Puolustusbudjetti nousee (3% BKT), mitä hankintoja mahtaa olla tulossa?

Tuhannet ovat todellakin ylimitoitettua. F-35 kantaa 6xJDAM, mutta niillä pitää mennä niin lähelle kohdetta, että ainoastaan kaksi kappaletta sisäisissä kuiluissa voidaan hyödyntää.

JSOW, JASSM ja AARGM-ER tulevat yksittäispakattuna räjähdeturvallisissa laatikoissa, joita voi laittaa 1-4 kpl yhteen merikontin kokoiseen kuljetusyksikköön. SDB ja Strom Breaker toivottavasti tulevat jossain järkevissä monipakkauksissa. JDAM käyttää legacy-pommirunkoja, jotka kyllä tulevat monipakkauksessa, mutta siinä ei ole huomiotu räjähdeturvallisuutta mitenkään. Lisäksi valmiiksi kasattujen JDAM:ien logistiikka on haastavaa, ne on tarkoitettu kasattavaksi juuri ennen käyttöä.

Eli jos yhdestä tukikohdasta on tarkoitus ladata päivässä enemmän kuin joitakin kymmeniä aseita, eikä sitäkään loputtomasti putkeen, ainoa vaihtoehto on sijoittaa asevarasto tukikohdan päällystetyn kulkureitistön varteen, josta aseita voidaan toimittaa ”junassa”.Katso liite: 121163
Et usko että Natolla on kykyä lamauttaa Ryssän it tyyliin Syyria?
Ei ehkä heti, mutta jossain vaiheessa aivan varmasti, jos halua on.
 
Jos Nato tulee isolla voimalla ja lanaa ryssän IT:n, meillä tuskin ensimmäisenä tarvitsee olla huolissaan kansallisen JDAM-varaston syvyydestä.
Pointti oli että jdam varsinkin er on hyvä ase. Ja pää pointti että lisää kaikkea muuta ilmasta pudotettavaa, nyt sille on käyttöä, toisin kuin uskottavan itsenäisen puolustuksen aikaan.
 
Enemmän ohjuksia ja liitopommeja nykyisiin omiin hävittäjiin sekä hankitaan raketinheittimiin PrSM ohjuksia sekä rypäleraketteja/ohjuksia

Kustannustehokkain ratkaisu ilmavoiman lisäämiseen lienee mahdollistaa liittolaismaiden operointi Suomessa tehokkaasti sekä hajautetusti. Mikäli saadaan 12-20 Typhoonia ja 12-20 Gripeniä operoimaan Suomesta sekä vastaavasti tusina F-15EX:ää Ruotsista ja pari tusinaa F-16 Norjan pohjoisilta kentiltä niin se olisi jo merkittävä vahvistus.
Entäs jos kasataan ja kunnostetaan parhaimmassa tikissä olevista Horneteista yksi ylimääräinen laivue nakkelemaan liitoponmeja ja muuta Jasmiinia halvempaa aseistusta ryssän niskaan. Elinkaaren loppupäässä ollaan, mutta saisiko näistä puristettua ylimääräistä tulivoimaa muutaman vuoden ajaksi?

Kyetäänkö Hawkeista kehittämään tehokkaita Shahedin tappajia?
 
Entäs jos kasataan ja kunnostetaan parhaimmassa tikissä olevista Horneteista yksi ylimääräinen laivue nakkelemaan liitoponmeja ja muuta Jasmiinia halvempaa aseistusta ryssän niskaan. Elinkaaren loppupäässä ollaan, mutta saisiko näistä puristettua ylimääräistä tulivoimaa muutaman vuoden ajaksi?

Kyetäänkö Hawkeista kehittämään tehokkaita Shahedin tappajia?

Jospa saisi hieman arvioitua hintaa edullisemmin F-15EX versioita mm laveteiksi. Niihin isommat huollot keskitettynä myyjän toimesta ja kpl-määrä sellaiset noin 18 konetta. Täydentäisi hienosti F-35 laivuettamme. Ja olisivat komeita.

Haaveilla saa
 
Entäs jos kasataan ja kunnostetaan parhaimmassa tikissä olevista Horneteista yksi ylimääräinen laivue nakkelemaan liitoponmeja ja muuta Jasmiinia halvempaa aseistusta ryssän niskaan. Elinkaaren loppupäässä ollaan, mutta saisiko näistä puristettua ylimääräistä tulivoimaa muutaman vuoden ajaksi?

Kyetäänkö Hawkeista kehittämään tehokkaita Shahedin tappajia?

Kiusallinen juttu tässä on, että:

1. Kaikkia samoja elektroniikkalaitteistoja (tutka, omasuojahäirintälähetin jne.) pitäisi kyetä tukemaan siinä missä isommankin konemäärän tapauksessa. Ja sitten kun kustannuksia on jakamassa vain yksi laivue, niin se tulee hyvin kalliiksi konetta kohti. Sikäli kuin se edes on mahdollista, puhutaan kuitenkin vuosikymmeniä vanhasta elektroniikasta, jonka varaosat alkaa olla kiven alla.

2. Jos käytettävissä on sekä F-35 että Hornet, niin F-35 kannattaa luultavasti roolittaa rynnäköintiin (A2G) ja Hornet ilmataisteluun (A2A). Koska rynnäköinnissä F-35 on kykyjensä ja ominaisuuksiensa puolesta enemmän edellä Hornetia kuin ilmataistelussa.

3. Ei ole varsinaisesti parempi- ja huonokuntoisempia Horneteja. Niitä on käytetty melko tasaisesti (pl. fleet leaderit). Ja on hivenen häiritsevä ajatus lentää lentokoneella, jossa tiedetään olevan rasitusmurtumia ja josta joku insinööri on laskenut, että 90 prosentin todennäköisyydellä mikään ei petä katastrofaalisesti seuraavan 100 lentotunnin aikana niin kauan kuin ei ylitetä tiettyjä kiihtyvyysarvoja. Sitten kun se 10 prosentin todennäköisyys realisoituu ja laskuteline pettää maahan tultaessa tai ilmatorjuntaohjusta väistäessä kiskaisee vähän liian äkäisesti sauvasta ja siipi irtoaa...
 
Jos halpoja A2G-aselavetteja haluaa, niin luultavasti kannattaisi tutkailla muita mahdollisuuksia.

1. Harjoituskonepohjaiset ratkaisut (Hawkit täytyy korvata ensi vuosikymmenellä - korvaajaa voisi alkaa hankkia hieman etupainotteisestikin ja painottaa toissijaista taistelukyvykkyyttä).

2. Kuljetuskonepohjaiset ratkaisut (Rapid Dragon + C-130).
 
Entäs jos kasataan ja kunnostetaan parhaimmassa tikissä olevista Horneteista yksi ylimääräinen laivue nakkelemaan liitoponmeja ja muuta Jasmiinia halvempaa aseistusta ryssän niskaan. Elinkaaren loppupäässä ollaan, mutta saisiko näistä puristettua ylimääräistä tulivoimaa muutaman vuoden ajaksi?

Kyetäänkö Hawkeista kehittämään tehokkaita Shahedin tappajia?
Mie oon mietinyt, että ainakin ne FA-18D versiot olis hyvä pitää rivissä, taitavat vain olla niitä eniten lennettyjä, olisko sille kakkos miehelle jotain tarvetta.

Olsihan Horneteille käyttöä tunnistus lennoilla, mutta maksaa taas liikaa niiden ylläpito.
 
Kiusallinen juttu tässä on, että:

1. Kaikkia samoja elektroniikkalaitteistoja (tutka, omasuojahäirintälähetin jne.) pitäisi kyetä tukemaan siinä missä isommankin konemäärän tapauksessa. Ja sitten kun kustannuksia on jakamassa vain yksi laivue, niin se tulee hyvin kalliiksi konetta kohti. Sikäli kuin se edes on mahdollista, puhutaan kuitenkin vuosikymmeniä vanhasta elektroniikasta, jonka varaosat alkaa olla kiven alla.

2. Jos käytettävissä on sekä F-35 että Hornet, niin F-35 kannattaa luultavasti roolittaa rynnäköintiin (A2G) ja Hornet ilmataisteluun (A2A). Koska rynnäköinnissä F-35 on kykyjensä ja ominaisuuksiensa puolesta enemmän edellä Hornetia kuin ilmataistelussa.

3. Ei ole varsinaisesti parempi- ja huonokuntoisempia Horneteja. Niitä on käytetty melko tasaisesti (pl. fleet leaderit). Ja on hivenen häiritsevä ajatus lentää lentokoneella, jossa tiedetään olevan rasitusmurtumia ja josta joku insinööri on laskenut, että 90 prosentin todennäköisyydellä mikään ei petä katastrofaalisesti seuraavan 100 lentotunnin aikana niin kauan kuin ei ylitetä tiettyjä kiihtyvyysarvoja. Sitten kun se 10 prosentin todennäköisyys realisoituu ja laskuteline pettää maahan tultaessa tai ilmatorjuntaohjusta väistäessä kiskaisee vähän liian äkäisesti sauvasta ja siipi irtoaa...
1. Päivityksiä ei tietysti enää tulisi, mutta käytöstä poistetusta kalustosta tulisi runsaasti varaosia vikaantuneiden laitteiden tilalle. Iso ongelma tulee silloin, jos esim. Naton datalinkkistandardia päivitetään ja Hornetin laitteet eivät enää ole yhteensopivia.

2. Asia on täysin toisin päin. F-35 on nimenomaan ilmataistelussa täysin ylivoimainen Hornetiin nähden. Ilmataistelussa ratkaisee kumpi havaitsee ensin ja pystyy saamaan ja säilyttämään seurannan ensin. Havaittavuudessa, sensoreissa ja lentäjän tilannetietoisuudessa F-35 on sukupolven edellä. Toki edelleen Hornetilla voi toimia muita kuin hävittäjäluokan maaleja vastaan. Sen sijaan JASSM:in ja JSOW:n laukaisijana Hornet on käytännössä yhtä pätevä kuin F-35.

3. Kaluston ikääntyessä todennäköisyys ja G-rajat eivät lähtökohtaisesti laske, ainoastaan tarkastusväli lyhenee. Esimerkiksi tietty kaari saattaisi lentää ensimmäiset 3000 tuntia tarkastamatta (eli puretaan näkyviin ja esim. hiotaan metallipinnalle, tarkastetaan pyörrevillalla, maalataan ja kootaan takaisin), sen jälkeen tarkastetaan 450 tunnin välein, sitten 150 tunnin välein jne. Tämä perustuu siihen, että laskemalla tiedetään kuinka pitkiä säröjä mikäkin rakenne kestää. Lisäksi kokemuksesta on hyvä käsitys kuinka nopeasti säröt kasvavat. Tästä voidaan laskea kuinka usein pitää tarkastaa, että (olemassa olevat ja koko ajan kasvavat) säröt eivät kasva rungot eheyttä vaarantaviksi tarkastusten välissä.
 
Viimeksi muokattu:
1. Päivityksiä ei tietysti enää tulisi, mutta käytöstä poistetusta kalustosta tulisi runsaasti varaosia vikaantuneiden laitteiden tilalle. Iso ongelma tulee silloin, jos esim. Naton datalinkkistandardia päivitetään ja Hornetin laitteet eivät enää ole yhteensopivia.

2. Asia on täysin toisin päin. F-35 on nimenomaan ilmataistelussa täysin ylivoimainen Hornetiin nähden. Ilmataistelussa ratkaisee kumpi havaitsee ensin ja pystyy saamaan ja säilyttämään seurannan ensin. Havaittavuudessa, sensoreissa ja lentäjän tilannetietoisuudessa F-35 on sukupolven edellä. Toki edelleen Hornetilla voi toimia muita kuin hävittäjäluokan maaleja vastaan. Sen sijaan JASSM:in ja JSOW:n laukaisijana Hornet on käytännössä yhtä pätevä kuin F-35.

3. Kaluston ikääntyessä todennäköisyys ja G-rajat eivät lähtökohtaisesti laske, ainoastaan tarkastusväli lyhenee. Esimerkiksi tietty kaari saattaisi lentää ensimmäiset 3000 tuntia tarkastamatta (eli puretaan näkyviin ja esim. hiotaan metallipinnalle, tarkastetaan pyörrevillalla, maalataan ja kootaan takaisin), sen jälkeen tarkastetaan 450 tunnin välein, sitten 150 tunnin välein jne. Tämä perustuu siihen, että laskemalla tiedetään kuinka pitkiä säröjä mikäkin rakenne kestää. Lisäksi kokemuksesta on hyvä käsitys kuinka nopeasti säröt kasvavat. Tästä voidaan laskea kuinka usein pitää tarkastaa, että (olemassa olevat ja koko ajan kasvavat) säröt eivät kasva rungot eheyttä vaarantaviksi tarkastusten välissä.
Niin. Ei tässä varmaankaan mekaaninen kestävyys ole se ongelma, vaan järjestelmän ylläpito. Jos referenssijärjestelmää ei enää ole USA:ssa homma on vaikeaa tai mahdotonta. Nimenomaan linkkijärjestelmän muutokset (jäsenenä Suomi voi nyt kyllä estää päivityksen joka ei meille käy, ennen oli toisin) voivat olla hankalia, jos host:iin joutuu tekemään muutoksia.
 
F/A-18 HORNETIN ELINKAAREN JATKAMINEN, Muistio
Ilmavoimien esikunta
Suunnitteluosasto

Pitää huomioida, että tuossa tarkastellaan tilannetta, jossa koko fleetti pidetään käytössä ja se on ensisijaisesti vastuussa Suomen ilmapuolustuksesta. Noin kymmenen koneen operatiivisen kyvyn jatkaminen valikoiduissa tehtävissä noin viisi vuotta pidempään ei vaadi kuin päätöksen ja lisäresrusseja niiden huoltoon ja operointiin.
 
1. Päivityksiä ei tietysti enää tulisi, mutta käytöstä poistetusta kalustosta tulisi runsaasti varaosia vikaantuneiden laitteiden tilalle. Iso ongelma tulee silloin, jos esim. Naton datalinkkistandardia päivitetään ja Hornetin laitteet eivät enää ole yhteensopivia.

Jo valmiiksi käytettyjä varaosia, tosin. Tämä voi olla ongelma, jos siellä on nimikkeitä joiden kulutus on suurempaa kuin muiden.

2. Asia on täysin toisin päin. F-35 on nimenomaan ilmataistelussa täysin ylivoimainen Hornetiin nähden. Ilmataistelussa ratkaisee kumpi havaitsee ensin ja pystyy saamaan ja säilyttämään seurannan ensin. Havaittavuudessa, sensoreissa ja lentäjän tilannetietoisuudessa F-35 on sukupolven edellä. Toki edelleen Hornetilla voi toimia muita kuin hävittäjäluokan maaleja vastaan. Sen sijaan JASSM:in ja JSOW:n laukaisijana Hornet on käytännössä yhtä pätevä kuin F-35.

Kirjoittaja, jolle vastasin, kirjoitti "liitopommien ja muuta Jasmiinia halvemman aseistuksen nakkelemisesta ryssän niskaan". Eli koko spektrumi JASSM:sta alaspäin.

A2G:n osalta yksi haastavimpia osia palettia on löytää ja tunnistaa maalit. Hornetissa meno on edelleen täysin samaa kuin 30 vuotta sitten Balkanilla - ihmetellään tutkan maastosta poimimia blippejä ja tarkastellaan Liteningin pillin läpi niitä yksitellen yrittäen löytää joukosta panssarivaunu tai jotakin muuta kiintoisaa. Ja sitten lopulta ammutaan maahan juntattuja tukkeja tykkeinä, kun polttoaine käy vähiin eikä muutakaan löydetty... F-35 on tässä valovuoden edellä sensorifuusion ja automatisoinnin myötä, kun kone tarkkailee ja luokittelee ympäristön kohteita monilla eri sensorijärjestelmillä ja ne tuodaan sitten loistavalla tilannekuvan esitysjärjestelmällä ohjaajalle. Ihmiselle ei jää kuin päätöksenteko, haluaako pommittaa raskaan ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tulenjohtotutkaa tuolla vähän kauempana vai onko alapuolella oleva T-72 tai äsken ampunut Sergei sittenkin oleellisempi maali.

Ja onhan siinä A2G:ssa sekin, että jos haluaa väkisin lentää maailman voimakkaimman ilmatorjunnan piiriin tiputtelemaan JDAM:ia (josta tässä ketjussa on viime aikoina paljon jauhettu), niin en ehkä haluaisi tehdä sitä Hornetilla. F-35:llä lentää häiveen ansiosta todennäköisemmin useamman lentokierroksen kuin Hornetilla.

Mitä ilmataisteluun (A2A) sitten tulee, niin siinä näen erot pienempinä. Ilmatilannekuva saadaan ensisijassa ulkoisista lähteistä, ei hävittäjän omista sensoreista, vaikka ne F-35:ssä paremmat ovatkin. Koneen omat sensorit ovat lähinnä lopullista hyökkäystä varten, mutta sitä taas rajoittanee niin Hornetissa kuin F-35:ssä enemmän aseistuksen kyvyt. Mitään häivehävittäjiähän Venäjällä ei olisi vastaan heittää Hornetin lyhyen jatkokäytön aikana, kun nytkin PAK FA on koottu tuuman toleransseilla ja kännissä paikalleen ammutuilla niiteillä. Su-30:t, Su-34:t ja Su-35:t näkynevät niin kauas, että ennemmin rajoitteeksi jää AMRAAM:n realistinen kantama kuin Hornetin kyvyttömyys nähdä vihollista riittävän aikaisin.

Toki F-35 hyötyy taas häiveestään (ja luultavasti paremmasta elsostaan) selviytymismielessä, miksei myös offensiivisessa mielessä, jos onnistuu hiippailemaan huomaamatta ampumaetäisyydelle siinä missä Hornet paljastuisi aiemmin. Tosin kun spedeilyä Ukrainassa on katsonut, niin herää kysymys, mikä mahtaisi olla se naapurin tilannekuva meidän ilmatilassamme muutenkaan. Mainstayt alkavat kuitenkin käydä vähiin.

3. Kaluston ikääntyessä todennäköisyys ja G-rajat eivät lähtökohtaisesti laske, ainoastaan tarkastusväli lyhenee. Esimerkiksi tietty kaari saattaisi lentää ensimmäiset 3000 tuntia tarkastamatta (eli puretaan näkyviin ja esim. hiotaan metallipinnalle, tarkastetaan pyörrevillalla, maalataan ja kootaan takaisin), sen jälkeen tarkastetaan 450 tunnin välein, sitten 150 tunnin välein jne. Tämä perustuu siihen, että laskemalla tiedetään kuinka pitkiä säröjä mikäkin rakenne kestää. Lisäksi kokemuksesta on hyvä käsitys kuinka nopeasti säröt kasvavat. Tästä voidaan laskea kuinka usein pitää tarkastaa, että (olemassa olevat ja koko ajan kasvavat) säröt eivät kasva rungot eheyttä vaarantaviksi tarkastusten välissä.

Oletan, että tuo toimii vain suunnitellun elinkaaren päähän ja/tai helposti vaihdettavien komponenttien osalta? Tulee mieleen esim. ne keskirungot, joita Yhdysvallat itse vaihtoi Horneteihinsa. Mutta se onkin jo sitten isompi homma ja toisaalta jos keskirunko on loppu mutta kaluston käyttöä halutaan yhä jatkaa, niin silloin se mennee hallitun riskin ja varovaisen lentämisen puolelle.

Ei hirveästi naurata nuo tuollaiset, vaikka ehkä tuo oli 70-/80-luvulla tehty valmistusvirhe, jolla ei ole mitään tekemistä F-15:n jumalattoman pitkän elinkaaren kanssa...

 
Pitää huomioida, että tuossa tarkastellaan tilannetta, jossa koko fleetti pidetään käytössä ja se on ensisijaisesti vastuussa Suomen ilmapuolustuksesta. Noin kymmenen koneen operatiivisen kyvyn jatkaminen valikoiduissa tehtävissä noin viisi vuotta pidempään ei vaadi kuin päätöksen ja lisäresrusseja niiden huoltoon ja operointiin.
Saman tien varmaan 20 konetta eli 16 koneen laivue ja 4 varakonetta kannattaa tähän niputtaa. Todellakin, tietyin reunaehdoin toteutettavissa. On niitä vanhalla viululla soiteltu käypiä säveliä ennenkin sanoi yksi amiraali kerran kun näki komentoonsa annetun laivaston...
 
Viimeksi muokattu:
Pitää huomioida, että tuossa tarkastellaan tilannetta, jossa koko fleetti pidetään käytössä ja se on ensisijaisesti vastuussa Suomen ilmapuolustuksesta. Noin kymmenen koneen operatiivisen kyvyn jatkaminen valikoiduissa tehtävissä noin viisi vuotta pidempään ei vaadi kuin päätöksen ja lisäresrusseja niiden huoltoon ja operointiin.

Samalla noin viidestäkymmenestä lentotunnit täyteen lentäneestä koneesta tulisi elintenluovuttajia sekä erinomaisia harhamaaleja Venäjän ohjuksille.

Kuten Ukrainassa on nähty niin Venäjä on iskenyt jopa ballistisilla ohjuksilla kentille, joissa on näkynyt vanhoja MiG-29 tai Su-27 raatoja, koska eivät voi olla varmoja, lentääkö ne vai ei. Mikäli Horneteja pidetään lennossa se kymmenen niin loput reilut viisikymmentä olisi ohjusmagneetteja jossain missä niiden haluttaisiinkin olla.
 
Back
Top