Puolustusvaliokunnan Niinistö ihmettelee armeijan törsäystä

[pstsika]

Kannattaisin laajempaa opiskelijavaihtoa ja työharjoittelua sekä opiskelijoiden että opettajien osalta, mutta valitettavasti kansa, eduskunta, hallitus ja presidentti hangoittelevat vastaan. Se ei liene kuitenkaan upseereiden itsensä vika että maamme ei ole ollut täysmittaisessa sodassa kohta 70 vuoteen. Mikä on sinun luova ratkaisusi tähän perimmiltään poliittiseen ongelmaan?

Nykyinen ratkaisu on varmasti erinomainen, koska sen osalta ei kuulu soraääniä…

 

[Vonka]

Kun olin vetämässä ensimmäisiä vastaperustettavien maakuntajoukkojen kuntotestejä ja luennoimassa omatoimisesta liikunnasta miehistöstä aliupseeriksi -kursseilla, siellä oli PV:n puolesta sotilaallinen yliluutnantti, joka oppi meiltä ja me opimme paljon häneltä.

Tulevia maakilaisia juoksi silloin eka kerralla viisi 20-miehistä ryhmää peräkkäin Cooperin testin. Yliluutnantti juoksi jokaisen testin poikien rinnalla, hidasti välillä vähän jonkun kohdalla ja neuvoi juoksuaskeleiden tekniikkaa, otti taas spurtin ja meni seuraavan luo. Lopussa hän pani puita uuniin ja juoksi siis viisi kertaa yli 3000 / 12 min peräkkäin. Maakilaisista sen juoksi ehkä 1-2 per ryhmä.

Kossua ei ollut minullakaan.

Samaten ollessani vartiojoukkueen kanssa useammassakin harjoituksessa minulle jäi hyvä kuva rauhallisesta ja jämerästä ja 100% asiallisesta sotilaspoliisiluutnantista, joka valvoi reserviläisharjoitukset.

Aktiivikapteeni, joka opetti minulle komppanian tomintaa puolustuksessa, oli kaikessa alan mies. Partaljoonankomentajana hän olisi saanut sopivien miesten kanssa rykmenttitason hyökkääjän kyllä sekaisin.

Mutta minun kokemukseni ovat näistä ruohonjuuritason kavereista. Kenraaleista en tutustunut kuin erinomaiseen Jussi Hautamäkeen, jonka alaisuudessa olen palvellut joskus, mutta silloin hän oli pataljoonatason upseeri vielä.

Olen itse ressu henkeen ja vereen mutta pakko tunnustaa, että tyydyttävän arvosanan ansaitsevat, tosin vain pari sellaista, olen tavannut reserviläisten joukossa. Nuo ylimieliset ylilammiolaiset wannabe-sotilaat joko jäätyvät tai antavat ristiriitaisia ohjeita eikä heillä ole yhtä ainoaa hauskaa hetkeä edes itsensä kanssa. Mutta aktiivisen ylipalvelunsa aikana sotahullut, joilla ei ole lainkaan psykologista johtamistaitoa, ovat saavuttaneet vapaaehtoisen maanpuolustuksen saralla merkittävän komppaniatason koulutusaseman. Joka kerran jätkät ovat puistelleet päitään heidän ohjauksessaan ja vähän hymähdelleet tauolla, mutta vapaaehtoiset reserviläiset ovat isoja poikia eivätkä tilanteessa tietenkään purnaa.

Sotaan lähtisin mieluiten noiden kolmen ammattilaisen kanssa. Joukkueenjohtajiksi sopivia olen kyllä tavannut ressuissa paljon, ryhmänjohtajista ja jääkäreistä puhumattakaan. Ja hyviä ressukouluttajia myös monta.