Puolustuskyvyn suurin uhka

Heitetään ihan kokeeksi tällainen ajatelma seurattuani valtakunnan poliittista elämää, päätöksentekokykyä ja turvallisuuspoliittista realismia.

Mielestäni (ennen kuin pv on lopullisesti ajettu alas) Suomen puolustuskyvyn ja –valmiuden suurin uhka on poliittisen johdon valmius (tai pikemminkin sen puute elikäs kyvyttömyys) vastata uhkaavaan kriisiin/hyökkäykseen ajoissa valmiutta kohottamalla.

Vai kuinka moni uskoo, että nykyiset päättäjämme uskaltaisivat kohdata totuuden mustien pilvien kohotessa taivaanrannassa/(tietyllä ilmansuunnalla) ns. kuuluisassa harmaassa vaiheessa (jos sellaista edes tulee) ?

Voimassa olevan perustuslain mukaan käsittääkseni valtioneuvosto (hallitus) päättää mm. liikekannallepanosta (presidentin esittelystä).

Voin toki (toivottavasti) olla väärässäkin, ja kyseisessä toivottavasti hypoteettisessa tilanteessa hallitus toimii särmästi, mutta eppäillä tuota soppiii...
 
Viimeksi muokattu:
Olen varmaan jokusen kerran pohtinut tätä teemaa, on tästä keskusteltu niin foorumilla kuin abc:lläkin. Ja olen toki vääntänyt muutakin kuin itäsuomalaista tahkoa tässä elämässä. Näiltä pohjilta olen luonnostellut seuraavaa:

presidentti, hallitus ja päättäjät ovat yksi asia. Toinen asia on virkamiehet. Sotilaiden korkein kasti virkamiehistä olisi aika ratkaiseva: ei riitä, että käsi näyttää, käden on oltava saatana tarpeeksi vahva. Että riittävän rohkeasti ja ponnekkaasti faktoissa pysyen kyetään osoittamaan poliitikoille, mistä puusta piru pissii. Sitten ovat vaikutusvaltaiset suomalaiset, joilla on tarpeeksi menetettävää ja samalla myös suhteensa päättäjiin. Haitaksi ei ole varmasti sekään, jos kansalaismielipide on päättäjiä rohkaiseva. Ja edelleen: faktuaalisia tiedustelu- ym. muita tietoja saisimme varmasti mm. Ruotsista yms. Ja johan nyt olisi markkinat, jos suomipäättäjä ei reagoisi, kun Angela-mama Germaniasta rönkäisee: nyt peukku pois pe-sta.

Ja monen monta muuta pikku seikkaa edm. lisäksi. Ehkä maalaamme sittenkin turhan pessimistisen kuvan päättäjien haluista tehdä kovia päätöksiä riittävän nopeasti. Heihin kohdistuisi kova paine myös toimia, eikä vain katsella ja ihmetellä. Tuossa tilanteessa everstien veri punnittaisiin, sanoisin. Heidän olisi viime kädessä vakuutettava päättäjät siitä, että toimenpiteiden aika on het eikä kuudestoista päivä. Kuten sanoin: ei riitä käden hellä ohjaus, kädessä on oltava myös ruutia. Ja pettyisin saatanasti, jos tarpeeksi vankkakätisiä everti-kenraaleja ei tuossa kohtaa löytyisi.
 
Baikal on varmasti oikeassa, mutta henk koht mielipiteenäni lisäisin vielä että kyllä jonkin verran asia riippuu myös pääministerin ja presidentin persoonista ja yleisestä maailmankuvasta. Tämänhetkisen pääministerin ja presidentin uskon kovaan päätökseen tarvittaessa pystyvän, kunhan tosiaan kaluunakallet jämäkästi perustelevat miksi on syytä uskoa toden olevan kyseessä. Edellisestä presidentistä ja parista viime aikojen pääministeristä (esim "mitoitetaan uhkakuvat kykyjen mukaan" -Vanhasesta) en ole varma, onneksi ei tarvinnut kokeilla ja toivottavasti ei vastakaan tarvitse.
 
Poliittisten ratkaisujen vaikutus kansan tahtotilaan huolehtia maan puolustamisesta itse.
 
Vai kuinka moni uskoo, että nykyiset päättäjämme uskaltaisivat kohdata totuuden mustien pilvien kohotessa taivaanrannassa/(tietyllä ilmansuunnalla) ns. kuuluisassa harmaassa vaiheessa (jos sellaista edes tulee) ?

Ensin tällainen sivuajatus "harmaasta vaiheesta":

En oikein pidä käsitteestä harmaa vaihe. Se on tietyllä tapaa liian valmiiksi ajateltu tapahtumakulku ja käsitteenä kotikutoinen. Jos valmistaudumme vain yhteen skenarioon, voi todellisuus yllättää. Minusta olisi hyvä ajatella laajemmin erilaisia totaalista sotaa alempiasteisia sotilaallisia kriisejä, jotka voivat meihin vaikuttaa. Varautumisen painopisteen toki pitää kohdistua ehkäisemään todennäköisimpiä ja kaikkein tuhoisimpia uhkia.

Sodankäynnin intensiteettitaso voi vaihdella myös valtiollisten vastustajien välillä, eikä aina sodita täysillä. Maailmassa on lukuisia sotilaallisia vastakkainasetteluja, joissa ei oikein vallitse sota, eikä rauha. Israel on ollut koko olemassaolonsa sodassa, sodankäynnin intensiteettitaso vaihdellut suurtaisteluista loitontamissopimuksiin, välillä on käyty kulutussotaa. Intialla ja Pakistanilla on paikallinen mittelö himalajalla. Koreat ovat sodassa keskenään ja sotatoimia tehdään nykyisin muutaman vuoden välein. Sitten tietysti löytyy koko joukko esimerkkejä merisaarroista ja lentokieltoalueista. Mikä ylläpitää täyttä sotaa matalamman intensiteetin kamppailua, mutta toisaalta estää rauhan teon?

Entä jos lyömme vihollisen korkean intensiteetin sodassa, mutta rauhaa ei tule ja taistelu jatkuu matalamman intensiteetin kulutussotana? Mitä tapahtuu, jos meidät tai joku meille tärkeä (kauppa)kumppani laitetaan merisaartoon?
 
Vai kuinka moni uskoo, että nykyiset päättäjämme uskaltaisivat kohdata totuuden mustien pilvien kohotessa taivaanrannassa/(tietyllä ilmansuunnalla) ns. kuuluisassa harmaassa vaiheessa (jos sellaista edes tulee) ?

Olen tietyllä tavalla luottavainen poliittisen järjestelmän toimintakykyyn. Kriisiaikoina yleensä tehtäviin löytyy niiden mittaiset tekijät. Olemme eläneet hyviä aikoja ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumista ei ole pidetty kovin tärkeänä. Monet ovat vältelleet politiikkaa, koska siihen osallistumisen henkilökohtaiset haitat ovat olleet hyötyjä suuremmat. Ihmiset ovat keskittyneet parantamaan maailmaa tekemällä oman työnsä hyvin. Niinpä päättäjissä on paljon väkeä, joiden kokemus rajoittuu järjestötoimintaan. Itsenäisen Suomen historiassa ei taida olla toista ajanjaksoa, jolloin kolmekymppiset olisivat olleet yhtä johtavassa roolissa politiikassa, kuin nykyään. Nuorena kestää fyysistä stressiä paremmin, mutta kokemuspiiri ei kata useampaa suhdannesykliä, useita kriisitilanteita tai suuria poliittisia muutoksia.

Luulen, että jonkinlainen korjausliike on tulossa. Puoluekenttä meni uusiksi jo viime vaaleissa ja saattaa olla, että henkilögalleriaa korjataan seuraavissa. Paljon hyvää väkeä on nyt vajaakäytössä ja moni on jo niin huolissaan, että on valmis laittamaan itsensä likoon.

Kansan enemmistö on ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa aina reaalipolitiikan kannalla ja lopulta päätynyt siihen myös talouspolitiikassa.
 
Olen tietyllä tavalla luottavainen poliittisen järjestelmän toimintakykyyn. Kriisiaikoina yleensä tehtäviin löytyy niiden mittaiset tekijät. Olemme eläneet hyviä aikoja ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumista ei ole pidetty kovin tärkeänä. Monet ovat vältelleet politiikkaa, koska siihen osallistumisen henkilökohtaiset haitat ovat olleet hyötyjä suuremmat. Ihmiset ovat keskittyneet parantamaan maailmaa tekemällä oman työnsä hyvin. Niinpä päättäjissä on paljon väkeä, joiden kokemus rajoittuu järjestötoimintaan. Itsenäisen Suomen historiassa ei taida olla toista ajanjaksoa, jolloin kolmekymppiset olisivat olleet yhtä johtavassa roolissa politiikassa, kuin nykyään. Nuorena kestää fyysistä stressiä paremmin, mutta kokemuspiiri ei kata useampaa suhdannesykliä, useita kriisitilanteita tai suuria poliittisia muutoksia.

Luulen, että jonkinlainen korjausliike on tulossa. Puoluekenttä meni uusiksi jo viime vaaleissa ja saattaa olla, että henkilögalleriaa korjataan seuraavissa. Paljon hyvää väkeä on nyt vajaakäytössä ja moni on jo niin huolissaan, että on valmis laittamaan itsensä likoon.

Kansan enemmistö on ollut ulko- ja turvallisuuspolitiikassa aina reaalipolitiikan kannalla ja lopulta päätynyt siihen myös talouspolitiikassa.

Jep, olen samaa mieltä siinä, että korjausliikettä haetaan, vauhti on hidas ja niin on parastakin olla. Jos tuo korjausliike onkin jo käynnissä, eli kansalaiset ovat poliitikkojen edellä???? Eräs mielenkiintoinen on sekin haastattelusarja, jonka tulos oli, että ns. hyvätuloiset ovat valmiita maksamaan ilman itkua isompia veroja, jotta yhteiskunta kyetään säilyttämään suomalaisena ns. hyvinvointiyhteiskuntana. Näitä vastaavia viestejä on ollut ilmassa jo parin vuoden ajan. Näyttää paremminkin siltä, että hallinto on reagoivassa tilassa eli ei osata vastata siihen huutoon, joka yleisön puolelta tulee, aika erikoista, huomaatte sen, kun alatte seuraamaan. Puolueet ovat jotenkin jämähtäneet totuttuihin ja turvallisiin puitteisiin, ei huomata, että kansa menee jo edellä....tai se huomataan, mutta ei osata reagoida. Ihmiset haluavat säilyttää koulujärjestelmän, sosiaali- ja terv.huollon nykyisenä jopa maksaen siitä lisää, jos on tarvis, silti näitä lokataan. Voi Anselmi, kun joku osaisi kertoa näille poliitikoille, että unohtakaa helvetissä totutut ajatukset ja ismit dogmeineen ja katsokaa mitä maassa tapahtuu. Miten huomaisivat, kun useimmat ovat puolueiden omista broilerikasvattamoista tupsahtaneita putkikatseisia tollukoita. Puhuvatkin niin samalla tavoin jokainen, että oikein vituttaa.

Tästä kirjoitin toisessa topissa: jos suomalaisille reilusti ja rehellisesti avataan esim. puolustusvoimien rahatarpeet, kerrotaan avoimesti mitä mikin vaihtoehto tarkoittaa jne. niin tuhatvarmasti suomalaiset antavat lupalapun ottaa tilistä tarvittava summa per vuosi lisää. Mutta ei. Eihän näin tapahdu, ei osata, eikä osata olla edes rehellisiä. Ei ole näkemystä, juurikin syistä, joita edellä tolkkusin.

Edellä mainitsin hallinnon olevan reagoivassa tilassa. Mutta mutta. Yllättäen on pakko ottaa esille yksi virkistävä poikkeus tähän sääntöön, nimittäin puolustusvoimat, niin hassulta kuin se tuntuukin. Pv alkoi reagoida jo 20 vuotta sitten kentältä tulleeseen tarpeeseen järjestää erilaisia kursseja ja harjoituksia vapaaehtoisille. Mikä muu hallinnonala on ollut yhtä nokkela? Yllättäen se reagointikykyisin taisi olla juuri se organisaatio, jota on pidetty luutuneimpana ja vaskisimpana kaikista. Niin sitä erehtyy.
 
Sotilaiden korkein kasti virkamiehistä olisi aika ratkaiseva: ei riitä, että käsi näyttää, käden on oltava saatana tarpeeksi vahva. Että riittävän rohkeasti ja ponnekkaasti faktoissa pysyen kyetään osoittamaan poliitikoille, mistä puusta piru pissii.
Hyvä kirjoitus. Halusin tarttua tähän. Minä olen jo pari vuosikymmentä ihmetellyt sitä (Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen), että miksi puolustusministeri ei koskaan tunne minkäänlaista tulosvastuuta toimensa hoitamsiesta. Kääriäinen oli säälittävin esimerkki piipittäjästä, joka pää kallellaan itkee, että kun noi kenut sanoo ettei oo rahhoo tarpeeksi jotta... Ei edes kunnolla vaadita rahaa, vaan aletaan karsimaan varuskuntia ja vielä tavalla, joista ei aina säästöä kerry. Minä jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, että mistä löytyisi edes yksi munat omistava korkea-arvoinen upseeri sanomaan, että vittu nyt on saatava rahaa tähän hommaan tai pannaan pillit pussiin, onko selvä? Ei jumalauta uskottavuus vaatii rahaa ja koska ei ole rahaa, ei ole uskottavuutta. Kyllä jos sotilaalta vaaditaan hengen uhraamista maansa puolesta, niin kyllä pitää antaa työkalut. Saatana silläkin rahalla, joka Kreikkaan pantiin, olisi ostanut uskottavan alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän parista eri maasta ja sitä kautta uskotella Venäjälle, ettei Suomea käytetä tiukan paikan tullen läpikulkumaana. ...noo olisi sihen saanut pari tuhatta Tomahawkiakin kaupan päälle.

Mutta sitten jos sellainen kenu löytyy, se potkaistaan pois armeijasta. Jos taas kaikki menisikin, kuten Aku Ankassa ja kansa tuumais hetken, poliitikot toisen hetken ja pantais reilusti armeija alas. Niin se kenu jäis taas työttömäksi. Suomalainen ammattisotilas siellä korkeimmassa portaassa on pullapöydässä istuva suojatyöpaikkalainen, joka varmistelee koko uransa sitä uraa keräämällä joojoo -tyyppejä ympärilleen ja luomalla sosiaalisia suhteita armeijan sisällä. Armeija on kiva paikka psykopaatille, selkärangattomalle uraohjukselle, jolla ei ole varsinaista mitattavaa tulosvastuuta. Jos Suomen armeijan ylimmässä portaassa olisi isänmaallisia ihmisiä ja aidosti maanpuolustushenkisiä jamppoja, niin ne kenut avais suunsa ja puhuisi sen puhtaaksi, mitä on maanpuolustus kokoisuutena ja opettaisi vähän historian kirja kainalossa, mikä on politiikan, diplomatian ja armeijan suhde. Jos hommat Suomessakin hoidettaisiin kunnolla, se puolustukseen panostaminen toisi enemmän rahaa, kuin siihen menisi. Eihän se jumalauta kulu ole, mikäli raha pysyisi yli 100% maan sisällä ja työpaikoissa. Jos ulkomailta ostetaan, saadaan vastakauppoja ja voidaan tehdä yhteistyötä ja päästä isompiin tekniikoihin kiinni.
 
Hyvä kirjoitus. Halusin tarttua tähän. Minä olen jo pari vuosikymmentä ihmetellyt sitä (Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen), että miksi puolustusministeri ei koskaan tunne minkäänlaista tulosvastuuta toimensa hoitamsiesta. Kääriäinen oli säälittävin esimerkki piipittäjästä, joka pää kallellaan itkee, että kun noi kenut sanoo ettei oo rahhoo tarpeeksi jotta... Ei edes kunnolla vaadita rahaa, vaan aletaan karsimaan varuskuntia ja vielä tavalla, joista ei aina säästöä kerry. Minä jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, että mistä löytyisi edes yksi munat omistava korkea-arvoinen upseeri sanomaan, että vittu nyt on saatava rahaa tähän hommaan tai pannaan pillit pussiin, onko selvä? Ei jumalauta uskottavuus vaatii rahaa ja koska ei ole rahaa, ei ole uskottavuutta. Kyllä jos sotilaalta vaaditaan hengen uhraamista maansa puolesta, niin kyllä pitää antaa työkalut. Saatana silläkin rahalla, joka Kreikkaan pantiin, olisi ostanut uskottavan alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän parista eri maasta ja sitä kautta uskotella Venäjälle, ettei Suomea käytetä tiukan paikan tullen läpikulkumaana. ...noo olisi sihen saanut pari tuhatta Tomahawkiakin kaupan päälle.

Mutta sitten jos sellainen kenu löytyy, se potkaistaan pois armeijasta. Jos taas kaikki menisikin, kuten Aku Ankassa ja kansa tuumais hetken, poliitikot toisen hetken ja pantais reilusti armeija alas. Niin se kenu jäis taas työttömäksi. Suomalainen ammattisotilas siellä korkeimmassa portaassa on pullapöydässä istuva suojatyöpaikkalainen, joka varmistelee koko uransa sitä uraa keräämällä joojoo -tyyppejä ympärilleen ja luomalla sosiaalisia suhteita armeijan sisällä. Armeija on kiva paikka psykopaatille, selkärangattomalle uraohjukselle, jolla ei ole varsinaista mitattavaa tulosvastuuta. Jos Suomen armeijan ylimmässä portaassa olisi isänmaallisia ihmisiä ja aidosti maanpuolustushenkisiä jamppoja, niin ne kenut avais suunsa ja puhuisi sen puhtaaksi, mitä on maanpuolustus kokoisuutena ja opettaisi vähän historian kirja kainalossa, mikä on politiikan, diplomatian ja armeijan suhde. Jos hommat Suomessakin hoidettaisiin kunnolla, se puolustukseen panostaminen toisi enemmän rahaa, kuin siihen menisi. Eihän se jumalauta kulu ole, mikäli raha pysyisi yli 100% maan sisällä ja työpaikoissa. Jos ulkomailta ostetaan, saadaan vastakauppoja ja voidaan tehdä yhteistyötä ja päästä isompiin tekniikoihin kiinni.

Ovathan ainakin reserviin siirtyneet upseerit yrittäneet. Kohta joutuu myös aktiiviväki avaamaan suunsa! Harmi, että alkuperäiset pitemmät jutut ovat jossain arkistojen kätköissä. Tämä on jo vanhaa kauraa, mutta käsitykseni mukaan Ahola sai "avautumisestaan" paskaa silmille. Miten kävisikään aktiivipalveluksessa olevalle?

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html



Entinen kansliapäällikkö: Suomi kestäisi nykysodassa vain viikkoja
RS, 3.12.2007

nato_suomi.gif
Modernissa sodassa voimakasta vihollista vastaan Suomi romahtaisi viikoissa, ehkä jo päivissä. Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö Matti Ahola haluaakin kovat Nato-faktat pöytään.

- Puhutaan päivien, korkeintaan viikkojen kestävyydestä. Sen jälkeen on saatava apua ulkomailta. Avun varmistamiseksi meillä ei ole mitään järjestelmää, Ahola sanoo Alma Median Helsingin toimituksen tekemässä haastattelussa.

Muun muassa Lapin Kansassa maanantaina julkaistussa haastattelussaan Ahola haluaa Nato-keskustelun pöytään kovat faktat. Yksi fakta hänen mukaansa on, että 350 000 miehen heikosti varustetusta reservistä ei olisi juuri hyötyä niissä konflikteissa, joita pidetään todennäköisimpinä.

Nykysodissa yhteiskunta pannaan polvilleen nopeilla ilmaiskuilla. Ilmavoimille onkin hankittu pääaseeksi Hornet ohjuksineen, maavoimille raskas raketinheitin. Näillä kaupoilla puolustuskyvystä on tehty Nato-riippuvaista.

- Hornetiin voi ladata kerralla 10-12 ohjusta. Kun koneita on 63, teoriassa huomattava osa Suomen ohjuksista on kerralla koneissa kiinni. Ensimmäisen täyslaukauksen jälkeen on ohjuksia saatava nopeasti lisää jostakin Nato -maasta, muilla niitä ei ole, Ahola kärjistää.

Euroopan Nato-mailla on esimerkiksi tarvittavia tutkaohjuksia varmuusvarastoissaan runsaat 7 000 kappaletta. Natolla on sopimus, miten ohjukset jaetaan kriisissä.

- Siinä tilanteessa Naton sopimukset kieltävät antamasta Suomelle ensimmäistäkään, Ahola sanoo.

Myös maavoimien pääaseen raskaan raketinheittimen ammukset saadaan Nato-maista. Varastossa on vain satoja.

- On sataprosenttisesti Naton päätös, ovatko ilma- ja maavoimiemme pääaseet pitkittyvässä kriisissä käyttökelpoisia, Ahola toteaa.

”Halonen pelaa kaksilla korteilla”
Presidentti Tarja Halonen ei omien sanojensa mukaan ole nähnyt yhtään liittoutumista puoltavaa dokumenttia (Suomen Kuvalehti 23.11.).

- Tulee vaikutelma, että Halonen ei luota (ulkoministeriössä valmistetavan Nato-)selvityksen lopputulokseen. Hän alensi sen arvon etukäteen sellaiseksi, että se ei saa vaikuttaa hallituksen selontekopäätöksiin, Ahola sanoo.

Pelaako ylipäällikkö riskipeliä kansan turvallisuudella, kun sota näyttää hyvin epätodennäköiseltä?

- Eihän siltä vaikutelmalta voi välttyä. Hän tietää nämä faktat, siitä ei ole epäilystäkään. Samoin pääministeri tietää. Ihan selvästi pelataan tietoisesti kaksilla korteilla, Ahola vastaa.

Ahola tyytyy päätökseen liittoutumattomuudesta, jos se tehdään tosiasioiden esille tuomisen jälkeen. Hänen mukaansa faktoihin perustuvaa keskustelu tapetaan systemaattisesti.

- Sekä presidentin- että eduskuntavaalien alla määriteltiin tietyt turvallisuuspoliittiset aiheet, joista ei keskustella. Emme ole kovin hyvä esimerkki demokratiasta ensi vuoden Etyj-puheenjohtajana, Ahola sanoo.

Halonen vaati puhetta liittoutumattomuuden eduista. Onko sellaisia?

- Takavuosien YK-operaatioissa liittoutumattomuudesta on ollut hyötyä. Siihen ne edut sitten loppuvatkin. Nyt lähes kaikki kriisinhallintatehtävämme ovat Nato-operaatioita, Ahola toteaa.

Kenraaliluutnantti Matti Ahola, 64, toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 2001-2005. Sitä ennen Ahola on toiminut ilmavoimien komentajana ja esikuntapäällikkönä sekä Karjalan Lennoston komentajana.
 
Ovathan ainakin reserviin siirtyneet upseerit yrittäneet. Kohta joutuu myös aktiiviväki avaamaan suunsa! Harmi, että alkuperäiset pitemmät jutut ovat jossain arkistojen kätköissä. Tämä on jo vanhaa kauraa, mutta käsitykseni mukaan Ahola sai "avautumisestaan" paskaa silmille. Miten kävisikään aktiivipalveluksessa olevalle?

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html



Entinen kansliapäällikkö: Suomi kestäisi nykysodassa vain viikkoja
RS, 3.12.2007

nato_suomi.gif
Modernissa sodassa voimakasta vihollista vastaan Suomi romahtaisi viikoissa, ehkä jo päivissä. Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö Matti Ahola haluaakin kovat Nato-faktat pöytään.

- Puhutaan päivien, korkeintaan viikkojen kestävyydestä. Sen jälkeen on saatava apua ulkomailta. Avun varmistamiseksi meillä ei ole mitään järjestelmää, Ahola sanoo Alma Median Helsingin toimituksen tekemässä haastattelussa.

Muun muassa Lapin Kansassa maanantaina julkaistussa haastattelussaan Ahola haluaa Nato-keskustelun pöytään kovat faktat. Yksi fakta hänen mukaansa on, että 350 000 miehen heikosti varustetusta reservistä ei olisi juuri hyötyä niissä konflikteissa, joita pidetään todennäköisimpinä.

Nykysodissa yhteiskunta pannaan polvilleen nopeilla ilmaiskuilla. Ilmavoimille onkin hankittu pääaseeksi Hornet ohjuksineen, maavoimille raskas raketinheitin. Näillä kaupoilla puolustuskyvystä on tehty Nato-riippuvaista.

- Hornetiin voi ladata kerralla 10-12 ohjusta. Kun koneita on 63, teoriassa huomattava osa Suomen ohjuksista on kerralla koneissa kiinni. Ensimmäisen täyslaukauksen jälkeen on ohjuksia saatava nopeasti lisää jostakin Nato -maasta, muilla niitä ei ole, Ahola kärjistää.

Euroopan Nato-mailla on esimerkiksi tarvittavia tutkaohjuksia varmuusvarastoissaan runsaat 7 000 kappaletta. Natolla on sopimus, miten ohjukset jaetaan kriisissä.

- Siinä tilanteessa Naton sopimukset kieltävät antamasta Suomelle ensimmäistäkään, Ahola sanoo.

Myös maavoimien pääaseen raskaan raketinheittimen ammukset saadaan Nato-maista. Varastossa on vain satoja.

- On sataprosenttisesti Naton päätös, ovatko ilma- ja maavoimiemme pääaseet pitkittyvässä kriisissä käyttökelpoisia, Ahola toteaa.

”Halonen pelaa kaksilla korteilla”
Presidentti Tarja Halonen ei omien sanojensa mukaan ole nähnyt yhtään liittoutumista puoltavaa dokumenttia (Suomen Kuvalehti 23.11.).

- Tulee vaikutelma, että Halonen ei luota (ulkoministeriössä valmistetavan Nato-)selvityksen lopputulokseen. Hän alensi sen arvon etukäteen sellaiseksi, että se ei saa vaikuttaa hallituksen selontekopäätöksiin, Ahola sanoo.

Pelaako ylipäällikkö riskipeliä kansan turvallisuudella, kun sota näyttää hyvin epätodennäköiseltä?

- Eihän siltä vaikutelmalta voi välttyä. Hän tietää nämä faktat, siitä ei ole epäilystäkään. Samoin pääministeri tietää. Ihan selvästi pelataan tietoisesti kaksilla korteilla, Ahola vastaa.

Ahola tyytyy päätökseen liittoutumattomuudesta, jos se tehdään tosiasioiden esille tuomisen jälkeen. Hänen mukaansa faktoihin perustuvaa keskustelu tapetaan systemaattisesti.

- Sekä presidentin- että eduskuntavaalien alla määriteltiin tietyt turvallisuuspoliittiset aiheet, joista ei keskustella. Emme ole kovin hyvä esimerkki demokratiasta ensi vuoden Etyj-puheenjohtajana, Ahola sanoo.

Halonen vaati puhetta liittoutumattomuuden eduista. Onko sellaisia?

- Takavuosien YK-operaatioissa liittoutumattomuudesta on ollut hyötyä. Siihen ne edut sitten loppuvatkin. Nyt lähes kaikki kriisinhallintatehtävämme ovat Nato-operaatioita, Ahola toteaa.

Kenraaliluutnantti Matti Ahola, 64, toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 2001-2005. Sitä ennen Ahola on toiminut ilmavoimien komentajana ja esikuntapäällikkönä sekä Karjalan Lennoston komentajana.

Lisään vielä yhden kommentin ja linkin päivän Svenska Dagbladetiin (Ruotsi). En valitettavasti ole varma siitä avautuuko itse teksti. Oli miten oli, Ruotsissa on herätty siihen, että maa alkaa olla sotilaallinen tyhjiö. Meidän täällä Suomessa on turha röyhistellä rintaamme. Puolustuskyky rakentuu kouluteutuista joukoista ja modernista materiaalista. Meillä on kohta pääosin puoliksikoulutettuja asevelvollisia ja vanhentunutta taistelumateriaalia - repikää sitten siitä!

Nyt on käyttöä "pakkoruotsille" :) !



http://www.svd.se/nyheter/inrikes/akademi-satter-i-gang-nato-debatt_8616712.svd

Akademi sätter i gång Nato-debatt
Sverige riskerar att uppfattas som ett militärt vakuum. Varningen kommer från Krigsvetenskapsakademien som ställer frågan om vad ett svenskt Nato-medlemskap skulle innebära.

jas_1090904c.jpg


15 oktober 2013 kl 03:00 , uppdaterad: 15 oktober 2013 kl 10:31

Kungliga krigsvetenskapsakademien är en politiskt obunden organisation. Att den ger sig in i så här kontroversiella och högaktuella politiska frågor är därför mycket ovanligt.

Just nu arbetar de åtta riksdagspartierna i Försvarsberedningen på att förbereda 2015 års försvarsbeslut. Sveriges nära samarbete med Nato och Nato-medlemskap är något som de två största partierna, Moderaterna och Socialdemokraterna, helst undviker att diskutera.

Men nästa torsdag arrangerar Krigsvetenskapsakademien ett seminarium med rubriken ”Sverige som militärt vakuum – Är Nato lösningen?”. Under 2013 har försvarsdebatten präglats av nyheter som det så kallade en-veckasförsvaret och bristande incidentberedskap. I inbjudan till mötet skriver akademins styresman Frank Rosenius: ”Vi riskerar att uppfattas som ett militärt vakuum”.



Är det inte att ta i?

– Flera av våra ledamöter har efter resor utomlands berättat att omvärlden undrar vart Sverige är på väg. Vi har tidigare varit det militärt dominerande landet i Norden. Nu börjar vi få ett försvar med stora hål. De förband vi har kvar är små och deras uthållighet begränsad. 2009 års försvarsbeslut har inte genomförts fullt ut och försvarsmakten har sagt att utan ytterligare resurser så klarar de inte sina uppgifter, svarar Frank Rosenius.

Han påpekar att Sverige genom sin solidaritetsförklaring sedan flera år deklarerat att det ska kunna ta emot militär hjälp från andra. Försvarsberedningen bekräftade i maj åter detta.

– Frågan är då: Har vi tillräckligt med resurser för att kunna ta emot hjälp? Vi måste ha en viss grundnivå för att klara detta. Det är inte meningen att den som hjälper ska behöva slå sig fram till oss, säger Frank Rosenius som tidigare var biträdande överbefälhavare och därefter kungens stabschef.

Försvarsberedningen har också slagit fast att ”hot mot freden avvärjs bäst i gemenskap och samverkan med andra länder”.

– Vi tar inte ställning till om Sverige ska gå med i Nato. Men när nu både Försvarsmakten och Försvarsberedningen sagt att samverkan med andra är nödvändigt – då måste vi kunna diskutera vad ett medlemskap i Nato skulle innebära, likaväl som att stå utanför. Det primära är att få relevant information där bägge lägren får komma till tals, understryker Frank Rosenius.

Vid mötet kommer Sven Hirdman, före detta statssekreterare och ambassadör i Moskva tala emot medlemskap medan statsvetaren Mike Winnerstig ska argumentera för ett Nato-inträde.

SVEP Fem stora militärövningar i närområdet i år

UNIK FILM Här siktar rysk soldat mot Jas Gripen

EXPERT: ”Militär upprustning runt Östersjön”

LÄS OCKSÅ ”En upptrappning sker från båda håll”
 
Lisään vielä yhden kommentin ja linkin päivän Svenska Dagbladetiin (Ruotsi). En valitettavasti ole varma siitä avautuuko itse teksti. Oli miten oli, Ruotsissa on herätty siihen, että maa alkaa olla sotilaallinen tyhjiö. Meidän täällä Suomessa on turha röyhistellä rintaamme. Puolustuskyky rakentuu kouluteutuista joukoista ja modernista materiaalista. Meillä on kohta pääosin puoliksikoulutettuja asevelvollisia ja vanhentunutta taistelumateriaalia - repikää sitten siitä!-------

tai toisinpäin; Vanhentuvia asevelvollisia ja puolikas tarvittavasta materiaalista :cool:
 
Meidän täällä Suomessa on turha röyhistellä rintaamme. Puolustuskyky rakentuu kouluteutuista joukoista ja modernista materiaalista. Meillä on kohta pääosin puoliksikoulutettuja asevelvollisia ja vanhentunutta taistelumateriaalia - repikää sitten siitä!


Tämä on seurausta valitusta linjasta, ei suinkaan resurssien puutteesta. 30-luvulla oli oikeasti rahasta tiukkaa. Nykyään ei ole. Pelkästään kehitysapuun taidetaan tällä hetkellä laittaa tuplat verrattuna puolustusvoimien kalustohankintoihin.
 
Ovathan ainakin reserviin siirtyneet upseerit yrittäneet. Kohta joutuu myös aktiiviväki avaamaan suunsa! Harmi, että alkuperäiset pitemmät jutut ovat jossain arkistojen kätköissä. Tämä on jo vanhaa kauraa, mutta käsitykseni mukaan Ahola sai "avautumisestaan" paskaa silmille. Miten kävisikään aktiivipalveluksessa olevalle?

http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/118736.html



Entinen kansliapäällikkö: Suomi kestäisi nykysodassa vain viikkoja
RS, 3.12.2007

.
Näin juuri... Tulee kyllä vaikutelma, että Suomen päätöksentekijät ottavat käskyt muualta tai sitten ovat totaalitolloja. Toisaalta poliitikon tärkein ominaisuus on puhuminen ja esiintymisen kanssa, joten eihän siinä tarvitse visionääri olla... Tarvittais oikeaa presidenttiä, Kekkosta takaisin. Niinistö on pelkkä puliveivari.
Ah.. Kylläpäs kuulostankin katkeralta vanhalta akalta :)
 
Muutama kommentti tuohon Aholan mielipiteeseen..
Aholan maalaama kuva on synkkä - mielestäni ei pidä kuitenkaan unohtaa sitä, että Ahola kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja omilla motiiveillaan - hänen tekstinsä ei ole ammattimiehen objektiivista pohdintaa, jossa asiat otetaan tarkasteluun asioina. Lueskelin kesäloman aikana useampien evp-kenraalien muistelmia, muita julkaistuja artikkeleita ja heidän eri yhteyksissä julkisuuteen antamiaan lausuntoja. Jos oletetaan jokaisen heistä olevan kenraaalin arvoinen asiantuntija, niin on hämmästyttävää että kaksi saman alan kovanluokan ammattimiestä voi olla täysin eri mieltä ja päinvastaisella linjalla samasta asiasta..tästä ei oikein muuta johtopäätöstä voi vetää kuin sen, että evp-kenraalit kirjoittavat ennenkaikkea omia mielipiteitään, joita ohjaa jotkut vaikuttimet..ja ne vaikuttimet ovat suurelta osin jotakin muuta kuin tiukkaa faktaa ja niiden objektiivista tulkintaa. Aika vahvasti näistä mielipiteistä paistaa läpi sekä aktiivipalvelusajan jonkinlaisten kalavelkojen makselu sellaisten kollegoiden suuntaan joiden kanssa ei ole tultu toimeen ja toisaalta myös jonkinlainen "sotilaspoliittinen" peli jonka pelaamista ei osata lopettaa eläkkeelläkään.

Paljon olen näitä vastaavia tekstejä lueskellut - ja aika vahvasti olen sitä mieltä, että äärimmäisen harvoin niistä löytää tiukkaa, faktoihin perustuvaa asiaa - vahvaa, kunkin omista motiiveista kumpuavaa kalavelkojen makselua ja muuta "pelailua" sitäkin enemmän.

Aholan tekstin luokittelisin aika pitkälti samaan kategoriaan muiden vastaavien tekstien kanssa.. En kiistä Aholan ammattitaitoa kenraalina, mutta esimerkiksi tässä keskusteluketjussa esillä olleen tekstin perimmäiset motiivit lienevät jotakin muuta kuin tosiasioiden objektiivista tulkintaa. Näiden tekstien huono puoli on se, että kenraalia pidetään asemansa vuoksi erittäin kovana sotilasalan asiantuntija ja osaajana - ja jos tällainen henkilö jotain sanoo/kirjoittaa, sokaisee kirjoittajan aseman tuoma auktoriteetti helposti lukijan.
Asiahan nimittäin on niin, että jos vaikkapa kolme kenraalia on samasta asiasta kaikki täysin eri mieltä, tarkoittanee se väistämättä sitä, että jotkut heistä ovat auttamatta täysin väärässä - oli heidän ammattitaitonsa kenraalina sitten ihan mikä tahansa..
 
"Kenraaliluutnantti Matti Ahola, 64, toimi puolustusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 2001-2005. Sitä ennen Ahola on toiminut ilmavoimien komentajana ja esikuntapäällikkönä sekä Karjalan Lennoston komentajana."

Aholaa ei pidä ajatella pelkkänä kenraalina. Hän toimi myös puolustusmnisteriön kansliapäällikkönä, joina vuosina hän näki myös poliittisten kulissien taakse. Olen tuntenut hänet kuten koko joukon muita kenraaleja, eikä ensimmäiseksi tule ainakaan mieleen oman edun tavoittelu. Kuriositeettina ja jotenkin oireellisena mainitsen, että kun hän v. 2007 kertoo, ettei meillä ole raketteja vastahankittuihin raskaisiin raketinheittimiin, niin ei niitä ole vieläkään! Sama puute pätee monen muun materiaalin kohdalla, joiden suhteen olemme täysin Nato-maiden varassa. Uskottava itsenäinen puolustuksemme on vain märkä uni, josta saatetaan joku päivä herätä rättilaukauksiin ja kasakan nauruun!
 
Pidän Aholaa ihan yhtä luotettavana objektiivisten arvioiden esittäjänä kuin esimerkiksi Häglundia ja Vesteristä..eli aika suurella kriittisyydellä luen heidän tekstejään..
Olisi toki mielenkiintoista nähdä evp-kenraalin kirjoittavan ihan oikeasti ammattitaitoonsa nojaten - ei tahallisen kärjistettyjen mielipiteiden heittelijöinä - koska sitähän evp-kenraalien tekstit tuppaavat olemaan lähes aina. Tiedä sitten tuleeko heille tarve evp-kenraalina heittää ilmoille hyvin kärjistettyä sanomaa motiivin ollessa "uskalsinpas perkele sanoa.." (kun en virassa olessani voinut..)

Toistan sen mitä sanoin aiemmin: Jos lukee esimerkiksi kolmen evp-kenraalin kirjoituksia, he ovat todennäköisesti kaikki hyvin eri mieltä samasta asiasta - kaikki eivät voi olla oikeassa - joten jotkut heistä ovat siis mitä ilmeisimmin VÄÄRÄSSÄ! Kuka sen sanoo, että juuri Ahola on se joka on oikeassa..voi tietysti ollakin, mutta ihan yhtä todennäköistä on ettei ole..
 
Siviilipuolellahan tapahtuu samanlaista kalavelkojen makselua, poliitikot, yritysjohtajat, korkeat virkamiehet, diplomaatit.

Kalavelkoja maksetaan ja omaa kilpeä kiillotetaan hamaan hautaan saakka. Enempäsä tyhjänpäiväistä touhua, kertoo ehkä paljon toisaalta siitä, millaiset ihmiset valikoituvat kermana tämän kansakunnan tonkan päälle.
 
Siviilipuolellahan tapahtuu samanlaista kalavelkojen makselua, poliitikot, yritysjohtajat, korkeat virkamiehet, diplomaatit.

Kalavelkoja maksetaan ja omaa kilpeä kiillotetaan hamaan hautaan saakka. Enempäsä tyhjänpäiväistä touhua, kertoo ehkä paljon toisaalta siitä, millaiset ihmiset valikoituvat kermana tämän kansakunnan tonkan päälle.

Itse taas näkisin, että tietynlainen katkeruus on melko väistämätöntä kaikilla tasoilla, kun tarpeeksi vanhaksi elää.
 
Itse taas näkisin, että tietynlainen katkeruus on melko väistämätöntä kaikilla tasoilla, kun tarpeeksi vanhaksi elää.

Mielestäni tämä näkyy evp-kenraalien osalta siinä, että he ketkä ovat päätyneet PV:n komentajiksi kehuvat vuolaasti ja estoitta oman komentajakautensa päätöksiä, uudistuksia jne - ja he, ketkä eivät ole komentajaksi asti päätyneet, ovat useimmiten heitä joilta irtoaa näitä hyvin kärjistettyä ja provosoiviakin lausuntoja kerta toisensa jälkeen.. Inhimillistä toki sinänsä.
 
Kuriositeettina ja jotenkin oireellisena mainitsen, että kun hän v. 2007 kertoo, ettei meillä ole raketteja vastahankittuihin raskaisiin raketinheittimiin, niin ei niitä ole vieläkään! Sama puute pätee monen muun materiaalin kohdalla, joiden suhteen olemme täysin Nato-maiden varassa. Uskottava itsenäinen puolustuksemme on vain märkä uni, josta saatetaan joku päivä herätä rättilaukauksiin ja kasakan nauruun!


Näinhän ei tarvitsisi olla. Raketinheittimiin saa raketteja ja hävittäjiin ohjuksia, kunhan niistä on valmis maksamaan. Eivätkä ne edes ole erityisen kalliita, kun valtion budjettiin suhteutetaan.
 
Back
Top