Puukot, veitset ja muut teräaseet

No itse olen tosiaan luopunut puukon kantamisesta reissuilla. "Aina" on mukana keskikokoinen Leatherman, mallinimi ei satu nyt mieleen. Sillä on aika monet tulet tehty, ja kaikkeen muuhunkin se on sopinut riittävästi. Jos on pakkaus mukana niin siinä on aina miljoonapussi ja iso monitoimipihti, joko lukkopihdillinen (olikohan Crunch) tai isoilla pihdeillä varustettu, molemmissa mahdollisuus käyttää biittejä ja sarja mukana.

Olen kokeillut pitää mukana erilaisia puukkoja ja puukon tapaisia, mutta eipä tule käytetyksi. Kevyt Fiskarsin kirves on rinkan kyljessä puolestaan ihan ehdoton.

Ainoa poikkeus tuohon yllä kuvattuun on se, jos kuljen mahdollisimman kevyesti, mutta pitää olla silti minimivarustus mukana. T-paita + shortsi -jutuissa on titaaninen taittoveitsi, litteät myrskytikut, kellonrannekekompassi, origami-kuksa -setillä pärjäilty.
 
pstsika kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että monitoimityökalu korvaa puukon?!?

No kyse on varmasti makuasiasta ja niistähän ei kannata kiistellä. Kyse lienee myös siitä millaista käyttöä monitoimityökalulta tai puukolta odottaa. Tottumus on myös iso asia.

Pointtini oli kuitenkin, että laadukkaalla monitoimityökalulla on mahdollista korvata puukko. Niin halpoihin monitoimityökaluihin ei sitten kannata uhrata aikaansa, eikä rahojaan. Jos paino ei ole ongelma voi toki kantaa molempia.
 
Taisteluveitset

Uskooko moni, että tulee tilanteita, jossa ammukset ovat niin loppu, että pitää ruveta pistimellä näkertämään?
 
kimmo.j kirjoitti:
pstsika kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että monitoimityökalu korvaa puukon?!?

No kyse on varmasti makuasiasta ja niistähän ei kannata kiistellä. Kyse lienee myös siitä millaista käyttöä monitoimityökalulta tai puukolta odottaa. Tottumus on myös iso asia.

Pointtini oli kuitenkin, että laadukkaalla monitoimityökalulla on mahdollista korvata puukko. Niin halpoihin monitoimityökaluihin ei sitten kannata uhrata aikaansa, eikä rahojaan. Jos paino ei ole ongelma voi toki kantaa molempia.

Jep. Jos voi ottaa vain yhden työkalun (painon ja tilan takia), otan Leatherin tms. Ainoa hankaluus noissa on se, että terällä ei voi vääntää. Pihdit on se tärkein lisäominaisuus, lisäksi työkalu menee paljon pienempään tilaan. Jos pitää raivata tai klapua pilkkoa, haen repusta/autosta kirveen.

Lähitaisteluun monitoimikalu on yhtä huono kuin perinteinen puukkokin. Sormet aukee.
 
jokiranta kirjoitti:
Uskooko moni, että tulee tilanteita, jossa ammukset ovat niin loppu, että pitää ruveta pistimellä näkertämään?

En usko joutuvani käyttämään puukkoa tai pistintä sen takia, että patruunat olisivat loppuneet.
Kuitenkaan en jv-miehenä pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena sitä, että tilanne jonkun vihollisen kanssa jossain tilanteessa menisi sylipainiksi ilman mahdollisuutta käyttää rynnäkkökivääriä. Tai sellaista tilannetta, jossa ei voida ampuma-asetta syystä tai toisesta käyttää. Esimerkiksi siitä lähtevän kovan äänen takia. Tietysti puukolla tapettava ihminenkin pitää ääntä, mutta ei samalla tavalla kuin tuliase.

Pistimistä en kovin paljoa itse innostunu, mutta jos se olisi turhaa painoa niin eikai nuo ”kantokameleina” toimivat amerikkalaiset ja brittiläiset vihreät veljet niitä kantaisi. Ja onhan Ali Baba maassa pistimiä käytettykin menestyksellä aseisiin kiinnitettynä. Kuten myös tavanomaisempia veitsiä.
Kyllä se (teräase) varmasti puoltaa paikkaansa suomalaissotilaankin varustuksessa joissakin tapauksissa myös lähitaisteluaseena.
 
Pistimeen liittyy kovin runsaasti kulttuurista puolta. Syy mukana kelkkomiseen voi hyvinkin olla että buurisodista asti meidän rykmentissä...

RK62 (vast) on ihan hyvä lähitaisteluase myös ilman patruunoita ja pistintä.

Kiinnitetyn pistimen kanssa touhuaminen tuottaa omia tappioita, todennäköisesti tottumattomalla joukolla enemmän kuin viholliselle.

Kiinnittämätön pistin on huono yleisteräase.

----

Puukko ja pistooli minulle, kiitos. Omasta kaapista.
 
Pistintaisteluun pitäisi olla koulutustakin. En koskaan puukotellut missään oppilaitoksessa ketään harjoitukseksi eikä puolustusvoimissa opetettu. Uskoisin, että konepistoolien ja rynnäkkökiväärien yleistymisen jälkeen ei pistintaisteluun ole erityisesti keskitytty yleisesti missään. Puukottaminenkin pitäisi opettaa.

Vielä 1980-luvulla oli puolustusvoimissa aliupseerikoulujen lukemistona lähitaisteluopas, mutta se on ilmeisesti poistettu 1990-luvulla, kun taistelutaidot ja ampuma-aseet todettiin armeijaan liian vaarallisiksi ja vartiomiehetkin riisuttiin rynnäkkökivääreistä.
 
jokiranta kirjoitti:
Pistintaisteluun pitäisi olla koulutustakin. En koskaan puukotellut missään oppilaitoksessa ketään harjoitukseksi eikä puolustusvoimissa opetettu. Uskoisin, että konepistoolien ja rynnäkkökiväärien yleistymisen jälkeen ei pistintaisteluun ole erityisesti keskitytty yleisesti missään. Puukottaminenkin pitäisi opettaa.

Vielä 1980-luvulla oli puolustusvoimissa aliupseerikoulujen lukemistona lähitaisteluopas, mutta se on ilmeisesti poistettu 1990-luvulla, kun taistelutaidot ja ampuma-aseet todettiin armeijaan liian vaarallisiksi ja vartiomiehetkin riisuttiin rynnäkkökivääreistä.

Oikeesti, en tiennyt :(. Itse kun olin pataljoonan apupäivystäjä useamman kerran -82-83 ja jouduin kiertämään Parolannummen vartiopaikat; oisko ollut kerran yössä, niin huhuilin jo kaukaa vartiomiestä kuuluvalla äänellä ihan oman turvallisuuteni takia; niillä kun oli kovat piipussa ja lentokentän laitamillahan ei liikkunut muita kuin vihollisen desantteja... Tai sitten satunnainen apupässi ...
 
On se lähitaisteluopas vieläkin olemassa, taitaa olla jakelu vaan muuttunut. Ei anneta varusmiesten keskenään toheltaa.

Pässinä itse ollessa kuunneltiin huuli pyöreänä juttua, jota vanhempi skappari kertoili. Oli ollut kuulema jotain hässäkkää vartiossa, ja jätkät olivat jo olleet vähällä ampua. Paljastuihe känniääliön tohellukseksi sabotöörien hyökkäys. Tarinassa oli varmaan ripaus tornijuttua, mutta vakuuttava kertomus kuitenkin. Samalla meille kerrottiin, että pamppu saa olla, mutta sillä eiu saa lyödä. Pitää sitoa.

Sitten on se legendaarinen tarina vartiomiehelle annetuista ohjeista: "Ensin ammutte kohteen, sitten puuhun. Kuulusteluissa kerrotte ampuneenne varoituslaukauksen puuhun, sitten kohteen."

Mutta joo, teräaseen käyttöä ei harjoiteltu. Spollet muistaakseni kertoivat sitä tehneensä, samalla kun pari harjoitteli tesräaseen torjuntaa.
 
Meillä oli kerran koulutusta pistimen käytöstä. Hiekkasäkkiä reitettiin.
Rynkyt olivat komento- ja huoltojoukkueen, ei tarvinnut edes itse putsata niitä.
 
Tälläkin foorumilla on varmasti paljon väkeä, joiden varusmiesaikaan kuului kovien patruunoiden laskeskelu vartiota vaihdettaessa. Yöllä varusmiesvartiopäällikkö herää puomimiehen hengästyneeseen kuiskutteluun puhelimessa...

Ihme ettei enempää kännikaloja (erityisesti "varusmiehiä vireyttävän loistoidean" saaneita baarista palailevia ylivääpeleitä) ole ammuttu historian varrella.
 
Patruunoiden laskemiseen kuului olennaisesti myös niiden tarkastus, ettei ollut lippaassa jonkun neropattin superkeksintöä, josta oli luoti poistettu ja ruuti vaihdettu tj-kuittilappuun ja painettu luoti takaisin.
 
koponen kirjoitti:
Tälläkin foorumilla on varmasti paljon väkeä, joiden varusmiesaikaan kuului kovien patruunoiden laskeskelu vartiota vaihdettaessa. Yöllä varusmiesvartiopäällikkö herää puomimiehen hengästyneeseen kuiskutteluun puhelimessa...

Ihme ettei enempää kännikaloja (erityisesti "varusmiehiä vireyttävän loistoidean" saaneita baarista palailevia ylivääpeleitä) ole ammuttu historian varrella.

Äkkitilanteessa homma saattaa tulla yllättävänkin napakasti selkäytimestä. Itse olin nanosekunnin päässä siitä, että olisin ampunut ampumaleirin puomille rynninyttä varusmiesautokuskia reiteen ( tai jonnekin siihen suuntaan ). Aseistettujen vartiomiesten kanssa ei tosiaan kannata pelleillä, ei ainakaan lähituntumalla.

Kaveri kyllä pysähtyi kuin seinään ja meni jännän näköiseksi, kun pudotin polvelle, napautin vaihtimen alas ja vedin kuulan piippuun. En hetkeäkään epäile ettenkö olisi seuraavaksi ampunut ja vasta sen jälkeen oivaltanut missä mennään. Toista varusmiestä ampumala olisi varmaan saanut jonkinmoisen härdellin aikaiseksi. Edelleen kyllä ihmettelen miksi löin toisen polven maahan :a-grin:
 
Touhottaja kirjoitti:
On se lähitaisteluopas vieläkin olemassa, taitaa olla jakelu vaan muuttunut. Ei anneta varusmiesten keskenään toheltaa.

Vuoden 2004 versio oli Moodlen edeltäjässä ladattavissa PDF-muotoisena. Moodlessa ei moista materiaalia ole, ovat ilmeisesti niiden kurssien takana, joihin ei ole oikeutta kirjautua.

Hieman ihmettelen, miksi esim. linnoittamiskurssi ei ole kaikille avoin? Siellä oli kuitenkin tosi kattavasti hyvää lukemistoa tarjolla.
 
Hande kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Tälläkin foorumilla on varmasti paljon väkeä, joiden varusmiesaikaan kuului kovien patruunoiden laskeskelu vartiota vaihdettaessa. Yöllä varusmiesvartiopäällikkö herää puomimiehen hengästyneeseen kuiskutteluun puhelimessa...

Ihme ettei enempää kännikaloja (erityisesti "varusmiehiä vireyttävän loistoidean" saaneita baarista palailevia ylivääpeleitä) ole ammuttu historian varrella.

Äkkitilanteessa homma saattaa tulla yllättävänkin napakasti selkäytimestä. Itse olin nanosekunnin päässä siitä, että olisin ampunut ampumaleirin puomille rynninyttä varusmiesautokuskia reiteen ( tai jonnekin siihen suuntaan ). Aseistettujen vartiomiesten kanssa ei tosiaan kannata pelleillä, ei ainakaan lähituntumalla.

Kaveri kyllä pysähtyi kuin seinään ja meni jännän näköiseksi, kun pudotin polvelle, napautin vaihtimen alas ja vedin kuulan piippuun. En hetkeäkään epäile ettenkö olisi seuraavaksi ampunut ja vasta sen jälkeen oivaltanut missä mennään. Toista varusmiestä ampumala olisi varmaan saanut jonkinmoisen härdellin aikaiseksi. Edelleen kyllä ihmettelen miksi löin toisen polven maahan :a-grin:

Tulee kyllä. Eräässä harjoituksessa etsittiin maastosta vastapuolen tiedustelijoita. Kun maalimies pomppasi esiin muutaman metrin päästä, niin ammuin päin näköä monta laukausta, samalla kun takaraivossa takoi että alle 50m päässä olevaa ei saa ampua kohti paukkupatruunoilla. Käsille asti ei komento mennyt. Kaveri ei kyllä jäänyt yhtään huonommaksi. :a-grin: Vielä ennen partioon lähtöä olin tuota mielessä kerrannut, kun joku oli edellisellä keikalla meinannut ampua väärin kiinnitetyn sysärin vastapuolen naamalle lähietäisyydeltä.
 
Ruuditon patruuna

Roope Ristintekijä kirjoitti:
Patruunoiden laskemiseen kuului olennaisesti myös niiden tarkastus, ettei ollut lippaassa jonkun neropattin superkeksintöä, josta oli luoti poistettu ja ruuti vaihdettu tj-kuittilappuun ja painettu luoti takaisin.

Onpas *mainio* keksintö. Asehan pysähtyy juuri ensimmäiseen ruudittomaan patruunaan, kun ei tule räjähdyskaasua, joka virittää piippuun seuraavan patruunan.
 
Linnoittamiskurssi

Hande kirjoitti:
Hieman ihmettelen, miksi esim. linnoittamiskurssi ei ole kaikille avoin? Siellä oli kuitenkin tosi kattavasti hyvää lukemistoa tarjolla.

Linnoittamiskurssissa voi olla jotain rakenteita, joita on mukava katsella. Ainakin Milnet:ssä oli.

Ilmeisesti uutuudet on siirretty TTL IV:een "viranomaiskäyttö", joten niitä ei voi jakaa kaikille.
 
Parhaassa tapauksessa nalli ja ruudin hajut jaksavat työntää luodin pois seuraavan patruunan tieltä niin pitkälle että sulku menee kiinni.

"Seis, puolustusvoimat."
"Hei SEIS!"
"Perkele SEIS NYT!!! AMMUN!"
Raks - ränks ränks - pauks. Nyk nyk.
"Mitvit..." ränks ränks - PAM!!!

Ja näin makaa vartiomies selällään silmät täynnä metallia ja muuta sontaa. Pahantekijä poistuu paikalta hämmentyneenä mutta onnellisena.
 
RE: Linnoittamiskurssi

jokiranta kirjoitti:
Ilmeisesti uutuudet on siirretty TTL IV:een "viranomaiskäyttö", joten niitä ei voi jakaa kaikille.

Jep, eli toimintaa "kehitetään" tälläkin sektorilla. Ihan loogista kyllä, jos ei kerran ole kertausharjoituksia, niin sitten ei ressun tarvitse muutenkaan opiskella? Eikös ohjesääntökirjallisuuden ostaminenkin jo käytännössä estetty?

Onneksi tuli aikanaan imuroitua Milnetistä kaikki mahdollinen talteen.
 
Back
Top