Paksut levyt peittää vain vitaaliosat eli rintakehän ja yläselän missä sydän ja keuhkot on, ei koko torsoa. Eli perinteiseen tapaan tähtäin vyölle eli vatsan kohdalle jos seisoo.
Näinhän se on. Subjektiivista pelkoa se ei silti poista.
Turha niihinkään on rahaa haaskata kun ei kuitenkaan mene kuti nelostason levystä läpi.
Kypärään, niinhän sitä ollaan jo tekemässä uusien kypärien ja uudemmanmallisten valonvahvistimen jalkojen myötä. Tarkkuuskiväärissä voi toki olla tarvetta kiinnittää tähtäimen eteen, mutta perusaseessa ei pitäisi olla.
Kiskon hinnassa muutaman euron ja painossa muutaman kymmenen grammaa.
Vähän sama kuin ammuttaessa kaasunaamari päässä on kypäräkiinnitteisen vv:n kanssa ampuminen aika tuskaa optiikan läpi, eli vaatisi sen kaksi laitetta per jamppa ja optimitilanteessa kolme.
Vain suurentavan optiikan, punapisteillä onnistuu vallan mainiosti.
Tuollainen pitkä kisko ilman rautatähtäimiä ei kuitenkaan vakuuta taistelijan perusaseeksi. Ei USA:ssakaan siihen ole menty kuin erikoisjoukoilla (M4A1:t tilataan suurissa määrin yhä nimenomaan tuossa ylemmän kuvasi kokoonpanossa kiinteällä etutähtäimellä ja Matechin irrotettavalla/taittuvalla diopteritähtäimellä), joilla rautatähtäimet ovat vain viimeinen varavaihtoehto; etukädensijaan kiskokiinnitteinen etutähtäin kun ei pidä kohdistusta ryynäyksessä täydellisesti, jos yläkerta ei ole monoliittinen. Joo, omassa AR:ssänikään ei ole kiinteää etutähtäintä, mutta se onkin harrastusase eikä sota-ase.
Ongelmahan tuossa tulee siinä, että uusia aseita optiikkoineen ei tule niin nopeasti kuin niille käyttöönotettaessa koulutettavat joukot putoavat SA-joukkorakenteen nokkimisjärjestyksessä. Eli jos uusissa aseissa ei ole rautatähtäimiä eikä niiden käyttöä kouluteta, ollaan yhtäkkiä tilanteessa, että joukoille, joille jaettaisiin rynnäkkökiväärit rautatähtäimillä, ei olisi koulutettu ikinä käyttämään rautatähtäimiä varusmiespalveluksessa. Ja joukkojen pitäisi kuitenkin kyetä omien joukkueenjohtajiensa johtamina itsenäisesti kohdistamaan aseensa ja ampumaan totuttautumisammunnat joukkojen perustamisen jälkeen, mutta jos joukkueenjohtaja ei osaa aseiden tähtäimistä hölkäsen pöläystä, niin voikin tulla tenkkapoo vastaan.
Kummassakin maassa on kyllä rautatähtäimet perusaseiden virallisessa jakokokoonpanossa, Norjassa etutähtäimen irrottaminen edes ei ole mahdollista. Viron tähtäinratkaisu oli kaikin puolin vähän erikoinen Holosunin tähtäimineen, heillähän kyllä aseisiin hankittiin sitten myös LMT:n flip-up-tähtäimet (jotka kiinnittyvät aseen monoliittisen yläkerran kiskoon; monoliittisen yläkerran kanssa tällainen ratkaisu on huomattavasti perustellumpi, sillä siinä ei ole mitään etukädensijaa, joka pääsisi liikkumaan ja tähtäimet siinä menettämään kohdistustaan, jos niiden rakenne on hyvä ja ne kunnolla kiinnitetty yläkertaan).
On, koska samalla rahalla saa paremman vaikutuksen käyttämällä sen muuhun; henkilökohtaiset aseethan ovat aika alhaalla nokkimisjärjestyksessä tappioiden tuottajana, ja tärkein tehtävä tehokkaalla aseenkäytöllä on vähentää oman jalkaväen tappioita (kun tehokkaan aseenkäytön ansiosta kykenee tehokkaammin tappamaan vs. tulemaan tapetuksi). Tukevilla osilla ei lähtökohtaisesti ole tarvetta henkilökohtaisen aseen käytölle, mutta ne tarvitsevat henkilökohtaiset aseet suojakseen mm. väkivaltaiselta tiedustelulta ja sabotaasilta (muutoinhan vihollisen tiedusteluosat tai vahingossa/epähuomiossa syvyyteen pääsevät osat kykenisivät mielivaltaisesti tuhoamaan aseettomia tukevia osia ilman riskiä, eli syvyydessä olevan vihollisen ei tarvitsisi edes tehdä alitajuista riskiarviota kun taisteluun ryhtymiseen ei sisältyisi omaa kuolemanvaaraa) ja tilanteilta, joissa suunnitelmat menevät pieleen.
Pääasiallisina tähtäiminä käytettäväksi kelpaavat ei-optiset tähtäimet, joita voidaan käyttää itsenäisesti aseen pelkkinä tähtäiminä. Nuo 45 asteen kulmassa olevat tähtäimet eivät siihen kelpaa, koetapa niillä ampua vaikka perusammuntoja tai ylipäätään käyttää asetta niillä muuten kuin aivan hätätilanteessa. Hyvät rautatähtäimet ovat yksikertainen, kestävä ja halpa ratkaisu niin tukevien osien riittävään omasuojaan kuin myös taistelevien osien varatähtäimiksi (että myös parantamaan mm. taittovirheellisten taistelijoiden optiikan käyttöä).