PV:n videot

Dragsvikissa ainakin oli ns tappajamäki kotimatkalla Syndalenista takaisin kasarmille. Pitkä ylämäki joka imi viimeisetkin voimanrippeet jaloista, vähän ennenkuin saavuttiin kasarmille.
Alkaa suunnileen tästä kohtaa:
 
Ahaa, tästä siis tulee se teltan pystytys, mitä alokkaille ainakin vielä minun aikaan näytettiin. Sen verran käsikirjoittajat olivat keksineet uutta, että nopeaa kamiinan sytytystä markkeerattiin Savon Prikaatissa Hyvään Tuleen kastetulla sillalla. Siitä savuefekti.
Ja sitten oli päähän haavoittunut ja kääreillä sidottu taistelija mukana, joka lähti aina hortoilemaan väärään suuntaa. Tämä savolaisen käsikirjoittajan oivallus sai kahdesti ison hörähdyksen ilmoille. Itse seurasin alokkaana, ja myöhemmin kokelaana marssitin uudet alokkaat paikalle.
Mites @Erkki, kuulostaako tutulta?
Teltanpystytysnäytökset tulivat hyvinkin tutuiksi, ne sisältyivät myös erilaisissa yleisötapahtumissa pidettyihin puolustusvoimien näytöksiin. Se oli kai jonkinlainen huumorinumero, teltta nousi muutamassa sekunnissa ja se pysyi pystyssä sisältäkäsin pitelemällä, ja aseöljyinen silla sai savun hetkessä nousemaan torvesta.
Hassun näköistä kuitenkin M62-varustus, mutta Suomi-koopee völjyssä.
Kypärät näyttäisivät olevan vielä vanhaa saksalaismallia, vaikka maastohuppu verhoaakin sen.
00:00 HämJP:n jääkärit juoksevat ulos nykyisen Militarian rakennuksen vieressä olevan tiilikasarmin ovesta.
Kivääreissä näyttää olevan paukkupatruunanmurskaimet. Se oli melko iso ja kömpelö peltihökötys.
 
HS 1.6.1978. Ilmeisesti "erityistehtävät pääesikunnassa" ovat olleet norsujen hautausmaa jo iät ajat.

Katso liite: 53647

Sattumalta samalla sivulla uutinen joka voisi olla tältä päivältä - demokraattipresidentti USA:sta...

Katso liite: 53648

Kuulemma Pääesikunnan erikoistehtäviin joutui 70-luvulla myös RVL:n päällikkö kenraaliluutnantti Otto Ylirisku. Oli tiettävästi juovuspäissään jossain tilaisuudessa esitellyt kunniamerkkejään NL:n suurlähettiläälle tyyliin:"Nämä on saatu ryssien tappamisesta."
 
Kuulemma Pääesikunnan erikoistehtäviin joutui 70-luvulla myös RVL:n päällikkö kenraaliluutnantti Otto Ylirisku. Oli tiettävästi juovuspäissään jossain tilaisuudessa esitellyt kunniamerkkejään NL:n suurlähettiläälle tyyliin:"Nämä on saatu ryssien tappamisesta."
Voiton päivän juhlassa Nl:n suurlähetystössä Ylirisku oli tuon juttunsa kertonut. Hän oli ilmeisesti muutenkin puheissaan melko suorasukainen. Kenraalimajuri Tanskanen muistelee, kuinka toisin kuin muut veteraanit jotka puhuivat sodan kauheudesta, Ylirisku totesi sotavuosien olleen parasta ja mieleenpainuvinta aikaa hänen urallaan.
 
Voiton päivän juhlassa Nl:n suurlähetystössä Ylirisku oli tuon juttunsa kertonut. Hän oli ilmeisesti muutenkin puheissaan melko suorasukainen. Kenraalimajuri Tanskanen muistelee, kuinka toisin kuin muut veteraanit jotka puhuivat sodan kauheudesta, Ylirisku totesi sotavuosien olleen parasta ja mieleenpainuvinta aikaa hänen urallaan.

Yliriskulla oli ns. henkilökohtainen ongelma alkoholin kanssa.
 
9:35 Tätä ei kommenteissa tunnettu; kyseessä on ns. puoliryhmävene. Tehty kokoontaittuvista vanerisista siivuista, jotka jäykistyivät paikoilleen kun tuhdot asetettiin kohdalleen. Liitoskohdissa oli kumitiivisteet, jotka alkoi vuotaa kun kumi vanhuuttaan kovettui. Joskus tälläisellakin vimpaimella tuli seilattua; en kyllä enää muista missä. Taisi poistua aika pian 80-luvulle tultaessa, kun venemääräysten mukaisia kelluttavia osia ei ollut kun ilmat sotilaiden keuhkoissa.
Olen vielä v-84 suorittanut vesistön ylityksen moisella värkillä. Onneksi oli kyseessä suhteellisen pieni salmi. Kyseessä oli sotaharjoitus Valkealan eteläpuolella. Hieman hirvitti, mutta yli mentiin, että heilahti ja hyökkäys jatkui...
 
Sulkeisista hauskimmat oli suksisulkeiset. Kun komppania poistui taakse suksilla niin kaikilla oli naurussa pitelemistä.
On kyllä harmi kun ei itse saanut kokea.

Taaksepoistumisesta muuten jäänyt mieleen se kun komppaniassa oli oikeasti tehty asioita vituilleen ja kapteeni käski kaikki pihalle muotoon ja vempat tietty siinä sivussa omassa muodossaan.

Kapteeni piti kovan haukkumispuheen ja taaksepoistutti porukan semmoisella huudolla, että vempatkin juoksi takamäkeen, jopa kyynersauva porukkakin vaikka tietty ei ois tarvinnu.
 
Minä sitten pidän näistä 80-luvun koulutuselokuvista. Tämä on vuodelta 1987, kuvattu Taipalsaarella ja Utissa.

Miinat taistelussa​

Toiminta sulutteiden vaikutuspiirissä

https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1366312

01:00 eteenpäin, Bankut liikkeellä, yksi ajaa miinaan, henkilötappiota tulee. Jämäkkä alikersantti.

04:40 oma miinoite rakenteilla. Oikeinko noin järeillä aidoilla, tässä tapauksessa piikkulangalla ja nauhalla, oman miinoitteen raja merkitään rakennusvaiheessa? Onhan se tietysti selkeää, mutta onko aikaa oikeassa tilanteessa.

05:30 selostetaan tukikohdan taisteluun liittyviä sulutteita. Ja aika on ennen Ottawan sopimusta.

06:48 jääkärit siirtyvät tähystyspaikalle, oman miinoitteen läpi merkittyä reittiä myöten. Askel on reipas, kokeneita sotureita selvästi. Filmi sai ainakin itseäni miettimään, että jos olisi joskus pitänyt liikkua maastossa, jossa olisi omia sakaramiinoja, niin johan olisi ollut vainoharhainen olo!

07:17 Savon Prikaatissa koulutettu seuraa mielihyvällä pioneerien oikeaoppista työskentelyä, etenkin aseen paikka kiinnittää huomion. Siitä oltiin nimittäin niin fanaattisen tarkkoja, että muistaa vieläkin.

07:46 vihollinen hyökkää. T54 ja BTR. Huonostihan niille tietenkin käy.

Mitä mieltä raati on videosta? Minulle ei aivan tuolla tarkkuudella koulutettu toimintaa sulutteiden vaikutuspiirissä. Noinhan sitä tietysti loogisesti ajatellen täytyy toimia oman sulutteen kautta liikuttaessa, mutta ei sitä kyllä jääkäreille minun aikanani tuolla tarkkuudella näytetty.
Kerran meitä marssitettiin Haminassa joukkueella omien pinohiirien rakentaman lankamiinahässäkän läpi. Jäi lähinnä mieleen, kun yksikään paukkusytytin tai mikä lie ei toiminut, toisin sanoen langat pysyivät kiinni, eikä pamahdusta kuulunut. Sellaista muistaakseni odotettiin.

Hyvä video. Jäi tunne, että tuostahan oppi vieläkin vähän lisää.
 
Minä sitten pidän näistä 80-luvun koulutuselokuvista. Tämä on vuodelta 1987, kuvattu Taipalsaarella ja Utissa.

Miinat taistelussa​

Toiminta sulutteiden vaikutuspiirissä

https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1366312

01:00 eteenpäin, Bankut liikkeellä, yksi ajaa miinaan, henkilötappiota tulee. Jämäkkä alikersantti.

04:40 oma miinoite rakenteilla. Oikeinko noin järeillä aidoilla, tässä tapauksessa piikkulangalla ja nauhalla, oman miinoitteen raja merkitään rakennusvaiheessa? Onhan se tietysti selkeää, mutta onko aikaa oikeassa tilanteessa.

05:30 selostetaan tukikohdan taisteluun liittyviä sulutteita. Ja aika on ennen Ottawan sopimusta.

06:48 jääkärit siirtyvät tähystyspaikalle, oman miinoitteen läpi merkittyä reittiä myöten. Askel on reipas, kokeneita sotureita selvästi. Filmi sai ainakin itseäni miettimään, että jos olisi joskus pitänyt liikkua maastossa, jossa olisi omia sakaramiinoja, niin johan olisi ollut vainoharhainen olo!

07:17 Savon Prikaatissa koulutettu seuraa mielihyvällä pioneerien oikeaoppista työskentelyä, etenkin aseen paikka kiinnittää huomion. Siitä oltiin nimittäin niin fanaattisen tarkkoja, että muistaa vieläkin.

07:46 vihollinen hyökkää. T54 ja BTR. Huonostihan niille tietenkin käy.

Mitä mieltä raati on videosta? Minulle ei aivan tuolla tarkkuudella koulutettu toimintaa sulutteiden vaikutuspiirissä. Noinhan sitä tietysti loogisesti ajatellen täytyy toimia oman sulutteen kautta liikuttaessa, mutta ei sitä kyllä jääkäreille minun aikanani tuolla tarkkuudella näytetty.
Kerran meitä marssitettiin Haminassa joukkueella omien pinohiirien rakentaman lankamiinahässäkän läpi. Jäi lähinnä mieleen, kun yksikään paukkusytytin tai mikä lie ei toiminut, toisin sanoen langat pysyivät kiinni, eikä pamahdusta kuulunut. Sellaista muistaakseni odotettiin.

Hyvä video. Jäi tunne, että tuostahan oppi vieläkin vähän lisää.

Mukava nähdä tämä kerrankin originaalina. Olen nähnyt tämän filmin vain venäjäksi dubattuna PV:n versiona.
 
Minä sitten pidän näistä 80-luvun koulutuselokuvista. Tämä on vuodelta 1987, kuvattu Taipalsaarella ja Utissa.

Miinat taistelussa​

Toiminta sulutteiden vaikutuspiirissä

https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1366312

01:00 eteenpäin, Bankut liikkeellä, yksi ajaa miinaan, henkilötappiota tulee. Jämäkkä alikersantti.

04:40 oma miinoite rakenteilla. Oikeinko noin järeillä aidoilla, tässä tapauksessa piikkulangalla ja nauhalla, oman miinoitteen raja merkitään rakennusvaiheessa? Onhan se tietysti selkeää, mutta onko aikaa oikeassa tilanteessa.

05:30 selostetaan tukikohdan taisteluun liittyviä sulutteita. Ja aika on ennen Ottawan sopimusta.

06:48 jääkärit siirtyvät tähystyspaikalle, oman miinoitteen läpi merkittyä reittiä myöten. Askel on reipas, kokeneita sotureita selvästi. Filmi sai ainakin itseäni miettimään, että jos olisi joskus pitänyt liikkua maastossa, jossa olisi omia sakaramiinoja, niin johan olisi ollut vainoharhainen olo!

07:17 Savon Prikaatissa koulutettu seuraa mielihyvällä pioneerien oikeaoppista työskentelyä, etenkin aseen paikka kiinnittää huomion. Siitä oltiin nimittäin niin fanaattisen tarkkoja, että muistaa vieläkin.

07:46 vihollinen hyökkää. T54 ja BTR. Huonostihan niille tietenkin käy.

Mitä mieltä raati on videosta? Minulle ei aivan tuolla tarkkuudella koulutettu toimintaa sulutteiden vaikutuspiirissä. Noinhan sitä tietysti loogisesti ajatellen täytyy toimia oman sulutteen kautta liikuttaessa, mutta ei sitä kyllä jääkäreille minun aikanani tuolla tarkkuudella näytetty.
Kerran meitä marssitettiin Haminassa joukkueella omien pinohiirien rakentaman lankamiinahässäkän läpi. Jäi lähinnä mieleen, kun yksikään paukkusytytin tai mikä lie ei toiminut, toisin sanoen langat pysyivät kiinni, eikä pamahdusta kuulunut. Sellaista muistaakseni odotettiin.

Hyvä video. Jäi tunne, että tuostahan oppi vieläkin vähän lisää.
Putkimiinaan ja polkumiinaan sain koulutusta, mutta sirotemiinasta minulle ei ole jäänyt intistä 85/86 mitään mielikuvaa. Siis on voitu sanoa, että vihollisella on sellaisia, mutta siinä kaikki. No, mää oon apumekaanikko.
 
Putkimiinaan ja polkumiinaan sain koulutusta, mutta sirotemiinasta minulle ei ole jäänyt intistä 85/86 mitään mielikuvaa. Siis on voitu sanoa, että vihollisella on sellaisia, mutta siinä kaikki. No, mää oon apumekaanikko.
Sen verran minunkin pitää tarkentaa, että toimintaa sirotemiinoitteen kanssa opeteltiin varsin paljon. Jääkäreillähän ei hyökätessä saa liike pysähtyä.

Sen sijaan olisi kiinnostavaa saada jonkun pioneerin näkemys siitä, paljon jossakin sulutteessa oli sakaramiinoja/lankamiinoja, ja paljonko niiden toimeenpanoon meni aikaa miten isolta porukalta.
Minulla on jossain RUK:n aikaiset muistiinpanot sekä muuta kirjallisuutta, mutta kuka olisi noita oikeasti tehnyt, voisi nyt avautua.

Sehän alkaa olla katoavaa kansanperinnettä jo sakaramiinojenkin käyttö. Muistan, että ikätoverini, joka oli muistaakseni Korialla, naureskeli varminta keinoa sille, kun pitää raivata sakaramiinakenttä. Etenkin pimeänä vuodenaikana. Se varmin keino löytää sakaramiina oli nimittäin astua vahingossa sen päälle.
 
80-luvulla vekaralla opetettiin että sissin tärkeimmät aseet olivat putki-, sakara- ja kylkimiinat. Putki- ja sakaramiinoilla suojattiin omat tukikohdat ja tähypisteet. Kylkimiinoilla sitten vaikutettiin vihulaisen ajoneuvokalustoon..
Käytiin myös Immolassa rajan sissien harjoituksissa (Rajalla ei ollut omia radisteja tuohon aikaan), ja sama tukikohdan suojaustaktiikka myös siellä oli käytössä.
80-luvun radiot painoivat akkuineen paljon, mutta niin painoi miinatkin. Onnekseni niitä ei omaan rinkkaan tarvinnut lastata.
 
Ainakin omaan silmääni, PV:n mediatoiminta videoiden muodossa ja erityisesti "Radio Kipinä", ovat olleet pääsääntöisesti laadukkaasti toteutettua ja kiinnostavaa materiaalia.

Vaikka edellämainittu ei suoraan maanpuolustukselliseen toimintaan vaikuttaisi, on hyvä että tässä ajassa tyypillisten raja-arvojen mukaan väkisinkin toimivalla organisatiolla on tähänkin osa-alueeseen panostettu.

Ainakin mitä töiden puolesta ja muutenkin on ollut varusmies-ikäisten henkilöiden kanssa keskusteltua, varsinkin näillä "toiminta videoilla" tehty materiaali on pluspuolisesti esiin noussut.

Täytyypä tästä palautetta PV:lle laittaa. Kun tällä foorumilla taatusti asiantuntemusta ja näkemystä löytyy, ehdottaisin jäseniä laittamaan ehdotuksia vaikkapa tätä kautta: https://puolustusvoimat.fi/palautelomake
 
Ainakin omaan silmääni, PV:n mediatoiminta videoiden muodossa ja erityisesti "Radio Kipinä", ovat olleet pääsääntöisesti laadukkaasti toteutettua ja kiinnostavaa materiaalia.

Vaikka edellämainittu ei suoraan maanpuolustukselliseen toimintaan vaikuttaisi, on hyvä että tässä ajassa tyypillisten raja-arvojen mukaan väkisinkin toimivalla organisaatiolla on tähänkin osa-alueeseen panostettu.

Ainakin mitä töiden puolesta ja muutenkin on ollut varusmies-ikäisten henkilöiden kanssa keskusteltua, varsinkin näillä "toiminta videoilla" tehty materiaali on pluspuolisesti esiin noussut.

Täytyypä tästä palautetta PV:lle laittaa. Kun tällä foorumilla taatusti asiantuntemusta ja näkemystä löytyy, ehdottaisin jäseniä laittamaan ehdotuksia vaikkapa tätä kautta: https://puolustusvoimat.fi/palautelomake
Edit: kirjoitusvirhe Edit2: jätin oman palautteeni
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top