Presidentti Niinistö otti ulkopolitiikan johdon
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Kyllä se on mitä suurimmassa määrin ulkopolitiikkaa, miten suhtaudumme kansainvälisiin sopimuksiin niin rauhan kuin sodankin aikana. Sotilailta tuppaa usein ylipäätään unohtumaan se, että sotaa ei voi lähestyä vain taktiikan näkökulmasta, vaan monia asioita joutuu sodassa tekemään toisin kuin olisi taktisesti tarkoituksenmukaista koska se on poliittisesti siinä tilanteessa järkevää.
Mitä sitten tulee tuohon miinajuttuun ja siihen, onko langan päässä mies vai puu, niin meillä on kirjoitettu historia täynnä omakohtaisia kokemuksia siitä, miten sotilas on lähtenyt sotaan naiivisti uskoen ihmisyyteen, ihanteisiin ja siihen että sodassa pätee samat eettiset säännöt kuin rauhan ajan elämässä - ja kuinka sitten on ennemmin tai myöhemmin sodan todellisuus lyönyt rajusti päin näköä ja muuttaa kaiken, mitä on sotaan lähtiessä ajatellut ja mihin on uskonut.
Omin korvin kuultu sotakokemus kuvastaa tätä mielestäni mainiosti. Nuori sotilas lähti 1941 sotaan uskoen siihen, että hän säilyttää kunniakkaasti ihmisyytensä ja inhimillisyytensä ja pystyy myös pitämään joukkonsa tässä suhteessa samoilla linjoilla. Aluksi kaikki sujui - vihollista kohdeltiin nätisti, ymmärtäen ja inhimillisesti....kunnes eräänä päivänä joukue edetessään löysi omasta joukosta aikaisemmin kadonneita aseveljiä, alasti riisuttuina, silvottuina..sukuelimet leikeltyinä ja (kertojan kertoman rivien välistä päättelemääni) silvottujen ruumiiden suuhun tungettuina. Sillä hetkellä sodan realismi iski kasvoille, se mikä aiemmin oli tuntunut oikealta, lakkasi kuulemma sillä hetkellä olemasta...
Väitän, että jokainen joutuu tuossa kohtaa ratkomaan uudelleen suhteensa kansaivälisiin sopimuksiin, siihen mikä on oikein ja mikä väärin - jokainen varmasti ratkoo tuon ongelman omalla tavallaan, mutta henk.koht en katso olevani siinä asemassa että olisin oikeutettu, velvoitettu ehkä, mutten oikeutettu, moralisoimaan alaisteni suhtautumista asiaan ja sitä kuinka he kohdallaan asian ratkovat.
Kokonaan oma kysymyksensä onkin sitten se, mikä on sotilaan psyyken kannalta lopulta parasta tai pienimmän riesan tie. Todennäköisesti se, että säilyttää sen naiivin uskonsa ihmisyyteen , mutta onko se realistinen vaatimus yksilölle - sitä en tiedä, epäilen ettei ole.
Mutta se siitä - mielenkiintoinen aihe, muttei liity tähän otsikkoon
setämies
Kenraali
Sit sellanen pieni juttu näistä ansoittamis- ja "harmaat temput sodan sumussa" -keisseistä että jätetään ne taas pois. Avoin nettikeskustelu ei ole oikea paikka kertoa miten te viritätte sen muaaliman kieroimman savolaisen putkiviuhkapohja-ansakiväärinkutikessin sinne naapurin irman terassin ovelle ihan itte tositilanteessa. Tämän takia keskustelusta poistettiin yksi vastaus.
Jos teikäläinen on koulutettu noihin hommiin sotavaltion kanssa ja tiedät miten tehdä se HALLITUSTI ja SUUNNITELLUSTI, se on ihan kiva juttu. Pääsääntoisesti niin sen kuuluukin mennä sotahommissa. Mutta älkää nyt jakako mitään mikä osaamattomissa käsissä antaa suorituskykyyn piiitkän negatiivisen luvun.
Sen sijaan sotaan liittyviä moraaliasia ratkaisuja on suotavaa käsitellä. Loppupeleissä puhutaan kuitenkin siitä perimmäisestä kyssäristä eli kuka saa elää? Koitakaa kuitenkin jälleen kerran pitää ne "tapetaan saunantakana ja sut kans!" tyyppiset ajatuksenkulun riemuvoitot pois näkökentästä.
Tehkää asialle vaikka ihan oma ketju. @pstsika
-setämies-
Jos teikäläinen on koulutettu noihin hommiin sotavaltion kanssa ja tiedät miten tehdä se HALLITUSTI ja SUUNNITELLUSTI, se on ihan kiva juttu. Pääsääntoisesti niin sen kuuluukin mennä sotahommissa. Mutta älkää nyt jakako mitään mikä osaamattomissa käsissä antaa suorituskykyyn piiitkän negatiivisen luvun.
Sen sijaan sotaan liittyviä moraaliasia ratkaisuja on suotavaa käsitellä. Loppupeleissä puhutaan kuitenkin siitä perimmäisestä kyssäristä eli kuka saa elää? Koitakaa kuitenkin jälleen kerran pitää ne "tapetaan saunantakana ja sut kans!" tyyppiset ajatuksenkulun riemuvoitot pois näkökentästä.
Tehkää asialle vaikka ihan oma ketju. @pstsika
-setämies-
KorpiSISSI
Kenraali
Sori. Olet tasan tarkkaan oikessa väärien käsien ja väärän mielenlaadun suhteen. Tuota ei joka-asiassa huomaa ajatella. Ainakin minä sorruin tunneperäiseen asioiden vääristelyyn ja epäoikeudenmukaiseen käyttäytymiseen läsnäeläviä kohtaan. Sormet kun ei aina pysy älyn mukana vaan sydän ohjaa --- Nöyrin anteeksipyyntöni ja pysyn vaiti, ainakin siitä "miten ei saa.."
Tunnepuolesta sen verran että sodan raakuuksissa ihmisen mieli menee pimeään moodiin - Menee tappovaihde päälle. Tästä johtuu, että alunperin terveenäkin pidetty "normaali" ihminen syyllistyy raakuuksiin ja toimii vaistojen varaisesti "veren maku suussa". Samaan taustaan liittynee ns. sotapsykoosi ja posttraumaattiset stressi-/mielenhäiriöt (PTSD) jälkikäteen kun "läpät aukeavat"
Viimeksi muokattu:
Ehkä tästä moraali-, etiikka- ja sääntöpuolesta voisi tehdä oman keskustelunsa ylipäätään..
Onhan nuo sodan säännöt monelta osin täysin vailla logiikkaa. Muutama esimerkki: Henkilöstöä vastaan tarkoitetun miinan laukaisulankaa ei saa laittaa puuhun, vaan miina pitää laukaista tähystetysti - tykillä saa kuitenkin ampua sokkona pitkin metsiä pelkän arvauksen perusteella rekkakuormallisen sirpalekranaatteja. Räjähtävät luodit ovat kivkal aseissa kiellettyjä, mutta jo 30mm konetykillä voi kyllä ampua räjähtäviä ammuksia tai viholliselta saa taistelussa halkaista kallon vaikka kenttälapiolla eikä siinä ole sodan sääntöjen mukaan mitään väärää..
Onhan nuo sodan säännöt monelta osin täysin vailla logiikkaa. Muutama esimerkki: Henkilöstöä vastaan tarkoitetun miinan laukaisulankaa ei saa laittaa puuhun, vaan miina pitää laukaista tähystetysti - tykillä saa kuitenkin ampua sokkona pitkin metsiä pelkän arvauksen perusteella rekkakuormallisen sirpalekranaatteja. Räjähtävät luodit ovat kivkal aseissa kiellettyjä, mutta jo 30mm konetykillä voi kyllä ampua räjähtäviä ammuksia tai viholliselta saa taistelussa halkaista kallon vaikka kenttälapiolla eikä siinä ole sodan sääntöjen mukaan mitään väärää..
Sen verran tätä tuli nyt pohdittua, huomasin pohtivani tätä loppujen lopuksi hyvin käytännönläheisesti. Eli sotahlöstön omat lähiesimiehet määrittävät pitkälti sen, miten menetellään vaikeissa moraalisissa ja eettisissä asioissa. Huomasin ajattelevani tätä kurin ja järjestyksen kautta. Jos komppanianpäällikkö on painokkaasti tehnyt selväksi, että homma sujuu Ottawan sopimuksen mukaan ja vihollissotilaat nauttivat joka hetki Geneven sopimuksen suojaa, niin ollaan liukkaalla pinnalla, jos tästä ei pidetä kiinni.
Jos komppanianpäällikkö katsoo läpi sormiensa "tarkoituksenmukaisuuden" nimissä sen, että hänen käskyään rikotaan, niin miten päällikkö voi odottaa, että joukko tottelee sitten muutenkaan hänen käskyjään? Aivan. Pinnasta tuli kalteva ja joukko alkaa muistuttaa lähinnä hampparilaumaa kahdessa viikossa ja se voidaan surutta panna vaihtoon. Tästä on tietääkseni amerikoissa tehty paljon tutkimuksia yms. alkaen Vietnamin sodan aikojen. Eli käytännössä komppanianpäällikkö määrittää kupletin juonen. Pataljoonankom. tai vast. on liian kaukana ja jj tarvitsee selustakseen komppanianpäällikön käskyt ja määräykset.
Jos komppanianpäällikkö katsoo läpi sormiensa "tarkoituksenmukaisuuden" nimissä sen, että hänen käskyään rikotaan, niin miten päällikkö voi odottaa, että joukko tottelee sitten muutenkaan hänen käskyjään? Aivan. Pinnasta tuli kalteva ja joukko alkaa muistuttaa lähinnä hampparilaumaa kahdessa viikossa ja se voidaan surutta panna vaihtoon. Tästä on tietääkseni amerikoissa tehty paljon tutkimuksia yms. alkaen Vietnamin sodan aikojen. Eli käytännössä komppanianpäällikkö määrittää kupletin juonen. Pataljoonankom. tai vast. on liian kaukana ja jj tarvitsee selustakseen komppanianpäällikön käskyt ja määräykset.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Mutta jos komppaukko sanoo suoraan miehilleen, että viuhkamiinoja saatte asentaa myös ansoiksi jalkaväkimiinojen tapaan, kun vihollinen painaa helvetillisesti päälle, tuliylläköitä ja ruumiita tulee joka puolella, uskon miehistön olevan entistä lojaalimpi esimiestään kohtaan.
Aivan. Mutta lähden siitä, että komppanianpäällikkö on ratkaisevassa roolissa, tehtiin sitten mitä hyvänsä.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
varmaan noin.
pstsika
Haukka
Eihän noissa ansoituksissa kai mitään hyshys-kamaa ole? Perusjuttuja ja netti on kuitenkin täynnä noita. Ansoittamista ei lienee edes ole kielletty kv-sopimuksissa, sillä eihän *sensuuri* kytkettynä edes ole jv-miina. Uuden asukkaan ei tosin kannata telkkua laittaa päälle... Pirun taulutelkkarit tekevät tuostakin vaikeampaa...
Sinäkin olet varmaan saanut Ilveskalliolla koulutuksen räjähteiden sovellettuun käyttöön ja esim. karttalehden ansoittamiseen sen lisäksi, että osaat väkertää kasapanoksia, kenttiä, käyttää erilaisia sytytyslaitteita, tehdä IED:n ja rakentaa C-panoksia. Ei nuo ansoittamiset sen kummempia paukkujuttuja ole, mutta panos vain laitetaan piiloon ja se jätetään kypsymään. Ei se tellu ja hävityspanos sen "humaanimpi" ole.
Jos on tavanomaisia räjähdysaineita, sähkönalleja, kaapelia ja vähän mielikuvitusta, niin tuo on oikein antoisaa touhua.
Tee kuitenkin uusi ketju noille moraalisille "ongelmille". Tästä meinaan saadaan hyvää vääntöä.
Edit. Poistin sanat herätevirta, sähkönalli, PENO ja kuvaputki-tv.
Viimeksi muokattu:
KorpiSISSI
Kenraali
@pstsika : elä provoa "hyvällä väännöllä" idea keskustelun hillinnässä on siinä ettei amatöörisissit tai vielä pahemmin nyrjähtäneet tee-se-itse pommimiehet saa liian hyviä ohjeita --- käsittääkseni, ei niinkään sotasalaisuuksissa tai niiden paljastumisen ehkäisyssä. Eikäpä tämä teema taida kovinkaan vahvasti liittyä "Presidentti Niinistö otti ulkopolitiikan johdon" -otsikkoonkaan
"hyvällä väännöllä" idea keskustelun hillinnässä on siinä ettei amatöörisissit tai vielä pahemmin nyrjähtäneet tee-se-itse pommimiehet saa liian hyviä ohjeita --- käsittääkseni, ei niinkään sotasalaisuuksissa tai niiden paljastumisen ehkäisyssä. Eikäpä tämä teema taida kovinkaan vahvasti liittyä "Presidentti Niinistö otti ulkopolitiikan johdon" -otsikkoonkaan
Viimeksi muokattu:
pstsika
Haukka
@KorpiSISSI No otin reseptin pois, mutta jätin raaka-aineet.
Mutta ihan oikeasti: ei noiden ansoitusten tekeminen vaadi erityistä ammattitaitoa ja niissä ei sinällään ole mitään sellaista, mistä ei voisi puhua. Ihan jo ilotulitteista saisi aikaan melkoisia jytkyjä ja aika helpostikin. Ja parasta toki on se, että kaikki tarvittava on lupavapaasti hankittavissa jos ikää on 18- vuotta. Tästä ei sen enempää kuitenkaan.
Sotilaiden tekemät ja vakiokomponenteista tehdyt ansat ovat kuitenkin sellaisia, että niiden tekeminen on tarkoituksella melko iisiä ja siksipä niitä osavat tehdä niin kotimaiset varusmiehet kuin afganistanilaiset vuohipaimenet. Jos osaat vaihtaa autoon cd-soittimen, niin osaat myös ansoittaa sen.
Mutta ihan oikeasti: ei noiden ansoitusten tekeminen vaadi erityistä ammattitaitoa ja niissä ei sinällään ole mitään sellaista, mistä ei voisi puhua. Ihan jo ilotulitteista saisi aikaan melkoisia jytkyjä ja aika helpostikin. Ja parasta toki on se, että kaikki tarvittava on lupavapaasti hankittavissa jos ikää on 18- vuotta. Tästä ei sen enempää kuitenkaan.
Sotilaiden tekemät ja vakiokomponenteista tehdyt ansat ovat kuitenkin sellaisia, että niiden tekeminen on tarkoituksella melko iisiä ja siksipä niitä osavat tehdä niin kotimaiset varusmiehet kuin afganistanilaiset vuohipaimenet. Jos osaat vaihtaa autoon cd-soittimen, niin osaat myös ansoittaa sen.
Ruotsi on sotilaallisesti tällä hetkellä kääpiö ja turvallisuuspolitiikka on maassa täysien amatöörien hallussa.
Keskustelunaiheet ovat "rasismi", jota maassa on harvinaisen vähän, "feminismi", joka ei ole tasavertaisuutta, vaan telaketjufeminismia ja muut käytännön hommista täysin irtaantuneet aiheet.
Uusi puolustusministeri Peter Hultqvist on tosin hieman rukannut tilannetta, kun pääministeri Löfvén on ihan pihalla. Hallituksen junior partner Miljöpartiet (vihreät) oli pasifistinen puolue, mutta on nyt joutunut luoumaan pasifismistaan.
Vieläkään siellä ei ole tehty isoja päätöksiä. Siirtomaasotaorganisaatiota yritetään muokata kotimaan puolustukseen, mutta hiussaksilla ei kaadeta metsää.
Venäjällä on tuohon ratkaisu
- YK:n peruskirjan
- 1975 Helsingin sopimusten
- 1994 Budapestin muistion
- Etyjin Pariisin peruskirjan
rikkomisen jälkeen.
"se on vain paperi"
Menee taas provon puolelle.
Räjähtävien, ei tähystettyjen vehkeiden rakentaminen on eri asia kuin sotavankien ampuminen.
tosin tähystettyjen helvetinkoneiden teho taitaa olla parempi.
----
toki on moraalinen dilemma
Vonka
Supreme Leader
Uudenvuodenpuhe - minun aikani jämäkin - alkoi. Keskeistä: Turvallisuus, talous, ympäristö. Puhuu voimakkaasti Ukrainasta. Selkeä linja: tuomitsimme Venäjän toimet, laittomat aluevaltaukset. Teimme sen EU:n kanssa ja kahdenvälisesti. Kiväärinpiipusta kasvaa vain kaaos.
Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä.
Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä.
Vonka
Supreme Leader
Puhe kokonaan:
Kansalaiset,
kulunut vuosi on jättänyt meille paljon hyviä muistoja, mutta myös sellaisia, joita edes aika ei välttämättä kultaa. Mielissämme on nyt kolme suurta kysymystä: turvallisuus, talous ja ympäristö.
Näimme, ettei Eurooppa ollutkaan rauhan tyyssija. Sen osoitti Ukrainan konflikti ja Venäjän toiminta siinä. Opimme myös, ettei talous korjaannukaan pelkästään aina vaan odottelemalla sitä seuraavaa kasvukautta. Ja meitä kylmäsi, kun luimme ilmastonmuutoksesta aiheutuvan lämpenemisen tuntuvan erityisesti juuri täällä Suomessa.
Olemme siis siirtyneet hienosäätöjen ajasta jälleen peruskysymysten ääreen. Sen mukaisesti meidän on toimintamme ja tavoitteemme asetettava.
Ukrainan katastrofi, jo tuhansia ihmisuhreja vaatinut, on tuonut meidät ajassa takaisin – sodan ja rauhan kysymykseen. Sota ei olekaan vain uutisia kaukomailta, nyt se on todellisuutta Euroopassa.
Suomen linja Ukrainan tapahtumissa on ollut selkeän johdonmukainen alusta alkaen. Tuomitsimme Venäjän suorittaman laittoman Krimin valtauksen heti sen tapahduttua sekä sitten Venäjän toiminnan Itä-Ukrainassa. Olemme tehneet tämän yhdessä EU:n kanssa, mutta myös suoraan, omissa yhteydenpidoissamme Venäjään. Me tuomitsemme laittomat aluevaltaukset, laittomat voimankäytöt ja yritykset rajoittaa valtioiden itsemääräämisoikeutta. Sellainen toiminta tuo mukanaan vain vaaraa ja jännitteitä kaikkialle. Jos valta onkin joskus kasvanut kiväärin piipusta, niin enää sieltä kasvaa vain kaaos.
Ukrainan kriisi on johtanut uudenlaiseen lännen ja Venäjän vastakkainasetteluun. Kasvanut jännite heijastuu myös Suomen lähialueille, vaikka emme uhattuina olekaan. Ukrainalle rauhan ratkaisu on välttämätön, ja kaikille on yhtä välttämätöntä katkaista vastakkainasettelun kierre. Siksi Suomi tukee ja hakee toimia ratkaisun löytämiseksi.
Kaikkina aikoina Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina. Olemme lähteneet siitä, että keskusteluyhteytemme säilytetään tiiviinä. Pyrimme edesauttamaan konfliktin ratkaisuyrityksiä sekä jatkamaan kaikkea sitä yhteistyötä, mikä näissä oloissa on mahdollista. Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä.
Suomi varmistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan olemisensa; suomalaisten vapauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi. Suomella on omalla lähialueellaan tärkeä rooli.
Suomi, yhtenä harvoista Euroopan maista, on kylmän sodan jälkeenkin nähnyt sotilaallisen konfliktin mahdollisena uhkakuvana ja säilyttänyt sen vaatiman puolustuskyvyn. Tämä on ollut kestävä ratkaisu. Haasteena on kuitenkin uskottavan puolustuksen turvaaminen vastaamaan muuttunutta tilannetta ja yllättäviäkin uhkakuvia. Ilman tuntuvia lisäpanostuksia se ei ole mahdollista.
Läntinen kumppanuus on yksi Suomen turvallisuuden pilareista. EU-jäsenyys on Suomelle tärkeä turvallisuusratkaisu, vaikka siitä ei olisikaan puolustusratkaisuksi. On mahdotonta ajatella, että unioni vain katseella seuraisi, jos sen jäsenmaata ja aluetta loukataan. Silloin rauhan ja vapauden arvoille luodusta unionista jäisi jäljelle vain rakennuskompleksi vailla kivijalkaa. Toki EU:lla on jo nyt omat vahvat keinonsa, ennen muuta taloudelliset, ja niillä on vaikutusta.
Olen virkakauteni alusta lähtien korostanut kahdenvälistä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Sitä kehitetään yhdessä, askel askeleelta. Molemmat maat ovat tähän työhön hyvin sitoutuneita ja odotamme nyt alkaneen vuoden aikana jälleen uusia käytännön hankkeita. Olemme vieneet myös Nato-kumppanuutemme uudelle tasolle ja jatkamme tätä työtä. Sanomattakin on selvää, että jäsenyyttä on aina mahdollista hakea, jos niin haluamme.
***
Arvoisat suomalaiset,
me olemme vakaa yhteisö, maailman ykköseksikin luokiteltu, meillä ovat hyvän elämän perusedellytykset edelleen olemassa. Olemme vaalineet yhteiskunnallista eheyttä ja niin on edelleenkin tehtävä, pidettävä kaikki mukana. Yhteinen hyvä on tärkein luonnonvaramme.
Ongelmana on nyt, että taloutemme perusteet haurastuvat. Jälkiä on vuosien mittaan peitetty luottamalla pian tulevaan kasvuun tai kattamalla julkiset menot velalla, mutta nyt on avoimen peruskorjauksen aika. On selvää, että kohtaamme paljon uutta; teknologia, automaatio, tuotanto- ja työtavat muuttuvat. Kuitenkin samat inhimilliset lainalaisuudet säilyvät – suomalaisia on pidetty luotettavina, lojaaleina ja vastuunsa tuntevina osaajina. Kaiken uuden keskellä viime kädessä tavallisen suomalaisen asenne ratkaisee myös hyvinvointimme tulevaisuuden.
Muutosten ja uudistusten tekeminen on tunnetusti vaikeaa. Tunnetuksi tuli vuosia sitten nykyisen komission puheenjohtajan Junckerin lausahdus päättäjistä: ”Me kyllä tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi niin tehtyämme”. Entäpä jos äänestäjät ovatkin tekemättömyyteen kyllästyneinä ymmärtäneet jo enemmän ja muuttavat päälaelleen koko fraasin:” Päättäjät kyllä tietävät, mitä heidän pitäisi tehdä, ja jos he sen tekevät, me valitsemme heidät uudelleen”.
Muistan tässä 90-luvulta ”Liisan listan”, se oli valtion menojen karsintaehdotus. Listan sisältö ei ollut uusi, mutta esittäjätaho kyllä. Se havahdutti monet kysymään, miksi oppositiosta kannatetaan jotain sellaista, joka on vastoin opposition välitöntä etua. Moni sitten varmaan tajusi, että välttämättömyydestä tehtiin hyve.
Kannamme kovasti huolta hintakilpailukykymme ja valtiontalouden tilasta. Moni puhuja on päätynyt siihen, että ehdottomasti jonkun on jostain luovuttava. Pääsääntöisesti jonkun toisen kuin vaatimuksen esittäjän itsensä. Jos aidosti haluaa vaikuttaa, nyt pitää esittää, että tästä meille tärkeästä edusta me luovumme, mistä Te? Tehdä siis taas välttämättömyydestä hyve.
Kannustan päättäjiä olemaan rohkeita myös omiensa edessä. Puheet alkavat olla pidetty, on toiminnan aika.
***
Kansalaiset,
toiminnan aika on myös tämän vuoden lopulla pidettävässä Pariisin ilmastokokouksessa. Kansainvälinen yhteisö on tiukan haasteen edessä: löytyykö yhteisymmärrys edes kaikkia kohtaavan yhteisen ongelman ratkaisuun?
Ilmastonmuutoksen torjuminen ja talous näyttävät olevan vuorovaikutuksessa niin, että torjunta heikkenee jos talouskin heikkenee. Vaakakuppiin joutuvat toistensa vastinparina oman maan velka ja meidän kaikkien yhteinen hiilivelka. Molemmat velat syövät tulevaisuutta.
Suomi on ollut vastuullinen, mutta samalla myös mahdollisuutensakin tunnistava: Olemme torjumassa ilmastonmuutosta ja sen toteuttamisessa kehitämme myös taloudellista toimeliaisuutta. Molempiin on syytä panostaa.
***
Hyvät suomalaiset,
tutustuimme itsenäisyyspäivän aikoihin Hannes Hynöseen, veteraaniin, 101-vuotiaaseen elämisen osaajaan. Tätä nykypäivän osoittelevaa väittelyä siitä, ken on liberaali ken konservatiivi, vanhoillinen tai uudistusmielinen, suvaitseva vai suvaitsematon, tärkeä tai vähemmin tärkeä; sitä väittelyä Hannes johdatteli selkoajatteluun.
Jotenkin niin häntä ymmärsin, että hyvän elämisen osaaminen vaatii itsetuntemusta. Että mittaa muilta odottamansa siihen, mitä itse tekee. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät. Tai että näkee, ettei sitä nyt olla toinen toistaan kummempia, mutta yhdessä vahva voima.
Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!
Kansalaiset,
kulunut vuosi on jättänyt meille paljon hyviä muistoja, mutta myös sellaisia, joita edes aika ei välttämättä kultaa. Mielissämme on nyt kolme suurta kysymystä: turvallisuus, talous ja ympäristö.
Näimme, ettei Eurooppa ollutkaan rauhan tyyssija. Sen osoitti Ukrainan konflikti ja Venäjän toiminta siinä. Opimme myös, ettei talous korjaannukaan pelkästään aina vaan odottelemalla sitä seuraavaa kasvukautta. Ja meitä kylmäsi, kun luimme ilmastonmuutoksesta aiheutuvan lämpenemisen tuntuvan erityisesti juuri täällä Suomessa.
Olemme siis siirtyneet hienosäätöjen ajasta jälleen peruskysymysten ääreen. Sen mukaisesti meidän on toimintamme ja tavoitteemme asetettava.
Ukrainan katastrofi, jo tuhansia ihmisuhreja vaatinut, on tuonut meidät ajassa takaisin – sodan ja rauhan kysymykseen. Sota ei olekaan vain uutisia kaukomailta, nyt se on todellisuutta Euroopassa.
Suomen linja Ukrainan tapahtumissa on ollut selkeän johdonmukainen alusta alkaen. Tuomitsimme Venäjän suorittaman laittoman Krimin valtauksen heti sen tapahduttua sekä sitten Venäjän toiminnan Itä-Ukrainassa. Olemme tehneet tämän yhdessä EU:n kanssa, mutta myös suoraan, omissa yhteydenpidoissamme Venäjään. Me tuomitsemme laittomat aluevaltaukset, laittomat voimankäytöt ja yritykset rajoittaa valtioiden itsemääräämisoikeutta. Sellainen toiminta tuo mukanaan vain vaaraa ja jännitteitä kaikkialle. Jos valta onkin joskus kasvanut kiväärin piipusta, niin enää sieltä kasvaa vain kaaos.
Ukrainan kriisi on johtanut uudenlaiseen lännen ja Venäjän vastakkainasetteluun. Kasvanut jännite heijastuu myös Suomen lähialueille, vaikka emme uhattuina olekaan. Ukrainalle rauhan ratkaisu on välttämätön, ja kaikille on yhtä välttämätöntä katkaista vastakkainasettelun kierre. Siksi Suomi tukee ja hakee toimia ratkaisun löytämiseksi.
Kaikkina aikoina Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina. Olemme lähteneet siitä, että keskusteluyhteytemme säilytetään tiiviinä. Pyrimme edesauttamaan konfliktin ratkaisuyrityksiä sekä jatkamaan kaikkea sitä yhteistyötä, mikä näissä oloissa on mahdollista. Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä.
Suomi varmistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan olemisensa; suomalaisten vapauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on turvata Pohjois-Euroopan vakautta sekä toimia laajemman vastakkainasettelun lieventämiseksi. Suomella on omalla lähialueellaan tärkeä rooli.
Suomi, yhtenä harvoista Euroopan maista, on kylmän sodan jälkeenkin nähnyt sotilaallisen konfliktin mahdollisena uhkakuvana ja säilyttänyt sen vaatiman puolustuskyvyn. Tämä on ollut kestävä ratkaisu. Haasteena on kuitenkin uskottavan puolustuksen turvaaminen vastaamaan muuttunutta tilannetta ja yllättäviäkin uhkakuvia. Ilman tuntuvia lisäpanostuksia se ei ole mahdollista.
Läntinen kumppanuus on yksi Suomen turvallisuuden pilareista. EU-jäsenyys on Suomelle tärkeä turvallisuusratkaisu, vaikka siitä ei olisikaan puolustusratkaisuksi. On mahdotonta ajatella, että unioni vain katseella seuraisi, jos sen jäsenmaata ja aluetta loukataan. Silloin rauhan ja vapauden arvoille luodusta unionista jäisi jäljelle vain rakennuskompleksi vailla kivijalkaa. Toki EU:lla on jo nyt omat vahvat keinonsa, ennen muuta taloudelliset, ja niillä on vaikutusta.
Olen virkakauteni alusta lähtien korostanut kahdenvälistä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Sitä kehitetään yhdessä, askel askeleelta. Molemmat maat ovat tähän työhön hyvin sitoutuneita ja odotamme nyt alkaneen vuoden aikana jälleen uusia käytännön hankkeita. Olemme vieneet myös Nato-kumppanuutemme uudelle tasolle ja jatkamme tätä työtä. Sanomattakin on selvää, että jäsenyyttä on aina mahdollista hakea, jos niin haluamme.
***
Arvoisat suomalaiset,
me olemme vakaa yhteisö, maailman ykköseksikin luokiteltu, meillä ovat hyvän elämän perusedellytykset edelleen olemassa. Olemme vaalineet yhteiskunnallista eheyttä ja niin on edelleenkin tehtävä, pidettävä kaikki mukana. Yhteinen hyvä on tärkein luonnonvaramme.
Ongelmana on nyt, että taloutemme perusteet haurastuvat. Jälkiä on vuosien mittaan peitetty luottamalla pian tulevaan kasvuun tai kattamalla julkiset menot velalla, mutta nyt on avoimen peruskorjauksen aika. On selvää, että kohtaamme paljon uutta; teknologia, automaatio, tuotanto- ja työtavat muuttuvat. Kuitenkin samat inhimilliset lainalaisuudet säilyvät – suomalaisia on pidetty luotettavina, lojaaleina ja vastuunsa tuntevina osaajina. Kaiken uuden keskellä viime kädessä tavallisen suomalaisen asenne ratkaisee myös hyvinvointimme tulevaisuuden.
Muutosten ja uudistusten tekeminen on tunnetusti vaikeaa. Tunnetuksi tuli vuosia sitten nykyisen komission puheenjohtajan Junckerin lausahdus päättäjistä: ”Me kyllä tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi niin tehtyämme”. Entäpä jos äänestäjät ovatkin tekemättömyyteen kyllästyneinä ymmärtäneet jo enemmän ja muuttavat päälaelleen koko fraasin:” Päättäjät kyllä tietävät, mitä heidän pitäisi tehdä, ja jos he sen tekevät, me valitsemme heidät uudelleen”.
Muistan tässä 90-luvulta ”Liisan listan”, se oli valtion menojen karsintaehdotus. Listan sisältö ei ollut uusi, mutta esittäjätaho kyllä. Se havahdutti monet kysymään, miksi oppositiosta kannatetaan jotain sellaista, joka on vastoin opposition välitöntä etua. Moni sitten varmaan tajusi, että välttämättömyydestä tehtiin hyve.
Kannamme kovasti huolta hintakilpailukykymme ja valtiontalouden tilasta. Moni puhuja on päätynyt siihen, että ehdottomasti jonkun on jostain luovuttava. Pääsääntöisesti jonkun toisen kuin vaatimuksen esittäjän itsensä. Jos aidosti haluaa vaikuttaa, nyt pitää esittää, että tästä meille tärkeästä edusta me luovumme, mistä Te? Tehdä siis taas välttämättömyydestä hyve.
Kannustan päättäjiä olemaan rohkeita myös omiensa edessä. Puheet alkavat olla pidetty, on toiminnan aika.
***
Kansalaiset,
toiminnan aika on myös tämän vuoden lopulla pidettävässä Pariisin ilmastokokouksessa. Kansainvälinen yhteisö on tiukan haasteen edessä: löytyykö yhteisymmärrys edes kaikkia kohtaavan yhteisen ongelman ratkaisuun?
Ilmastonmuutoksen torjuminen ja talous näyttävät olevan vuorovaikutuksessa niin, että torjunta heikkenee jos talouskin heikkenee. Vaakakuppiin joutuvat toistensa vastinparina oman maan velka ja meidän kaikkien yhteinen hiilivelka. Molemmat velat syövät tulevaisuutta.
Suomi on ollut vastuullinen, mutta samalla myös mahdollisuutensakin tunnistava: Olemme torjumassa ilmastonmuutosta ja sen toteuttamisessa kehitämme myös taloudellista toimeliaisuutta. Molempiin on syytä panostaa.
***
Hyvät suomalaiset,
tutustuimme itsenäisyyspäivän aikoihin Hannes Hynöseen, veteraaniin, 101-vuotiaaseen elämisen osaajaan. Tätä nykypäivän osoittelevaa väittelyä siitä, ken on liberaali ken konservatiivi, vanhoillinen tai uudistusmielinen, suvaitseva vai suvaitsematon, tärkeä tai vähemmin tärkeä; sitä väittelyä Hannes johdatteli selkoajatteluun.
Jotenkin niin häntä ymmärsin, että hyvän elämisen osaaminen vaatii itsetuntemusta. Että mittaa muilta odottamansa siihen, mitä itse tekee. Että muistelee mukavat, mutta tietää ikävät. Tai että näkee, ettei sitä nyt olla toinen toistaan kummempia, mutta yhdessä vahva voima.
Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!
D
Deleted member 1079
Guest
Oli hieno puhe, näinä aikoina me tarvitsemme vahvaa presidenttiä joka on suoraselkäinen sanoissaan ja toimii esikuvana kaikille kansalaisille.
Selkeästi toi esille puolustusmäärärahojen noston, ja heti alkuun toi julki Venäjän toimet ja niiden tuomittavuuden Ukrainassa.
Selkeästi toi esille puolustusmäärärahojen noston, ja heti alkuun toi julki Venäjän toimet ja niiden tuomittavuuden Ukrainassa.
Last edited by a moderator: