Jokin joka osuu tarkemmin, vaikuttaa pidemmälle ja vaatii mahdollisimman vähän resursseja varastointiin, ylläpitoon, koulutukseen ja operointiin.
Sergein kenties läheisin verrokki on olkapääohjuslaukaisin. Osumatodennäköisyys on korkea yhdellä laukauksella, Sergei vaatii pitkiä sarjoja toinen toisensa perään. Ulottuvuus on olkapääohjuksella moninkertainen Sergeihin nähden. Jopa yksi mies voi operoida olkapääohjuslaukaisinta ja kaksi jo tehokkaasti, Sergei vaatii useamman ukon ja mielellään lähemmäs ryhmän (ja nämä kertautuu sitten huollossa ym.). Varastointikustannukset ovat inhimillisemmät, ohjuslaukaisin on paljon pienempi kuin tykki ja ohjukset vievät vähemmän tilaa kuin jumalaton määrä Sergein patruunalaukauksia. Ja olkapääohjuksetkin on suunniteltu jokseenkin huoltovapaiksi ja kenttäolosuhteita kestäviksi, joten ihan samanlaista ammattisotilaiden hellää huolenpitoa ne eivät vaatine kuin raskaammat ilmatorjuntajärjestelmät.
Mutta ei raskaampiakaan järjestelmiä voi väheksyä. Israel nojaa terroristien lentävien aseiden torjunnan ohjuksiin, ei tykkeihin. Ehkä he ovat laskeneet, että se on fiksu ratkaisu? Heillä on hyvä valmius rauhan aikanakin, meidän Sergeit taas eivät ole kehä III:n varrella, vaan ne on varikoilla, vaikka ryssä voi laukaista Shahedit Kiovan sijaan Helsinkiin vielä tänään.
