Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Outo tapa yleistää ja yrittää väittää, että omat tuntemukset olisivat kaikkien mielipide. Olen suomalainen ja koko ikäni olen asunut euroopassa (Suomi on osa eurooppaa). Me suomalaiset äänestimme itsemme eu:n jäseneksi, koska tunnemme olevamme osa eurooppa ja haluamme olla osa eu:ta. Kaikilla ei varmaankaan ole tunnesidettä eu:hun, mutta ainakin minusta on tärkeää seisoa yhteisessä eu-rintamassa ja puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Olen ylpeä suomalaisuudestani ja siitä, että olemme eu:n jäseniä.
Kuvassa vasemmistolainen huolehtii että kaikki ajattelevat samoin ja että kansa pysyy yhtenäisenä:
Kommunismin mustan kirjan mukaan 100 miljoonaa. Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille vihreiden, vasemmistoliiton ja demarien äänestäjille.Monikohan miljoona ihmistä on kuollut tuon yhtenäisyyden nimissä?
Kommunismin mustan kirjan mukaan 100 miljoonaa. Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille vihreiden, vasemmistoliiton ja demarien äänestäjille.
Joo totta kai.Tuossa on vain ne suoranaiset uhrit. Yleinen kommunismin aiheuttama kurjuus yms. syistä kuolleet jos lasketaan mukaan, niin luku kasvaisi valtavasti joka vuosi.
Kommunismin mustan kirjan mukaan 100 miljoonaa. Suosittelen kyseistä kirjaa kaikille vihreiden, vasemmistoliiton ja demarien äänestäjille.
torstai 13. maaliskuuta 2014
Eurooppalaiset arvot
Eurooppalaiset arvot
EU:n perussopimuksen toisessa artiklassa määritellään unionin arvot. Ne ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvoisuuden, laillisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioitus, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Yhteisölle on luonteenomaista pluralismi, diskriminaation välttäminen, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja miesten ja naisten tasa-arvo.
EU:n arvoja on myös tulkittu eri tavoin mm. tietyn professori Michael Emersonin toimesta. Hän on löytänyt 12 käskyä, joihin kuuluvat demokratia ja ihmisoikeudet, ”neljä vapautta” eli yhteismarkkinat, vapaa liikkkuvuus, asuminen ja työskentely EU-kansalaisille, sosiaalinen kumppanuus, monikansallisuus ja nationalismista luopuminen, sekulaarinen multikulturalismi, antitotalitarismi ja antimilitarismi, kuitenkin ilman pasifismia, ulko- ja sisäpolitiikan monivektorisuus, kolmitasoinen hallinto: ylikansallinen, kansallinen ja alueellinen, eurooppalaisten demokratioiden avoimuus kaikille sekä EU:n rajojen kehittyminen, jatkuva muuttuminen.
Jo ensi silmäykseltä on tietenkin selvää, että tämä arvoluettelo käytännössä tarkoittaa irtisanoutumista eurooppalaisesta perinnöstä sellaisena kuin se on käytännössä ollut. Sitä tarkoittaa jo vapaa liikkuvuus ja nationalismin kieltäminen. Nationalismihan on ollut Ranskan vallankumouksesta lähtien Euroopan kenties merkittävin uudistusliike, joka tietenkin ilmeni myös erottautumisena muista kansallisuuksista ja josta seurasi sivilisaatiomme merkittävä dynaamisuus ja monimuotoisuus, johon valitettavasti myös liittyi lukuisia sotia. Jälkimmäiset eivät toki sinänsä olleet mikään uutuus ja 1800- 1900-lukujen nationalistiset sodat tuskin olivat suhteellisesti ottaen sen pahempia kuin esimerkiksi 1500-1600-lukujen uskonsodat. En toki kumpiakaan vähättele.
Toinen radikaali irtisanoutuminen Euroopan perinteisistä arvoista koskee uskontoa. ”Sekulaarinen multikulturalismi” on tietenkin kaiken sen vastakohta, mitä Euroopan tuhatvuotinen traditio on uskonnollisesti edustanut aina 1700-luvulle saakka. Multikulturalismin toinen ulottuvuus, avoimuus siirtolaisuudelle eli käytännössä Euroopan siirtomaaroolin hyväksyminen ja nimenomainen korostaminen on tietenkin vastakohta sille aiemmalle roolille siirtomaaisäntinä, joka oli tärkeä osa monien maiden taloutta ja kulttuuria 1500-luvulta 1900-luvulle saakka.
On ilmeistä, että EU:n arvot eli siis jo kanonisoidut nykyiset eurooppalaiset arvot, jotka edustavat katkosta eurooppalaisessa traditiossa ja joita on pikemmin pidettävä ihanteena kuin olemassa olevan asiaintilan kuvauksena, ovat syntyneet tietyn historiallisen kehityksen tuloksena. Tietyssä määrin ne heijastavat muuttunutta todellisuutta eivätkä pelkkää toiveajattelua.
Siten esimerkiksi se seikka, jota kuvataan sanaparilla ”sukupuolten tasa-arvo”, perustuu pitkälti muuttuvan työelämän vaatimuksiin. Miesten tietty erikoisasema työelämän avainaloilla on nyt suuressa määrin menetetty eikä ole välttämättömyydestä johtuvia syitä pitää sitä yllä.
Monet pykälät arvojulistuksessa ovat tietenkin mitä suurimmassa määrin tulkinnanvaraisia. Lain kunnioitus, laillisuusperiaate pätee ilmeisestikin kaikissa vakaissa ja toimivissa valtioissa, mutta tarkoittaako se myös sitä, ettei laillisesti vallittua hallitusta saa kumota vallankaappauksella? Vai voidaanko kumouksen kautta valtansa hankkinut hallitus tunnustaa, mikäli se vaikkapa kannattaa samoja poliittisia pyrkimyksiä kuin EU:n maiden enemmistö tietyllä hetkellä? Kysymys on ratkaisevan tärkeä esimerkiksi suhtautumisessa Ukrainaan.
Entä mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus? Tästä pykälästä kai voidaan todeta, että sen vastakohdan kannattaminen ainakin olisi kovin sopimatonta, vaikka tuskin on mahdollista ilman muuta määritellä mitä itse asia käytännössä tarkoittaa.
Suvaitsevaisuus kuuluu hyvään käytökseen ja herrasmies sietää aina tietyn määrän epäoikeudenmukaisuutta itseään kohtaan, mikäli arvioi sen tuottavan merkittävää etua ja onnea toiselle arvostettavalle henkilölle. Sen sijaan alastonta hävyttömyyttä ja röyhkeää piittaamattomuutta toisten eduista ja tunteista ei voi kovin pitkälle suvaita.
Raja menee jossakin ja sen tarkka piirtäminen on jo ajatuksena hullunkurinen. Osviittana voi olla vain Paasikiven usein korostama Augenmass, jonka voisi suomentaa vaikkapa suhteellisuudentajuksi. Suvaitsevaisuuden tulisi mitä ilmeisimmin ulottua kaikkeen vakavaan ajatteluun ja sen julkiseen esittämiseen, mutta ei sen sijaan sellaisiin vaatimuksiin, jotka velvoittaisivat toisinajattelevat kumartamaan jonkin kuppikunnan arvoja ja symboleita.
Vähemmistöjen oikeuksia ei sivistysmaissa yleensä poljeta, toki niiden täytyy pysyä sellaisissa rajoissa, etteivät ne loukkaa enemmistön oikeuksia, muu olisi absurdia. Avain toimivaan yhteisöön löytyy tässäkin sietämisestä ja sovittelusta. Aitoa pluralismia ei edistetä boikoteilla ja sanktioilla, jotka loukkaavat enemmistöjen näkemyksiä. Naiivi rehentely ”suvaitsevaisuudella” ja kilpailu suurimman suvaitsijan tittelistä ei ole järkevää eikä kohtuullista politiikkaa. Reaalipolitiikan aseena arvot ovat tympeä keino. ”Periaatepolitiikan” ehdottomana auktoriteettina ne ovat suora tie henkiseen ja aineelliseen konkurssiin.
Lyhyesti voisi sanoa, että eurooppalaiset arvot ovat kokoelma miellyttävästi kaikuvia sanoja, joiden toteuttaminen on kiitettävä pyrkimys ja sopii kenelle tahansa. Mikäli niitä pidetään absoluuttisina arvoina, joiden rikkominen on aina ehdottomasti rangaistavaa, joudutaan tilanteeseen, jossa EU voi halutessaan erottaa kaikki jäsenensä ja jäljelle jää vain autio oikeuspalatsi, jossa kaikuvat komeat mutta tyhjät sanat maanosamme illan pimetessä.
Kaikki me tässä maailmassa kunnioitamme hyvä arvoja ja toivomme niiden toteutumista. Ennen vanhaan tällaisissa yhteyksissä tunnettiin myös käsite arvokkuus. Sen menettämistä pidettiin melko ikävänä asiana. Se voi tapahtua monella tavalla myös politiikassa: mikäli ihminen kesken poliittisen puheen ryhtyi tolkuttomasti karjumaan, kuten muuan saksalainen viiksiniekka tai mikäli vaikkapa käytti puheessaan katuslangia, oli hän luopunut arvokkuudestaan ja asettanut kyseenalaiseksi kykynsä ajatella ja toimia tasapainoisesti ja oikeudenmukaisuutta tavoitellen.
Arvokkuus ja hillitty käytös myös politiikassa voisivat olla hyvänä ojennusnuorana myös nykyisessä politiikassa. Suuret tunteenpurkaukset ja arvoihin liittyvien latteuksien hehkuttaminen saattavat olla myyvä metodi politiikassa, mutta helposti ne peittävät näkyvistä sen, mistä todella on kysymys. Mikäli joku ei allekirjoita EU:n arvojulistusta, niin ei se vielä merkitse sitä, että hän on antikristuksen asialla. Julistukset ovat julistuksia eivätkä ne maksa mitään. Maailmassa tapahtuu paljon oikeasti kiinnostavaa, pahaenteistä ja vaarallista aivan konkreettisella tasolla. Sillä tasolla niihin myös kannattaa kiinnittää huomiota.
Neuvostoliitto julkaisi aikoinaan maailman vetävimmät julistukset ja sai kuin saikin miljoonat kannattamaan omaa politiikkaansa. Monia hyviä arvoja se kannattikin, mutta entäs sitten? Eivät ne sielläkään toteutuneet.
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2014/03/eurooppalaiset-arvot.html
Joo, pitkän linjan Vihreä Pentti Linkola on toki vaatinut tuollaista.Ekös Vihreiden kantaisä Pentti Linkola olekin toivonut väestön vähentämistä joten kommunistien tappamis into ajaa juurikin tuota asiaa.
Ekös Vihreiden kantaisä Pentti Linkola olekin toivonut väestön vähentämistä joten kommunistien tappamis into ajaa juurikin tuota asiaa.
Juu jossain tv-haastattelussa Linkola sanoi että uusi maailmansota olisi siinä mielesä toivottavaa että maapallon asukasluku vähenisi muutamalla (kymmenellä?) miljoonalla ja se olisi hänen mielestä hyvä asia.
Tunteeko historia yhtäkään valtioiden liittoa joka ei ole päättynyt hajoamiseen tai toisiajattelijoiden vangitsemisiin ja lopulta teurastukseen, aluksi on ollut kauniit puheet ja ajatukset kunnes joko liiton hajoaminen tai johtajien vallanmenetyksen pelko ajaa hirmutekoihin.
Euroopan Unioni.
Euroopan Unioni.
Pentti Linkolan puheitaMutta nää vihrevasurit haluavat pelastaa ja tuoda suomeen jokaisen muun ihmisen maailmassa paitsi suomalaiset ...
Olen vanhan liiton laillisuutta korostava pitkän linjan virkamies. Kritisoin pakolaisiin, mediaan, virkamiehiin ja esimerkiksi EU:hun liittyvää repivää ja usein ala-arvoista rääpimistä, mutta tarpeen tullen myös itse heidän toimiaan. Asian voi hoitaa myös toisin ja kritiikin myötä etsiä ratkaisuvaihtoehtoja. Pelkkä yhteiskunnan rakenteiden nakertaminen hyödytää ainoastaan ääriaineksi ja maamme vihollisia. Nyt voi tietysti kysyä, miksi vaivaudun kommentoimaan kaiken maailman väitteitä jos kerran olen eri mieltä niistä? No, näillä sivuilla esiintyy usein myös asiallisia ja tietorikkaita kirjoituksia, joita arvostan, vaikka olisinkin eri mieltä. Olen myös muuttanut (tai ainakin reivannut) käsityksiäni monesta asiasta, maahanmuutto on yksi niistä, mutta tätäkään ongelmaa ei ratkaista hyppimällä joka suunnasta omien päättäjiemme tai vaikka YLE:n niskaan.
Tiina Wiikiä en tunne, mutta kuvan perusteella vetävän näköinen neitokainen, joka kirjoittaa sujuvasti vaikka nyt sitten monikulturismistä. Lopetin kuitenkin erään hänen tekstinsä lukemisen kohtaan, jossa hän paheksui jyrkästi mahdollisuutta joutua uimahallissa uimaan maahanmuuttajien ruumiinesteissä. Vaikka "Tiina Wiik näyttäisikin olevan ateisti, rationalisti, liberaali ja järkiperäisen maahanmuuttopolitiikan kannattaja", en kutsuisi kaikkea kirjoittelua kovinkaan älykkääksi saati seksikkääksi, vaikka niistä löytyy toki myös hyviä pointteja (Tämä oli vastaus Tetralle).
PS. Ei nyt kuitenkaan taas kerran vajota henkilökohtaisuuksiin!
Euroopan Unioni on vasta siinä vaiheessa vasta jossa hajoaminen alkaa ja Komissaarit ovat vaarassa menettää valtansa joten kysymys kuuluukin aloitetaanko kehitys kohti vankileirien saaristoa nyt aseiden pois keräämisellä?