Puolustusvoimien seuraavan taistelukiväärin kaliiperi ja ominaisuudet

Mikä on taistelijan aseen uusi patruuna?

  • 5,56 x 45 NATO

    Ääniä: 112 73.7%
  • 7,62 x 39

    Ääniä: 9 5.9%
  • 6,8 x 51

    Ääniä: 24 15.8%
  • Jokin muu

    Ääniä: 7 4.6%

  • Äänestäjiä yhteensä
    152
On, koska samalla rahalla saa paremman vaikutuksen käyttämällä sen muuhun; henkilökohtaiset aseethan ovat aika alhaalla nokkimisjärjestyksessä tappioiden tuottajana, ja tärkein tehtävä tehokkaalla aseenkäytöllä on vähentää oman jalkaväen tappioita (kun tehokkaan aseenkäytön ansiosta kykenee tehokkaammin tappamaan vs. tulemaan tapetuksi). Tukevilla osilla ei lähtökohtaisesti ole tarvetta henkilökohtaisen aseen käytölle, mutta ne tarvitsevat henkilökohtaiset aseet suojakseen mm. väkivaltaiselta tiedustelulta ja sabotaasilta (muutoinhan vihollisen tiedusteluosat tai vahingossa/epähuomiossa syvyyteen pääsevät osat kykenisivät mielivaltaisesti tuhoamaan aseettomia tukevia osia ilman riskiä, eli syvyydessä olevan vihollisen ei tarvitsisi edes tehdä alitajuista riskiarviota kun taisteluun ryhtymiseen ei sisältyisi omaa kuolemanvaaraa) ja tilanteilta, joissa suunnitelmat menevät pieleen.


Pääasiallisina tähtäiminä käytettäväksi kelpaavat ei-optiset tähtäimet, joita voidaan käyttää itsenäisesti aseen pelkkinä tähtäiminä. Nuo 45 asteen kulmassa olevat tähtäimet eivät siihen kelpaa, koetapa niillä ampua vaikka perusammuntoja tai ylipäätään käyttää asetta niillä muuten kuin aivan hätätilanteessa. Hyvät rautatähtäimet ovat yksikertainen, kestävä ja halpa ratkaisu niin tukevien osien riittävään omasuojaan kuin myös taistelevien osien varatähtäimiksi (että myös parantamaan mm. taittovirheellisten taistelijoiden optiikan käyttöä).

Hyvä pohdinta on mm. se, kannattaako ostaa komposiittikypärä kolmelle jääkärille vai optiikka yhdelle viestimiehelle. Tai sirpalesuojaliivit tykkiryhmälle vai optiikka tykinjohtajalle?
En väitä olevani mikään käsiase expertti, mutta tarvitseeko sille tykkimiehelle antaa sitä uutta asetta?
Jos nyt ajatellaan nykyitä 250 000 miehen reserviä, heistä vain X määrä on sitä jalkaväen iskevää osaa. He tarvitseva hyvä + varustuksen omaan "työhönsä", muille kelpaa sitten vanhempikin ase. Jos taas ne vanhat aseet loppuvat, voidaan ostaa käytettyä, tai uutta ulkomailta huomattavasti halvemmalla, tai jopa todeta, ettei osteta edes rynnäkkökivääriä, vaan ostetaan PDW, joka olisi vielä parempi sille tykkimiehelle.

Kun meillä tuo raha on tiukassa, on mielestäni epärealistista kuvitella, että rynnäkkökiväärin korvaajaa ostettaisiin + 100 000 kpl seuraavan viiden vuoden päästä.
 
Päädyn toiseen johtopäätökseen: jos aseenkäyttöön varaudutaan, asetta tulee voida käyttää tehokkaasti.
Riittävän tehokkaasti oletettuun uhkaan verrattuna. Rahankäyttö ylimitoitettuun kykyyn on hukattua rahaa; rahankäyttö kyvyttömään kykyyn on myös hukattua rahaa. Eli aseen ja siihen kiinnitetyn tähtäimen yhdistelmän pitää olla mekaanisesti tarkka, jotta tähdätyt laukaukset osuvat tarpeen tullen, mutta kaikki eivät tarvitse optiikkaa siihen.

Jos kakkoslinjan aseita ei varustella, silloin ei ole syytä myöskään hankkia kovalla rahalla hyvää asetta Sakolta, vaan mennä halvimmalla, riittävällä ratkaisulla. Onko se maailmanmarkkinoilla kilpailutettu uusi perusarska, käytettynä jenkkien varastoista hankittu M16 tai M4 vaiko romuraudan hinnalla ostettu sakujen käytetty G36 tai iippojen 5.56 Galil, se on sitten toinen kysymys.
Tämä ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että ne varusmieskoulutuksessa olevat aseet tarvitsevat sellaiset rautatähtäimet, joilla pystyy mielekkäällä osumatarkkuudella ampumaan perusammunnat.

Ja kyllä, esim. 5,56 Galil varmaan voisikin hyvin riittää monille. Eri asia sitten, onko hyväkuntoinen Galil lainkaan halvempi kuin Sakon AR - oma näppituntumani on, että yliarvioit reilusti Sakon aseiden hinnan (erityisesti viranomaisasiakkaalle), sillä esimerkiksi siviilimarkkinoille myyty, mutta RK 95:n kanssa samoista vanhanaikaisista, työvoimaintensiivisistä linjoista tullut M92S olisi ollut inflaatiokorjattunakin vain samaa hintaluokkaa kuin nykyiset geneeriset siviilimarkkinoiden puolalaiset ja bulgarialaiset AK:t.

Kaipa nuo sivussa olevat voi kiinnittää aseen päällekin, jos se kulma on ongelma?
Riippuu, millä ne kiinnittyvät. Jos kiinnitysmekanismi on kisko, niin kyllähän ne kiskon päälle kiinnittyvät. Jos se on MLOK, niin sitten ei.

Lähinnä sitä haen, että jos norjalaisten ratkaisu on hyvä ja riittävä, niin onko piipun sijaan etutukkiin kiinnittyvä etutähtäin todellinen ongelma? Kuvittelen, että kaikenlaisten flip-upien suurin epätarkkuus syntyy taitto-ominaisuudesta ja kenties valmistustoleransseista, ei niinkään etutähtäimen kiinnityskohdasta (piippu vs. kisko).
Norjalaisten ratkaisusta on vaikea sanoa. Onhan meillä RK 95:ssäkin taittuva diopterilevy, joka ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta mitä enemmän noita toleransseista riippuvia liikkumiskohtia tulee, sitä enemmän kohdistuksen pysyminen heikkenee ja tarkkuutta menetetään.
Oma kokemukseni juuri omista harrastusaseistani puoltaisi kiinteästi kaasukammion päälle asennettua etutähtäintä, koska se minimoisi nuo liikkuvat kohdat, eikä siitä olisi juuri mitään haittaa. Nykyaikaisilla urheiluammunnan aseotteillakaan se ei tarkoittaisi esim. R20:ssä kuin hieman peukalon asennon muuttamista.

En väitä olevani mikään käsiase expertti, mutta tarvitseeko sille tykkimiehelle antaa sitä uutta asetta?
Jos nyt ajatellaan nykyitä 250 000 miehen reserviä, heistä vain X määrä on sitä jalkaväen iskevää osaa. He tarvitseva hyvä + varustuksen omaan "työhönsä", muille kelpaa sitten vanhempikin ase. Jos taas ne vanhat aseet loppuvat, voidaan ostaa käytettyä, tai uutta ulkomailta huomattavasti halvemmalla, tai jopa todeta, ettei osteta edes rynnäkkökivääriä, vaan ostetaan PDW, joka olisi vielä parempi sille tykkimiehelle.

Kun meillä tuo raha on tiukassa, on mielestäni epärealistista kuvitella, että rynnäkkökiväärin korvaajaa ostettaisiin + 100 000 kpl seuraavan viiden vuoden päästä.
Pointtini oli lähinnä siinä, että riippumatta siitä, miten noita tulevia uusia aseita on SA-tilanteessa jakaa, niin koulutuskäytössäkin olevat aseet vaativat perusammunnoissa kelvolliset rautatähtäimet, jotta niihin on osaaminen sitten, kun reserviläiset putoavat SA-sijoituksissa alaspäin. VYKS:n jääkärikin kuitenkin loppusijoitetaan paikallisjoukkoihin lopulta, ellei menetä sijoitustaan kokonaan.
 
Huomauttaisin muuten, että sekä norjalaisilla että virolaisilla on varsin konservatiivisena valintana aseissaan myös pistinkiinnikkeet.
Njoo, erikoismiehet niitä osaisivat käyttää, mutta nämä kaverit käyttävät yleensä joko puukkoa kädessä, mikä on halietäisyydellä parempi, tai vetävät pistoolin esiin.

Jos Suomessa olisi ammattilaisarmeija (mitä en kannata), voisi pistimistä ollakkin marginaalista hyötyä, mutta parempi jättää ne asevelvollisilta pois ja suosia poksahtavia.
 
Njoo, erikoismiehet niitä osaisivat käyttää, mutta nämä kaverit käyttävät yleensä joko puukkoa kädessä, mikä on halietäisyydellä parempi, tai vetävät pistoolin esiin.

Jos Suomessa olisi ammattilaisarmeija (mitä en kannata), voisi pistimistä ollakkin marginaalista hyötyä, mutta parempi jättää ne asevelvollisilta pois ja suosia poksahtavia.

Kyllähän se pistin voidaan opettaa jo alokasaikana, kuten USMC tekee.

 
Kyllähän se pistin voidaan opettaa jo alokasaikana, kuten USMC tekee.

Kyllä mulle käy jos aletaan taas kouluttaa pistintaistelun perusteet. Se on vähän plus miinus nolla, pistimestä ei ikinä lopu panokset, se on halpa, pieni ja kevyt, ja sillä on jotain moraalivaikutusta kummallekkin puolelle.
Mutta toisaalta joka kerta se olisi parempi jos lähitaistelussa on patruuna pesässä.

Tietääkö kukaan miten paljon Vietnamin, Irakin ja Ukrainan sodissa käytettiin pistimiä? Toisessa maailmansodassa ja Koreassa tilanne oli eri, pulttilukkojen ja ylikokoisen kaliiperin takia, mutta niissä molemmissa pistin sai jotain aikaiseksi juoksuhautoja vyöryttäessä.
Toki näissä molemmissa on korkealaatuiset armeijat vs heikompilaatuiset, vaikka Vietnami lopulta voittikin. Suomen seuraavassa kotimaan sodassa täytyy olettaa että vastassa olisi vakavasti otettava armeija. Tämä muutta pistimien hyödyllisyyttä vähemmän hyödylliseen suuntaan, ne ovat aina parhaimillaan heikommin koulutettua/huonommin motivoitua porukkaa vastaan.
 
Kyllä mulle käy jos aletaan taas kouluttaa pistintaistelun perusteet. Se on vähän plus miinus nolla, pistimestä ei ikinä lopu panokset, se on halpa, pieni ja kevyt, ja sillä on jotain moraalivaikutusta kummallekkin puolelle.
Mutta toisaalta joka kerta se olisi parempi jos lähitaistelussa on patruuna pesässä.

Tietääkö kukaan miten paljon Vietnamin, Irakin ja Ukrainan sodissa käytettiin pistimiä? Toisessa maailmansodassa ja Koreassa tilanne oli eri, pulttilukkojen ja ylikokoisen kaliiperin takia, mutta niissä molemmissa pistin sai jotain aikaiseksi juoksuhautoja vyöryttäessä.
Toki näissä molemmissa on korkealaatuiset armeijat vs heikompilaatuiset, vaikka Vietnami lopulta voittikin. Suomen seuraavassa kotimaan sodassa täytyy olettaa että vastassa olisi vakavasti otettava armeija. Tämä muutta pistimien hyödyllisyyttä vähemmän hyödylliseen suuntaan, ne ovat aina parhaimillaan heikommin koulutettua/huonommin motivoitua porukkaa vastaan.

On niitä käytetty.



 
On niitä käytetty.



Joo oon tietonen että on yksittäisiä tapauksia, tarkotin että voidaanko vetää arvauksia niiden yleisyydestä/tärkeydestä? Yksi pistinrynnäkkö tulee löytymään jokaisesta sodasta jossa Britit tai muut yhtä paljon pistimistä pitävät taistelevat.
Tappioista ei voida juurikaan sanoa mitään, ihan yleisesti puolustajalle on aina pistinrynnäkössä tullut enemmän tappioita tulesta kuin pistimistä. Mutta niiden yleisyydestä voitaisiin jotain arvioida. Tai edes siitä miten usein pistimien kanssa edetään lähitaisteluun.


Toki pistin on kokonaisuudessan sen verran halpa ja kevyt että ei se iso haitta ole jos on kyky niitä kiinnittää, harjoitusajan optimointihan siinä ratkaisee.


Sitten pistimien muodosta pitää puhua. Kolmiomallinen piikkipistin olisi kevyempi, mutta ei pelota samalla tapaa kuin veitsi, jota voi myös käyttää yleisveitsenä. Viilloilla vuodatetaan runsaasti verta ja pelotetta, mutta niillä on älyttömän vaikea tappaa tai ketään ottaa pelistä pois, eikä veitsillä leikata irti kuin korkeintaan sormia ja neniä.
 
Pistimen hankinta aseeseen olisi mahdollisuuteen, ei todennäköisyyteen varautumista. En ole ihan myyty, tarvitseeko niitä edes kunniakomppania.

Koska koulutuksellinen näkökulma on meikäläisessä sotaväen mallissa merkittävä asia, en näe, että seuraavaa kivääriä hankittaessa hankittaisiin mahdollisena erillisenä "PO-varausaseena" ainakaan mitään toiminnaltaan merkittävän erilaista ylijäämäkivääriä. Analogiana, jos on saanut koulutuksen RK62/95, RK56/72 on niin vähän erilainen, ettei sillä ole merkittävää merkitystä reservin koulutuksen kannalta. Vertaa, jos seuraava ase on moderni AR- sukulainen, jenkeiltä "tervetuloa NATO:n" kädenpuristuksena saatu satatuhatta M4A1:stä eivät ole koulutuksellisesti merkittävällä tavalla erilaisia. Kuin jos taas "varausase" olisi vaikka AUG, G36 tai Sig 550, olisi sen ajamiseen ja ylläpitämiseen melkoisesti isomman käpistelyn ja tuumailun takana.
 
Huomauttaisin muuten, että sekä norjalaisilla että virolaisilla on varsin konservatiivisena valintana aseissaan myös pistinkiinnikkeet.
Huomauttaisin pienestä kuriositeetistä koskien Viroa; aseenkanto itsepuolutukseksi on sallittua mutta pistimen omistus kiellettyä yksityishenkilöiltä.
 
Olikohan tämä vielä täällä? Sakolla etsitään kiväärituotannon työnjohtajaa.

 
Back
Top