PV:n virka-apu 80-luvulla
- Viestiketjun aloittaja vm78
- Aloitus PVM
RE: Varoituslaukaus ilmaan
Minulle on AINA opetettu, ettei sitä missään nimessä ammuta ilmaan, koska se mikä menee ylös tulee myös alas. Ilmaan ammuttu laukaus ei ole missään nimessä tähdätty laukaus eikä siitä tiedä mihin se lopulta osuu, kuten sinäkin tuossa ilmeisesti vihjaisit.
Sitä paitsi se luodin iskemä on huomattavasti vaikuttavampi varoitus kuin pelkkä paukahdus. Varoituslaukaus pitäisikin aina ampua sellaiseen suuntaan, ettei se kimmotessaankaan osu ei-toivottuun kohteeseen ja siten, että se osuu johonkin kiinteään, mielellään luodin pysäyttävään, kohteeseen varoitettavan etupuolella. Siis jos se ammutaan takaapäin poispäin kulkevaa henkilöä varoittamaan, niin viistosti alaspäin ja ohi varoitettavan siten, että se iskeytyy tähdättyyn kohteeseen hänen etupuolellaan eli näkökentässään.
jokiranta kirjoitti:
Minulle on AINA opetettu, ettei sitä missään nimessä ammuta ilmaan, koska se mikä menee ylös tulee myös alas. Ilmaan ammuttu laukaus ei ole missään nimessä tähdätty laukaus eikä siitä tiedä mihin se lopulta osuu, kuten sinäkin tuossa ilmeisesti vihjaisit.
Sitä paitsi se luodin iskemä on huomattavasti vaikuttavampi varoitus kuin pelkkä paukahdus. Varoituslaukaus pitäisikin aina ampua sellaiseen suuntaan, ettei se kimmotessaankaan osu ei-toivottuun kohteeseen ja siten, että se osuu johonkin kiinteään, mielellään luodin pysäyttävään, kohteeseen varoitettavan etupuolella. Siis jos se ammutaan takaapäin poispäin kulkevaa henkilöä varoittamaan, niin viistosti alaspäin ja ohi varoitettavan siten, että se iskeytyy tähdättyyn kohteeseen hänen etupuolellaan eli näkökentässään.
RE: Läpinäkyvä lipas
On keksitty jo ajat sitten. RK:hon on sellaisia tehtykin. Eivät vaan kestäneet koekäytössä. Ja koska toimitaan fiksusti, niin ei voinut yksinkertaisesti hävittää kaikkia epäkurantteja ja tehdä uusia, niin vaihdettiin väritys, jotta heti näkee kumpaa lipasmallia on käytössä.
jokiranta kirjoitti:
On keksitty jo ajat sitten. RK:hon on sellaisia tehtykin. Eivät vaan kestäneet koekäytössä. Ja koska toimitaan fiksusti, niin ei voinut yksinkertaisesti hävittää kaikkia epäkurantteja ja tehdä uusia, niin vaihdettiin väritys, jotta heti näkee kumpaa lipasmallia on käytössä.
Varoituslaukaus hämärässä
Mikä on vapaasti ilmasta putoavan rynnäkkökiväärin luodin nopeus ja energia?
Jos nyt esimerkiksi ampuisin vaikka Karkialammella (ilmeisesti entisillä) autohalleilla varoituslaukauksen hämärissä, tosin sähkölamppunen valaistessa jonnekin niin miten arvioisin, mihin se esimerkiksi asfaltista kimpoaa? Tuohon geodeettiseen tarkasteluun menee jonkin verran aikaa.
Sama tilanne on silloin, kun ei metsäisellä alueella tiedä, onko jossain kallio. Tuo miltei omille varpaille ampuminen voisi olla hyvä ajatus, ainakin silloin, kun ei ole asfaltoidulla alueella. Tosin sekin voi mennä graniittiin.
Tätä ei koskaan sen akateemisemmin pohdittu, mutta eihän vartio-oppitunnin pitäjäkään ollut oikein tieteenharjoittaja, ei ainakaan vanhempi tieteenharjoittaja.
Näin varmasti on. Katsoin Sergio Leonen elokuvan "Vain muutaman dollarin tähden". Siinä Clint Eastwood ja Clarence Leroy Van Cleef Jr ikään kuin ampuivat toistensa hattuja ja aluksi siten, että Clint Eastwood ampui Clarence Leroy Van Cleef Jr:n hattua kauemmas, kun tämä kumartui ottamaan sitä. Rupesin vain miettimään, että miten esimerkiksi takaa-ajotilanteessa ehtii katsomaan tarkasti vaikuttavasti ampuakseen lähelle sotilaskarkuria. Kiväärillä voi ampua niin, että piippu laskee. Jos varoituslaukaus menee korkelle ilmaan, ei niin, että laakana se tappaa jonkun 2 kilometrin - 3 kilometrin päässä, vaan aidosti ilmaan niin siitä on helppo melko nopeati laskea piippua. Jos ampuu luodin itsensä ja karkurin väliin, joutuu nostamaan piippua.
Tuo jalkaan ampuminen täytyy suorittaa toisella laukauksella melko tarkasti, koska pakoon vilistävä henkilö esimerkiksi hieman mutkitellen voi olla vaikea maali, jota ei ole harjoiteltu. Polven alapuolelta jalan liike on vilkasta, joten tehokas osuma-alue lienee siinä säären kohdalla.
Toisin sanoen se, joka takaa-ajo tilanteessa hämärässä ampuu polvilumpioon takaapäin on jo melko rauhallisesti tähdännyt. Jos tuossa ei ole hyvä ampuja, ampuu pian selkään tai selkärankaa, jolloin edessä on hieman pidempi oikeusprosessi.
Tuosta lokakuussa 1984 ammutusta tapauksesta kuulin 1985 juttua, että ampuja oli saanut jotain henkistä mestarilaukauksestaan ja oli joutunut keskeyttämään varusmiespalveluksensa. Ammuttu oli päästy keskussotilassairaala 1:een odottamaan oikeuskäsittelyä sotilaskarkaamisestaan.
Tuolloin oli mielessä ajatus, että miten vanha varusmies ampuja oli ja oliko hän hyvä ampuja, esimerkiksi valioampuja.
Jos nyt ajattelee asiaa vartijan, apulaisvartiopäällikön tai vartiopäällikön näkökulmsta niin ongelma aseissa on tietenkin niiden vaarallisuus. Ellei vartiomies ole vaarallinen, hänelle ollaan vaarallisia ja viedään hänen aseensa. Jos vartiomies on taitamattomasti vaarallinen, kuolee sivullisia ja se, jota pitäisi ampua jalkaan, menettää henkensä siksi, ettie varoituslaukauksen jälkeinen laukaus ole riittävän huolellisesti tähdätty ja se menee selkään tai selkärankaan nousteessan liian korkealle.
Johtoajatushan oli, että pidätetty pitää saada oikeuteen, mutta ajatuksensa ei ole ollut 1970-luvulla eikä 1980-luvulla se, että tapahtumasta pitää järjestää kuolemantuomio.
Sitä vain noine 1980-luvun ajatuksin mietin, että miten paljon ärsyttävää toimintaympäristöä pitää kestää, että muuttuu aidoksi valkoiseksi mieheksi, Kristuksen sotilaaksi, joka varmuuden vuoksi vaihtaa sarjatulelle ja hoitaa koko muslimiryhmän ajasta iäisyyteen esimerkiksi ISAF:ssa. Kovin surutonta vaikuttaa olevan tuo lennokkitappaminen Afganistanissa. Joku vain istuu joystickin ääressä mukavassa valvomotuolissa ja pommittaa vaikka 90 hengen hääseurueen ajasta äiäisyyteen. Samaan aikaan kasvatuksellisesti Euroopan unionissa pohditaan Lidiceä ja muita kauheuksia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lidice
Olen joskus ollut ympäristöissä siirtymätaloudessa, joissa oman luonteen muuttuminen on häirinnyt itseä.
Olen muutaman kerran ajatellut, että olisi mielenkiintoista tietää, kuka ampui ja vaikka kysyä asiasta, mutta kun tai jos kerran asianomainen joutui keskeyttämään varumiespalveluksensa sen vuoksi, ei tietenkään tonkiminen ole korrektia. Asiahan voi nimittäin vieläkin painaa mieltä.
Tässä tulee aikaikkuna vastaan. Kun hämärässä joku rimpuilee itsensä irti ja lähtee juoksemaan, miten monta sekuntia jää aikaa huutaa kolme kertaa "seis", ampua varoituslaukaus niin, ettei se kimpoa asfaltista tai graniitista ja ampua todella tarkasti pakaran ja polven väliin tai parhaimmassa tapauksessa polveen, jotta se ei mene selkärankaan.
Kovin pitkiä yleisohjeita ei voi antaa, koska ne menevät kuitenkin mielessä sekaisin.
Toisessa tapauksessa 1980-luvulla "liikkuvien taakse vetäminen" sai monen pysähtymään. Tässä mielessä ampumisen aie oli niin selvä, että vartiomies ja puomin ohitse kulkenut yliluutnantti tiesivät kummatkin, mistä oli kyse. Näin olen se, olisiko ammuttu ilmaan vai nurmikkoon, ei olisi muuttanut tietoisuustilaa kummallekaan.
noska kirjoitti:
Mikä on vapaasti ilmasta putoavan rynnäkkökiväärin luodin nopeus ja energia?
noska kirjoitti:
Jos nyt esimerkiksi ampuisin vaikka Karkialammella (ilmeisesti entisillä) autohalleilla varoituslaukauksen hämärissä, tosin sähkölamppunen valaistessa jonnekin niin miten arvioisin, mihin se esimerkiksi asfaltista kimpoaa? Tuohon geodeettiseen tarkasteluun menee jonkin verran aikaa.
Sama tilanne on silloin, kun ei metsäisellä alueella tiedä, onko jossain kallio. Tuo miltei omille varpaille ampuminen voisi olla hyvä ajatus, ainakin silloin, kun ei ole asfaltoidulla alueella. Tosin sekin voi mennä graniittiin.
Tätä ei koskaan sen akateemisemmin pohdittu, mutta eihän vartio-oppitunnin pitäjäkään ollut oikein tieteenharjoittaja, ei ainakaan vanhempi tieteenharjoittaja.
noska kirjoitti:
Näin varmasti on. Katsoin Sergio Leonen elokuvan "Vain muutaman dollarin tähden". Siinä Clint Eastwood ja Clarence Leroy Van Cleef Jr ikään kuin ampuivat toistensa hattuja ja aluksi siten, että Clint Eastwood ampui Clarence Leroy Van Cleef Jr:n hattua kauemmas, kun tämä kumartui ottamaan sitä. Rupesin vain miettimään, että miten esimerkiksi takaa-ajotilanteessa ehtii katsomaan tarkasti vaikuttavasti ampuakseen lähelle sotilaskarkuria. Kiväärillä voi ampua niin, että piippu laskee. Jos varoituslaukaus menee korkelle ilmaan, ei niin, että laakana se tappaa jonkun 2 kilometrin - 3 kilometrin päässä, vaan aidosti ilmaan niin siitä on helppo melko nopeati laskea piippua. Jos ampuu luodin itsensä ja karkurin väliin, joutuu nostamaan piippua.
Tuo jalkaan ampuminen täytyy suorittaa toisella laukauksella melko tarkasti, koska pakoon vilistävä henkilö esimerkiksi hieman mutkitellen voi olla vaikea maali, jota ei ole harjoiteltu. Polven alapuolelta jalan liike on vilkasta, joten tehokas osuma-alue lienee siinä säären kohdalla.
Toisin sanoen se, joka takaa-ajo tilanteessa hämärässä ampuu polvilumpioon takaapäin on jo melko rauhallisesti tähdännyt. Jos tuossa ei ole hyvä ampuja, ampuu pian selkään tai selkärankaa, jolloin edessä on hieman pidempi oikeusprosessi.
Tuosta lokakuussa 1984 ammutusta tapauksesta kuulin 1985 juttua, että ampuja oli saanut jotain henkistä mestarilaukauksestaan ja oli joutunut keskeyttämään varusmiespalveluksensa. Ammuttu oli päästy keskussotilassairaala 1:een odottamaan oikeuskäsittelyä sotilaskarkaamisestaan.
Tuolloin oli mielessä ajatus, että miten vanha varusmies ampuja oli ja oliko hän hyvä ampuja, esimerkiksi valioampuja.
Jos nyt ajattelee asiaa vartijan, apulaisvartiopäällikön tai vartiopäällikön näkökulmsta niin ongelma aseissa on tietenkin niiden vaarallisuus. Ellei vartiomies ole vaarallinen, hänelle ollaan vaarallisia ja viedään hänen aseensa. Jos vartiomies on taitamattomasti vaarallinen, kuolee sivullisia ja se, jota pitäisi ampua jalkaan, menettää henkensä siksi, ettie varoituslaukauksen jälkeinen laukaus ole riittävän huolellisesti tähdätty ja se menee selkään tai selkärankaan nousteessan liian korkealle.
Johtoajatushan oli, että pidätetty pitää saada oikeuteen, mutta ajatuksensa ei ole ollut 1970-luvulla eikä 1980-luvulla se, että tapahtumasta pitää järjestää kuolemantuomio.
Sitä vain noine 1980-luvun ajatuksin mietin, että miten paljon ärsyttävää toimintaympäristöä pitää kestää, että muuttuu aidoksi valkoiseksi mieheksi, Kristuksen sotilaaksi, joka varmuuden vuoksi vaihtaa sarjatulelle ja hoitaa koko muslimiryhmän ajasta iäisyyteen esimerkiksi ISAF:ssa. Kovin surutonta vaikuttaa olevan tuo lennokkitappaminen Afganistanissa. Joku vain istuu joystickin ääressä mukavassa valvomotuolissa ja pommittaa vaikka 90 hengen hääseurueen ajasta äiäisyyteen. Samaan aikaan kasvatuksellisesti Euroopan unionissa pohditaan Lidiceä ja muita kauheuksia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lidice
Olen joskus ollut ympäristöissä siirtymätaloudessa, joissa oman luonteen muuttuminen on häirinnyt itseä.
Olen muutaman kerran ajatellut, että olisi mielenkiintoista tietää, kuka ampui ja vaikka kysyä asiasta, mutta kun tai jos kerran asianomainen joutui keskeyttämään varumiespalveluksensa sen vuoksi, ei tietenkään tonkiminen ole korrektia. Asiahan voi nimittäin vieläkin painaa mieltä.
noska kirjoitti:
Tässä tulee aikaikkuna vastaan. Kun hämärässä joku rimpuilee itsensä irti ja lähtee juoksemaan, miten monta sekuntia jää aikaa huutaa kolme kertaa "seis", ampua varoituslaukaus niin, ettei se kimpoa asfaltista tai graniitista ja ampua todella tarkasti pakaran ja polven väliin tai parhaimmassa tapauksessa polveen, jotta se ei mene selkärankaan.
Kovin pitkiä yleisohjeita ei voi antaa, koska ne menevät kuitenkin mielessä sekaisin.
noska kirjoitti:
Toisessa tapauksessa 1980-luvulla "liikkuvien taakse vetäminen" sai monen pysähtymään. Tässä mielessä ampumisen aie oli niin selvä, että vartiomies ja puomin ohitse kulkenut yliluutnantti tiesivät kummatkin, mistä oli kyse. Näin olen se, olisiko ammuttu ilmaan vai nurmikkoon, ei olisi muuttanut tietoisuustilaa kummallekaan.
RE: Varoituslaukaus hämärässä
Miksi ampua siihen väliin? Ampuu reilusti ohi jommalta kummalta puolelta. Nykyisellään aseen valmiusasentokin koulutetaan pitäen piippu alhaalla ja nostoja harjoitellaan koko ajan. En tiedä ketään joka harjoittelisi päinvastaista liikettä. Etelän maissa kun esimerkiksi jalkapallomestaruuksia juhlitaan ammutaan mielellän ilmaan, aiheuttaen aina huomattavaia määriä aineellisa ja ruumiillisia vahinkoja. Yksinkertaisesti ei ole hyväksyttävää, että aseella ammutaan vain johonkin tietämättä mihin luoti päätyy.
Sillä ei ole merkitystä, koska harva ampuu sitä kuitenkaan ilmaan suoran ylöspäin vaan todennäköisesta alle 45 asteen kulmassa maahan nähden ja ratkaisevaa on silloin horisontaalinen nopeus ja energia. Vaikka nekin jäisivät pieneksi, niin varoituslaukausta ammuttaessa on niidenkin tuottama jo pienikin vahinko liikaa. Se pieni naarmu jonkun auton lokasuojassa on aina rike ja johtaa korvausvelvoitteisiin ja huonoon pr:ään. Yksinkertaisesti ei aseella ammuta koskaan siten, ettei tiedetä mihin luoti päätyy.jokiranta kirjoitti:
En tunne paikkaa niin en kykene vastamaan. Aseenkäyttäjän on käytettävä tarvittavaa tilanneharkintaa.
Metsäisellä alueella voi tähdätä puuhun. Valitsee minkä kohteen tahansa on tähtäys tehtävä niin, että mahdollisen kimmokkeen aiheuttaman vahingon määrä on mahdollisimman vähäinen. Tämä ei saa kuitenkaan olennaisesti estää varoituslaukauksen suorittamista tai sitä tarpeettoman paljoa hidastaa.
Puolustusvoimissa on tätä nykyä palkattuna lakimiehiä, joiden tehtävänä on näitäkin asioita pohtia. Olen kahden eri kyseistä virkaa hoitavan henkilön kanssa asiasta keskustellut ja voin kertoa, että he ovat pohtineet asiaa huomattavsti pidemmälle mitä tällä foorumilla tulevat kykymme riittämään.
Elokuvat eivät ole kovin hyviä referenssejä oikein mihinkään, koska niissä reaktiot ovat käsikirjoitettuja ja vaikutteet tehty efekteillä.
Miksi ampua siihen väliin? Ampuu reilusti ohi jommalta kummalta puolelta. Nykyisellään aseen valmiusasentokin koulutetaan pitäen piippu alhaalla ja nostoja harjoitellaan koko ajan. En tiedä ketään joka harjoittelisi päinvastaista liikettä. Etelän maissa kun esimerkiksi jalkapallomestaruuksia juhlitaan ammutaan mielellän ilmaan, aiheuttaen aina huomattavaia määriä aineellisa ja ruumiillisia vahinkoja. Yksinkertaisesti ei ole hyväksyttävää, että aseella ammutaan vain johonkin tietämättä mihin luoti päätyy.
Tuohon en ole puuttunut missään vaiheessa, vaan olen puhunut varoituslaukauksen suuntaamisesta. Enkä aio siihen tällä haavaa puuttuakaan.
E lähde myöskään spekuloimaan henkisillä jälkiseuraamuksilla tai mahdollisilla debriefing-menetelmillä yksittäisä tapauksia.
Onko sillä merkitystä muuta kuin ampujan itsensä psyykkeen kannalta, että oliko laukaus tuuria vai taitoa.
Ja jos hän pohdiskelee liian paljon hänestä tulee hidas ja ylivarovainen ja siten tehoton tehtävässään. Hyvä syy miksi monet maat suosivat kouluttamatonta massaa rekrytointipohjanaan.
Saman ongelman kanssa ovat aseistetut vartijat eläneet jo vuosisatoja.
Miksi siihen pitäisi sotkea uskontoa mitenkään mukaan? Miksei ISAF:n taistelija voisi olla ateisti, hindu tai jopa muslimi? Tai rotua? Hän voi olla yhtä hyvin intiaani, aasialainen, arabi tai tummaihoinen. Jokainen taistelija tekee omat valintansa ja käy omat moraaliset pohdintansa omalla tavallaan ja kantaa niistä jälkikäteen psyykkiset vaikutukset mukanaan.
Olen ollut hiljattain ympäristössä, jossa oma luonne ei muuttunut vaan se tuli selvemmin esiin kaiken se "sivistyneisyyden" luoman kuoren ja roolien alta. Asia ei häiritse minua, mutta joudun nyt elämään sen kanssa, että tunnen oman luonteeni paremmin ja sen kanssa että huomaan muuttaneeni mielipitetäni asioista ja joudun nyt sulattamaan sen seurauksia.
Mitä muuta asian tonkiminen hyödyttäisi kuin tyydyttäisi sinun uteliaisuuttasi?
Niinpä ja ehkäpä vielä suorittaa täydellinen 8 portainen voimankäytön lisäämisen porrastus. Jotenkin sitä vaan on ihmisiä, jotka elävät sen asian kanssa päivittäin ja käytännössä toteuttavat sen. Ehkäpä se pikakoulutettu varusmies ei sittenkään ole paras valinta siihen tehtävään. Etenkin jos hän ei ymmärrä, että hänelläkin on jalat joilla voi liikkua.
Sepä se. Tilanteen osuessa kohdalle on vain toimittava parhaan harkintansa ja kykynsä mukaan vaikkei muistiin tulisi ensimmäistäkään asiaa.
Tuokin kuuluu siihen 8 portaiseen voimankäytön lisäämiseen. Tilanteet vaihtelevat. Niihin vaikuttavat se mitä sanoja käytät. Miten kohde ne ymmärtää vai ymmrtääkö niitä lainkaan. Miten käytät oheisviestintää ja meneekö sekään jakeluun. Kun jokainen näistä osatekijöistä on ennekkoon harkittu, harjoiteltu ja testattu riittävän monta kertaa, voidaan olettaa, että kyseisessä tilanteessa sinulla on kohtuulliset mahdollisuudet selvitä keskivertoa paremmin. Tänään onkin kiinniottokoulutus puolustusvoimissakin paljolti poikkeavaa tuosta 80-luvun vartijan perusohjeesta ja sitä harjoitellaan huomattavasti enemmän.
Suoraan yläkulmilla ilmaan vai kimmokkeeksi asfalttiin
Vapaasti korkeuksista putoava luoti ei ole sellainen haaste kuin asfaltista tai graniitista kimmahteleva. Voihan toki olla, että joku lintu osuu matkalle, mutta luodin takaisin putoaminen kilometrien päästä tuskin on ongelma.
Oikeassa olet. Sodassakaan ei voi olla varma, mihin jokaisen luoti tai kranaatti päätyy friendy fireksi. On tosi ystävällistä tappaa oman puolen lähimmäinen ystävällisestä tulesta. Olisi ikävää kuolla vai vammautua epäystävällisestä tulesta.
Tuota harkintaa on nimenomaan käytetty kolmisenkymmentä vuotta sitten ja aina on ihmisiä kohti ammuttu nimenomaan sääntöjen mukaan ja taitavasti.
Tuohon tulee aikaikkunaa. Pitäisi valita jokin jykevä mänty ja ampua siihen keskelle. Kun rupeaa alakulmilla ja suora-ammunnalla ampumaan puihin, pitäisi kyetä hämärässäkin valitsemaan riittävän vahva puu ja osumaan kohdalle, jottei tuloksena ole laakalaukaus, jossa luoti ei välttämättä putoa vapaasti kieriskelle niin kuin ilmaan ampumisen tuloksena. Usein tuo puu ei ole sotilaskarkurin juoksun luotisuoralla.
Kun sääntöjä aletaan hienosäätämään, niistä tulee yhtä vaikuttavia kuin Martin Lutherin Katekismus ja vartio-oppimisesta tulee rippikoulun suorittamiseen verrattava haaste. Tällä tavalla ammattilaisuus kasvaa 3%:n piirissä, mutta tuo 97% on heikommin eväin varustettu kuin koskaan aikaisemmin.
Minusta on hyvä tunnustaa oma kyvyttömyyteni ja oma kyvyttömyytesi keskustelemaan asiasta. Jotenkin ehkä tulee ilmeiseksi, että jokaiseen parivartioon pitäisi palkata yksi oikeustieteiden kandidaatti partion johtajaksi,, joka osaisi noin viidessä sekunnissa arvioida tilanteen oikeudellisesti, valita riitävän paksu mänty, varmistaa, ettei käskynalainen ammu vahingossa vain sinne päin, esimerkiksi graniittiin ja että hän ampuu oikein.
Kun tällaista oikeudellisen alan ammattilaisuutta ei ole vielä parivartioon saatu, on todettava, että aseet ovat liian vaarallisia epäammattisotilaiden käytettäväksi.
Meritokratian edessä täytyy kumartaa. Olen kerran viisi päivää viettänyt yhden sotilaslakimiehen kanssa ja keskustelimme oikeudenkäytöstä armeijassa yleisten oikeusperiaatteiden valossa ja tulimme siihen tulokseen, että yhteensovittaminen on vaikeaa.
Elokuvien tarkoitus ei ole opettaa, vaan vaikuttaa ja viihdyttää, tuottaa elämyksiä. Juuri siksi sotilassosiologiassakin käytetään ja on käytetty yleisesti tunnettuja populaareja esimerkkejä, koska on olemassa jokin viite, johon viitata.
Miksi ampuessa ei saa osua?
Kuka oikea ampuja nostaa piippua sen sijaan, että laskisi sitä? Opetetaanko ampumaradalla makuulta, polvelta tai seisaaltakin ampuessa nostelemaan piippua maalitaudun kohdalle? Eikö helpointa ole laskea piippua?
Mielenkiintoista. Koska Suomessa on toimittu niin kuin latinalaisessa Amerikassa tai Lähi- ja Keski-idässä? Suomessa on jonkin verran oltu visuja ja laskettu patruunakulutusta. Toinen asia on sitten se, että ilmaan ammustelijaa on ilmeisesti kunnialaukauksien ampujaa lukuunottamatta pidetty jotenkin mielenvikaisena.
On hyvä, että harhalaukausten ongelma ihmiskunnasta on häviämässä. Kuitenkin on friendly fireä ja muita epäsuotuisaksi havaittuja ilmiötä.
Ennen vanhaan korostettiin, että niillä laukauksilla pitäisi myös osua, koska suurvallalla on enemmän kapasiteettia valmistaa patruunoita hassatavaksi ja ylläpitää heikompaa ampumataitoa väestön keskuudessa kuin lähes elinkelvottomilla pikkuvaltioilla.
On hyvä tietää, että olemme rajanneet keskusteluaiheen pääasiassa poissulkevaksi. Näin tiedämme kirjoittavamme toisillemme aivan eri asioista. Tieto palvelee myös lukijaa.
Aiheen rajaus onkin tärkeää.
Sillä, miten taitavasti ammutaan ja miten se vaikuttaa ampujaan, on erittäin suuri merkitys empirian kautta seuraaviin ampuriin ja siihen, miten hyvin voi yleensä olettaa, että ampuminen onnistuu.
Arvelen, että Suomessa 1970-luvulla ja 1980-luvulla ammuttiin ihmisiä kohti melko hyvin ja ekonomisesti ja melko vähäisellä juridisella harjoittamisella. Yleensä ampumiseen riitti ampumataito ja tavallinen nykyään syyntakeettoman varusmiehen käytännön harkinta. Nykyään fokus on kiinnittynyt muuhun kuin ampumasuoritukseen.
Aseistamattomat vartijat eivät ammu, koska heillä ei ole ampuma-aseita. He varmaan keskittyvät kuristamiseen, painimiseen jne.
Ilman jumalia ja pappeja tai valitusupseereita, opettajia ja lehtimiehiä, voisi yksilöllä olla vaikeampaa työssään, kun mieleen nousisi propagoimattomia kysymyksiä.
Jotkut suojeluammateissa olevat kokevat viehtymystä teologiaan ja juridiikkaan. Halutaan ikään kuin jonkinlainen julkinen takuu eettiselle toiminnalle tyyliin: papi siunaavat aseet.
Tuo sivistyksellinen puoli tulee melko hyvin esille Eric Maria Remarquen kirjassa:"Länsirintamalta ei mitään uutta". Siinä pojat sotaan yllyttänyt keskikoulun opettaja kyseenalaistetaan yhden korpraalin lisäksi.
Tietenkin voi olla.
Jossian määrin yksilön mahdollisuutta valita arvomaailmaansa vallitsevan yhteisön ulkopuolelta liioitellaan. En kuitenkaan usko, että inuiitit ovat kovinkaan vahvasti edustettuina ammattisotilaiden joukossa.
On hienoa, että olet saanut valaistua ja kasvaa yksilöksi vakaissa oloissa, joissa ulkopuolinen paine on lähes siedettävä.
Se todennäköisesti varmistaisi hypoteesin siitä, että päättäväiseen ja oikeaan toimintaan ei ole tarvittu valioampujan itseluottamusta, vaan melko keskinkertainen kokemus, mutta melko kurinalaisilla vartio-oppitunneilla ja vartio-ohjesäännöllä: laatua määrästä.
noska kirjoitti:
Vapaasti korkeuksista putoava luoti ei ole sellainen haaste kuin asfaltista tai graniitista kimmahteleva. Voihan toki olla, että joku lintu osuu matkalle, mutta luodin takaisin putoaminen kilometrien päästä tuskin on ongelma.
noska kirjoitti:
Oikeassa olet. Sodassakaan ei voi olla varma, mihin jokaisen luoti tai kranaatti päätyy friendy fireksi. On tosi ystävällistä tappaa oman puolen lähimmäinen ystävällisestä tulesta. Olisi ikävää kuolla vai vammautua epäystävällisestä tulesta.
noska kirjoitti:
Tuota harkintaa on nimenomaan käytetty kolmisenkymmentä vuotta sitten ja aina on ihmisiä kohti ammuttu nimenomaan sääntöjen mukaan ja taitavasti.
noska kirjoitti:
Tuohon tulee aikaikkunaa. Pitäisi valita jokin jykevä mänty ja ampua siihen keskelle. Kun rupeaa alakulmilla ja suora-ammunnalla ampumaan puihin, pitäisi kyetä hämärässäkin valitsemaan riittävän vahva puu ja osumaan kohdalle, jottei tuloksena ole laakalaukaus, jossa luoti ei välttämättä putoa vapaasti kieriskelle niin kuin ilmaan ampumisen tuloksena. Usein tuo puu ei ole sotilaskarkurin juoksun luotisuoralla.
Kun sääntöjä aletaan hienosäätämään, niistä tulee yhtä vaikuttavia kuin Martin Lutherin Katekismus ja vartio-oppimisesta tulee rippikoulun suorittamiseen verrattava haaste. Tällä tavalla ammattilaisuus kasvaa 3%:n piirissä, mutta tuo 97% on heikommin eväin varustettu kuin koskaan aikaisemmin.
noska kirjoitti:
Minusta on hyvä tunnustaa oma kyvyttömyyteni ja oma kyvyttömyytesi keskustelemaan asiasta. Jotenkin ehkä tulee ilmeiseksi, että jokaiseen parivartioon pitäisi palkata yksi oikeustieteiden kandidaatti partion johtajaksi,, joka osaisi noin viidessä sekunnissa arvioida tilanteen oikeudellisesti, valita riitävän paksu mänty, varmistaa, ettei käskynalainen ammu vahingossa vain sinne päin, esimerkiksi graniittiin ja että hän ampuu oikein.
Kun tällaista oikeudellisen alan ammattilaisuutta ei ole vielä parivartioon saatu, on todettava, että aseet ovat liian vaarallisia epäammattisotilaiden käytettäväksi.
Meritokratian edessä täytyy kumartaa. Olen kerran viisi päivää viettänyt yhden sotilaslakimiehen kanssa ja keskustelimme oikeudenkäytöstä armeijassa yleisten oikeusperiaatteiden valossa ja tulimme siihen tulokseen, että yhteensovittaminen on vaikeaa.
noska kirjoitti:
Elokuvien tarkoitus ei ole opettaa, vaan vaikuttaa ja viihdyttää, tuottaa elämyksiä. Juuri siksi sotilassosiologiassakin käytetään ja on käytetty yleisesti tunnettuja populaareja esimerkkejä, koska on olemassa jokin viite, johon viitata.
noska kirjoitti:
Miksi ampuessa ei saa osua?
noska kirjoitti:
Kuka oikea ampuja nostaa piippua sen sijaan, että laskisi sitä? Opetetaanko ampumaradalla makuulta, polvelta tai seisaaltakin ampuessa nostelemaan piippua maalitaudun kohdalle? Eikö helpointa ole laskea piippua?
noska kirjoitti:
Mielenkiintoista. Koska Suomessa on toimittu niin kuin latinalaisessa Amerikassa tai Lähi- ja Keski-idässä? Suomessa on jonkin verran oltu visuja ja laskettu patruunakulutusta. Toinen asia on sitten se, että ilmaan ammustelijaa on ilmeisesti kunnialaukauksien ampujaa lukuunottamatta pidetty jotenkin mielenvikaisena.
noska kirjoitti:
On hyvä, että harhalaukausten ongelma ihmiskunnasta on häviämässä. Kuitenkin on friendly fireä ja muita epäsuotuisaksi havaittuja ilmiötä.
Ennen vanhaan korostettiin, että niillä laukauksilla pitäisi myös osua, koska suurvallalla on enemmän kapasiteettia valmistaa patruunoita hassatavaksi ja ylläpitää heikompaa ampumataitoa väestön keskuudessa kuin lähes elinkelvottomilla pikkuvaltioilla.
noska kirjoitti:
On hyvä tietää, että olemme rajanneet keskusteluaiheen pääasiassa poissulkevaksi. Näin tiedämme kirjoittavamme toisillemme aivan eri asioista. Tieto palvelee myös lukijaa.
noska kirjoitti:
Aiheen rajaus onkin tärkeää.
noska kirjoitti:
Sillä, miten taitavasti ammutaan ja miten se vaikuttaa ampujaan, on erittäin suuri merkitys empirian kautta seuraaviin ampuriin ja siihen, miten hyvin voi yleensä olettaa, että ampuminen onnistuu.
noska kirjoitti:
Arvelen, että Suomessa 1970-luvulla ja 1980-luvulla ammuttiin ihmisiä kohti melko hyvin ja ekonomisesti ja melko vähäisellä juridisella harjoittamisella. Yleensä ampumiseen riitti ampumataito ja tavallinen nykyään syyntakeettoman varusmiehen käytännön harkinta. Nykyään fokus on kiinnittynyt muuhun kuin ampumasuoritukseen.
noska kirjoitti:
Aseistamattomat vartijat eivät ammu, koska heillä ei ole ampuma-aseita. He varmaan keskittyvät kuristamiseen, painimiseen jne.
noska kirjoitti:
Ilman jumalia ja pappeja tai valitusupseereita, opettajia ja lehtimiehiä, voisi yksilöllä olla vaikeampaa työssään, kun mieleen nousisi propagoimattomia kysymyksiä.
Jotkut suojeluammateissa olevat kokevat viehtymystä teologiaan ja juridiikkaan. Halutaan ikään kuin jonkinlainen julkinen takuu eettiselle toiminnalle tyyliin: papi siunaavat aseet.
Tuo sivistyksellinen puoli tulee melko hyvin esille Eric Maria Remarquen kirjassa:"Länsirintamalta ei mitään uutta". Siinä pojat sotaan yllyttänyt keskikoulun opettaja kyseenalaistetaan yhden korpraalin lisäksi.
noska kirjoitti:
Tietenkin voi olla.
noska kirjoitti:
Jossian määrin yksilön mahdollisuutta valita arvomaailmaansa vallitsevan yhteisön ulkopuolelta liioitellaan. En kuitenkaan usko, että inuiitit ovat kovinkaan vahvasti edustettuina ammattisotilaiden joukossa.
noska kirjoitti:
On hienoa, että olet saanut valaistua ja kasvaa yksilöksi vakaissa oloissa, joissa ulkopuolinen paine on lähes siedettävä.
noska kirjoitti:
Se todennäköisesti varmistaisi hypoteesin siitä, että päättäväiseen ja oikeaan toimintaan ei ole tarvittu valioampujan itseluottamusta, vaan melko keskinkertainen kokemus, mutta melko kurinalaisilla vartio-oppitunneilla ja vartio-ohjesäännöllä: laatua määrästä.
noska kirjoitti:
Last edited by a moderator:
RE: Suoraan yläkulmilla ilmaan vai kimmokkeeksi asfalttiin
Luetun ymmärtämisessä ongelmia. Juuri sanoin ettei sillä putoamisnopeudella ole väliä, koska sitä varoituslaukausta ei ammuta pystyyn vaan sillä laukauksella on maanpinnan suuntainen nopeus joka on ratkaisva. Kimmokkeen nopeus osuttuaan johonkin on todennäköisesti siinä osumassa pudonnut enemmän kuin ilmassa lentäessä luoti menettää nopeudetaan esim 300 metrin matkalla.jokiranta kirjoitti:
On pikkaisen eri asia käsitellä yksittäistä laukausta vartiomiehen tehtävässä kuin sotatilannetta. Sodassakin kuitenkin pyritään tlikontrolli säilyttämään oheistappioiden välttämiseksi.
En ole 30v vanhoja tapauksia kommentoinutkaan. Olen vain todennut, että koulutus on kokemusten ja tutkimusten johdosta täsmentynyt ja että kunkin on toimittava sen koulutksen perusteella, mitä on saanut, parhaanharkintansa mukaan. Toivon mukaan se koulutus ei kuitenkaan enää ole 30v takaa, jotta harkinnalle on enemmän tukea.
Olet ilmeisesti pohtija tyyppi jolle ei ikinä pitäisi antaa käteen asetta tilanteessa jossa voi tulla eteen äkkitilanteita. Ei siinä tilanteessa enää mietitä että onko ampuma-asentoa optimaalinen ja kummassa lahkeessa vehkeet tänään roikkuu. Ihmisen aivot on kumma värkki. Ne kykenevät (useimmilla) tuhansiiin päätöksiin ja arviointeihin sekunnin murto-osissa. Ei niitä puita tarvi alkaa mittailla, että mikä niistä on se paras. Mutta ammu ilmaan jos se susta on paras optio. Älä sitten ihmettele, jos asiaa jälkkäteen oikeudessa käsitellessä sinulta vaaditaan selvitystä siitä että miksi ammuit vastoin tutkimuksiin ja kokemukseen pohjaava koulutusta summamutikassa suuntaan josta et tiedä mihin se osuu.
Riippuu ihan siitä hienosäätämisestä. Riittää kun se 3% säätää asiat kohdalleen ja tekee siitä riittävän selkeän ja yksinkertaisen mallin (oikein säädetty tekee siitä mallista myös helpon toteuttaa ja tehokkaan ja hio pois ylimääräiset ongelmia aiheuttavat venkurat). Sen jälkeen se valmis malli opetetaan sille lopulle 97%:lle hyvin, perustellen ja riittävästi harjoitellen. Jopa ilmavoimissa koulutetaan kiinniottoa nykyään kaikille säännöllisesti ja enemmän kuin 30vuotta sitten vartiolenkkiä kiertäneelle varusmiehelle.
Oikeusteiteilijöiden tehtävä on pohtia rauhassa ajan kanssa etukäteen mahdllisia tilanteita ja ongelmia, joiden mukaan antavat ohjeita toimia, sekä jälkikäteen, että mikä meni oikein ja väärin. Ei heillä siellä partiossa tee mitään. Olennaista on tehdä riskiarvioiden ja kokemusten perusteella malli, joka koulutetaan riittävän hyvin. Ei autossakaan tarvita lakimiestä. Sinulle on opetettu autolla ajaminen, liikennesäännöt ja eirlaisia asiaan vaikuttavia tekijöitä ja niiden perusteella on toimittava oman harkinnan mukaan toisinaan jopa erittäin yllättävissä tilanteissa. Harkinta-aikaa ei anneta lainkaan. Ei kukaan oletakaan, että kaikista tilanteista selvittäisiin aina täysi oikein. Pyritään kuitenkin luomaan toimintatapoja jotka riskianalyysien perusteella pienimmällä todennäköisyydellä aiheuttavat vahinkoja.
Ei vaan, vajaasti koulutettujen käyttäjien käytettäväksi tehtävässä, jossa vartioitavaa kohdetta ei voida arvottaa sellaiseksi, että mahdollinen aseenkäytöstä aiheutuva seuraus olis perusteltavissa.
Olen törmännyt samaan ongelmaan. Sääntöjä ja määreitä on vaikea sovittaa todellisuuteen.
Sitä voit kysyä siltä tuomarilta, joka kysyy, että mikset ampunut varoituslaukausta vaan heti osuman.
Ei ole. Yritäpä kävellä parikin tuntia aseen perä olkapäällä ja piippu osoittaen ylöspäin ja siitä laskea ase ampuma-asentoon. Käy joskus seuraamassa miten ne "oikeat ampujat" asetta kantavat ja toimivat. Harva vartiomies on makuullaan valmiiksi. Nykyään aseenkäsittel opetetaan jo reilusti ennen ampumaradalle menoa.
Ei ole toimittu, mutta sitähän sinä juuri olet ehdottelemassa, että toimittaisiin vartiotehtävässä ollessa ja ammuskeltaisiin ilmaan.
Ongelma ei ole häviämässä mutta sitä on pyrittävä kaikin tavoin vähentämään. Jälleen sotket keskenään täysin vartiomiehen toiminnan ja sodan. Usko nyt jo hyvällä, että vartiomiehen toimia ei voi perustella "mut kun sodassakin..."
Tietääkseni ei milloinkaan ole korostettu, että varoituslaukauksilla pitäisi osua siihen varoitetavaan kohteeseen. Olennaista on toki osua johonkin selkeästi määriteltävän kohteeseen, jotta tietää mihin se luoti päätyy. Alat sotkea nyt taas väkisin vartiomiehen toimintaan suurvaltoja mukaan. Vartiomiehen toimintamallin pitää olla yksiselitteisen yksinkertainen ja sen pitää huomioida, että puysäytettävä voi olla marjastava mummo, sotilaskarkuri tai utelias toimittaja. Ei ole mitenkään hyväksyttävää ampua sitä mummoa ensimmäisellä laukauksella vaikka se parhaan hillamättään löysikin. Toimittajasta voiai toki lasketella läpi vaikka sarjalla suuremmitta ongelmitta, mutta toimintamallin pitää olla kaikille sama, jotta se olisi helppo toteuttaa eikä tarvisi jäädä miettimään, että mites tässä tilanteessa nyt piti. Toki mallin pohjalta sovelletaan ja improvisoidaan tilanteen ja olosuhteiden mukaan, mutta pohja on sama.
Sinä olet laajentanut tulkintojasi ja ollut lukevinasi teksteistäni jotain mitä siellä ei ollut. Olen koko ajan alusta lähtein kommentoinut vain ja ainoastaan yhtä ja samaa asiaa. Vain rajaamalla käsiteltävän aiheen siihen voidaan tolla ottaa yksiselitteisiä kantoja. Laajentamalla aihetta vapaasti pitää kannanottoihin lisätä erillisä rajauksia, poikkeuksia, poikkeuksen poikkeuksia ja erikoistilanteita. Matemaattisesta todistelusta tuttu asia on ensimmäiseksi rajata määrittely joukko.
Tuo on kyllä totta, mutta yksittäistapaus ei riitä moisen tarkastelun pohjaksi.
Niin on, koska tavoittenahan ei ole ampuminen vaan kiinniotto ja vielä niin ettei sitä ensimmäistäkään laukausta tarvisi ampua.
Väkivallan käytön dilemmat ovat edelleen olemassa. Enkä rajannut kommenttiani tuossa ampuma-aseisiin vaan kaikkiin aseisiin.
Voisi olla. Toisilla taas nuo nostavat kyseisiä vaikeuksia esiin.
Jotkut. Matemaattisessa todistelussa ei funktion toetutavan ratkaisun olemassaolo riitä sen toteamiseksi yleispäteväksi ja kaikissa tapauksissa toetutuvaksi.
Kunihminen lopettaa sokeasti uskomaan auktoriteetteihinsa ja alkaa ajatella itse, huomaa hän usein tulleensa kusetetuksi.
Eivät ole myöskään Beverly Hillsin tai muiden rikkaiden asuinalueiden kasvatit. Inuiittien keskuudesta ei ole noussut myöskään suuria määriä astronautteja, maanviljelijöitä, supermalleja, rocktähtiä jne. EIköhän se ole paljolti kiinni siitä millaisia mahdollisuuksia kukin ympäristö tarjoaa ja missä rekrytointia suoritetaan. Pointtini kuitenkin oli, ettei kuvaamassasi tilanteessa ole rodulla väliä. EI se ammttisotilas ole ainoa valkoinen, kristitty, heteo mies joka äänestää konservatiiveja.
En tuossa kylläkään viitannut vakaisiin oloihin.
Kuten jo aiemmin totesin. Yhden tapauksen otanta ei todista ainuttakaan hypoteesia todeksi. Sen sijaan epätodeksi toteamiseen riittää matemaattisesti yksikin säännön rikkova tapaus. Tilastolliseen hypoteesiin ei sekään.
Unohdat, että tämän päivän kertausharjoittamattomalla reserviläisellä ei käsitetä 30v sitten palvellutta varusmiestä, vaan sellaista joka on jo todennäköisesti saanut varusmiehenä nykyaikaisemman koulutuksen.
Siksi nykyään ei enää opetellekaan säädöskokelmia vaan toimintamalli joka tulee selkäytimestä ja pätee mahdollisimman laajalti eteentulevissa tilanteissa vain pientä soveltamista vaatien.
Entä jos se uhattava kohde ei tunnistakaan virittämisestä aiheutuvaa ääntä? Tai jos uhattava kohde ei tiedäkään että ammutaan varmasti, vaan on alueella ensimmäistä kertaa. Ehkäpä jopa tottunut paikkoihin jossa ei varmasti ammuta vaikka uhataan. Vartiomiehen ei pidä toimissaan lähteä leikkimään rollipelejä. Kaikki epäluonnolliset äänenkäytöt voi unohtaa samantien. Niitä ei tilanne päällä likikään kaikki muista tai kykene suorittamaan.
MInkä tahansa amatin todella osaava tekijää kun katsoo näyttää tekeminen helpolta. Useimmpien toimien liikkeistä on suurin osa ihmisen luonnollisia liikkeitä. Useimpien toimien tietopuolesta on suurin osa puhdasta yleistietoa. Useimmiten kysymys on kokemuksen tuomasta varmuudesta. Ennalta perehtmisestä asioihin ja mahdollisten ongelmien ennakkoharkinnasta ja niiden ennaltaehkäisemisestä ja/tai minimoinnista. Kyse ei useinkaan ole minkään asian myymisesta tai erikoisasiantuntemuksesta, vaan puhtaasti valmistautumisesta.
Käskystä ilmaan
Maanpintaista vektoria luodille ei muodostu, kun sen ampuu 90 astetta suoraan kohti taivasta. Tämä on helpompi käskeä kuin määrätä, että hämärssä 3 sekunnissa etsitsee sellaisen maastonkohdan, jossa ei ole asfalttia alla tai luoti ei ainakana sammalen alta kimpoa graniitista.
Onko meillä siis kahdentyyppisiä sotilaita? Sodanajan sotilaita ja rauhanajan sotilaita, joita pitäisi opettaa ampumiseenkin eri lailla eri valmiustilojen mukaan?
Ballistiikka on kuitenkin samanlainen valmisasteesta riippumatta, koska se on fysiikkaa.
Ennen sitä harkintaa juuri sai ja pitikin käyttää, kun oli velvollisuuksia, kovat tarvittaessa piipussa eikä nipuittain valmiita ohjeita. Omaa päätä ei sotamiehenä saanut, vaan piti käyttää ja väärinampumisten vähäisyydestä oikeusjuttujen tasolla päätellen asioissa ilmeisesti selvittiin - ilman vartiointiliikkeitä nykyistä alhaisemmalla koulutustasolla. Talvisotaakin käytiin pääasiassa kansakoulupohjalta ja kolmasosaltaan suojeluskuntapohjalta, ja saatiin sama tappisuhde neuvostoliittolaisille kuin saksalaisetkin, vaikka saksalaiset toki, kansallissosialistitkin, olivat suomalaisiin maalaisin verrattuina peräti koulutettua väkeä, ainakin ammattikoulutettuja, koska teollistamisen aste Saksassa oli korkeampi.
Pohdin asiaa vartiopäällikön näkökulmasta. Miten käskynalaisia pitää ohjeistaa, kun ohjeet ovat ammattisotilaiden, pääasiassa komendatintoimiston, puolesta täsmenttämättömiä tai kun joku suoltaa varuskunnan maastoon sopimattomia ohjeita noudatettavaksi.
Se, että pitää ampua "jonnekin, mihin jää jälki varoituslaukauksesta" on väärä käsitys. Osumat voi laskea haavoittuneesta tai ruumiista ja kaikki muu, mikä puuttuu 30 patruunan lippaasta ovat niitä varoituslaukauksia tai ohi ammuttuja. Sitten vielä ratkaisee se, mitä haavoittunut tai
Jos pitää toimia tehokkaasti niin sitten vain vaihdin kertatulelle ja lipas tyhjäksi sinne päin. On tietekin oma syy, kun kävelee tai juoksee luodin eteen. Tähän ei tarvita kuukausien sotilaspoliisitoimintaa, vaan reipasta jääkärihenkeä.
Eikö se ole melkoista osaamisvajetta, kun oikeaa osaamista on vain sotilaspoliiseilla?
Millähän aivolihaksilla he pohtivat oikeuspolitiikkaa, kun he eivät ole ammattisotilaita eivätkä ammattivartijoita, vaan jossain esikunnassa kenttätasollakin "kaukana kaikesta". Tässä kohtaa jää tuo empiria uupumaan. Ehkä tilastotieteilijä olisi kova sana, koska hän voisi ennustaa systemaattista virhettä jonkin ohjeen toimeenpanosta, jos olisi tilastot virheistä.
Niinpä. Tässä Suomessa on saavutettu tuloksia. Onnettomuuksia on viidesosa siitä kuolemaanjohtavissa kuin mitä 1971, jolloin autoja taisi olla puolitoista miljoonaa vähemmän.
Saako toimintatavoista keskustella joutumatta ylenkatsotuksi ammattilaisten taholta?
Tämä malli ei ota huomioon sitä, että kohteen arvo riippuu valmiusasteesta, siitä, miten paljon maassa alkaa olla suojattavaa turvattomuuden lisääntyessä. Nykyään ei hevosvarasta hirtettäisi niin kuin 1500-luvulla eikä varmaan traktorivarastakaan, ei edes kylvöaikana.
Miksi ampuessa ei saa osua?
Varoituslaukaus osui miltei 90 asteen kulmassa taivaalle ja toinen laukaus osui reiteen. Jos varoituslaukaus olisi vartiointioppien mukaan kimmonnut rakennuksesta tai asfaltista lentänyt jonnekin niin siinä olisi moittimista. Ohjeiden laatijat kieltäyvät rikosoikeudellisesta vastuusta aiheutettuaan systemaattisen virheen.
Ei pidä kävellä perä olkapäällä. Silloin ei väsy ja jaksaa ampua tarkasti. Ei kukaan kilpa-ampujakaan osuakseen tarkasti yritä väsyttää itseään moiselle kuntoilulla. Tärkeää on osua varmasti!
Kun sanotaan "A", pitää sanoa "B". Ensimmäinen älyttömyys johtaa kolmanteen. Miksi pitäisi kävellä perä ylhäällä ja panna Raybanit silmille?
Miksi vartiomies makailisi?
Oletko siis ymmärtänyt, että rynnäkkökiväärisarjat Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaukasiassa ilmaan ovat varoituslaukauksia? Minusta ne eivät ole varoituslaukauksia, vaan ilotulitukseen rinnastettavia.
No tietenkin ottamalla patruunat ja aseet pois suomalaiseen malliin, lakausten määrä vähenee dramaattisesti. Jos otettaisiin pamputkin pois, jopa ruhjeiden riski vähenisi.
Ei rauhanaikana tarvita vartiomiehiä, koska vartioinnin määrä on valtakunnassa niin vähäinen, ettei vartiomiehiä eikä naisia tarvita. Jokainen saa tarvitsemansa määrän vartiointia markkinoilta markkinahintaan, kun ei olla säännöstelytaloudessa ja markkinat toimivat.
[/quote]
noska kirjoitti:
Maanpintaista vektoria luodille ei muodostu, kun sen ampuu 90 astetta suoraan kohti taivasta. Tämä on helpompi käskeä kuin määrätä, että hämärssä 3 sekunnissa etsitsee sellaisen maastonkohdan, jossa ei ole asfalttia alla tai luoti ei ainakana sammalen alta kimpoa graniitista.
noska kirjoitti:
Onko meillä siis kahdentyyppisiä sotilaita? Sodanajan sotilaita ja rauhanajan sotilaita, joita pitäisi opettaa ampumiseenkin eri lailla eri valmiustilojen mukaan?
Ballistiikka on kuitenkin samanlainen valmisasteesta riippumatta, koska se on fysiikkaa.
noska kirjoitti:
Ennen sitä harkintaa juuri sai ja pitikin käyttää, kun oli velvollisuuksia, kovat tarvittaessa piipussa eikä nipuittain valmiita ohjeita. Omaa päätä ei sotamiehenä saanut, vaan piti käyttää ja väärinampumisten vähäisyydestä oikeusjuttujen tasolla päätellen asioissa ilmeisesti selvittiin - ilman vartiointiliikkeitä nykyistä alhaisemmalla koulutustasolla. Talvisotaakin käytiin pääasiassa kansakoulupohjalta ja kolmasosaltaan suojeluskuntapohjalta, ja saatiin sama tappisuhde neuvostoliittolaisille kuin saksalaisetkin, vaikka saksalaiset toki, kansallissosialistitkin, olivat suomalaisiin maalaisin verrattuina peräti koulutettua väkeä, ainakin ammattikoulutettuja, koska teollistamisen aste Saksassa oli korkeampi.
noska kirjoitti:
Pohdin asiaa vartiopäällikön näkökulmasta. Miten käskynalaisia pitää ohjeistaa, kun ohjeet ovat ammattisotilaiden, pääasiassa komendatintoimiston, puolesta täsmenttämättömiä tai kun joku suoltaa varuskunnan maastoon sopimattomia ohjeita noudatettavaksi.
Se, että pitää ampua "jonnekin, mihin jää jälki varoituslaukauksesta" on väärä käsitys. Osumat voi laskea haavoittuneesta tai ruumiista ja kaikki muu, mikä puuttuu 30 patruunan lippaasta ovat niitä varoituslaukauksia tai ohi ammuttuja. Sitten vielä ratkaisee se, mitä haavoittunut tai
noska kirjoitti:
Jos pitää toimia tehokkaasti niin sitten vain vaihdin kertatulelle ja lipas tyhjäksi sinne päin. On tietekin oma syy, kun kävelee tai juoksee luodin eteen. Tähän ei tarvita kuukausien sotilaspoliisitoimintaa, vaan reipasta jääkärihenkeä.
noska kirjoitti:
Eikö se ole melkoista osaamisvajetta, kun oikeaa osaamista on vain sotilaspoliiseilla?
noska kirjoitti:
Millähän aivolihaksilla he pohtivat oikeuspolitiikkaa, kun he eivät ole ammattisotilaita eivätkä ammattivartijoita, vaan jossain esikunnassa kenttätasollakin "kaukana kaikesta". Tässä kohtaa jää tuo empiria uupumaan. Ehkä tilastotieteilijä olisi kova sana, koska hän voisi ennustaa systemaattista virhettä jonkin ohjeen toimeenpanosta, jos olisi tilastot virheistä.
noska kirjoitti:
Niinpä. Tässä Suomessa on saavutettu tuloksia. Onnettomuuksia on viidesosa siitä kuolemaanjohtavissa kuin mitä 1971, jolloin autoja taisi olla puolitoista miljoonaa vähemmän.
noska kirjoitti:
Saako toimintatavoista keskustella joutumatta ylenkatsotuksi ammattilaisten taholta?
noska kirjoitti:
Tämä malli ei ota huomioon sitä, että kohteen arvo riippuu valmiusasteesta, siitä, miten paljon maassa alkaa olla suojattavaa turvattomuuden lisääntyessä. Nykyään ei hevosvarasta hirtettäisi niin kuin 1500-luvulla eikä varmaan traktorivarastakaan, ei edes kylvöaikana.
Miksi ampuessa ei saa osua?
noska kirjoitti:
Varoituslaukaus osui miltei 90 asteen kulmassa taivaalle ja toinen laukaus osui reiteen. Jos varoituslaukaus olisi vartiointioppien mukaan kimmonnut rakennuksesta tai asfaltista lentänyt jonnekin niin siinä olisi moittimista. Ohjeiden laatijat kieltäyvät rikosoikeudellisesta vastuusta aiheutettuaan systemaattisen virheen.
noska kirjoitti:
Ei pidä kävellä perä olkapäällä. Silloin ei väsy ja jaksaa ampua tarkasti. Ei kukaan kilpa-ampujakaan osuakseen tarkasti yritä väsyttää itseään moiselle kuntoilulla. Tärkeää on osua varmasti!
Kun sanotaan "A", pitää sanoa "B". Ensimmäinen älyttömyys johtaa kolmanteen. Miksi pitäisi kävellä perä ylhäällä ja panna Raybanit silmille?
noska kirjoitti:
Miksi vartiomies makailisi?
noska kirjoitti:
Oletko siis ymmärtänyt, että rynnäkkökiväärisarjat Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Kaukasiassa ilmaan ovat varoituslaukauksia? Minusta ne eivät ole varoituslaukauksia, vaan ilotulitukseen rinnastettavia.
noska kirjoitti:
No tietenkin ottamalla patruunat ja aseet pois suomalaiseen malliin, lakausten määrä vähenee dramaattisesti. Jos otettaisiin pamputkin pois, jopa ruhjeiden riski vähenisi.
noska kirjoitti:
Ei rauhanaikana tarvita vartiomiehiä, koska vartioinnin määrä on valtakunnassa niin vähäinen, ettei vartiomiehiä eikä naisia tarvita. Jokainen saa tarvitsemansa määrän vartiointia markkinoilta markkinahintaan, kun ei olla säännöstelytaloudessa ja markkinat toimivat.
Tietääkseni ei milloinkaan ole korostettu, että varoituslaukauksilla pitäisi osua siihen varoitetavaan kohteeseen. Olennaista on toki osua johonkin selkeästi määriteltävän kohteeseen, jotta tietää mihin se luoti päätyy. Alat sotkea nyt taas väkisin vartiomiehen toimintaan suurvaltoja mukaan. Vartiomiehen toimintamallin pitää olla yksiselitteisen yksinkertainen ja sen pitää huomioida, että puysäytettävä voi olla marjastava mummo, sotilaskarkuri tai utelias toimittaja. Ei ole mitenkään hyväksyttävää ampua sitä mummoa ensimmäisellä laukauksella vaikka se parhaan hillamättään löysikin. Toimittajasta voiai toki lasketella läpi vaikka sarjalla suuremmitta ongelmitta, mutta toimintamallin pitää olla kaikille sama, jotta se olisi helppo toteuttaa eikä tarvisi jäädä miettimään, että mites tässä tilanteessa nyt piti. Toki mallin pohjalta sovelletaan ja improvisoidaan tilanteen ja olosuhteiden mukaan, mutta pohja on sama.
Sinä olet laajentanut tulkintojasi ja ollut lukevinasi teksteistäni jotain mitä siellä ei ollut. Olen koko ajan alusta lähtein kommentoinut vain ja ainoastaan yhtä ja samaa asiaa. Vain rajaamalla käsiteltävän aiheen siihen voidaan tolla ottaa yksiselitteisiä kantoja. Laajentamalla aihetta vapaasti pitää kannanottoihin lisätä erillisä rajauksia, poikkeuksia, poikkeuksen poikkeuksia ja erikoistilanteita. Matemaattisesta todistelusta tuttu asia on ensimmäiseksi rajata määrittely joukko.
Tuo on kyllä totta, mutta yksittäistapaus ei riitä moisen tarkastelun pohjaksi.
Niin on, koska tavoittenahan ei ole ampuminen vaan kiinniotto ja vielä niin ettei sitä ensimmäistäkään laukausta tarvisi ampua.
Väkivallan käytön dilemmat ovat edelleen olemassa. Enkä rajannut kommenttiani tuossa ampuma-aseisiin vaan kaikkiin aseisiin.
Voisi olla. Toisilla taas nuo nostavat kyseisiä vaikeuksia esiin.
Jotkut. Matemaattisessa todistelussa ei funktion toetutavan ratkaisun olemassaolo riitä sen toteamiseksi yleispäteväksi ja kaikissa tapauksissa toetutuvaksi.
Kunihminen lopettaa sokeasti uskomaan auktoriteetteihinsa ja alkaa ajatella itse, huomaa hän usein tulleensa kusetetuksi.
Eivät ole myöskään Beverly Hillsin tai muiden rikkaiden asuinalueiden kasvatit. Inuiittien keskuudesta ei ole noussut myöskään suuria määriä astronautteja, maanviljelijöitä, supermalleja, rocktähtiä jne. EIköhän se ole paljolti kiinni siitä millaisia mahdollisuuksia kukin ympäristö tarjoaa ja missä rekrytointia suoritetaan. Pointtini kuitenkin oli, ettei kuvaamassasi tilanteessa ole rodulla väliä. EI se ammttisotilas ole ainoa valkoinen, kristitty, heteo mies joka äänestää konservatiiveja.
En tuossa kylläkään viitannut vakaisiin oloihin.
Kuten jo aiemmin totesin. Yhden tapauksen otanta ei todista ainuttakaan hypoteesia todeksi. Sen sijaan epätodeksi toteamiseen riittää matemaattisesti yksikin säännön rikkova tapaus. Tilastolliseen hypoteesiin ei sekään.
Unohdat, että tämän päivän kertausharjoittamattomalla reserviläisellä ei käsitetä 30v sitten palvellutta varusmiestä, vaan sellaista joka on jo todennäköisesti saanut varusmiehenä nykyaikaisemman koulutuksen.
Siksi nykyään ei enää opetellekaan säädöskokelmia vaan toimintamalli joka tulee selkäytimestä ja pätee mahdollisimman laajalti eteentulevissa tilanteissa vain pientä soveltamista vaatien.
Entä jos se uhattava kohde ei tunnistakaan virittämisestä aiheutuvaa ääntä? Tai jos uhattava kohde ei tiedäkään että ammutaan varmasti, vaan on alueella ensimmäistä kertaa. Ehkäpä jopa tottunut paikkoihin jossa ei varmasti ammuta vaikka uhataan. Vartiomiehen ei pidä toimissaan lähteä leikkimään rollipelejä. Kaikki epäluonnolliset äänenkäytöt voi unohtaa samantien. Niitä ei tilanne päällä likikään kaikki muista tai kykene suorittamaan.
MInkä tahansa amatin todella osaava tekijää kun katsoo näyttää tekeminen helpolta. Useimmpien toimien liikkeistä on suurin osa ihmisen luonnollisia liikkeitä. Useimpien toimien tietopuolesta on suurin osa puhdasta yleistietoa. Useimmiten kysymys on kokemuksen tuomasta varmuudesta. Ennalta perehtmisestä asioihin ja mahdollisten ongelmien ennakkoharkinnasta ja niiden ennaltaehkäisemisestä ja/tai minimoinnista. Kyse ei useinkaan ole minkään asian myymisesta tai erikoisasiantuntemuksesta, vaan puhtaasti valmistautumisesta.
[/quote]
Touhottaja
Majuri
Niin. Kuka osaa ampua suoraan 90 asteen kulmassa? Ja mikä luoti lentää suoraan ylöspäin kaartamatta fysiikian laeista tai ympäristyömuuttujista huolimatta? Mikä luoti tulee alas tekemättä vahinkoa?
Meillä on monelaisia sotilaita. Sotilaat ovat monelaisissa tilanteissa. Sama sotilas toimii vartiotehtävissä eri tavalla kuin sodassa. Sota-ajan vartiotehtävässä eri tavalla kuin rauhan ajan. Toimintaa sitovat lait, määräykset, ohjesäännöt ja käskyt. Puhuttekohan te nyt samoista tilanteista keskenänne?
Meillä on monelaisia sotilaita. Sotilaat ovat monelaisissa tilanteissa. Sama sotilas toimii vartiotehtävissä eri tavalla kuin sodassa. Sota-ajan vartiotehtävässä eri tavalla kuin rauhan ajan. Toimintaa sitovat lait, määräykset, ohjesäännöt ja käskyt. Puhuttekohan te nyt samoista tilanteista keskenänne?
RE: Käskystä ilmaan
Kyllä on!
Aseenkäyttötilanteet ovat erilaisia..ja jo yksistään lainsäädäntö asettaa vaatimuksia sille, miten asetta on mahdollista valmiuslakien eri vaiheissa käyttää.
Onko siinä järkeä vai ei..ja jos on niin kuinka paljon, on sitten toinen kysymys. Toisessa keskustelussa kritisoit mm. sitä ettei varusmies kanna rauhanajan varuskunnallisissa vartioissa asetta+ampumatarvikkeita, vaan on "pamppuvartiossa". Se johtuu lainsäädännöstä ja siitä, ettei ole koettu tarkoituksenmukaisesti opettaa enää yhtään erilaista aseenkäyttötapaa/ -toimintapamallia nyt opetettavien lisäksi.
Puolustusvoimat kun kuitenkin joutuu tässä maassa lakeja noudattamaan sekin..oli ne lait sitten kuinka "hyviä" tai "huonoja" tahansa.
(pamppuakin varten täytyy muuten käydä tietty koulutus..ainoastaan pamppua etäisesti muistuttavaa puukeppiä voi vielä toistaiseksi kantaa ilman erityistä koulutusta ja sen myötä saatavaa lupaa)
jokiranta kirjoitti:
Kyllä on!
Aseenkäyttötilanteet ovat erilaisia..ja jo yksistään lainsäädäntö asettaa vaatimuksia sille, miten asetta on mahdollista valmiuslakien eri vaiheissa käyttää.
Onko siinä järkeä vai ei..ja jos on niin kuinka paljon, on sitten toinen kysymys. Toisessa keskustelussa kritisoit mm. sitä ettei varusmies kanna rauhanajan varuskunnallisissa vartioissa asetta+ampumatarvikkeita, vaan on "pamppuvartiossa". Se johtuu lainsäädännöstä ja siitä, ettei ole koettu tarkoituksenmukaisesti opettaa enää yhtään erilaista aseenkäyttötapaa/ -toimintapamallia nyt opetettavien lisäksi.
Puolustusvoimat kun kuitenkin joutuu tässä maassa lakeja noudattamaan sekin..oli ne lait sitten kuinka "hyviä" tai "huonoja" tahansa.
(pamppuakin varten täytyy muuten käydä tietty koulutus..ainoastaan pamppua etäisesti muistuttavaa puukeppiä voi vielä toistaiseksi kantaa ilman erityistä koulutusta ja sen myötä saatavaa lupaa)
Paljon vai vähän?
Onko noita aseenkäsittelytapoja kovinkin monta? 97% ei ilmeisesti oikein pääse osalliseksi ainoastakaan ja 3%:ille ilmeisesti opetetaan useampia.
Nyt kun univormussa ei ole mitään uinti-, suunnitus-, juoksu- tai ampumamerkin tapaista tunnistetta aseenkäsittelystä, ei voi olla koskaan varma, millainen asekäsittelijä tulee aseistamattomana vastaan.
Kaikki aseet ovat liikaa, vaarallisia ja haitallisia rauhanomaisessa markkinataloudessa, koska kaiken turvallisuuden saa ostaa markkinoilta alan ammattilaisilta.
En ole oikein huomannut asiasta kansanäänestystä. Koskahan tämä kehitys alkoi ja kuka oli esittelijä?
No jos puolustusvoimat opettavat rauhansotilaita. jotka ovat lähes joka tehtävään lyhyen koulutusaikansa vuoksi kelvottomampia kuin esimerkiksi vartiointiliikkeet niin tietenkin on varminta ottaa puukot, linkkuveitset ja aseet pois tuollaiselta porukalta ja istuttaa heidät vaikka videopelisaleihin ampumaan joystickeillä. Nykyäähän iskut Afganistaniinkin tehdään vastaavissa oloissa joystickillä mukavasta tuolista ja bunkkerista.
Sota on politikan jatkamista muin keinoin, sanoi von Clausewitz. Politiikka on siis janalla sodan esiaste. Jos tavoitteena on vartiointiliikettä huonompi ja ammattitaidottomampi vartiointi, sekundäärivartionti ja se, ettei edes liikekannalepanoa tarvitse turvata kuin Falckin avulla, on tietenkin nykylinjä hyvä.
Jotenkin vain ajattelen, että jos 97% ei olisi ajatellut aseenkäyttöä muuhun kuin ampumaurheiluun radalla niin miten heille aivan oikeasti voi mitään aseita uskoa. Joko luovuttavat aseensa ensimmäiselle pyytäjälle liian helposti ja jäädät kidnapatuiksi vangeiksi, kun tulee joku ammattitappaja, ammattisotilaslaskuvarjojääkäri vastaan, tai sitten ampuvat raikkaasti ja reippaasti kaikkea liikkuvaa vaikka sarjatulella siten, että friendly firen tuloksen oppimiskäyrä tulee kalliiksi.
Olisi mahdottoman hyvä, jos esimerkiksi esimies tuntisi alaisten lajityypillisen käytöksen niin silloin asioihin osaisi suhtautua.
Miten on mahdollista, että pamppua, joka saattaa olla kumia, saa käyttää vapaasti, mutta kepin käyttö on vapaata, ilman kepin hallussapitolupaa, sallittavaa toimintaa?
No ilmeisesti pitää asemoitua uuteen aikaan ja tottua siihen, että simulaattori ja videopeli on ainoa turvallinen keino tutustua pyssylöihin.
Mietin vain, että voisiko Måran ja kurssipuukon käytön opettaa varmuuden vuoksi ensin simulaattorilla ennen puukkokokeen suorittamista.
Vieläkin kauhistelen ihmisiä, jotka leikkaavat puukkoa itseensä päin vetäen Oululaisen jälkiuunileipää lohkoiksi ja halkaisevat lohkon veistämällä puukkoa kohti lämmenpohjaansa.
Pitäisikö puukon oikea käyttö opettaa peruskoulun ensimmäisellä luokalla, sen ikäisenä kun olin käyttänyt itse omaa puukkoa ilman minkäänlaista pätevyyttä tai kurssia jo toista vuotta vai pitäisikö kaikki aseet ja puukot kieltää 0-17 -vuotiailta ja antaa heille raskas konekivääri ja liekinheitin vasta heti 18-vuotissyntymäpäivän jälkeen.
Minusta kenenkään ei ehkä pitäisi ryhtyä mihinkään ennen kuin järki on kasvanut eli esimerkiksi 30 ikävuotta on täytetty ja ennen kuin on 2-3 tutkintoa yhteen jos toiseen asiaan. Tällä tavalla tulee varmempaa tulosta, mutta sen hinta on myös se, että 30-vuotiaat ja 40-vuotiaat voivat vai voivat olla infanteeleja vielä vain hetki ennen senilisemiä.
Kun elinikä pitenee, on tietenkin yhteiskunnalla varaa, etteivät lapsellisia ole vain 17-vuotiaat äidin pikku sankarit, vaan 37-vuotiaat.
Kapiainen kirjoitti:
Onko noita aseenkäsittelytapoja kovinkin monta? 97% ei ilmeisesti oikein pääse osalliseksi ainoastakaan ja 3%:ille ilmeisesti opetetaan useampia.
Nyt kun univormussa ei ole mitään uinti-, suunnitus-, juoksu- tai ampumamerkin tapaista tunnistetta aseenkäsittelystä, ei voi olla koskaan varma, millainen asekäsittelijä tulee aseistamattomana vastaan.
Kapiainen kirjoitti:
Kaikki aseet ovat liikaa, vaarallisia ja haitallisia rauhanomaisessa markkinataloudessa, koska kaiken turvallisuuden saa ostaa markkinoilta alan ammattilaisilta.
Kapiainen kirjoitti:
En ole oikein huomannut asiasta kansanäänestystä. Koskahan tämä kehitys alkoi ja kuka oli esittelijä?
Kapiainen kirjoitti:
No jos puolustusvoimat opettavat rauhansotilaita. jotka ovat lähes joka tehtävään lyhyen koulutusaikansa vuoksi kelvottomampia kuin esimerkiksi vartiointiliikkeet niin tietenkin on varminta ottaa puukot, linkkuveitset ja aseet pois tuollaiselta porukalta ja istuttaa heidät vaikka videopelisaleihin ampumaan joystickeillä. Nykyäähän iskut Afganistaniinkin tehdään vastaavissa oloissa joystickillä mukavasta tuolista ja bunkkerista.
Sota on politikan jatkamista muin keinoin, sanoi von Clausewitz. Politiikka on siis janalla sodan esiaste. Jos tavoitteena on vartiointiliikettä huonompi ja ammattitaidottomampi vartiointi, sekundäärivartionti ja se, ettei edes liikekannalepanoa tarvitse turvata kuin Falckin avulla, on tietenkin nykylinjä hyvä.
Jotenkin vain ajattelen, että jos 97% ei olisi ajatellut aseenkäyttöä muuhun kuin ampumaurheiluun radalla niin miten heille aivan oikeasti voi mitään aseita uskoa. Joko luovuttavat aseensa ensimmäiselle pyytäjälle liian helposti ja jäädät kidnapatuiksi vangeiksi, kun tulee joku ammattitappaja, ammattisotilaslaskuvarjojääkäri vastaan, tai sitten ampuvat raikkaasti ja reippaasti kaikkea liikkuvaa vaikka sarjatulella siten, että friendly firen tuloksen oppimiskäyrä tulee kalliiksi.
Olisi mahdottoman hyvä, jos esimerkiksi esimies tuntisi alaisten lajityypillisen käytöksen niin silloin asioihin osaisi suhtautua.
Kapiainen kirjoitti:
Miten on mahdollista, että pamppua, joka saattaa olla kumia, saa käyttää vapaasti, mutta kepin käyttö on vapaata, ilman kepin hallussapitolupaa, sallittavaa toimintaa?
No ilmeisesti pitää asemoitua uuteen aikaan ja tottua siihen, että simulaattori ja videopeli on ainoa turvallinen keino tutustua pyssylöihin.
Mietin vain, että voisiko Måran ja kurssipuukon käytön opettaa varmuuden vuoksi ensin simulaattorilla ennen puukkokokeen suorittamista.
Vieläkin kauhistelen ihmisiä, jotka leikkaavat puukkoa itseensä päin vetäen Oululaisen jälkiuunileipää lohkoiksi ja halkaisevat lohkon veistämällä puukkoa kohti lämmenpohjaansa.
Pitäisikö puukon oikea käyttö opettaa peruskoulun ensimmäisellä luokalla, sen ikäisenä kun olin käyttänyt itse omaa puukkoa ilman minkäänlaista pätevyyttä tai kurssia jo toista vuotta vai pitäisikö kaikki aseet ja puukot kieltää 0-17 -vuotiailta ja antaa heille raskas konekivääri ja liekinheitin vasta heti 18-vuotissyntymäpäivän jälkeen.
Minusta kenenkään ei ehkä pitäisi ryhtyä mihinkään ennen kuin järki on kasvanut eli esimerkiksi 30 ikävuotta on täytetty ja ennen kuin on 2-3 tutkintoa yhteen jos toiseen asiaan. Tällä tavalla tulee varmempaa tulosta, mutta sen hinta on myös se, että 30-vuotiaat ja 40-vuotiaat voivat vai voivat olla infanteeleja vielä vain hetki ennen senilisemiä.
Kun elinikä pitenee, on tietenkin yhteiskunnalla varaa, etteivät lapsellisia ole vain 17-vuotiaat äidin pikku sankarit, vaan 37-vuotiaat.
Touhottaja
Majuri
Näkisin näin:
Puolustusvoimat kehittää sotilaita sotaa varten, rauhan aikana ja rauhan ajan puitteissa. Jos toivotaan, että koulutus olisi "sotaisampaa", voidaan se myös ilmaista. Samoin voidaan ilmaista mielipide rauhanajan asetusten vaikutuksesta koulutukseen, vaikkapa seuraavasti:
"Minun mielestäni koulutettavat varusmiehet eivät saa koulutustaan tarpeeksi sodan ajan olosuhteita vastaavassa ympäristössä. Lisäksi koulutusmetodit ovat mielestäni liian kaukana sodassa käytettävistä menetelmistä."
Lyhyt, ytimekäs, ymmärrettävä.
Läheskään kaikista lakimuutoksista ei suoriteta kansanäänestystä. Jos pidetään jotain asiaa niin suurena merkitykseltään yhteiskunnalle, että kansanäänestys lain muuttamiseen on tarpeen, sekin voidaan ilmaista suorempaan.
No, kukin tyylillään. Itse yritän pitää tyylini sellaisena, että kaikki ymmärtävät, miten asian ajattelen. Läheskään aina en onnistu.
Puolustusvoimat kehittää sotilaita sotaa varten, rauhan aikana ja rauhan ajan puitteissa. Jos toivotaan, että koulutus olisi "sotaisampaa", voidaan se myös ilmaista. Samoin voidaan ilmaista mielipide rauhanajan asetusten vaikutuksesta koulutukseen, vaikkapa seuraavasti:
"Minun mielestäni koulutettavat varusmiehet eivät saa koulutustaan tarpeeksi sodan ajan olosuhteita vastaavassa ympäristössä. Lisäksi koulutusmetodit ovat mielestäni liian kaukana sodassa käytettävistä menetelmistä."
Lyhyt, ytimekäs, ymmärrettävä.
Läheskään kaikista lakimuutoksista ei suoriteta kansanäänestystä. Jos pidetään jotain asiaa niin suurena merkitykseltään yhteiskunnalle, että kansanäänestys lain muuttamiseen on tarpeen, sekin voidaan ilmaista suorempaan.
No, kukin tyylillään. Itse yritän pitää tyylini sellaisena, että kaikki ymmärtävät, miten asian ajattelen. Läheskään aina en onnistu.
RE: Varoituslaukaus hämärässä
Tähtäämällä polven ja pakaran väliin osuu hyvällä todennäköisyydellä reisivaltimoon. Tällöin pakenijan henkiinjääminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Ilman hoitoa kuolema tulee muutamassa minuutissa. Mikäli suoni vetäytyy lantion sisään, peli on pelattu ellei henkilö ole valmiiksi leikkaussalissa.
Tähtäisin itse pohkeeseen, jos pitäisi olla kohtuullisen varma kohteen seviytymisestä. Osuma on tietysti hiukan haasteellisempi.
Linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Femoral_artery
http://www.wisegeek.com/what-is-the-femoral-artery.htm
jokiranta kirjoitti:
Tähtäämällä polven ja pakaran väliin osuu hyvällä todennäköisyydellä reisivaltimoon. Tällöin pakenijan henkiinjääminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Ilman hoitoa kuolema tulee muutamassa minuutissa. Mikäli suoni vetäytyy lantion sisään, peli on pelattu ellei henkilö ole valmiiksi leikkaussalissa.
Tähtäisin itse pohkeeseen, jos pitäisi olla kohtuullisen varma kohteen seviytymisestä. Osuma on tietysti hiukan haasteellisempi.
Linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Femoral_artery
http://www.wisegeek.com/what-is-the-femoral-artery.htm
setämies
Kenraali
Palstan vänkäysmomentti on kyllä jo yli 10x...
Selventäisiköhän pätkä komppanian taisteluohjeesta? Noska ja kumppanit ovat siitä jo pitempään täällä taittaneet sitä kuuluisaa ratakiskoa.
1.5 Voimankäytön säännökset (VOKS)
<snip>
Voimakeinoja voidaan käyttää esimerkiksi vastarinnan murtamiseksi, henkilön
kiinniottamiseksi tai ajoneuvon tarkastamiseksi. Sotilaallisen voiman käyttäminen
tarkoittaa henkilökohtaista asetta voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa
asevoiman käyttöä. Sotilaallista voimankäyttöä on esimerkiksi epäsuoran tulen
tai panssarintorjunta-aseiden käyttö. Sotilaallisen voiman käytöllä on estettävä
muun muassa vihollisen erikoisjoukkojen toiminta komppaniaa vastaan.
Voimankäyttöä ohjataan voimankäytön säännöillä (VOKS). Kulloisenkin tilanteen
mukaan voimankäyttöön liittyvää päätöksenteko-oikeutta tai voimankäyttöoikeutta
joko delegoidaan tai pidätetään. Voimankäytön säännöt eivät milloinkaan
rajoita joukon tai yksittäisen sotilaan oikeutta itsepuolustukseen, joka
perustuu rikoslaissa määritettyyn hätävarjeluun. Voimankäytön säännöt eivät
myöskään rajoita oikeutta puolustautua oikeudetonta hyökkäystä vastaan, eivätkä
ne edellytä toimimaan kansainvälisten sopimusten tai lakien vastaisesti.
Puolustusvoimien materiaalin tai kohteen suojaamiseksi asetetun vartiomiehen
voimakeinojen käyttö perustuu rikoslaissa määrättyyn vartio-, päivystys-, tai poliisitehtävääsuorittavan sotilaan voimankäyttöoikeuteen.
<snip>
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/7950af0048ff09988d58cd39f241e429/Komppanian%2Btaisteluohje.pdf?MOD=AJPERES
Selventäisiköhän pätkä komppanian taisteluohjeesta? Noska ja kumppanit ovat siitä jo pitempään täällä taittaneet sitä kuuluisaa ratakiskoa.
1.5 Voimankäytön säännökset (VOKS)
<snip>
Voimakeinoja voidaan käyttää esimerkiksi vastarinnan murtamiseksi, henkilön
kiinniottamiseksi tai ajoneuvon tarkastamiseksi. Sotilaallisen voiman käyttäminen
tarkoittaa henkilökohtaista asetta voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa
asevoiman käyttöä. Sotilaallista voimankäyttöä on esimerkiksi epäsuoran tulen
tai panssarintorjunta-aseiden käyttö. Sotilaallisen voiman käytöllä on estettävä
muun muassa vihollisen erikoisjoukkojen toiminta komppaniaa vastaan.
Voimankäyttöä ohjataan voimankäytön säännöillä (VOKS). Kulloisenkin tilanteen
mukaan voimankäyttöön liittyvää päätöksenteko-oikeutta tai voimankäyttöoikeutta
joko delegoidaan tai pidätetään. Voimankäytön säännöt eivät milloinkaan
rajoita joukon tai yksittäisen sotilaan oikeutta itsepuolustukseen, joka
perustuu rikoslaissa määritettyyn hätävarjeluun. Voimankäytön säännöt eivät
myöskään rajoita oikeutta puolustautua oikeudetonta hyökkäystä vastaan, eivätkä
ne edellytä toimimaan kansainvälisten sopimusten tai lakien vastaisesti.
Puolustusvoimien materiaalin tai kohteen suojaamiseksi asetetun vartiomiehen
voimakeinojen käyttö perustuu rikoslaissa määrättyyn vartio-, päivystys-, tai poliisitehtävääsuorittavan sotilaan voimankäyttöoikeuteen.
<snip>
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/7950af0048ff09988d58cd39f241e429/Komppanian%2Btaisteluohje.pdf?MOD=AJPERES
pstsika
Haukka
Miksi pitäisi poikkeuksetta ampua varoituslaukaus jos se aiheuttaa enemmän vaaraa/haittaa kuin sen ampumattomuus?
SEIS
*ase ampumavalmiuteen ja kohde piikille*
SEIS TAI AMMUN
PAM
Pidän myös varusmiessotilaspoliisien aseistamattomuutta hyvänä juttuna näin syvän rauhanaikana. Varsinkin jos suojattava kohde on vain joku varuskunnan portti.
SEIS
*ase ampumavalmiuteen ja kohde piikille*
SEIS TAI AMMUN
PAM
Pidän myös varusmiessotilaspoliisien aseistamattomuutta hyvänä juttuna näin syvän rauhanaikana. Varsinkin jos suojattava kohde on vain joku varuskunnan portti.
Touhottaja
Majuri
Kun kerran Vokseihin mentiin, meille opetettiin seuraavat nyrkkisäännöt (perustuen lakeihin ja säännöksiin):
- voimankäyttöön sinua vastaan saa vastata vain samansuuruisella voimalla, ts. nyrkkiä heiluttelevaa huutajaa ei saa ampua.
- se vailkoinen puukapula on voimankäyttöväline, mutta sitä saa käyttää vain sitomiseen, ei koskaan lyömiseen
- valtion omaisuutta saa suojata (mukaan lukien itsensä), mutta vain uhkaa vastaavalla voimankäytöllä, ja vain valtion palveluksessa ollessa.
- kaikki harjoittelun ulkopuolella tapahtuva voimankäyttö johtaa todennäköisesti esitutkintaan, mahdollisesti poliisin toimesta ja todennäköisesti oikeudenkäyntiin
Periaatteessa kohti ampuvan humalaisen haulikkomiehen saisi ampua, jos moiseen tilanteeseen joutuisi, ja olisi kovia piipussa. Oikeudessa sitten voisikin käsitys sotilaan oikeuksista muuttua. Mutta nykyäänhän kovat jaetaan vain ampumaharjoituksen kovapanosvaiheessa. Muuten mennään puukärkipaukuin tai ilman panoksia. Varmaan sellainenkin tilanne, jossa joku potkii varuskunnan transportterin peltejä ja kehotettaessa lopettamaan kiskaisee puukon esille, oikeuttaa vahvemman voiman käyttöön. Oikeudessa sitten ratkaistaan, oliko puukosta aiheutuva vaara niin suuri, että lopsauttaminen rynkyn perällä otsaan oli oikea toimenpide.
- voimankäyttöön sinua vastaan saa vastata vain samansuuruisella voimalla, ts. nyrkkiä heiluttelevaa huutajaa ei saa ampua.
- se vailkoinen puukapula on voimankäyttöväline, mutta sitä saa käyttää vain sitomiseen, ei koskaan lyömiseen
- valtion omaisuutta saa suojata (mukaan lukien itsensä), mutta vain uhkaa vastaavalla voimankäytöllä, ja vain valtion palveluksessa ollessa.
- kaikki harjoittelun ulkopuolella tapahtuva voimankäyttö johtaa todennäköisesti esitutkintaan, mahdollisesti poliisin toimesta ja todennäköisesti oikeudenkäyntiin
Periaatteessa kohti ampuvan humalaisen haulikkomiehen saisi ampua, jos moiseen tilanteeseen joutuisi, ja olisi kovia piipussa. Oikeudessa sitten voisikin käsitys sotilaan oikeuksista muuttua. Mutta nykyäänhän kovat jaetaan vain ampumaharjoituksen kovapanosvaiheessa. Muuten mennään puukärkipaukuin tai ilman panoksia. Varmaan sellainenkin tilanne, jossa joku potkii varuskunnan transportterin peltejä ja kehotettaessa lopettamaan kiskaisee puukon esille, oikeuttaa vahvemman voiman käyttöön. Oikeudessa sitten ratkaistaan, oliko puukosta aiheutuva vaara niin suuri, että lopsauttaminen rynkyn perällä otsaan oli oikea toimenpide.
Ei tarvikaan. Voimassa on vähimmän vaadittavan voiman käytön -periaate. Jos saat pysäytettyä kohteen ilman ampumista, niin hyvä. Jos ammut kohti ilman varoituslaukausta, on sinun kyettävä todistamaan, ettei kohde olisi pysähtynyt varoituslaukauksen ampumiseen tai että varoituslaukaus olisi aiheuttanut riittävän suurella todennäköisyydellä vaaraa tai että kohde aiheutti niin suuren uhkan, että sen eliminoimiseen ei olisi ollut aikaa varoituslaukauksen kanssa.pstsika kirjoitti:
Tuollaisia tapauksia käsitellän aina silloin tällöin oikeudessa, kun poliisi käyttä ampuma-asetta.
pstsika
Haukka
noska kirjoitti:
Tuo oli tarkoitettu retoriseksi kysymykseksi, mutta hyvä vastaus. Juuri sellainen, kuin hainkin.
Se, että intti ei ole aikanaan osannut käyttää maalaisjärkeä noita ohjeita ja sääntöjä laatiessaan ei tarkoita, etteikö niin voitaisi tehdä 2000- luvulla.
SEIS
SEIS
SEIS
VAROITUSLAUKAUS
"PYSÄYTTÄVÄ ALARAAJALAUKAUS"
"Tämä ohje astuu voimaan 16.5.1918 ja sen noudattamista on ankarasti valvottava."
VMP.
Airo taisi aikanaan sanoa jotain sen suuntaista, että "Ohjesäännöt ovat idiootteja varten. Ne, joilla on aivot voivat käyttää niitä."
Ruhanturvajille on jo toistakymmentä vuotta koulutettu tuo eri tavalla ja realistisemmin. Missiosta, ROE:sta ja kouluttajasta riippuen varioiden 8-portaista voimankäytön kohotusohjetta.
Kiinniottokoulutusta suunniteltaessa (tai sen yhtenäistämiseksi, ei ole vielä prosessi likikään valmistumista) on paljon pohdittu tuota käskytysosiota ja siinä käytettävien sanoja ja lauseita. Eräs olennaisista seikoista on, että käskyttäjän on identifioitava itsensä, aivan samoin kun poliisi kertoo oikein sanallisesti olevansa poliisi. Sillä tavoin osoittaa oikeutensa käskeä kohdetta ja käyttää häneen voimakeinoja.
Tuossa on kuitenkin eräs suuri ongelma. Poliisi, on lyhyt yksiselitteinen, selkeästi ymmärrettävä ja snagen kansainvälinen sana. Suomen Puolustusvoimien Rambolan varuskunnan Sotilaspoliisi ei ole. Puolustusvoimat on jo lyhyempi, mutta kuinka selkeästi se on kuultavissa. Koittakaapa huutaa se jollekin sissihupun läpi 15-20 metrin päästä kun ympärillä on hälinää tai suojanaamari päässä. Sanokaapa se jollekin ulkomaalaiselle tai huonosti suomea osaavalle suomalaiselle.
Paljon on keskustelua herättänyt myös käytettävät sanalliset varoitukset. "SEIS tai käytän ampuma-asetta." tai "SEIS! Olen valmis käyttämään kuolettavaa voimaa." tai SEIS tai ammun." Niillä on erilainen vaikutus. Liian pitkässä menee jo sanojakin helposti sekaisin tai häiriötekijät hävittävät osan sanomasta. Suosittu "käytän ampuma-asetta" on oikeastaan huonoa suomea eikä lainkaan yksiselitteinen. Se on kuitenkin humaanimpi, pehmeämpi ja vähemmän uhkaava kuin "ammun". Jälkimmäinen taas on iskevyydessään helppo sanoa ja vaikuttava. Sitä ei unohda, siinä ei mene sanat sekaisin ja se on helppo ymmärtää jos osaa kieltä. "olen valmis käyttämään kuolettavaa voimaa" taas kertoo hyvin tarkasti asian. Se on taas pidempi, joten vaikeampi muistaa ja ymmärtää ja häiriöille alttiimpi. Toisaalta se kertoo, että seuraavaksi tässä sitten toimitaan. Seuraavaksi käytetään voimaa. Ja se voima on luonteeltaan tappavaa. Kuitenkin säilyttäen jossain määrin humaanimpaa pehmeämpää tyyliä. Muitakin esitettyjä vaihtoehtoja on lukuisia. Kansainvälisesti suosittu on "SEIS tai ammun!" Lyhyenä ja iskevänä siihen saa käskevyyttä ja voimaa ja se on helppo opetella useammalla kielellä.
Oikeastaan noihin verbaalisiin portaisiin liittyy paljon enemmän vaikeuksia kuin loppuihin. Äkkiä tulee liikaa muistettavaa ja sekaisin menon tai väärinymmärretyksi tulemisen vaaraa. Ehkä vaikein tilanne on, jos kohde ei reagoi niihn lainkaan. Onko hän mahdollisesti ulkomaalainen tai muuten suomenkielentaidoton. Tai ehkä hän on kuuro. Tai hän on huumeissa eikä reagoi mihinkään puheeseen.
Yleensä yhdistetäänkin jokaiseen portaaseen käskytys ihan loppuun asti. Äänenkäytöllä ja -painolla haetaan haluttua vaikutusta, vaikkei ymmärystä sanojen sisällölle olisikaan.
Oletetaan, että on pois päin kävelevä kuuro mummo, joka on ollut poimimassa sieniä. Käskytetään ja tehdään kaikki kommervenkit ohjeiden mukaan ja räpsytellään liikkuvia ja mummo vaan kävelee. Selkä teihin päin ei nää että uhkaatte aseella. Åstrandin idean mukaan kohotatte asee ylös ja (katsotte ettei päällä lentele juuri muutaman miljoonan Hornet tai halvempi lennokki) ja ammutte ilmaan. Mummo ei reagoi (koska ei kuule sitä). Käännätte aseen alas ja ammutte mummoa tähdäten reiteen. Tällä kertaa ei edes hämärässä karkaa hiukan ylös ja selkään vaan osutte reiteen ja siihen osteoporoosin vaivaamaan reisiluuhun, joka pirstaloituu ja repii reisivaltimon poikki. Se taas vetäytyy lantion sisään.
Totetako oikeus, että hyvin tehty. Nälkään se mummo olis pian kuollut kuitenkin tai ainakin tehtyään noista kopassa olleista seitikeistä ja valkoisista kärpässienistä kastiketta. Epäilen, ettei totea. Sotatilalaki ei edes ollut päällä ja se alueen rajan kylttikin oli kaatunut ja muutenkin vääräässä paikassa ja mummolla kulkulupa koska mökkinsä oli alueella.
Toimintamallissa on siksi tarkoituksella monta porrasta ja niiden käyttöä on harkittu tarkaan, että siinä riittää eri aistein havaittavia varoituksia, että aikaa ne tajuta ja niihin reagoida halutulla tavalla. Valmiustasoa voimankäytönnopeaan kohottamiseen pidetään koko ajan yllä. Jopa silmänräpäykselliseen siirtymiseen tappavan voiman käyttöön. Jokaisen portaan voimankäyttötapaa on tarkkaan harkittu, jotta se mahdoliisimman pienellä todennäköisyydellä ylittäisi aiotun voimankäytön vaikutuksen tai aiheuttaisi sivullisia vahinkoja. Niitä harkitaan myös, jotta käytetty tapa olisi maksimaalisen tehokas ja johtaisi toivottuun tulokseen ilman tarvetta kohottaa tasoa seuraavaan portaaseen ja jotta tavoitteeseen siten päästäisin mahdollisimman alhaisen portaan toiminnolla.
En mitenkään virallisesti kuulu kehitystyötä tekeviin piireihin. Minulla on kuitenkin toisinaan mahdollisuus ja kunnia kuulla siitä ja esittää omia mielipiteitäni asiaan. Kehitystyössä kuullaan aktiivisesti poliisia ja hyödynnetään heidän malliaan ja tarkastellaan oikeusoppineiden kanssa mahdollisia lakiteknisiä vaikutuksia ja seuraamuksia. Tavoitteena on helppo, yksiselitteinen, tehokas ja toimiva malli, joka on helppo kouluttaa yhtenevästi kaikille. Siinä pitää olla riittävästi työkaluja toimia muuttuvissa tilanteissa. Käyttäjän on ymmärrettävä, ettei ole tarkoitus käyttää aina kaikkia tportaita (työvälineitä) vaan ainoastaan tarvittavia ja tilanteen vaatiessa tai niiden ollessa turhia (esim. havaitsee ettei se mummo kuule niin turha sille on huutaa tai kohde käy aggressiiviseksi tai singahtaa juoksuun) hypättävä joidenkin yli ja käytettävä jälleen vain tarvittavia.
TIlannehan ei kuitenkaan vielä lopu siihen, että kohde reagoi toivotusti eli pysähtyy. Sen jälkeen pitää vielä hallita tarkastustoimet ja/tai kiinniotto. Opittavaa tulee äkkiä valtavat määrät, jos ei asiaa suunnitella kunnolla. Jo nykyisellään useissa varuskunnissa koulutetaan asiaa. Ongelmana on, että se yhtenäinen malli puuttuu.
-SEIS! KUKA KULKEE?
-Herran tähden ettekö te kuule. Sanon jo kolmannen kerran, että sotilaspastori Luttinen aj minulla on kulkulupa. Ettekö tunne vartiomiehen toimintaohjeita.
-Tunnen toki. Minun kuuluu huutaa olmasti "seis, kuka kulkee" ja sitten ammuttava.
Kiinniottokoulutusta suunniteltaessa (tai sen yhtenäistämiseksi, ei ole vielä prosessi likikään valmistumista) on paljon pohdittu tuota käskytysosiota ja siinä käytettävien sanoja ja lauseita. Eräs olennaisista seikoista on, että käskyttäjän on identifioitava itsensä, aivan samoin kun poliisi kertoo oikein sanallisesti olevansa poliisi. Sillä tavoin osoittaa oikeutensa käskeä kohdetta ja käyttää häneen voimakeinoja.
Tuossa on kuitenkin eräs suuri ongelma. Poliisi, on lyhyt yksiselitteinen, selkeästi ymmärrettävä ja snagen kansainvälinen sana. Suomen Puolustusvoimien Rambolan varuskunnan Sotilaspoliisi ei ole. Puolustusvoimat on jo lyhyempi, mutta kuinka selkeästi se on kuultavissa. Koittakaapa huutaa se jollekin sissihupun läpi 15-20 metrin päästä kun ympärillä on hälinää tai suojanaamari päässä. Sanokaapa se jollekin ulkomaalaiselle tai huonosti suomea osaavalle suomalaiselle.
Paljon on keskustelua herättänyt myös käytettävät sanalliset varoitukset. "SEIS tai käytän ampuma-asetta." tai "SEIS! Olen valmis käyttämään kuolettavaa voimaa." tai SEIS tai ammun." Niillä on erilainen vaikutus. Liian pitkässä menee jo sanojakin helposti sekaisin tai häiriötekijät hävittävät osan sanomasta. Suosittu "käytän ampuma-asetta" on oikeastaan huonoa suomea eikä lainkaan yksiselitteinen. Se on kuitenkin humaanimpi, pehmeämpi ja vähemmän uhkaava kuin "ammun". Jälkimmäinen taas on iskevyydessään helppo sanoa ja vaikuttava. Sitä ei unohda, siinä ei mene sanat sekaisin ja se on helppo ymmärtää jos osaa kieltä. "olen valmis käyttämään kuolettavaa voimaa" taas kertoo hyvin tarkasti asian. Se on taas pidempi, joten vaikeampi muistaa ja ymmärtää ja häiriöille alttiimpi. Toisaalta se kertoo, että seuraavaksi tässä sitten toimitaan. Seuraavaksi käytetään voimaa. Ja se voima on luonteeltaan tappavaa. Kuitenkin säilyttäen jossain määrin humaanimpaa pehmeämpää tyyliä. Muitakin esitettyjä vaihtoehtoja on lukuisia. Kansainvälisesti suosittu on "SEIS tai ammun!" Lyhyenä ja iskevänä siihen saa käskevyyttä ja voimaa ja se on helppo opetella useammalla kielellä.
Oikeastaan noihin verbaalisiin portaisiin liittyy paljon enemmän vaikeuksia kuin loppuihin. Äkkiä tulee liikaa muistettavaa ja sekaisin menon tai väärinymmärretyksi tulemisen vaaraa. Ehkä vaikein tilanne on, jos kohde ei reagoi niihn lainkaan. Onko hän mahdollisesti ulkomaalainen tai muuten suomenkielentaidoton. Tai ehkä hän on kuuro. Tai hän on huumeissa eikä reagoi mihinkään puheeseen.
Yleensä yhdistetäänkin jokaiseen portaaseen käskytys ihan loppuun asti. Äänenkäytöllä ja -painolla haetaan haluttua vaikutusta, vaikkei ymmärystä sanojen sisällölle olisikaan.
Oletetaan, että on pois päin kävelevä kuuro mummo, joka on ollut poimimassa sieniä. Käskytetään ja tehdään kaikki kommervenkit ohjeiden mukaan ja räpsytellään liikkuvia ja mummo vaan kävelee. Selkä teihin päin ei nää että uhkaatte aseella. Åstrandin idean mukaan kohotatte asee ylös ja (katsotte ettei päällä lentele juuri muutaman miljoonan Hornet tai halvempi lennokki) ja ammutte ilmaan. Mummo ei reagoi (koska ei kuule sitä). Käännätte aseen alas ja ammutte mummoa tähdäten reiteen. Tällä kertaa ei edes hämärässä karkaa hiukan ylös ja selkään vaan osutte reiteen ja siihen osteoporoosin vaivaamaan reisiluuhun, joka pirstaloituu ja repii reisivaltimon poikki. Se taas vetäytyy lantion sisään.
Totetako oikeus, että hyvin tehty. Nälkään se mummo olis pian kuollut kuitenkin tai ainakin tehtyään noista kopassa olleista seitikeistä ja valkoisista kärpässienistä kastiketta. Epäilen, ettei totea. Sotatilalaki ei edes ollut päällä ja se alueen rajan kylttikin oli kaatunut ja muutenkin vääräässä paikassa ja mummolla kulkulupa koska mökkinsä oli alueella.
Toimintamallissa on siksi tarkoituksella monta porrasta ja niiden käyttöä on harkittu tarkaan, että siinä riittää eri aistein havaittavia varoituksia, että aikaa ne tajuta ja niihin reagoida halutulla tavalla. Valmiustasoa voimankäytönnopeaan kohottamiseen pidetään koko ajan yllä. Jopa silmänräpäykselliseen siirtymiseen tappavan voiman käyttöön. Jokaisen portaan voimankäyttötapaa on tarkkaan harkittu, jotta se mahdoliisimman pienellä todennäköisyydellä ylittäisi aiotun voimankäytön vaikutuksen tai aiheuttaisi sivullisia vahinkoja. Niitä harkitaan myös, jotta käytetty tapa olisi maksimaalisen tehokas ja johtaisi toivottuun tulokseen ilman tarvetta kohottaa tasoa seuraavaan portaaseen ja jotta tavoitteeseen siten päästäisin mahdollisimman alhaisen portaan toiminnolla.
En mitenkään virallisesti kuulu kehitystyötä tekeviin piireihin. Minulla on kuitenkin toisinaan mahdollisuus ja kunnia kuulla siitä ja esittää omia mielipiteitäni asiaan. Kehitystyössä kuullaan aktiivisesti poliisia ja hyödynnetään heidän malliaan ja tarkastellaan oikeusoppineiden kanssa mahdollisia lakiteknisiä vaikutuksia ja seuraamuksia. Tavoitteena on helppo, yksiselitteinen, tehokas ja toimiva malli, joka on helppo kouluttaa yhtenevästi kaikille. Siinä pitää olla riittävästi työkaluja toimia muuttuvissa tilanteissa. Käyttäjän on ymmärrettävä, ettei ole tarkoitus käyttää aina kaikkia tportaita (työvälineitä) vaan ainoastaan tarvittavia ja tilanteen vaatiessa tai niiden ollessa turhia (esim. havaitsee ettei se mummo kuule niin turha sille on huutaa tai kohde käy aggressiiviseksi tai singahtaa juoksuun) hypättävä joidenkin yli ja käytettävä jälleen vain tarvittavia.
TIlannehan ei kuitenkaan vielä lopu siihen, että kohde reagoi toivotusti eli pysähtyy. Sen jälkeen pitää vielä hallita tarkastustoimet ja/tai kiinniotto. Opittavaa tulee äkkiä valtavat määrät, jos ei asiaa suunnitella kunnolla. Jo nykyisellään useissa varuskunnissa koulutetaan asiaa. Ongelmana on, että se yhtenäinen malli puuttuu.
-SEIS! KUKA KULKEE?
-Herran tähden ettekö te kuule. Sanon jo kolmannen kerran, että sotilaspastori Luttinen aj minulla on kulkulupa. Ettekö tunne vartiomiehen toimintaohjeita.
-Tunnen toki. Minun kuuluu huutaa olmasti "seis, kuka kulkee" ja sitten ammuttava.