Projekti Väinämöinen
- Viestiketjun aloittaja Hanski
- Aloitus PVM
Ei ole.
Siinä kun ei ole taistelukärkeä lainkaan... (kineettinen osuma).
No prkl, näinkö tämä homma sitten paljastui?@notareal
Syötitkö SINÄ juuri salaisen projektin lähtötiedot Chat GPT:lle?Nyt sen tietää Musk, Rumppi ja Bill Gates!!!
Jäi pois tuosta suunnitelma pienenistä modulaarisista hyötöreaktoreista, joilla plutonium tuotetaan sähkön ja kaukolämmön ohessa. Toki koereaktorilla tuotettaisiin plutonium ensihätään. Olihan Uraanitilaus jos sisässä Terrafamella@notareal
Syötitkö SINÄ juuri salaisen projektin lähtötiedot Chat GPT:lle?
Grok:
Suomessa Terrafamen luonnonuraanin hyödyntäminen hyötöreaktoriteknologian kehittämiseksi vaatisi monivaiheista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon tekniset, taloudelliset, lainsäädännölliset ja yhteiskunnalliset näkökulmat. Hyötöreaktorit, eli breeder-reaktorit, ovat ydinreaktoreita, jotka tuottavat enemmän fissiilimateriaalia kuin kuluttavat, esimerkiksi muuntamalla uraani-238:aa plutonium-239:ksi tai torium-232:ta uraani-233:ksi. Terrafamen luonnonuraani koostuu pääosin uraani-238:sta (noin 99,3 %) ja pienestä osasta uraani-235:tä (noin 0,7 %), joten se voisi teoriassa toimia raaka-aineena plutoniumia tuottavalle hyötöreaktorille. Alla on hahmotelma siitä, miten Suomi voisi edetä tässä asiassa:
1. Nykyisen infrastruktuurin ja resurssien arviointi
Terrafame tuottaa luonnonuraania nikkelikaivoksensa sivutuotteena Sotkamossa. Tämä uraani on tällä hetkellä pääosin vientituote, mutta sen hyödyntäminen kotimaassa edellyttäisi jalostuskapasiteetin kehittämistä. Suomessa ei ole kaupallisia ydinreaktoreita, jotka voisivat käyttää luonnonuraania suoraan polttoaineena (kuten CANDU-reaktorit Kanadassa), joten hyötöreaktorin kehittäminen vaatisi uudenlaista teknologiaa.
- Nykyinen ydininfrastruktuuri: Suomessa on neljä toiminnassa olevaa kevytvesireaktoria (Loviisa ja Olkiluoto), jotka käyttävät rikastettua uraania. Näitä ei voi suoraan muuntaa hyötöreaktoreiksi, mutta niiden osaaminen voisi tukea uutta kehitystä.
- Tutkimusresurssit: VTT:llä ja suomalaisilla yliopistoilla, kuten Aalto-yliopistolla, on osaamista ydinteknologiassa. Tämä voisi olla pohja tutkimusohjelmalle.
Hyötöreaktoriteknologian kehittäminen Terrafamen uraanin pohjalta voisi keskittyä nopeisiin hyötöreaktoreihin (fast breeder reactors), jotka soveltuvat uraani-238:n hyödyntämiseen plutonium-239:n tuottamiseksi. Vaihtoehtoisesti voitaisiin tutkia torium-pohjaista teknologiaa, mutta se vaatisi toriumin hankintaa muualta, sillä Terrafamen malmi ei sisällä merkittäviä määriä toriumia.
- Nopeiden hyötöreaktorien kehittäminen:
- Käytettäisiin natriumjäähdytteisiä nopeita reaktoreita (esim. Intian PFBR-malli), jotka pystyvät "polttamaan" uraani-238:aa ja tuottamaan plutoniumia.
- Terrafamen luonnonuraani voitaisiin käyttää blanket-materiaalina, joka ympäröi reaktorin ydintä ja muuntuu fissiilimateriaaliksi neutronisäteilyn vaikutuksesta.
- Suomessa voitaisiin kehittää pienemmän mittakaavan koereaktori (esim. 10–50 MW), joka toimisi tutkimus- ja kehitysalustana.
- Polttoaineen valmistus: Luonnonuraani tarvitsee esikäsittelyä (esim. UF6-muotoon muuntaminen ja sen jälkeinen puristus polttoainesauvoiksi), mutta rikastusta ei välttämättä tarvittaisi, mikä vähentäisi kustannuksia.
Suomen ydinenergialaki (1987) kieltää toistaiseksi plutoniumin tuottamisen siviilikäytössä, koska se liittyy ydinasemateriaaleihin. Hyötöreaktorin kehittäminen vaatisi lain muutosta ja tiukkaa valvontaa Säteilyturvakeskukselta (STUK).
- Kansainväliset sopimukset: Suomi on sitoutunut ydinsulkusopimukseen (NPT), joten plutoniumin tuotantoa seurattaisiin tarkasti IAEA:n toimesta. Teknologian kehittämisen tulisi keskittyä rauhanomaiseen energiantuotantoon.
- Turvallisuus: Nopeiden reaktorien natriumjäähdytys tuo riskejä (natrium reagoi voimakkaasti veden ja ilman kanssa), joten turvallisuussuunnittelu olisi kriittistä.
Suomi voisi hyödyntää kansainvälistä osaamista ja rahoitusta kehitystyössä:
- Kumppanuudet: Yhteistyö maiden kanssa, joilla on kokemusta hyötöreaktoreista (esim. Venäjä BN-800-reaktorilla, Intia PFBR:llä tai Ranska entisillä projekteilla), voisi nopeuttaa kehitystä.
- EU-rahoitus: Horizon Europe -ohjelma tai muut EU:n vihreän energian hankkeet voisivat tukea tutkimusta.
- Yksityinen sektori: Terrafame ja Fortum voisivat osallistua rahoitukseen ja toteutukseen.
- Pienmodulaariset reaktorit (SMR): Suomi voisi kehittää pienen modulaarisen hyötöreaktorin, joka sopisi pohjoisiin oloihin ja hyödyntäisi Terrafamen uraania. Tämä voisi olla vientituote tulevaisuudessa.
- Jätteen vähentäminen: Hyötöreaktorit voivat "polttaa" ydinjätettä, mikä tukisi Suomen tavoitetta vastuullisesta ydinenergian käytöstä (esim. Onkalo-projekti).
- Energiaomavaraisuus: Terrafamen uraanin hyödyntäminen vähentäisi riippuvuutta tuontipolttoaineista.
- Kustannukset: Hyötöreaktorien kehittäminen on kallista, ja kaupallinen kannattavuus vaatisi vuosikymmenten panostuksen.
- Yhteiskunnallinen hyväksyntä: Ydinvoima on Suomessa yleisesti hyväksyttyä, mutta plutoniumin tuotanto voisi herättää huolta aseistuskytköksistä.
- Aikataulu: Tutkimuksesta toimivaan prototyyppiin kuluisi vähintään 15–20 vuotta.
Suomi voisi kehittää hyötöreaktoriteknologiaa Terrafamen luonnonuraanin pohjalta keskittymällä pieneen, natriumjäähdytteiseen nopeaan reaktoriin, joka hyödyntäisi uraani-238:aa. Tämä edellyttäisi laajaa tutkimusohjelmaa, lainsäädännön päivitystä ja kansainvälistä yhteistyötä. Käytännössä projekti voisi alkaa VTT:n johtamana tutkimushankkeena, joka hyödyntäisi olemassa olevaa osaamista ja Terrafamen resursseja. Pitkällä tähtäimellä teknologia voisi parantaa energiaomavaraisuutta ja ydinjätteen hallintaa, mutta polku on pitkä ja vaatii poliittista tahtoa sekä rahoitusta.
edit. Krok muuten kieltäytyi ensin vastaamasta :o
Viimeksi muokattu:
Energian ja aseplutoniumin tuottaminen samalla reaktorilla ei käytännössä toimi. Pu-240 määrän minimoimiseksi U-238 säteilyttämismäärä on pidettävä hyvin pienenä, joten reaktorin täytyy toimia minimaalisella teholla ja/tai U-238 täytyy kierrättää sen läpi hyvin nopeasti. Kumpikaan vaatimus ei ole yhteensopiva energiantuotannon kanssa, jossa halutaan ytimestä saada ulos käyttöteho pitkäkestoisesti.Jäi pois tuosta suunnitelma pienenistä modulaarisista hyötöreaktoreista, joilla plutonium tuotetaan sähkön ja kaukolämmön ohessa. Olihan Uraanitilaus jos sisässä Terrafamella
Plutoniumtuotanto hyötöreaktorilla on puolestaan oksymoroni. Hyötöreaktorin idea on nimenomaan polttaa myös tuottamansa fissiili materiaali energiaksi. Sen vuoksi plutoniumia ei jää paljoa jälleenkäsiteltäväksi ja sekin mitä jää, on liian suurelta osin asekäytön pilaavia raskaampia isotooppeja.
Ehkäpä tarvittaisiin vain sopiva koereaktori, jolle kilpenä kaupallisen pienmodulaarisen hyötöreaktorin kehittäminen. Ydiasekelpoisen fissiiiliin materiaalin hakinta/tuottaminen mahtaisi kuiten olla väinämöisen suurimpia esteitä.
StepanRudanskij
Respected Leader
Hanhikivessä taitaa olla yksi reaktorin paikka valmiina...
Valmiuksia voi kehittää oikeaan suuntaan tekemällä pieniä kehitysaskelia eri suunnilla. Esim nyt, kun Ukrainan sota loppuu luultavasti lähitulevaisuudessa, Ukrainasta olisi ehkä mahdollista hankkia ohjustekniikkaa teknologiasiirrolla. Koska mm siellä on rahantarvetta, hinta voi olla varsin edullinen.
Ydintekniikan puolella voi ryhtyä rikastamaan ja käsittelemään uraania voimalaitoskäyttöä varten. Kertynyttä kokemusta voi sitten hyödyntää myös rauhanpommin tekemiseen. Ohjustekniikan osaamisesta on muutenkin hyötyä maanpuolustamisessa. Ydinvoimatekniikasta saadaan kaupallista hyötyä. Viimeisen askeleen ottaminen ydinasevaltioksi voidaan myös jättää tekemättä tai ajoittaa sopivasti.
Suomen voimavaroilla pommi voitaisiin luultavasti saada tehtyä. Suurin este on poliittinen päätös asiasta. Jostakin syystä mikään tämänhetkisistä ydinasevaltioista ei ole mukana Ottawan sopimuksessa. Jos halua puolustaa omaa maata ei löydy sen verran, että ko sopimuksesta päästään irti, niin kuinka todennäköisesti ikinä saataisiin päätös ydinaseen hankkimisesta.
Poliittinen päätös aiheesta on ongelmallinen myös siksi, että nykyiset ydinasemaat alkavat laittaa kapuloita rattaisiin heti, kun aie selviää. Asian salaaminen on muutenkin vaikeaa ja poliitikkojen käsittelyssä mahdotonta.
Wikipedian mukaan iipot saivat reaktorin, osaamista ja uraania Ranskasta. Lisäksi saivat uraania Belgiasta ja Argentiinasta. On myös epäilyjä, että onnistuivat varastamaan USA:sta korkealle rikastettua uraania. Heidän ensimmäiset pomminsa lienee tehty uraanista, mutta plutonium valmistettiin ranskalaisten toimittamissa reaktoreissa.
Iipot muuten hyötyivät Kennedyn ennenaikaisesta kuolemasta.
Nuclear weapons and Israel - Wikipedia
Morapuukko
Kersantti
Ehdotan että jokaisen VR:n junan perään sijoitetaan ohjusvaunu jossa törröttää ohjus. Näistä ei kuitenkaan tarvitse olla aitoja kuin murto-osan. Päätäntävalta laukaisusta tulee loppuviimeiseksi olla konduktöörillä, mikäli hän pystyy päättelemään että maahan on hyökätty ydinaseilla. Tuota johtopäätöstä varten pitää useamman ehdon toteutua, mutta yksi niistä voi olla se että Yleisradion radiolähetystä ei pysty vastaanottamaan. Konduktöörillä olisi kirje Ylipäälliköltä, jossa kerrottaisiin toimintaohjeet. Esimerkiksi "laukaise Moskovaan".
Hienoa että @ratikkakuski on yhä palstalla. Ratikkatykkien ja edellisen viestin hengessä ehdotan ydinaseidemme lavetiksi pikaratikkaa.
ratikkakuski
Alikersantti
Hieno idea ! tämä olkoon päivän oivallus
( riittävästi hymiöitä perään, jokaisen oman maun mukaan )Toki nämä viestimme kuuluvat enemmänkin Pahkasika ketjuun, kuin tähän puolitotta olevaan keskusteluun.
.
viimeinen mohikaani
Majuri
Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa katseet kannattaa kääntää Etelä-Korean ja Japanin suuntaan. Kummallakin on erittäin kehittynyt rauhanomainen ydinohjelma mutta poliittisista syistä eivät ole laittaneet pommia vielä kasaan. Jos tulee aika rikkoa NPT-sopimusta, niin se pitää tehdä porukalla ja vanhoilta ydinasevaltioilta lupia kyselemättä. Vaikka maantieteellistä etäisyyttä onkin paljon, niin viholliseni vihollinen on ystäväni ja paljon muutakin yhteistä löytyy.
NNDP kehiin. Nordic Nuclear Deterrent Program.
Paras ja ainoa potentiaalinen kumppani suomalaisen ydinaseen rakentamiseen on Ranska, mistään muusta on turha edes huumorimielellä kuvitella. Ehkä jossain tulevaisuuden skenariossa Ranska voi luovuttaa TN-kärkiään EU:n kumppaneille, jotka yhdessä integroivat niitä yhteisrahoitetulle maasta-maahaan risteilyohjukselle.
Heart full of Napalm
Korpraali
Tulin juuri työhommista kotiin ja luin uutisia.
Pohjoismainen projekti on nyt kyllä pakko saada tulille.
Norja rahoittaa, Ruotsin vanhat suunnitelmat kassakaapista. Suomi ja Tanska kelaa miten toimittaa perille. Tekniikka-apua Ranskasta jos tarvitsee.
Väinämöinen olkoon ainakin se meidän kansallinen nimi projektille.
Pohjoismainen projekti on nyt kyllä pakko saada tulille.
Norja rahoittaa, Ruotsin vanhat suunnitelmat kassakaapista. Suomi ja Tanska kelaa miten toimittaa perille. Tekniikka-apua Ranskasta jos tarvitsee.
Väinämöinen olkoon ainakin se meidän kansallinen nimi projektille.
Olen positiivisen yllättynyt, että monet muutkin ovat tosissaan havahtuneet tähän asiaan. Nyt kun Trumputin on avoimen vihamielinen Eurooppaa kohtaan, ei mikään määrä tankkeja ja droneja estä ryssää testailemassa jatkossa artikla 5.:n uskottavuutta. Vain ydinase rajoittaa ryssän intoa.
Sotilasinstallaatioita ei saa laittaa siviili-infran suojaan. Esim hamas-roistot tekee näin. Se on sotarikos.
Samaa mietin.
Nyt on asiat niin sekaisin, että tämä huumorijuttu on muuttunut mielessäni jo totiseksi totuudeksi.
Valtionjohto, herätkää!
teknohippi
Ylipäällikkö
Ydinaseporojektin osaaminen löytyy tosiaan aika läheltäkin. Historiaa tuntevat tietää että Ruotsillakin oli oma ydinase pitkälle kehitettynä mutta hanke keskeytettiin 1972. Paperit on rahoituksen osalta osin julkisia, sen kun menee penkomaan Ruotsiin valtion arkistoja. Ohjelman lopullinen sulku tapahtui 2012 kun asekelpoinen plutoniumi siirrettiin Ruotsista USA:han. Tämän siirron paperit löytyy USA:n kansallisesta arkistosta.
Minkä tahansa läntisen maan resursseilla ja osaamisella saa tehtyä sen ydinaseen alkeellisen version hyvin suoraviivaisesti. Teollisen luokan kapasiteetti tarvitaan sitten kun halutaan tuhansia pieniä. Nyt kun katsoo ryssän rajanaapureita niin Ukraina-Puola-Suomi ja tähän vielä Ruotsi kimppaan niin ydinase on hyvin suoraviivainen ratkaisu maailman geopoliittisten mannerkaattojen siirtyilyyn. Baltianmaat vielä mukaan kannatusjäseninä. Tämän jälkeen sitten saakin Saksa katsoa peiliin että miten tässä nyt näin kävi, etelän vetelät viettänee vain siestaansa. Ukrainalla on sitten riittävästi kanttia tehdä se ydinkoe jossain Mustallamerellä ryssän aluevesirajan tuntumassa. On sitten suorituskyky demottukin joka on oleellinen osa ydinpelotetta.
Puola ja Ukraina voisi olla myös mahdollisia osallisia projektiin. Ukrainalla on osaamista ydinaseista ja ohjuksista. Molempia valmistettiin siellä. Osa Ukrainan Venäjälle luovuttamista ydinkärjistä oli valmistettu Ukrainassa. Ja nykyinen Venäjän siilomannertenvälinen on suunniteltu ja valmistettu Ukrainassa...