Päädyn toiseen johtopäätökseen: jos aseenkäyttöön varaudutaan, asetta tulee voida käyttää tehokkaasti.
Riittävän tehokkaasti oletettuun uhkaan verrattuna. Rahankäyttö ylimitoitettuun kykyyn on hukattua rahaa; rahankäyttö kyvyttömään kykyyn on myös hukattua rahaa. Eli aseen ja siihen kiinnitetyn tähtäimen yhdistelmän pitää olla mekaanisesti tarkka, jotta tähdätyt laukaukset osuvat tarpeen tullen, mutta kaikki eivät tarvitse optiikkaa siihen.
Jos kakkoslinjan aseita ei varustella, silloin ei ole syytä myöskään hankkia kovalla rahalla hyvää asetta Sakolta, vaan mennä halvimmalla, riittävällä ratkaisulla. Onko se maailmanmarkkinoilla kilpailutettu uusi perusarska, käytettynä jenkkien varastoista hankittu M16 tai M4 vaiko romuraudan hinnalla ostettu sakujen käytetty G36 tai iippojen 5.56 Galil, se on sitten toinen kysymys.
Tämä ei kuitenkaan ratkaise sitä ongelmaa, että ne varusmieskoulutuksessa olevat aseet tarvitsevat sellaiset rautatähtäimet, joilla pystyy mielekkäällä osumatarkkuudella ampumaan perusammunnat.
Ja kyllä, esim. 5,56 Galil varmaan voisikin hyvin riittää monille. Eri asia sitten, onko hyväkuntoinen Galil lainkaan halvempi kuin Sakon AR - oma näppituntumani on, että yliarvioit reilusti Sakon aseiden hinnan (erityisesti viranomaisasiakkaalle), sillä esimerkiksi siviilimarkkinoille myyty, mutta RK 95:n kanssa samoista vanhanaikaisista, työvoimaintensiivisistä linjoista tullut M92S olisi ollut inflaatiokorjattunakin vain samaa hintaluokkaa kuin nykyiset geneeriset siviilimarkkinoiden puolalaiset ja bulgarialaiset AK:t.
Kaipa nuo sivussa olevat voi kiinnittää aseen päällekin, jos se kulma on ongelma?
Riippuu, millä ne kiinnittyvät. Jos kiinnitysmekanismi on kisko, niin kyllähän ne kiskon päälle kiinnittyvät. Jos se on MLOK, niin sitten ei.
Lähinnä sitä haen, että jos norjalaisten ratkaisu on hyvä ja riittävä, niin onko piipun sijaan etutukkiin kiinnittyvä etutähtäin todellinen ongelma? Kuvittelen, että kaikenlaisten flip-upien suurin epätarkkuus syntyy taitto-ominaisuudesta ja kenties valmistustoleransseista, ei niinkään etutähtäimen kiinnityskohdasta (piippu vs. kisko).
Norjalaisten ratkaisusta on vaikea sanoa. Onhan meillä RK 95:ssäkin taittuva diopterilevy, joka ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta mitä enemmän noita toleransseista riippuvia liikkumiskohtia tulee, sitä enemmän kohdistuksen pysyminen heikkenee ja tarkkuutta menetetään.
Oma kokemukseni juuri omista harrastusaseistani puoltaisi kiinteästi kaasukammion päälle asennettua etutähtäintä, koska se minimoisi nuo liikkuvat kohdat, eikä siitä olisi juuri mitään haittaa. Nykyaikaisilla urheiluammunnan aseotteillakaan se ei tarkoittaisi esim. R20:ssä kuin hieman peukalon asennon muuttamista.
En väitä olevani mikään käsiase expertti, mutta tarvitseeko sille tykkimiehelle antaa sitä uutta asetta?
Jos nyt ajatellaan nykyitä 250 000 miehen reserviä, heistä vain X määrä on sitä jalkaväen iskevää osaa. He tarvitseva hyvä + varustuksen omaan "työhönsä", muille kelpaa sitten vanhempikin ase. Jos taas ne vanhat aseet loppuvat, voidaan ostaa käytettyä, tai uutta ulkomailta huomattavasti halvemmalla, tai jopa todeta, ettei osteta edes rynnäkkökivääriä, vaan ostetaan PDW, joka olisi vielä parempi sille tykkimiehelle.
Kun meillä tuo raha on tiukassa, on mielestäni epärealistista kuvitella, että rynnäkkökiväärin korvaajaa ostettaisiin + 100 000 kpl seuraavan viiden vuoden päästä.
Pointtini oli lähinnä siinä, että riippumatta siitä, miten noita tulevia uusia aseita on SA-tilanteessa jakaa, niin koulutuskäytössäkin olevat aseet vaativat perusammunnoissa kelvolliset rautatähtäimet, jotta niihin on osaaminen sitten, kun reserviläiset putoavat SA-sijoituksissa alaspäin. VYKS:n jääkärikin kuitenkin loppusijoitetaan paikallisjoukkoihin lopulta, ellei menetä sijoitustaan kokonaan.
