Pari pointtia. Ensinnäkin arvostelen Niinistöä siitä (arvostelin jo ko ajankohtana), että vetosi pitkään kansanäänestyksen tarpeellisuuteen. Yritti myös hillitä keskustelua Natosta.
Tosiasia oli, että kansalaiset olisivat joukolla kääntyneet ylipäällikön kannalle, jos tämä olisi kertonut puoltavansa Natoa (tästä oli useampi gallupkin). Toinen todeksi muuttunut tosiasia oli, että yleistä äänestystä ei tarvittu. Ja ansio tästä ei ollut Niinistön vaan kansalaisten.
Sitten kun galluppeissa kantansa ilmaisseista sellaiset 90% oli Naton kannalla - sen jälkeen Niinistö kyllä hoiti roolinsa hienosti Washingtonia myöden.
Siinäkin vaiheessa Niinistöllä oli heikkous: hän kuunteli Tuomiojaa. Tai olisi ollut. Nimittäin vaikka Sanna Marinilla oli paljon vähemmänn mairittelevia ansioita mm taloudenhoidossa tai johtamistavoissa (nuori kokematon ja itsekäs kun oli), niin hän hoiti päätöksenteosta sivuun desantit Tuomioja ja Halonen. Syyt olivat toki itsekkäät mutta anyway. Tämä kaksikko olisi saanut paljon pahaa aikaiseksi ilman Marinia. Tuomioja vielä viimeisinä yrityksinään kävi Tukholmassa yrittämässä vaihtoehtoa Natolle. Mutta nahkatakki-Marin hoiti tämänkin kotiin. Ja oli myös järkkymätön Ukrainan tuen suhteen.
Selvennettäköön, että en ole Marin-fani. Enkä lainkaan SDP-fani. Tosiasioita on, että em saivat viimeistään Suomen talouden kuralle ja jättivät vielä rahaa nielevän musta aukon seuraavillekin hallituksille eli soten (keskustalla on tästä myös suuret ”ansiot”).
Nämä ovat tosiasioita. Äänestin jokainen kerta Niinistöä ja jo ministerinä pidin hänestä - silti on totta, että hän jopa valehteli Nato-asiassa.
SDP on puolue jota en todellakaan arvosta: syynä mm Sorsa, Halonen, Tuomioja - kaikilla jopa maanpetokseen viittaavia tekoja ja yhteyksiä. Siksi Marinillakin väärä puolue ja hänen omat ansiot valtiojohdossa hyvinkin kyseenalaiset. Mutta: Ukrainan asia ja Nato - hyvin hoidettu. Pari desanttiakin siinä sivussa.
Eli tosiasiat tosiasioina.
