No hätä, hyvä baikal. Arvelinkin, että kyseessä oli väärinkäsitys. Otin opiskeluaikani stalinistit ja heidän mielipiteensä esimerkkinä siitä, että vaikka kavahdimme heidän mielipiteitään tai jopa nauroimme niille, mieleen ei tullut vaatia niiden kieltämistä. Tarkoitukseni ei ollut verrata heitä kehenkään tämän saitin kirjoittajaan. Pari tuntemaani silloista Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsentä ovat nykyisin aika vakiintuneita ...., no jos eivät täysporvareita, niin säädyllisiä kansalaisia kuitenkin. Punatypyköistä ei jäänyt minulle traumoja, vaikka kieltämättä siellä oli myös hehkeitä tapauksia. Vilkuilivat enenmmänkin omia kavereitaan, kuin tällaisia porvarinahjuksia. Minua pääsi Ylioppilaslehti haukkumaan jopa fasistiksi. Syyksi riitti lehden hellimän linjauksen vastustaminen.
Tuli tässä mieleen eräs hassu tapaus. Toimin iltatilaisuuksessa oppaana erälle Neuvostoliittolaiselle opiskelijavaltuuskunnalle, jota tietenkin johti hieman vanhempi politrukki. Päälläni oli suorat housut, sininen klubitakki ja RUK:n merkki rinnassa. Illallisella oli myös laulu- ja muuta ohjelmaa. Politrukki innostui merkistäni, piti minua suomalaisena kolleegana ja seurasi tarkoin mitä tein. Aina kun taputin ohjelmalle, taputti politrukki ja sitten koko neuvostoliitton delegaatio. Oli se piinallista, mutta oikeastaan aika hauskaa!