Putinin uudet ystävät Suomessa

Opiskeluaikoina saimme kuulla täysin järkyttäviä mielipiteitä sen ajan stalinisteilta, mutta ei kukaan vaatinut sensuroimaan heidän puheitaan. Meitä muita kyllä sensuroitiin julkisessa mediassa, kuten YLE:ssä

Ahaa. Siis joku pitkätukkainen stalinisti pani sitä tyttöä, josta piti tulla sinun lastesi äiti....olisit heti kertonut.

Älä sentään rinnasta meitä stalinisteihin, vaikkemme voikaan hyväksyä sinun stalinistisia ajatuksia mielipiteenvapaudesta.

Unohda jo se tyttö, kyllä kaloja meressä piisaa. :rolleyes:
 
Kyllä meidän on armotta torpattava kansallinen sovismi, tunkkainen nationalismi ja kansallinen kiihkoilu.

Ja nyt käsi sydämelle vaakuna- ja lippuääliöt. Ei Ukraina voi koskaan itsenäistyä, kun sen talous on täysin sidoksissa yleisliittolaiseen tuotantorakenteeseen ja entäs Viro uskooko joku nyt ihan vakavissaan, että 1,5 miljoonan asukkaan valtio voisi olla itsenäinen?

Yhtenäinen Saksa olisi myös kuolinisku Euroopan turvallisuudelle ja vapaudelle.

Mitä enemmän asiat muuttuu, sitä enemmän ne pysyvät samoina.

Eikä Suomikaan voi olla itsenäinen kuinka sellainen maa jolla on sama raideleveys kuin Venäjällä voi itsenäistyä ja jos itsenäistyy niin kuinka kauan sellaisen pysyy ettei joku haikaile Eurooppalaisen komission perään joka määrää ja säätää?

Suomella on sanottu olleen hyvä herra onni jolloin maahan tullut aina valtuksi päteviä herroja, mutta kuinkas se onni on nyt meidät pettänyt?
 
Eikä Suomikaan voi olla itsenäinen kuinka sellainen maa jolla on sama raideleveys kuin Venäjällä voi itsenäistyä ja jos itsenäistyy niin kuinka kauan sellaisen pysyy ettei joku haikaile Eurooppalaisen komission perään joka määrää ja säätää?

Suomella on sanottu olleen hyvä herra onni jolloin maahan tullut aina valtuksi päteviä herroja, mutta kuinkas se onni on nyt meidät pettänyt?

No nyt tuota "herra onnea" saavat kokea etelä amerikkalaiset valtiot? Samaa onnea saamme kokea Eu:ssa....?
Mikä yhdistää eri mantereilla sijaitsevien maiden kokeman "herra onnen?"

Voisko se olla vasemmistolainen aate ja näiden "vapaustaistelijoiden" taloustaidot..?:rolleyes:
 
Viimeksi muokattu:
Ahaa. Siis joku pitkätukkainen stalinisti pani sitä tyttöä, josta piti tulla sinun lastesi äiti....olisit heti kertonut.

Älä sentään rinnasta meitä stalinisteihin, vaikkemme voikaan hyväksyä sinun stalinistisia ajatuksia mielipiteenvapaudesta.

Unohda jo se tyttö, kyllä kaloja meressä piisaa. :rolleyes:

Käsi sydämellä baikal, miten tuo moderointi meni noin niinku omasta mielestä, vai onko kyseessä peräti linjanveto?
 
Yksi lause kertoo kaiken "Tämä on artikkeli siitä, miksi EU-vastaisuudessa ei ole mitään isänmaallista" Vastaus tähän kysymykseen on se ettei Suomalaiset kuten ei muutkaan Eurooppalaiset tunne mitään kansallistunnetta EU`ta kohtaan se on keinotekoinen luomus johon ei ole mitään tunnesiteitä kenelläkään toisin kuin Suomella Suomalaisille ja Ranskalla Ranskalaisille, EU on kuin WC paperi tarpeellinen hetken mutta kun sitä ei tarvita se heitetään pois eikä muistella sen enempää.

Outo tapa yleistää ja yrittää väittää, että omat tuntemukset olisivat kaikkien mielipide. Olen suomalainen ja koko ikäni olen asunut euroopassa (Suomi on osa eurooppaa). Me suomalaiset äänestimme itsemme eu:n jäseneksi, koska tunnemme olevamme osa eurooppa ja haluamme olla osa eu:ta. Kaikilla ei varmaankaan ole tunnesidettä eu:hun, mutta ainakin minusta on tärkeää seisoa yhteisessä eu-rintamassa ja puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Olen ylpeä suomalaisuudestani ja siitä, että olemme eu:n jäseniä.
 
Aika kumma tapa ajatella tämä että Suomen ei tulisi ajaa etujensa mukaista politiikkaa. EU-fanaatikkojen mielestä Suomen tulee kritiikittömästi hyväksyä kaikki EU:n hassuttelut ilman että Suomi ottaa mitenkään kantaa. Mitä järkeä tuossa on? Ovatko nämä EU-fanaatikot jotain totaalisia lapatossuja jotka alistuvat muutenkin kaikissa asioissa? En ihmettelisi jos näin.

Samoin EU vs Kiina on aivan väärä tapa ajatella. Meidän tulee parhaamme mukaan hyötyä Kiinan kehityksestä.
 
Aika kumma tapa ajatella tämä että Suomen ei tulisi ajaa etujensa mukaista politiikkaa. EU-fanaatikkojen mielestä Suomen tulee kritiikittömästi hyväksyä kaikki EU:n hassuttelut ilman että Suomi ottaa mitenkään kantaa. Mitä järkeä tuossa on? Ovatko nämä EU-fanaatikot jotain totaalisia lapatossuja jotka alistuvat muutenkin kaikissa asioissa? En ihmettelisi jos näin.

Samoin EU vs Kiina on aivan väärä tapa ajatella. Meidän tulee parhaamme mukaan hyötyä Kiinan kehityksestä.
Erikoinen käsitys! Minulla on tuttuja, jotka työnsä puolesta vääntävät jatkuvasti kättä EU:n eri instanssien kanssa saadakseen aikaan Suomelle edullisen lopputuloksen. Usein tätä työtä tehdään muiden samanmielisten maiden kanssa. EU:n ulkopuolella Suomella olisi huomattavasti huonommat mahdollisuudet ajaa myös omaa etuaan, puhumattakaan suhteesta Venäjään, USA:han tai vaikka Kiinaan. Ei EU autuaaksi tee, paljon on parannettavaa, mutta yksin olisi todella orpo olo, etenkin kun samat tahot, jotka hyljeksivät EU:ta, hyljeksivät usein myös Natoa ja jopa Pohjoismaista yhteistyötä.
 
Erikoinen käsitys! Minulla on tuttuja, jotka työnsä puolesta vääntävät jatkuvasti kättä EU:n eri instanssien kanssa saadakseen aikaan Suomelle edullisen lopputuloksen. Usein tätä työtä tehdään muiden samanmielisten maiden kanssa.
Hyvä, toivottavasti onnistuvat työssään.

Ei EU autuaaksi tee, paljon on parannettavaa,
Siksi ei ole mitään syytä säästellä kritiikin kanssa. Ei ne Euroopan hienommatkaan maat ole siellä hiljaa vaan nekin ajavat etuaan parhaansa mukaan.

Kiinan suhteen olen edelleen sitä mieltä, että asetelma ei ole EU vs Kiina, vaan meidän tulee parhaan mukaan hyötyä Kiinan kehityksestä. Kiina on kehittyvä valtio ja emme me voi ajatella asiaa niin, että me jotenkin estäisimme heidän kehittymisensä.

Kannatan sekä EU että NATO jäsenyyttä. En vaan pidä sokeasta kritiikittömyydestä, jossa ei välitetä tosiasioista vaan fanitetaan jotain asiaa siten että epäkohdilta suljetaan silmät. Pahimmillaan se on sitä ettei kehdata ajaa omaa etua vaan alistutaan muille. Samoin ajatus siitä että muut EU-maat ajattelisi ensisijaisesti meidän etua on aika sinisilmäinen. Kyllä ne ensisijaisesti huolehtivat omasta edustaan. Mutta minä en olekaan mikään jees-mies joka muita miellyttääkseen tekee mitä tahtoo.
 
Käsi sydämellä baikal, miten tuo moderointi meni noin niinku omasta mielestä, vai onko kyseessä peräti linjanveto?

Anna anteeksi, ei kyse ollut moderaatiosta eikä linjanvedosta. Minulle vaan tuli mieleen peri-inhimillinen mahdollisuus suhtautumisessa väärinajattelijoihin. Väkisin sitä miettii ihan hyvällä tahdolla, miksi joillakin on tarve rinnastaa kriittinen kommentointi stalinismiin tai jopa natsismiin? Siihen on oltava syynä joku henkilökohtainen trauma ja tuohan on opiskeluajoilta monille tuttu traaginen tapahtuma. Joku halvatun vilttihattu vetasee sitä typsyä, joka oli vähän itselle tsekattu......
 
Viimeksi muokattu:
Natisen ja kumppaneiden Putinsympatiat tulee selväksi tässä Svl:n entisen johtajan haastattelussa.
Jokainen joka asettuu Ukrainan kannalle torpataan järjestössä.

http://yle.fi/uutiset/entinen_natsi...ytyy_maaritella_nyt_elamani_uudestaan/8882095
Minua on aina ihmetyttänyt tämän porukan kyvyttömyys nähdä, että heidän arvojensa mukaisessa yhteiskunnassa tulisi ehkä se yksi hyvä, (heidän mielestään) mutta 30 pahaa siinä sivussa. Että he todennäköisesti kiroaisivat kohtaloaan, kun kova-arvoisen yhteiskunnan ne 30 ei niin kivaa -asiaa kiusaisivat heitä ja heidän läheisiään.
Ja se isänmaallinen yhteiskunta? Tässä tapauksessa se tulisi ulkoa annettussa muodossa, ja pohjolan yhteiskunnissa syntyneiden ja kasvaneiden natsien isänmaa olisi varmasti kovin toisenlainen kuin Putinin Venäjän. Arvot olisivat Venäjän. Siinäpähän pojat keekoilisivat värikäs nauha rinnassa tiettyinä päivinä yms.
Ja mikä takaa, että nämä tyypit olisivat niitä gauleitereita yhteiskunnassa, jota hallittaisiin idän näkemysten mukaisesti? Eiköhän sieltä tulisi uudet pomot.
 
Lainaan tähän vuoden takaista viestiäni toisesta aiheesta.

Piti itseasiassa kommentoidakin tuota viestiä jo joku aika sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aluksi suhtauduin epäilyksellä kyseiseen kuvaan, mutta sittemmin olen vakuuttunut sen aitoudesta.


Aiheessa oli aijemmin puhetta joidenkin hommalaisten Venäjä-sympatioista. Tässä SVL:n näkemyksiä: "Turvallisuuspolitiikka: puolusta puolustusvoimia, vastusta NATOA, upota Putin-sitaatteja ja kehu Venäjän nationalistista sisäpolitiikkaa."
azw6LMy.png
 
Lainaan tähän vuoden takaista viestiäni toisesta aiheesta.

Piti itseasiassa kommentoidakin tuota viestiä jo joku aika sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aluksi suhtauduin epäilyksellä kyseiseen kuvaan, mutta sittemmin olen vakuuttunut sen aitoudesta.
Kuvaavaa tuo kohta:
Jos keskustelun taso on hyvin matala, niin upota fasistista materiaalia mukaan....
Kysehän on ideologian markkinoinnista, ja eikös kaikkien ideologioiden pitäisi olla korkeatasoista puolue-eliitin mielestä? Mites sitä muuten käännyttäisi muita.
 
Anna anteeksi, ei kyse ollut moderaatiosta eikä linjanvedosta. Minulle vaan tuli mieleen peri-inhimillinen mahdollisuus suhtautumisessa väärinajattelijoihin. Väkisin sitä miettii ihan hyvällä tahdolla, miksi joillakin on tarve rinnastaa kriittinen kommentointi stalinismiin tai jopa natsismiin? Siihen on oltava syynä joku henkilökohtainen trauma ja tuohan on opiskeluajoilta monille tuttu traaginen tapahtuma. Joku halvatun vilttihattu vetasee sitä typsyä, joka oli vähän itselle tsekattu......

No hätä, hyvä baikal. Arvelinkin, että kyseessä oli väärinkäsitys. Otin opiskeluaikani stalinistit ja heidän mielipiteensä esimerkkinä siitä, että vaikka kavahdimme heidän mielipiteitään tai jopa nauroimme niille, mieleen ei tullut vaatia niiden kieltämistä. Tarkoitukseni ei ollut verrata heitä kehenkään tämän saitin kirjoittajaan. Pari tuntemaani silloista Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsentä ovat nykyisin aika vakiintuneita ...., no jos eivät täysporvareita, niin säädyllisiä kansalaisia kuitenkin. Punatypyköistä ei jäänyt minulle traumoja, vaikka kieltämättä siellä oli myös hehkeitä tapauksia. Vilkuilivat enenmmänkin omia kavereitaan, kuin tällaisia porvarinahjuksia. Minua pääsi Ylioppilaslehti haukkumaan jopa fasistiksi. Syyksi riitti lehden hellimän linjauksen vastustaminen.

Tuli tässä mieleen eräs hassu tapaus. Toimin iltatilaisuuksessa oppaana erälle Neuvostoliittolaiselle opiskelijavaltuuskunnalle, jota tietenkin johti hieman vanhempi politrukki. Päälläni oli suorat housut, sininen klubitakki ja RUK:n merkki rinnassa. Illallisella oli myös laulu- ja muuta ohjelmaa. Politrukki innostui merkistäni, piti minua suomalaisena kolleegana ja seurasi tarkoin mitä tein. Aina kun taputin ohjelmalle, taputti politrukki ja sitten koko neuvostoliitton delegaatio. Oli se piinallista, mutta oikeastaan aika hauskaa!
 
Aika kumma tapa ajatella tämä että Suomen ei tulisi ajaa etujensa mukaista politiikkaa. EU-fanaatikkojen mielestä Suomen tulee kritiikittömästi hyväksyä kaikki EU:n hassuttelut ilman että Suomi ottaa mitenkään kantaa. Mitä järkeä tuossa on? Ovatko nämä EU-fanaatikot jotain totaalisia lapatossuja jotka alistuvat muutenkin kaikissa asioissa? En ihmettelisi jos näin.

Samoin EU vs Kiina on aivan väärä tapa ajatella. Meidän tulee parhaamme mukaan hyötyä Kiinan kehityksestä.

Suomen tulee ajaa vain ja ainoastaan omaa kansallista etuaan, vaikka se olisikin ristiriidassa jonkun toisen valtion etujen kanssa. Tähän tehtävään Suomen kansa on kansanedustajansa valinneet. Suomen kansallisiin etuihin ja poliittisen päätöksenteon tehtäviin eivät kuulu nöyristely tai vieraan etujen edistäminen.

Tarvittaessa Suomi voi tehdä ulkopolitiikkaa myös kahdenvälisesti oman perustuslakimme tarkoittamalla tavalla eikä siihen ole millään täysin ulkopuolisella EUrostoliitolla mitään sanomista. Suomi tekee omat ratkaisunsa itse ja puhtaasti omien kansallisten lähtökohtiensa perusteella. Jos jokin asia ei ole Suomen kannalta edullinen, ei omien kansamme valitsemien poliittisten päättäjien tule siihen taipua edes kiristyksen edessä.

Kyllä meidän on armotta torpattava kansallinen sovismi, tunkkainen nationalismi ja kansallinen kiihkoilu.

Ja nyt käsi sydämelle vaakuna- ja lippuääliöt. Ei Ukraina voi koskaan itsenäistyä, kun sen talous on täysin sidoksissa yleisliittolaiseen tuotantorakenteeseen ja entäs Viro uskooko joku nyt ihan vakavissaan, että 1,5 miljoonan asukkaan valtio voisi olla itsenäinen?

Yhtenäinen Saksa olisi myös kuolinisku Euroopan turvallisuudelle ja vapaudelle.

Mitä enemmän asiat muuttuu, sitä enemmän ne pysyvät samoina.

Tällaista politiikkaa EUrostoliitto opportunistisine federalistikiihkoilijoineen nimenomaan pyrkii toteuttamaan. Kansallisvaltiot kansallisine kulttuurillisine identiteetteineen, Suomi mukaanlukien pyritään hävittämään ja korvaamaan täysin keinotekoisella, mutta sitäkin fanaattisemmalla Eurooppa- ja monikulttuurisuushömpötyksellä. Seuraava kysymys onkin, että kenen intohimoihin kansallisvaltioiden ja näiden kulttuurillisen identiteetin hävittäminen lukeutuu ja kuka siitä hyötyy?

Tämä on erittäin hyvä ja oleellinen kysymys.
 
No hätä, hyvä baikal. Arvelinkin, että kyseessä oli väärinkäsitys. Otin opiskeluaikani stalinistit ja heidän mielipiteensä esimerkkinä siitä, että vaikka kavahdimme heidän mielipiteitään tai jopa nauroimme niille, mieleen ei tullut vaatia niiden kieltämistä. Tarkoitukseni ei ollut verrata heitä kehenkään tämän saitin kirjoittajaan. Pari tuntemaani silloista Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsentä ovat nykyisin aika vakiintuneita ...., no jos eivät täysporvareita, niin säädyllisiä kansalaisia kuitenkin. Punatypyköistä ei jäänyt minulle traumoja, vaikka kieltämättä siellä oli myös hehkeitä tapauksia. Vilkuilivat enenmmänkin omia kavereitaan, kuin tällaisia porvarinahjuksia. Minua pääsi Ylioppilaslehti haukkumaan jopa fasistiksi. Syyksi riitti lehden hellimän linjauksen vastustaminen.

Tuli tässä mieleen eräs hassu tapaus. Toimin iltatilaisuuksessa oppaana erälle Neuvostoliittolaiselle opiskelijavaltuuskunnalle, jota tietenkin johti hieman vanhempi politrukki. Päälläni oli suorat housut, sininen klubitakki ja RUK:n merkki rinnassa. Illallisella oli myös laulu- ja muuta ohjelmaa. Politrukki innostui merkistäni, piti minua suomalaisena kolleegana ja seurasi tarkoin mitä tein. Aina kun taputin ohjelmalle, taputti politrukki ja sitten koko neuvostoliitton delegaatio. Oli se piinallista, mutta oikeastaan aika hauskaa!

Ah niitä aikoja. Oli se perkelettä kun ei edes RUK:n merkki rinnassa lohjennut niiltä parhailta tytöiltä, vaan päälle syljettiin ja faskistiksi haukuttiin! Varmaan henkisesti traumaattinen kokemus joutua "vääränmielisten" marginaaliin. Otan osaa.

Stalinistit ja taistolaiset olivat oman aikansa EU-federalisti- ja Nato-fanaatikkoja. Onneksi se trendi on jo laantunut, mutta haluatko sinä nyt vuorostasi olla samanlainen kuin he aikanaan?
 
Mutta totta puhuen, miksi pitäisi kokea jotain yhtenäisyyttä jonkun punikin kanssa? Sellaisen kanssa joka on sitä mieltä etten saisi esittää mielipiteitäni koska ne "rikkoisivat yhtenäisyyttä"? Sananvapauden ja demokratian kannattajana en koe mitään yhtenäisyyttä tuollaisten punikkien kanssa.

Eihän heitä mikään yhtenäisyys oikeasti kiinnosta, vaan kun eivät keksi parempia perusteluja niin jauhavat tuosta. Eivät näytä tajuavan että omilla toimillaan he sitä yhtenäisyyttä rikkovat - toisaalta tuskinpa he edes siitä välittävät.
 
Viimeksi muokattu:
No hätä, hyvä baikal. Arvelinkin, että kyseessä oli väärinkäsitys. Otin opiskeluaikani stalinistit ja heidän mielipiteensä esimerkkinä siitä, että vaikka kavahdimme heidän mielipiteitään tai jopa nauroimme niille, mieleen ei tullut vaatia niiden kieltämistä. Tarkoitukseni ei ollut verrata heitä kehenkään tämän saitin kirjoittajaan. Pari tuntemaani silloista Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsentä ovat nykyisin aika vakiintuneita ...., no jos eivät täysporvareita, niin säädyllisiä kansalaisia kuitenkin. Punatypyköistä ei jäänyt minulle traumoja, vaikka kieltämättä siellä oli myös hehkeitä tapauksia. Vilkuilivat enenmmänkin omia kavereitaan, kuin tällaisia porvarinahjuksia. Minua pääsi Ylioppilaslehti haukkumaan jopa fasistiksi. Syyksi riitti lehden hellimän linjauksen vastustaminen.

Tuli tässä mieleen eräs hassu tapaus. Toimin iltatilaisuuksessa oppaana erälle Neuvostoliittolaiselle opiskelijavaltuuskunnalle, jota tietenkin johti hieman vanhempi politrukki. Päälläni oli suorat housut, sininen klubitakki ja RUK:n merkki rinnassa. Illallisella oli myös laulu- ja muuta ohjelmaa. Politrukki innostui merkistäni, piti minua suomalaisena kolleegana ja seurasi tarkoin mitä tein. Aina kun taputin ohjelmalle, taputti politrukki ja sitten koko neuvostoliitton delegaatio. Oli se piinallista, mutta oikeastaan aika hauskaa!

Tiedätkö mitä olen myös elänyt tuon aikakauden kirjoituksesi toiminnasta Tuure Junnilan ja Georg C. Ehrnroothin sponsorina ja Neuvostoliiton delekaation sekä kommunistisenpuolueen keskuskomitean jäsenten tuntemisesta vaikka maa on pieni jossa kaikki tuntevat toisensa niin jos sallinet hieman epäilyttää

Tuo lauseesi pistää kysymään moniko niistä silloin jo vanhoista miehistä joita lähes kaikki olivat, ovat edelleen hengissä? kommunistipuolueen loppumisesta on jo noin neljännes vuosisata?
Pari tuntemaani silloista Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsentä ovat nykyisin aika vakiintuneita ...., no jos eivät täysporvareita, niin säädyllisiä kansalaisia kuitenkin.

Vaikka en ole täällä silloin asunut mutta yhteyteni Suomeen oli varsin tiiviit joten seurasin varsin tarkkaan tapahtumia täällä jos kertomasi pitää paikkaansa olit varsin iso tekijä jo varsin nuorena?
 
Back
Top