Puolustusvoimien hankinnat: huhut, ilmoitukset, kilpailutukset, tilaukset, toimitukset

Joka vuosi PorPr kouluttaa kaksi komppaniaa NATO yhteensopivia joukkoja eli noin JP neljässä vuodessa. Veikkaan että näistä henkilöistä löytyy myös ne ketkä tekevät sopimuksen myös ulkomaan palveluksesta kuten tähänkin asti.

Ainakin takavuosina siellä oli koulutuksessa kv-tehtäviin tarkoitettu pataljoonan taisteluosasto AMV-kalustolla.

Korjaus: virallisesti mekanisoitu jääkäripataljoona eikä mikään taisteluosasto.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvin mielenkiintoista. Olisin luullut, että 122 RAKH 89 on kuoleva asejärjestelmä, mutta ei!

Mutta jos rakettien arvo on 70 miljoonaa euroa, niin montako sillä saadaan? Wikipedian mukaan meillä on noita heittimiä 36 kpl.

Ilmeisesti Elbitillä on 122 mm älyraketteja (ACCULAR), niitäkö tässä ollaan ostamassa? Toisaalta, jos siellä tehdään älyraketteja, niin kai ne iipot pystyisivät tekemään tyhmiäkin...

Jos noissa on jotain älyä, niin olisikohan 50 k€ per raketti hyvä arvaus hinnaksi? Silloin 70 miljoonaa euroa ostaisi 1400 rakettia... eli heitintä kohden ei kovin paljoa (yksi kertatäyttö 40 rakettia).
Toisaalla, olikohan friskin blogissa, oli juttua että Israel olisi jo ehtinyt etsimään ostajaa ylijäämä-acculareille. Siinä tapauksessa hinta per puikko voi olla hyvinkin edullinen. Ammuttavaa lienee toki muutenkin vielä varastossa eikä välttämättä kaikkiin heittimiin tehdä uusien ammusten ehkä vaatimia päivityksiä. (Miten nuo akkulaarit ohjelmoidaan?) Voidaan peruskorjata vain se osa heittimistä joille riittää ammuttavaa ja loput purkaa varaosiksi. Vaihtoehtoja on.
 
Toisaalla, olikohan friskin blogissa, oli juttua että Israel olisi jo ehtinyt etsimään ostajaa ylijäämä-acculareille. Siinä tapauksessa hinta per puikko voi olla hyvinkin edullinen. Ammuttavaa lienee toki muutenkin vielä varastossa eikä välttämättä kaikkiin heittimiin tehdä uusien ammusten ehkä vaatimia päivityksiä. (Miten nuo akkulaarit ohjelmoidaan?) Voidaan peruskorjata vain se osa heittimistä joille riittää ammuttavaa ja loput purkaa varaosiksi. Vaihtoehtoja on.

Tuo olisi aikamoinen kepponen juutalaisvaltiolta. Israelista ylijäämäraketteja meikäläisiin heittimiin ja meikäläiset ampumatarvikkeet Ukrainaan! :D
 
Toisaalla, olikohan friskin blogissa, oli juttua että Israel olisi jo ehtinyt etsimään ostajaa ylijäämä-acculareille. Siinä tapauksessa hinta per puikko voi olla hyvinkin edullinen. Ammuttavaa lienee toki muutenkin vielä varastossa eikä välttämättä kaikkiin heittimiin tehdä uusien ammusten ehkä vaatimia päivityksiä. (Miten nuo akkulaarit ohjelmoidaan?) Voidaan peruskorjata vain se osa heittimistä joille riittää ammuttavaa ja loput purkaa varaosiksi. Vaihtoehtoja on.

En tiedä, miten tuo ACCULAR ohjelmoidaan. Mutta kun se on ilmeisesti suunniteltu myös vanhoihin heittimiin, niin pystyisiköhän sen tekemään ihan läppärillä? Annetaan koordinaatit kaapelilla raketille latausvaiheessa ennen kuin raketti työnnetään putkeen? Ei toki kovin mobiilia (vrt. HIMARS ym.), mutta riittävän hyvä ratkaisu?
 
En tiedä, miten tuo ACCULAR ohjelmoidaan. Mutta kun se on ilmeisesti suunniteltu myös vanhoihin heittimiin, niin pystyisiköhän sen tekemään ihan läppärillä? Annetaan koordinaatit kaapelilla raketille latausvaiheessa ennen kuin raketti työnnetään putkeen? Ei toki kovin mobiilia (vrt. HIMARS ym.), mutta riittävän hyvä ratkaisu?
Varmasti pystyisi. Jos liitin on vielä sijoitettu sopivasti raketin pyrstöön niin sitten sen voisi ohjelmoida myös jo putkeen laitettuna. Ehkä vanhaankin heittimeen voisi sitten halutessa modata sopivat johdotukset että sen läppärin voisi sijoittaakin ohjaamoon ja ohjelmoida raketit sieltä? Varmaan joku kaapelinpätkä pitäisi kuitenkin olla joka raketilla erikseen koska laukaisussa tulisuihku varmasti polttaisi sen pilalle.

Yksi ajatus minulla on myös että onnistuisiko "ohjelmointi" ihan vain heittimen suuntauksella? Raketissa on inertia-anturit joten se kykenee tunnistamaan korotuksen ennen laukaisua. Tyhmillä raketeilla tietyt korotus ja ampumaetäisyys vastaavat aina toisiaan, ja suunta tietysti suuntaa. Sääkorjaukset pitäisi tietysti kokonaan unohtaa, joten raketti joutuisi korjaamaan tuulen vaikutuksen kokonaan ohjauskyvyllään. Kantama lyhenisi väistämättä ainakin jonkin prosentin. Mutta olisi ainakin yksinkertainen, suunta suoraan maaliin ja koro etäisyyden mukaan taulukosta.
 
Varmasti pystyisi. Jos liitin on vielä sijoitettu sopivasti raketin pyrstöön niin sitten sen voisi ohjelmoida myös jo putkeen laitettuna. Ehkä vanhaankin heittimeen voisi sitten halutessa modata sopivat johdotukset että sen läppärin voisi sijoittaakin ohjaamoon ja ohjelmoida raketit sieltä? Varmaan joku kaapelinpätkä pitäisi kuitenkin olla joka raketilla erikseen koska laukaisussa tulisuihku varmasti polttaisi sen pilalle.

Mikäköhän noissa heittimissä on turvallisuusnormisto? Ainakin lataaminen on muistaakseni hiuksenhienoa hommaa antistaattiset vaatteet päällä. Saako raketit putkessa ajella ympäriinsä vai onko se kiellettyä?

Kysyn siksi, että jos heitin on lataamisen jälkeen pakko tyhjentää [ampumalla] ennen liikkeellelähtöä, niin silloin myös pikaisen ohjelmoinnin merkitys vähenee. Antamalla koordinaatit parilla napinpainalluksella ohjaamosta voidaan toki olla valmiita ampumaan useammalle suunnalle... mutta paljonko sillä merkitystä, jos älyammuksilla esim. yksi heitin riittää tekemään sen mihin aiemmin tarvittiin patteri?

Läppäri olisi ainakin halpa ja simppeli...

Yksi ajatus minulla on myös että onnistuisiko "ohjelmointi" ihan vain heittimen suuntauksella? Raketissa on inertia-anturit joten se kykenee tunnistamaan korotuksen ennen laukaisua. Tyhmillä raketeilla tietyt korotus ja ampumaetäisyys vastaavat aina toisiaan, ja suunta tietysti suuntaa. Sääkorjaukset pitäisi tietysti kokonaan unohtaa, joten raketti joutuisi korjaamaan tuulen vaikutuksen kokonaan ohjauskyvyllään. Kantama lyhenisi väistämättä ainakin jonkin prosentin. Mutta olisi ainakin yksinkertainen, suunta suoraan maaliin ja koro etäisyyden mukaan taulukosta.

Oliko nyt niin, että raketinheittimen suuntausta ja koroa ei tarvitse/voi muuttaa kesken ammunnan? Eli ne 40 putkea on jo tehtaalla laitettu "harittamaan" keskenään, jotta ei ammuta samaan pisteeseen, vaan saadaan riittävä peitto maalialueelle?

Eli käytännössä pyrkisit korjaamaan lentorataa tuolla metodilla, hieman PGK-sytyttimen tavoin. (Tai ampuisit yksittäisiä raketteja tarkasti määritettyyn pisteeseen.) Se on varmaan ihan hyvä sekin, saadaan raketit sinne minne halutaan eikä satoja metrejä sivuun. Mutta kuinka optimaalista se olisi?

Itse ajattelin, että jos älyä kerran raketissa on, niin voisi luoda tavanomaisesta poikkeavia maalituksia puolustuksessa. Ottaen huomioon omien joukkojen sijainnit, urat, miinakentät, kulkukelvottomat alueet,... Hyökkäyksessä tietysti sama, ammutaan mieluummin lennokin tiedustelemia juoksuhautoja ja pesäkkeitä eikä summittaisesti kaalipeltoja, jos saadaan valita.

Yksi kysymys on myös, miten raketti osaa mitata koron ollessaan putkessa? Sensorien pitäisi aktivoitua jostakin (vedetään jokin sokka irti ladattaessa rakettia putkeen?) ja putkessa ollessaan raketti ei saa virtaa mistään muualta kuin ehkä sisäisestä akusta. Kauanko raketissa piisaa virtaa odotella tekemättä mitään? Putkesta ulos tultuaan se voisi toki tuottaa virtansa ihan itse jollakin ram-air turbine -ratkaisulla, jos siinä sellainen on.
 
Oliko nyt niin, että raketinheittimen suuntausta ja koroa ei tarvitse/voi muuttaa kesken ammunnan? Eli ne 40 putkea on jo tehtaalla laitettu "harittamaan" keskenään, jotta ei ammuta samaan pisteeseen, vaan saadaan riittävä peitto maalialueelle?

Eli käytännössä pyrkisit korjaamaan lentorataa tuolla metodilla, hieman PGK-sytyttimen tavoin. (Tai ampuisit yksittäisiä raketteja tarkasti määritettyyn pisteeseen.) Se on varmaan ihan hyvä sekin, saadaan raketit sinne minne halutaan eikä satoja metrejä sivuun. Mutta kuinka optimaalista se olisi?

Itse ajattelin, että jos älyä kerran raketissa on, niin voisi luoda tavanomaisesta poikkeavia maalituksia puolustuksessa. Ottaen huomioon omien joukkojen sijainnit, urat, miinakentät, kulkukelvottomat alueet,... Hyökkäyksessä tietysti sama, ammutaan mieluummin lennokin tiedustelemia juoksuhautoja ja pesäkkeitä eikä summittaisesti kaalipeltoja, jos saadaan valita.
Mielestäni ei ole mikään pakko säilyttää kevyen raketinheittimen rooli samana, kuin ennen uusien ammusten hankkimista. Oletuksella, että kyseessä todella on täsmäammukset, ainut toinen sellainen maavoimissa on raskaalla raketinheittimellä. Tämä sallisi hyvin kaksi eri tason täsmäasetta, kevyet prikaateille ja raskaat ylijohdolle. Heittimien massamaisen käytön sijaan ne olisi ehkä syytä hajauttaa kaikille sektoreille, niin että kaikkialla on kyky pistemaalien tuhoamiseen. Vanhat ammuksethan voisi kaikki lähettää Ukrainaan, jos heittimien rooli päätetään kokonaan vaihtaa.
 
Mikäköhän noissa heittimissä on turvallisuusnormisto? Ainakin lataaminen on muistaakseni hiuksenhienoa hommaa antistaattiset vaatteet päällä. Saako raketit putkessa ajella ympäriinsä vai onko se kiellettyä?

Kysyn siksi, että jos heitin on lataamisen jälkeen pakko tyhjentää [ampumalla] ennen liikkeellelähtöä, niin silloin myös pikaisen ohjelmoinnin merkitys vähenee. Antamalla koordinaatit parilla napinpainalluksella ohjaamosta voidaan toki olla valmiita ampumaan useammalle suunnalle... mutta paljonko sillä merkitystä, jos älyammuksilla esim. yksi heitin riittää tekemään sen mihin aiemmin tarvittiin patteri?
Kyllähän nuo ainakin Ukrainassa tuntuvat ajelevan pitkiä matkoja putket ladattuna. Suomalainen normisto on tietysti Suomalainen Normisto joten meidän erityisolosuhteissa lataaminen täytyy ehkä tehdä ampuma-asemassa... no ei '99 tehty vaan suoja-asemassa ladattiin piilossa ja ampumaan ajettiin ihan toisaalle. Nykypäivän säännöistä en tiedä mitään.
Läppäri olisi ainakin halpa ja simppeli...
Pitää paikkansa.
Oliko nyt niin, että raketinheittimen suuntausta ja koroa ei tarvitse/voi muuttaa kesken ammunnan? Eli ne 40 putkea on jo tehtaalla laitettu "harittamaan" keskenään, jotta ei ammuta samaan pisteeseen, vaan saadaan riittävä peitto maalialueelle?
En nyt osaa sanoa onko haritusta käytetty joskus, mutta raketteja voidaan ampua jopa yksittäin jolloin jo valmiiksi vähän kieroon säädetty putki kuulostaa erikoiselta ominaisuudelta. Ehkä rakettien rouhea rakenne antaa riittävän hajonnan yhdensuuntaisista putkistakin ampumalla?
Eli käytännössä pyrkisit korjaamaan lentorataa tuolla metodilla, hieman PGK-sytyttimen tavoin. (Tai ampuisit yksittäisiä raketteja tarkasti määritettyyn pisteeseen.) Se on varmaan ihan hyvä sekin, saadaan raketit sinne minne halutaan eikä satoja metrejä sivuun. Mutta kuinka optimaalista se olisi?
No riippuu tietysti mitä optimoidaan. Vanhojen heittimien käyttämistä mahdollisimman pienin investoinnein? Optimaalista. 40 raketin ampumista yhtä monen poteron pohjalle kertasarjana? Ei onnaa ilman tietokonetta ohjelmointilaitteena. Pitäisi päästä IMIn suunnittelijoiden pään sisälle että osaisi arvata mitä he ovat hakeneet takaa. Tai saada käsiinsä k.o. ammuksen ohjekirjallisuutta. Mutta eipä nämä menetelmät ole toisiaan poissulkevia. Raketti voi käyttää ampumakulmaan perustuvaa korjausta jollei se ole saanut muuta ohjelmointia ennen laukaisua.
Itse ajattelin, että jos älyä kerran raketissa on, niin voisi luoda tavanomaisesta poikkeavia maalituksia puolustuksessa. Ottaen huomioon omien joukkojen sijainnit, urat, miinakentät, kulkukelvottomat alueet,... Hyökkäyksessä tietysti sama, ammutaan mieluummin lennokin tiedustelemia juoksuhautoja ja pesäkkeitä eikä summittaisesti kaalipeltoja, jos saadaan valita.

Yksi kysymys on myös, miten raketti osaa mitata koron ollessaan putkessa? Sensorien pitäisi aktivoitua jostakin (vedetään jokin sokka irti ladattaessa rakettia putkeen?) ja putkessa ollessaan raketti ei saa virtaa mistään muualta kuin ehkä sisäisestä akusta. Kauanko raketissa piisaa virtaa odotella tekemättä mitään? Putkesta ulos tultuaan se voisi toki tuottaa virtansa ihan itse jollakin ram-air turbine -ratkaisulla, jos siinä sellainen on.
Koron mittaaminen on helppoa. Paikallaan istuessa koet jatkuvaa 9,81m/s^2 kiihtyvyyttä suoraan alaspäin. Inertia-anturit kykenevät mittaamaan tuon ja siitä saadaan raketin pystykulma. Sivusuunta on hankalampi, ja muistin juuri että se ja leveysaste tarvitaan koriolisvoimien laskemiseen ja korjaamiseen. GPS kykenee antamaan jälkimmäisen, mutta en uskalla arvata pystyykö raketin nokassa saamaan magneettianturilla siedettävän tarkan kompassisuunnan. No toisaalta heti laukaisun jälkeen tuo voidaan saada GPS:stä eikä sen vaikutuksen laskenta liene niin raskasta etteikö sitä ehtisi tehdä lennon alussa.

Mutta tuo virta on todellinen ongelma. Ohjelmointilaite voisi antaa raketille virtaa ohjelmoitaessa, ja maali/lentoparametrit tallentaa flash/tms. muistiin jonka sisältö säilyy ilman sähköäkin ainakin riittävän pitkän ajan. Ainoa fakta minkä pystyn toteamaan on, että ongelmat ovat varmasti ratkaistavissa, koska raketti on olemassa.
 
BAE Systems receives $32 million in orders for its advanced 3P ammunition from Sweden and Finland

BAE Systems has signed two contracts worth approximately $32 million for its market-leading Bofors 57mm 3P (Pre-fragmented, Programmable, Proximity- fused) advanced ammunition in a combined procurement from both the Swedish Defence Materiel Administration (FMV) and the Finnish Defence Forces Logistics Command (FDF LOG COM).

 
BAE Systems receives $32 million in orders for its advanced 3P ammunition from Sweden and Finland

BAE Systems has signed two contracts worth approximately $32 million for its market-leading Bofors 57mm 3P (Pre-fragmented, Programmable, Proximity- fused) advanced ammunition in a combined procurement from both the Swedish Defence Materiel Administration (FMV) and the Finnish Defence Forces Logistics Command (FDF LOG COM).

Missäs meillä on 57mm edes käytössä?

Hämeenmaissa nyt ja Pohjanmaissa sitten joskus?
 
Hmmm… vain Bofors 57 mk3 tukee 3P-ammuksia.

Hämeenmailla on ilmeisesti wanhan liiton mk. 1 Boforssi ja mk 3:t on ne mitkä poistettiin Haminoilta Pohjanmaille. Eli nyt avattu hankinta 3P -ammuksiin liittyisi yksin Laivue 2020:aan.
 
No riippuu tietysti mitä optimoidaan. Vanhojen heittimien käyttämistä mahdollisimman pienin investoinnein? Optimaalista. 40 raketin ampumista yhtä monen poteron pohjalle kertasarjana? Ei onnaa ilman tietokonetta ohjelmointilaitteena. Pitäisi päästä IMIn suunnittelijoiden pään sisälle että osaisi arvata mitä he ovat hakeneet takaa. Tai saada käsiinsä k.o. ammuksen ohjekirjallisuutta. Mutta eipä nämä menetelmät ole toisiaan poissulkevia. Raketti voi käyttää ampumakulmaan perustuvaa korjausta jollei se ole saanut muuta ohjelmointia ennen laukaisua.

Koron mittaaminen on helppoa. Paikallaan istuessa koet jatkuvaa 9,81m/s^2 kiihtyvyyttä suoraan alaspäin. Inertia-anturit kykenevät mittaamaan tuon ja siitä saadaan raketin pystykulma. Sivusuunta on hankalampi, ja muistin juuri että se ja leveysaste tarvitaan koriolisvoimien laskemiseen ja korjaamiseen. GPS kykenee antamaan jälkimmäisen, mutta en uskalla arvata pystyykö raketin nokassa saamaan magneettianturilla siedettävän tarkan kompassisuunnan. No toisaalta heti laukaisun jälkeen tuo voidaan saada GPS:stä eikä sen vaikutuksen laskenta liene niin raskasta etteikö sitä ehtisi tehdä lennon alussa.

Mutta tuo virta on todellinen ongelma. Ohjelmointilaite voisi antaa raketille virtaa ohjelmoitaessa, ja maali/lentoparametrit tallentaa flash/tms. muistiin jonka sisältö säilyy ilman sähköäkin ainakin riittävän pitkän ajan. Ainoa fakta minkä pystyn toteamaan on, että ongelmat ovat varmasti ratkaistavissa, koska raketti on olemassa.

Jos raketissa on GPS/IMU-ohjaus, niin ampuvaan ajoneuvoon kannattaa laittaa vähän parempi GPS/IMU-yksikkö, joka mittaa putkien tarkan suunnan ja paikan ennen laukaisua. Raketin lentorata lasketaan tietokoneella. Jarrurenkaita ei tarvita, koska raketin lentorataan voidaan suunnitella ylimääräinen mutka liiallisen liike-energian polttamiseksi. Ohjatun raketin osumatarkkuus ei perustu putkien suuntaukseen. Huono suuntaus lähinnä pidentää raketin lentorataa ja sitä kautta pienentää maksimikantamaa.

Pari sekuntia ennen laukaisua lavetin GPS/IMU-yksikkö synkronoi raketin GPS/IMU-ohjausyksikön ja lataa lentoradan maalipisteeseen. Lennon aikana GPS:n ja IMU:n paikka- ja asentotiedot yhdistetään Kalman-suodattimella. Autopilotti vertaa raketin todellista paikkaa haluttuun lentorataan ja telee ohjaussiivekkeillä tarvittavat korjaukset.

Eli sanoisin, että piuha tarvitaan: siirrettävän tiedon määrä ei ole erityisen suuri mutta pelkät maalipisteen koordinaatit eivät riitä. En usko, että magneettinen kompassi pystyy mittaamaan suunnan tarpeeksi tarkasti. En myöskään luottaisi pelkästään raketin nokassa olevaan GPS-vastaanottimeen: sitä pitäisi pystyä vertaamaan ulkoiseen referenssiin ennen laukaisua.
 
Laaja Hesarin juttu.



”MITTAVAA”, sanoo Puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri viime aikojen julkitulleista hankinnoista.

Hänestä Suomi on tehnyt koko 2000-luvun ajan järkeviä hankintoja, joilla suorituskyky on parantunut jatkuvasti, vaikka määrärahat eivät aina ole olleet sellaisia kuin nyt.

Toverin mukaan Puolustusvoimissa ymmärrettiin 2000-luvun alussa, että se, mitä tarvitaan, on kaukovaikuttaminen eli pitkän kantaman iskukyky. Tämä tarkoitti sitä, ettei tykistöä ajeta alas vaan sen sijaan vahvistetaan sitä edelleen, erityisesti hankkimalla raskaita raketinheittimiä.

”Tajuttiin myös, että jos jostain pitää leikata, niin ampumatarvikkeista, kunhan suorituskyky on olemassa. Pitää siis ensin olla suorituskyky, sitten vasta ampumatarvikkeet, koska kykyä ei voi luoda tuosta vain. Se on uudella asejärjestelmällä kymmenen vuoden projekti.”
Tämä ajatustapa osoittautui hänen mukaansa järkeväksi juuri tällaisessa tilanteessa, jossa olemme. Nyt kun rahaa ja syitä on tarjolla enemmän ammusten ostoon, niin kalusto ja osaaminen ovat jo olemassa.
 
”Aina voi katsoa, mitä maan jälleenrakentaminen maksaisi, kun pidäke ei ole toiminut. Natonkin edellyttämä kahden prosentin velvoite puolustusmenoihin bruttokansantuotteesta on aika halpa hinta. Kokonaan itsenäisessä puolustuksessa viisi prosenttia olisi vasta hyvä alku”, Toveri kertoo.

Hyvä että joku kertoo tämänkin tavalliselle kansalaiselle ääneen.
 
Ja muutakin oli tulossa jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi: Merivoimat saa neljä uutta taistelukorvettia. Maavoimat puolestaan hankkii korkean ilmatorjunnan ohjuksia Israelista, samoin kuin se hankkii kotimaasta kahdella miljardilla satoja panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja noin tuhat tela-ajoneuvoa
Mitä nuo tuhat tela-ajoneuvoa ovat? Oletan että panssaroidut miehistönkuljetusvaunut ovat 6x6
 
Voisiko Bluetooth toimia noitten langattomaan ohjelmointiin modaamattomassa putkessa?
Mistä tiedät että mikä raketti tuli nyt ohjelmoitua, vaiko peräti useampi? Pariliitoksen tekeminen jokaiseen erikseen on todella hidasta, jos nyt kuitenkin ammutaan vaikka 15 samaan maaliin.
 
”Aina voi katsoa, mitä maan jälleenrakentaminen maksaisi, kun pidäke ei ole toiminut. Natonkin edellyttämä kahden prosentin velvoite puolustusmenoihin bruttokansantuotteesta on aika halpa hinta. Kokonaan itsenäisessä puolustuksessa viisi prosenttia olisi vasta hyvä alku”, Toveri kertoo.

Hyvä että joku kertoo tämänkin tavalliselle kansalaiselle ääneen.
Nykyään irvaillaan että miljoonasta on tullut pikkuraha. Täysiverisen tuhoamissodan jälkeen on miljardikin pelkkä suolaraha ja suuruusluokkana äkkiä biljoona.
 
Back
Top