Kiitän! Minua on harvemmin verrattu maailman mahtavaimpaan presidenttiin.
Omat havaintoni ovat sen suuntaisia, että parhaiten varustettuja joukkoja ovat hyvin kapea siivu pyramidista. (Lohdullista toki on, että niitä on edes vähän. Helpompi laajentaa myöhemmin, kun rahahanat aukeavat rajapuomin musertuessa T-72:n alle, kun on pysytty mukana kehityksessä. Pelkään vain, että se voi osoittautua siinä vaiheessa myöhäiseksi.)
Heikosti varustetut joukot taas ovat historiallisesti pärjänneet huonosti. Volkssturm, Irakin armeija 1991 ja 2003, Taliban...
Silloin kun heikosti varustetut joukot ovat pärjänneet, vastustaja on yleensä tehnyt sarjan virheitä. Tällaisina voi pitää esimerkiksi talvisodan ihmettä ja Groznyn valtausta ensimmäisessä Tsetsenian sodassa.
En yhtään epäile, etteikö käytössä ole kuranttiakin kamaa. Vaan paljonko sitä on hankittu? Etenkin niiltä osin, kun materiaali on erikoistunutta (=kallista) eikä sitä löydy Gigantin varastosta.
Käsittääkseni kirjallisuudessa on todettu, että jääkäriprikaatien viestivarustus jäi jokseenkin vajavaiseksi. Jotenkin epäilen, että tälläkin vuosikymmenellä on voinut käydä niin, kun leikkuri iski hankintoihin. Ainakin julkisuuteen tulleet viestikaluston hankinnat ovat olleet vähäarvoisia (ennemmin miljoonia tai pari kymppimiljoonaa kuin satojen miljoonien suurhankintoja), ja foorumilla on pitkään jauhettu viestikaluston kalleudesta. Eli miten se nyt on?
Tehtävänmukainen saattaa olla venyvä käsite, kun taistelutappioita alkaa syntyä. Siinä vaiheessa traktoripataljoonan tehtävä voi hyvin vaihtua sivustan suojaamisesta vihollisen panssarikärjen pysäyttämiseen. (Eihän se pysähdy, mutta jos vähän saadaan kulutettua, niin sekin on kotiinpäin ja isänmaa kiittää... verellä maksettava hinta tosin on karmea.)
Ensilähtöön tavaraa varmaan on kohtuullisesti. Vaan mistä seuraava ja sitä seuraava NLAW pst-miehelle, jahka ensimmäinen on laukaistu? (Huomaa, että uskon pst-miehen eliniän olevan pidempi kuin 3 sekuntia laukauksesta!)
APILAS:n osalta lukumäärät ovat ilmeisen hämärät. Kauppoja ei ole tehty aikoihin (ei ainakaan tiedotettu, vaikka
KES:n osalta tietoa onkin annettu julki) ja ilmeisesti pst-koulutettavat ampuvat niitä kuitenkin melko surutta harjoituksissa. En äkkiseltään usko, että niitä olisi kovin laajaan jakoon nykyvarastoista.
Minulle on myös herännyt ulkomaisista sotakokemuksista kysymys, sokaiseeko optimismi arvostelukyvyn. Olen käsityksessä, että kapinalliset ovat ampuneet Syyriassa ennemmin tuhansia kuin satoja panssarintorjuntaohjuksia. Ja vaikka Assadin panssariarmeija on nimellisesti valtava, niin käyttökelpoinen osa siitä lienee ollut alkujaankin pienehkö. Osa ohjuksista on ehkä "väärinkäytetty" henkilömaaleihin, mutta on turha luulla, etteikö sitä tapahtuisi täälläkin. Joku foorumin kapiukko kirjoitti aikanaan, että jos törmätään vihollisen pesäkkeeseen, niin sitä ammutaan vaikka NLAW:lla, jos soveltuvampaakaan asetta ei ole holleilla.
Ainakin toiminnan johtamiseen sitä luulisi riittävän. Nykymuotoisia alueellisia joukkoja lanseerattaessahan tavoitteeksi asetettiin muistaakseni partiokohtainen valonvahvistin.
Kyllä. Ampumatarvikkeet saattavat olla toinen asia.
En kirjoittanut "ainoastaan". Kärjistin, sen kyllä myönnän, mutta keskimääräisen suomalaisen joukon varustus on aika köyhä verrattuna keskimääräiseen amerikkalaiseen joukkoon.
Oikeastaan voisin jatkaa vielä siitä, kuinka nolot suojausjoukot ilmavoimilla on versus USAF Security Forces ja RAF Regiment...
Mutta ei taida kannattaa kaltaisesi optimistin kanssa.