"– Tai sitten he sanovat, että eivät ole kiinnostuneita, ja rupean tekemään jotain muuta lennokkia."Fiksun ja pätevän oloinen ja ennen kaikkea aloitteellinen nuori kaveri.
Saas nähdä alkaako yhteistyö PV:n kanssa.
Kotimainen osaaminen ja tuotanto on kyllä aina hyvä juttu.
Helsinkiläislukiolainen huomasi, että Puolustusvoimien lennokit ovat aika huonoja
– päätti kehittää itse paremman ja halvemman
Abiturientti Markus Aarrejoki sai Keksintösäätiön apurahan lennokille, joka auttaa sotilaita löytämään viholliskohteet.
Puolustusvoimien käyttämä maalinpaikannuslennokki on oikeastaan aika huono.
Tähän tulokseen tuli helsinkiläinen Markus Aarrejoki, 18, kun hän etsi tietoa asepalvelustaan varten.
Lennokkeja harrastava lukiolainen haluaisi päästä sellaisen ohjaimiin myös varusmiehenä.
Helsinkiläislukiolainen huomasi, että Puolustusvoimien lennokit ovat aika huonoja – päätti kehittää itse paremman ja halvemman
Abiturientti Markus Aarrejoki sai Keksintösäätiön apurahan lennokille, joka auttaa sotilaita löytämään viholliskohteet.www.helsinginuutiset.fi
Vielä vähän lisää selvitettyään Aarrejoki tuli siihen tulokseen, että kehno ei ollut vain Puolustusvoimien käyttämä Orbiter, vaan oikeastaan kaikki muutkin vastaavat järjestelmät – jos ei muuten niin ainakin hinnaltaan.
Niinpä abiturientti päätti tehdä itse paremman. Nyt hän on saanut tuotekehitykselleen myös 2 000 euron apurahan Keksintösäätiöltä.
Maalinpaikannuslennokkia käytetään nimensä mukaisesti vihollisen kohteen sijainnin selvittämiseen, jotta ne voidaan tuhota.
Jotta voisi ymmärtää Aarrejoen projektia, pitää ensin tietää, mikä Orbitereissa on vialla.
– Ne ovat ensinnäkin hirveän isoja. Niitä liikuttelemaan tarvitaan useita henkilöitä ja kuljettamiseen useita ajoneuvoja. Puolustusvoimat käyttää Orbitereja siten, että 9 henkilön ryhmällä on yksi maaohjausasema ja muutama lennokki, joiden kanssa liikutaan kolmella maastoautolla.
Orbiterien siipiväli on pari metriä ja se laukaistaan katapultista.
– Mutta pieniä maalinpaikannuslennokkeja, joita voisi jalan kuljettaa, ei ole käytännössä yhtään markkinoilla. Tai jos on, ne ovat todella simppeleitä eikä niistä ole paljon hyötyä. Niitä ei paljon kukaan ole kehittänyt. Kaikki kehittävät vain jotain kamikaze-lennokkeja.
Toisekseen Orbiterit ovat tolkuttoman hintaisia.
Keksintösäätiön tiedotteessa Aarrejoki kertoo, että Orbiter 2B -järjestelmän kustannuksista tiedetään vain yhteishinta, 29 miljoonaa euroa inflaatioon suhteutettuna. Aarrejoki ynnäilee, että yhden lennokin hinta on yli 50 000 euroa ja maaohjausaseman yli 200 000.
Teknologia on 2000-luvun alusta, joten se on jo vähän vanhanaikaista. Vuosi sitten Puolustusvoimat sai teknologiapäivityspaketin, mutta sen vaikutuksista ei Aarrejoen mukaan ole tarkkaa tietoa.
– On mahdollista tehdä parempi lennokkijärjestelmä äärimmäisen paljon halvemmalla, mikä on tavoitteeni.
Aarrejoen järjestelmästä tulee sen verran pieni ja kevyt, että sen voi yksi henkilö kuljettaa jalan. Se mahtuisi vaikkapa rinkkaan ja olisi käyttövalmis 5–10 minuutissa.
Lentoajan Aarrejoki arvelee saavansa suunnilleen samalle tasolle kuin Orbiterillakin eli kolmeen tuntiin. Lennokki voisi kuitenkin lentää jopa tuplasti kauemmas tukiasemasta kuin Orbiter, jonka kantamaksi on ilmoitettu 15 kilometriä.
Orbitereja epäilemättä ei ole kehittänyt yksi henkilö, vaan joukko asiantuntijoita. Markus Aarrejoki kuitenkin uskoo onnistuvansa, sillä nyt ei enää ole kyse aivan uuden kehittämisestä, vaan olemassa olevan tekniikan hyödyntämisestä.
Aarrejoki on harrastanut lennokkeja nyt parisen vuotta. Sitä ennen hän on lennättänyt droneja.
– Olen rakentanut lennokkeja, yksi- ja kaksimoottorisia, monta erityyppistä "lentävää siipeä" ja perinteisiä lennokkeja.
Miksi maalinpaikannukseen pitää olla lennokki eikä drone? Markus Aarrejoki selittää kärsivällisesti: drone on kuin miniversio helikopterista, lennokki lentokoneesta.
– Niillä on eri käyttötarkoitukset. Drone on hyvä pysymään paikoillaan ja se on todella pieni, sen saa mahtumaan vaikka taskuun. Mutta lentoaika on yleensä puolen tunnin luokkaa. Lennokissa lentoaika voi olla helposti kolmekin tuntia ja lennokki lentää paljon nopeammin, minimissään tuplasti. Lennokkiin saa myös enemmän lastia. Voi olla paremmat kamerat, parempi antenni, pystyy lentämään korkeammalla, jolloin kohteen näkee paremmin.
Lennokkiteknologian lisäksi Aarrejoki tuntee myös sodat – sekä menneet että nykyiset konfliktit. Lisäksi hän on perehtynyt vähän kaikkiin asejärjestelmiin.
– Ne kaikki ovat kytköksissä toisiinsa. Jotta voisi tietää, mitä hyötyä on lennokeista, pitää tietää, mitä Ukrainassa tapahtuu.
Nyt Markus Aarrejoki on lukiosta lukulomalla, mutta hänellä on kirjoittamatta enää yksi aine.
Hän ei ole juurikaan vielä lukenut kirjoituksiin, vaan keskittynyt lennokkiinsa. Tässä vaiheessa hän on vaiheessa "prototyypin prototyyppi".
– Teen karkeasti sitä, millainen siitä tulisi.
Tämä tarkoittaa, että Aarrejoki etsii nyt parasta ratkaisua lennokin eri osiin. Hän suunnittelee erikseen esimerkiksi kameraa kääntävän telineen ja lennokkin ohjelmiston.
– Vasta, kun kaikki pienet osat toimivat – kamera on hyvä, akku on hyvä, moottori on hyvä ja lennokin malli on hyvä – suunnittelen lopullisen version, kun tiedän, mitä kaikkea siihen on tulossa.
Nykylennokit ovat Aarrejoen mukaan aika modulaarisia eli esimerkiksi sama kamera käy yhteen monen muun osan kanssa.
Kun toimiva prototyyppi on valmis, Aarrejoki pyrkii esittelemään sitä potentiaalisille käyttäjille. Hän ennakoi, että joutuu tämän jälkeen muokkaamaan lennokkiaan potentiaalisten ostajien toiveiden mukaan.
– Tai sitten he sanovat, että eivät ole kiinnostuneita, ja rupean tekemään jotain muuta lennokkia.
Siinä Aarrejoki itsensä tulevaisuudessa näkee, lennokkien parissa. Hän pyrkii yhteishaussa opiskelemaan konetekniikan insinööriksi.
Neuvoni Aarejoelle: Käy tekemään muuta lennokia, lukiosta lukulomalla olevana sinulla on aikaa ja nyt 2000 egee rahaa.
