa mitään ristiriitaa tuossa... Me, maa nimeltä Suomi, olemme jo nyt osa suurempaa Eurooppaa & Euroopan Unionia ja nykyisin myös suurempaa NATO:a. Tuo virsi oli ja meni historiaan viimeistään siinä vaiheessa kun meistä tuli sotilasliittouman täysi jäsen ja elää enää menneessä mielikuvituksessa.
 
Stubb ja Haavisto eivät kumpikaan tunnu nauttivan suurta suosiota täällä. Siitä huolimatta tuntuu, että aika moni aikoo äänestää kuitenkin Stubbia ensimmäisellä kierroksella; miksi? Vai onko tämä väärä mielikuva?

Äänestän Jussi Halla-ahoa ensimmäisellä kierroksella. Toivon että mahdollisimman moni muukin tekisi niin.
Se on kannanotto monien asioiden puolesta.
Oikeastaan Jussilla on hyvät asemat siinä mielessä että tällä hetkellä kärkiehdokkaat saattavat mennä ”laukalle” ja he ymmärrettävästi yrittävät kammeta toisiaan ulos kisasta jo tässä vaiheessa.

Sitten nähdään toisella kierroksella ketä äänestetään. Voi olla jopa että Jussi pääse lopputaistoon. Vaikka hän ei siellä olisikaan niin huomattava äänimäärä pakoittaisi molempien finalistien kosiskelemaan Halla-ahon kannattajia.
Eikä Jussista huono presidentti tulisi ja Hillasta tulisi hieno emäntä Mäntyniemeen.

Onhan Jussi sivari, mutta hän on korjannut asiaa ammuntaharrastuksellaan.
 
Vaikka hän ei siellä olisikaan niin huomattava äänimäärä pakoittaisi molempien finalistien kosiskelemaan Halla-ahon kannattajia.
Tämä on mielenkiintoinen kulma. On vaikea nähdä miten Stubb tai Haavisto kykenisi mitenkään uskottavasti tekemään noin, mutta tietysti kosiskelua on montaa sorttia. Asemoituminen Halla-ahon äänestäjien silmissä -- jos ei nyt hyväksi ehdokkaaksi, niin "pienemmäksi pahaksi" kumminkin -- voi kai ainakin teoriassa onnistua kummalta vaan. Politiikkaa seuraavalle setämiehelle on etukäteen selvää pitkän "recordin" takia kumpi noista kahdesta möröstä on se pienempi paha, mutta onhan maassa paljon nuoria äänestäjiä ja sitäkin porukkaa on paljon, jotka eivät ole niin selvillä edes poliitikkojen nimistä, saati puolueiden syvistä juonteista. (Edit. muutin persuäänestäjät -> Halla-ahon äänestäjät. On jokin joukko ihmisiä, jotka eivät voi äänestää rahvaanomaisia persuja, mutta voivat kyllä äänestää Halla-ahoa suoraan)

Haavistohan heitti taannoin itärajan sulkemisesta todella onnistuneen retorisen tokaisun: että "onhan siellä rajalla portit". Se oli kyynistä ja harhaanjohtavaa puhetta, mutta kyllä se montaa hämäsi. Stubbin puheen uskottavuus on yhdellä tapaa aivan riekaleina. Hän on sekä liberaali konservatiivin vaatteissa että päinvastoin ja keksii numerot tarvittaessa päästään. Mutta vähän kuin Trumpilla ja Marinilla, hänellä on silti kosolti omanlaistaan espoolaista identiteetin ja roolin karismaa.
 
Äänestän Jussi Halla-ahoa ensimmäisellä kierroksella. Toivon että mahdollisimman moni muukin tekisi niin.
Se on kannanotto monien asioiden puolesta.
Oikeastaan Jussilla on hyvät asemat siinä mielessä että tällä hetkellä kärkiehdokkaat saattavat mennä ”laukalle” ja he ymmärrettävästi yrittävät kammeta toisiaan ulos kisasta jo tässä vaiheessa.

Sitten nähdään toisella kierroksella ketä äänestetään. Voi olla jopa että Jussi pääse lopputaistoon. Vaikka hän ei siellä olisikaan niin huomattava äänimäärä pakoittaisi molempien finalistien kosiskelemaan Halla-ahon kannattajia.
Eikä Jussista huono presidentti tulisi ja Hillasta tulisi hieno emäntä Mäntyniemeen.

Onhan Jussi sivari, mutta hän on korjannut asiaa ammuntaharrastuksellaan.
En oikein koe tuolla olevan muitakaan hyviä vaihtoehtoja. Toinen kierros on sitten mielenkiintoisempi, koska en pidä todennäköisenä Halla-ahon pääsyä toiselle kierrokselle. Sitten siellä on jotain tyyliin Stubb vs. Haavisto kuvio ja sitten täytyy miettiä, mitä tehdä. Selvää on, etten missää nimessä halua öykkäri Haavistoa pressaksi.
 
Et huomaa mitään ristiriitaa tuossa... Me, maa nimeltä Suomi, olemme jo nyt osa suurempaa Eurooppaa & Euroopan Unionia ja nykyisin myös suurempaa NATO:a. Tuo virsi oli ja meni historiaan viimeistään siinä vaiheessa kun meistä tuli sotilasliittouman täysi jäsen ja elää enää menneessä mielikuvituksessa.
Meni historiaan... Historia ei päättynyt EU-jäsenyyteen eikä NATO-jäsenyyteen. EUn rajat ovat liikkuneet molempiin suuntiin. NATOkaan tuskin on se sotilasliitto, joka kestää maailman loppuun saakka. Olemme olleet osa suurempaa Ruotsia, vielä suurempaa Kalmarin unioniakin ja peräti osa suurta Venäjää. Rajamailla on aina tarvittaessa vaihtorahan virka. Aivan kuten meille olisi hienoa että rajat ovat kolmella kannaksella, menee monen läntisen esikuntamiehen kartalla yksi rajalinja Torniosta Käsivarteen. Johan se on yhden kerran rauhansopimukseen painettukin.

Kun ryssän ja Euroopan rajaa seuraavan kerran jossain Jaltan kokousta muistuttavassa kabinetissa kenties piirretään, niin se on lapsilta kiellettyä settiä. Stubbin kaltainen liittovaltiohenkilö voi olla isojen poikien pöydässä hyväkin, mutta hänet on jo kertaalleen kesäpojaksi mitattu 2008 Georgian sodan pyörteissä. Silloin hän ei edes löytänyt koko pöytää. Ehkä hän on kasvanut ihmisenä. Harva syntyy jättiläisenä. Oma arvioni on, että hän on larppaaja: osaa oleskella ulkopolitiikantekijän roolissa, mutta ei varsinaisesti tee sitä hommaa, vaan edustaa vaan. Sama kuin Marin pääministerinä.

Nyt valittava presidentti ei istu virassaan syvän rauhan aikana, vaan edessä voi olla kovastikin kyinen kausi. Minkäänlaiseen tuudittautumiseen ei ole yhtään varaa. Politiikka alkaa siitä, että osataan jakaa väki meihin ja heihin. Essayah, Rehn, Halla-aho, (ehkä) Aaltola selviävät omasta lähtökohtaleikkuristani. Haaviston vinkkelistä mm. nimimerkki jtsaari2004 täällä kuuluu "niihin" eikä "meihin". Stubbin osalta tämä jako epävarma ja siksi hänestä niin nihkeästi kirjoitan.
 
Viimeksi muokattu:
Vaaliretoriikkaa, mutta muuten ihan oikea ehdotus.
Joo, ei liene sattumaa että tulee näin vaalien alla ja kun on käynyt ilmi näitä pyrkimyksiä viisumikäytäntöjen helpottamisiin. Oli tietoinen valinta laittaa tähän ketjuun.

Sinänsä fiksua että kaksoiskansalaisuus olisi mahdollista vain vastavuoroisesti. Ja muutenkin pitäisi olla tarkkana meitä epäystävällisenä maana pitävien, hybridisotaa käyvien maiden kanssa...
 
Meni historiaan... Historia ei päättynyt EU-jäsenyyteen eikä NATO-jäsenyyteen. EUn rajat ovat liikkuneet molempiin suuntiin. NATOkaan tuskin on se sotilasliitto, joka kestää maailman loppuun saakka. Olemme olleet osa suurempaa Ruotsia, vielä suurempaa Kalmarin unioniakin ja peräti osa suurta Venäjää. Rajamailla on aina tarvittaessa vaihtorahan virka. Aivan kuten meille olisi hienoa että rajat ovat kolmella kannaksella, menee monen läntisen esikuntamiehen kartalla yksi rajalinja Torniosta Käsivarteen. Johan se on yhden kerran rauhansopimukseen painettukin.

Kun ryssän ja Euroopan rajaa seuraavan kerran jossain Jaltan kokousta muistuttavassa kabinetissa kenties piirretään, niin se on lapsilta kiellettyä settiä. Stubbin kaltainen liittovaltiohenkilö voi olla isojen poikien pöydässä hyväkin, mutta hänet on jo kertaalleen kesäpojaksi mitattu 2008 Georgian sodan pyörteissä. Silloin hän ei edes löytänyt koko pöytää. Ehkä hän on kasvanut ihmisenä. Harva syntyy jättiläisenä. Oma arvioni on, että hän on larppaaja: osaa oleskella ulkopolitiikantekijän roolissa, mutta ei varsinaisesti tee sitä hommaa, vaan edustaa vaan. Sama kuin Marin pääministerinä.

Nyt valittava presidentti ei istu virassaan syvän rauhan aikana, vaan edessä voi olla kovastikin kyinen kausi. Minkäänlaiseen tuudittautumiseen ei ole yhtään varaa. Politiikka alkaa siitä, että osataan jakaa väki meihin ja heihin. Essayah, Rehn, Halla-aho, (ehkä) Aaltola selviävät omasta lähtökohtaleikkuristani. Haaviston vinkkelistä mm. nimimerkki jtsaari2004 täällä kuuluu "niihin" eikä "meihin". Stubbin osalta tämä jako epävarma ja siksi hänestä niin nihkeästi kirjoitan.
Olet siinä täysin oikeassa että harva syntyy jättiläisenä ja näkisin että Stubbilla on kivekset laskeutuneet tuon 2008 jälkeen. Essayah, Rehn, Halla-Aho menee minusta samaan kastiin eli kelpaavat myös kriisin hetkellä. Olen Aaltolasta aistivinani sellaisen että kykenee ulkopuolisena olemaan hyvinkin ammattitaitoinen ja analyyttinen mutta kun vaikkapa media arvostelee niin alkaakin pakka levitä nopeasti kun onkin oma tekeminen kyseessä.

Ja on hyvä että kirjoitat nihkeästi, mielipideasioita ja näkemyksiähän me tässä vaihdellaan kun absoluuttista totuutta ei tässä hetkessä ole asian arvioimiseen kellään. :)
 
Eikös samainen peppupekka esittänyt tässä vähän aikaa sitten ryssien viisumirajotusten lieventämistä ;)
Pekka on valmis esittämään mitä vaan mikä edistäisi Pekan suosiota, kohde ja suunta esityksissä vaihtelee keskimäärin enemmän kuin sääennusteet. :D
 
:D Seuraavaa banaania odotellessa. Katsotaan tuleeko tästä hyvästä koko terttu?

Kielitaidon arviointi on sikäli hankalaa että helposti harhautuu arvioimaan ääntämistä. Hyvä kielitaito tietysti edellyttää paljon muutakin. Esimerkiksi nykyinen pressa kaiketi osaa englantia ja ruotsia kohtuullisesti mutta ääntämys on sieltä jostain.
Mielestäni Niinistön ääntämys ei ole huonoa. Ei hän natiivilta englannin kielen puhujalta kuulosta, niin kuin ei kuulosta 95 % muistakaan maailman ei-natiiveista englannin puhujista, eikä tarvitsekaan kuulostaa. Niinistön ääntämys ja artikulaatio on varsin selkeää ja helposti ymmärrettävää jokseenkin kaikille englantia ymmärtäville. Otetaan natiiveista vaikka skotti tai pohjoisirlantilainen puhumaan omalla tyylillään, niin eipä olekaan enää välttämättä kovin selkeää ja selvää. Sellainen perusasiallinen suomalainen englannin puhuminen on kaiken kaikkiaan aika selvää ja ymmärrettävää. Mitään oikeaa tapaa puhua maailmankieli englantiahan ei oikein edes olekaan, kun jo brittien, aussien ja jenkkien välilläkin on ainakin jonkinlaiset vivahde-eronsa ja jopa sanastoeronsa ja kielen epäfoneettisuuden vuoksi saman kirjoitetun sanankin voi sanoa ihan oikeinkin eri tavoilla.

Stubb kuulostaa melko natiivilta englannin puhujalta, tosin ei sitten kuulostaisi siltä jos natiivilla tarkoitettaisiin brittiä.

Nyt kun Martti Ahtisaaren poismeno on otsikoissa, muistan lukeneeni ääntämystä koskevan anekdootin. Jossain muistaakseni sanottiin, että Ahtisaaren suomalainen tapa puhua englanniksi oli eduksi rauhanvälitysprosessissa (muistaakseni ainakin Namibiassa). Hän sen takia jollain tavalla kuulosti enemmän olevan samaa porukkaa kuin neuvottelun osapuolet.
 
Mielestäni Niinistön ääntämys ei ole huonoa. Ei hän natiivilta englannin kielen puhujalta kuulosta, niin kuin ei kuulosta 95 % muistakaan maailman ei-natiiveista englannin puhujista, eikä tarvitsekaan kuulostaa. Niinistön ääntämys ja artikulaatio on varsin selkeää ja helposti ymmärrettävää jokseenkin kaikille englantia ymmärtäville. Otetaan natiiveista vaikka skotti tai pohjoisirlantilainen puhumaan omalla tyylillään, niin eipä olekaan enää välttämättä kovin selkeää ja selvää. Sellainen perusasiallinen suomalainen englannin puhuminen on kaiken kaikkiaan aika selvää ja ymmärrettävää. Mitään oikeaa tapaa puhua maailmankieli englantiahan ei oikein edes olekaan, kun jo brittien, aussien ja jenkkien välilläkin on ainakin jonkinlaiset vivahde-eronsa ja jopa sanastoeronsa ja kielen epäfoneettisuuden vuoksi saman kirjoitetun sanankin voi sanoa ihan oikeinkin eri tavoilla.

Stubb kuulostaa melko natiivilta englannin puhujalta, tosin ei sitten kuulostaisi siltä jos natiivilla tarkoitettaisiin brittiä.

Nyt kun Martti Ahtisaaren poismeno on otsikoissa, muistan lukeneeni ääntämystä koskevan anekdootin. Jossain muistaakseni sanottiin, että Ahtisaaren suomalainen tapa puhua englanniksi oli eduksi rauhanvälitysprosessissa (muistaakseni ainakin Namibiassa). Hän sen takia jollain tavalla kuulosti enemmän olevan samaa porukkaa kuin neuvottelun osapuolet.
Jokaisella natiivillakin on enemmän tai vähemmän omanlaisensa murre riesanaan. Melkoisia mongertajia löytyy sekä USA:sta että Brittein saarilta. Aika harva puhuu herraskaista Oxfordin englantia. Sen puoleen ei lausumisen puhtaudesta kannata ottaa murhetta.
 
Hesarissa juttu Martti Ahtisaaren noususta presidentiksi. Omat muistikuvani ajalta ovat jo haalistuneet, mutta jutussa tuodaan esiin, miten keskustelussa oli esillä siihen aikaan itäsuhteissa ryvettyminen, josta arvosteltiin vaalien ennakkosuosikkeja Sorsaa ja Väyrystä. Nyt 2024 vaaleissa ollaan vähän samoissa asetelmissa. Jälkisuomettuneisuuden ajan itäsuhteissä ryvettyminen on nyt suurennuslasin alla.

Mielenkiintoisena tärppinä Tuomioja oli tuolloin mukana ajamassa Ahtisaaren ehdokkuutta. Pertti J. Rosila, eduskunnan entinen talouspäällikkö, omassa muistelmakirjassaan muistaakseni antoi ymmärtää, että Sorsalla oli pitkän valtakautensa eri vaiheiden jälkeen jo omiensa keskuudessa reiluhkosti vastustusta, mikä Hesarin jutustakin tulee esiin ja olisi vaikuttanut Tuomiojan mielipiteisiin.

 

OT: Sori.

Penskana muistan kuinka oli tapana katsella YLE Ykkösen Iltalypsy -ohjelmaa, jossa Ahtisaarelle vittuiltiin päin näköä (no kyllä muillekin poliitikoille). Erityisesti pilkattiin Maran lihavuutta ja kömpelöä kävelyä. Lieneekö sitten taustalla vaikuttanut se, että Kekkosen ja Koiviston vuosina tiedotusvälineet eivät uskaltaneet kritisoida sen ihmeemmin vallanpitäjiä.
 
Mielenkiintoisena tärppinä Tuomioja oli tuolloin mukana ajamassa Ahtisaaren ehdokkuutta. Pertti J. Rosila, eduskunnan entinen talouspäällikkö, omassa muistelmakirjassaan muistaakseni antoi ymmärtää, että Sorsalla oli pitkän valtakautensa eri vaiheiden jälkeen jo omiensa keskuudessa reiluhkosti vastustusta, mikä Hesarin jutustakin tulee esiin ja olisi vaikuttanut Tuomiojan mielipiteisiin

Tuomiojan vanhat synnit oli Sorsan tiedossa ja ne vaikuttivat sekä Sorsan mielipiteisiin että myös tuomiojan itsensä asemaan SDP:ssä vuosina 1973-1993. Tuomioja syyllistyi törkeään maanpetokseen, toimittamalla v. 1973 Zavidovo-muistion tiedot ulkomaille julkaistavaksi. Kyseinen rikos on erittäin ankarasti sanktioitu (minimi 4 v. vankeutta - elinkautinen) . Syyteoikeus umpeutui vasta 1993, jonka jälkeen tuomioja tuli esille rikoksensa osalta. SDP:n johto (Sorsa ja eräät muutkin?) ei ottanut riskiä että maanpetosasia olisi aiheuttanut oikeusprosessin ja noussut julkisuuteen. Tuomiojan rikoksen salaaminen (siis ketkä kaikki olivat tietoisia rikoksesta sekä osallisia asian peittelyyn?) on edelleenkin ns. "pimeä sivu" Suomen polittisessa historiassa. Mutta, unohdetaan tässä kohtaa eräs suomalaisen politiikan pahimmasta luikeroista ja konkreettinen rikollinen, maanpetturi - tuomioja.

Toivon kepeitä multia Martti Ahtisaarelle.

Hän menee omassa rankingissani kevyesti kautta aikojen 3. parhaan presidentin joukkoon. Siitä huolimatta että hän nousi asemaansa alkujaan SDP:n ehdokkaana. Ja siitäkin huolimatta että koen itse olevani absoluuttisen selkeästi äärioikeistolainen (poislukien totalitarismi kaikissa muodoissaan sekä natsismi-sympatiat, joita pidän enemmän sosialistisina kuin oikeistolaisuutena). Martti Ahtisaari teki Suomelle korvaamattoman palveluksen, edustaessaan maatamme sekä suomalaista teollisuutta. Matkustelle maailmalla yritysjohtajiemme kanssa tapaamassa eri maiden päämiehiä. Hän oli myös se yksittäinen henkilö joka kykeni avaamaan Suomen suhteet johtaviin lähsimaihin (EU, USA jne.) lähes 50-vuotta kestäneen sosialistisen neuvostoliiton nöyristelyn jälkeen. (ikävää Suomen kannalta oli että hänen seuraajansa jatkoi omaa uraansa aikaisempaakin innokkaampana ryssän kätyrinä).

Tulevalta presidentiltä odotan ennen kaikkea selkeästi länsimaista demokratiaa sekä Suomen turvallisuuspoliittisten ja taloudellisten etujen tinkimätöntä ajamista. Mielestäni oikeistolaisessa Suomessa tarvitaan henkilökohtaisilta lähtökohdiltaan aidosti oikeistolaista maailmankatsomusta sekä vapaata markkinataloutta edustava presidentti. Lisäksi sellainen persoona joka kykenee nostamaan esille Suomen puolustus- ja turvallisuuspoliittiset lähtökohdat kaikissa länsimaiden organisaatioissa ja erityisesti tietenkin NATO:n tulevan pohjoisen (=pohjoismaisen) rintaman kehittämisessä. Siinä kokonaisuudessa Suomi ei saa jäädä muiden valtioiden (edes meidän pohjoismaisten naapureidemme) ohjailemaksi puskurivaltioksi.
 
Aloin miettiä omaa presidenttien top-kolmostani, enkä suoraan keksinyt mikä se olisi. Mutta se tuli miettiessä huomattua, että aika vittumainen homma on olla Suomen presidentti. Ståhlbergilla duuni oli olla ensimmäinen uuden tasavallan presidentti sisällissodan jälkeen. Relander ei mainetekoja sen jälkeen tehnyt ja on melko ansaitusti unohdetuin presidenttimme. Svinhufvudilla meni melko tasaisissa merkeissä, mitä nyt suojeluskuntavääpeli joutui pistämään oikeistoradikalismin nousulle tulpan. Ja olihan siinä nuoren tasavallan kasvukipujakin vielä hallittavaksi. Kalliolla kiristyvä maailmanpolitiikan tilanne ja talvisota. Rytin sotavuodet. Mannerheim pätkäpressana heti sodan jälkeen tekemässä sen, mitä oli pakko. Paasikivellä vaaran vuodet ja niistä selviytyminen. Kekkosella monenlaista, 70-luvulla alkoi tilanne tasoittua. Koivisto sai rallatella melko huolettomasti, mutta varmaan hikoilutti mitä Neukkulan hajoaminen tuo mukanaan. Ahtisaarella oli rauhallisempi presidenttikausi, mutta sai siinä ajassa vedettyä Suomen länsi-integraatiota sen verran pitkälle, mitä pystyi. Halonen pääsi helpoimmalla mutta voi voi, siinä ajassa romutti (onneksi tilapäisesti) Suomen länsisuhteita ja edusti ulkopolitiikan pysähtyneisyyttä monessa asiassa, tosin kyllä Halosenkin aikana sentään jotain tehtiin välillä oikeinkin. Niinistö aloitti myös helppona aikana, mutta sitä iloa ei kovin kauan kestänyt ja uran loppuvuodet ovat olleet melkoisia. Ja seuraava presidentti ei astu virkaansa mitenkään tasaisen helppona aikana hänkään.
 
Aloin miettiä omaa presidenttien top-kolmostani, enkä suoraan keksinyt mikä se olisi. Mutta se tuli miettiessä huomattua, että aika vittumainen homma on olla Suomen presidentti. Ståhlbergilla duuni oli olla ensimmäinen uuden tasavallan presidentti sisällissodan jälkeen. Relander ei mainetekoja sen jälkeen tehnyt ja on melko ansaitusti unohdetuin presidenttimme. Svinhufvudilla meni melko tasaisissa merkeissä, mitä nyt suojeluskuntavääpeli joutui pistämään oikeistoradikalismin nousulle tulpan. Ja olihan siinä nuoren tasavallan kasvukipujakin vielä hallittavaksi. Kalliolla kiristyvä maailmanpolitiikan tilanne ja talvisota. Rytin sotavuodet. Mannerheim pätkäpressana heti sodan jälkeen tekemässä sen, mitä oli pakko. Paasikivellä vaaran vuodet ja niistä selviytyminen. Kekkosella monenlaista, 70-luvulla alkoi tilanne tasoittua. Koivisto sai rallatella melko huolettomasti, mutta varmaan hikoilutti mitä Neukkulan hajoaminen tuo mukanaan. Ahtisaarella oli rauhallisempi presidenttikausi, mutta sai siinä ajassa vedettyä Suomen länsi-integraatiota sen verran pitkälle, mitä pystyi. Halonen pääsi helpoimmalla mutta voi voi, siinä ajassa romutti (onneksi tilapäisesti) Suomen länsisuhteita ja edusti ulkopolitiikan pysähtyneisyyttä monessa asiassa, tosin kyllä Halosenkin aikana sentään jotain tehtiin välillä oikeinkin. Niinistö aloitti myös helppona aikana, mutta sitä iloa ei kovin kauan kestänyt ja uran loppuvuodet ovat olleet melkoisia. Ja seuraava presidentti ei astu virkaansa mitenkään tasaisen helppona aikana hänkään.

Ainoa hyvä asia mikä tulee itselläni Tavjan vuosista mieleen on se, että antoi sentään PV:n huolehtia itse länsiyhteistyön syventämisestä mm. ase- ja varustehankinnoin. Mitään muuta hyvää en hänestä oikein keksi vaikka miten yrittää mielen sopukoita kaivella.
 
Ainoa hyvä asia mikä tulee itselläni Tavjan vuosista mieleen on se, että antoi sentään PV:n huolehtia itse länsiyhteistyön syventämisestä mm. ase- ja varustehankinnoin. Mitään muuta hyvää en hänestä oikein keksi vaikka miten yrittää mielen sopukoita kaivella.
Tuota sillä tarkoitinkin, että jotain tehtiin välillä oikeinkin. Halonen antoi PV:n länsiyhteistyön kehityksen edetä yllättävän vapaasti. Enpä kyllä muuta itsekään keksi.
 
Back
Top