PV:ssa tapahtuneita onnettomuuksia ja läheltä piti-tilanteita

On se hienoa kun nyt on kunnon varusteet. 1970-luvun alussa oli villalapaset, nahkarukkaset ja nahkasaappaat. Puuvillakerrasto, puuvillainen peltipaita, villavälihousut, ohuenpuoleinen harmaa villapaita, sarkapuku, lumipuku ja karvalakki. Helvetisti paleli varsinkin hien kuivuttua kuorma-auton lavalla, mutta en tiedä kenenkään palelluttaneen mitään paikkaa.
Vielä 80-luvun puolenvälin jälkeen oli samat käytössä. Makuupussista ei ollut tietoakaan. Makuualusta & extra sarkamantteli peittona, niin tarkeni jos kimpinä maltto huolehtia teltan lämmöistä - aina vaan ei mennyt ihan putkeen. Jäi kyllä mieleen kun -87 tammikuun ennätyspakkasissa oli leiri ja muutama joutui sairaalaan hiihtoreissulta paleltuneiden varpaiden tähden.
 
Vielä 80-luvun puolenvälin jälkeen oli samat käytössä. Makuupussista ei ollut tietoakaan. Makuualusta & extra sarkamantteli peittona, niin tarkeni jos kimpinä maltto huolehtia teltan lämmöistä - aina vaan ei mennyt ihan putkeen. Jäi kyllä mieleen kun -87 tammikuun ennätyspakkasissa oli leiri ja muutama joutui sairaalaan hiihtoreissulta paleltuneiden varpaiden tähden.
Meillä lisäksi suositeltiin oman makuupussin käyttöä. Tuosta -87 alkuvuodesta jäi mieleen matkat traktorinlavalla Pahkajärveltä Mikkeliin, ei tullut paleltumia, mutta ei ollut järin lämpöistäkään.
 
Ihmetyttää kyllä, mikä tässä keississä olisi sellainen oikeudellinen seikka, mikä edellyttäisi KKO:n ennakkopäätöstä.
 
Eihän tässä Raaseporin tapauksessa ole enää kysymys muusta kuin syyttäjän (Jukka Rabbe) suoranaisesta typeryydestä...
- hän hakee tässä "oikeassa olemisen kunniaa" itselleen..
- se ei saisi olla oikeudenkäytön perusteena.

Itse asia on ratkaistu oikeudessa jo pariin kertaan. Tietysti sekin saattaisi olla mahdollista että autonkuljettajalle "väenväkisin" ajettu tuomio (vaikkapa vain sakkorangaistuksella) voisi jollain tavoin vaikuttaa mahdollisiin vahingonkorvausvastuisiin ja/tai vakuutusasioihin jne.
- tosin en tiedä voisiko sellaisella olla tässä tapauksessa merkitystä?
 
Alkaahan tuo olemaan jo aika tragikoomista kun jostain "ajoin kännissä kaverit kyydissä ylinopeutta metsään ja kolme kuoli"-jutusta olisi jo saatu ehdonalainen kärsitty ja tästä vaan yritetään saada kuljettajalle jotain aina Korkeimmasta oikeudesta asti.
 
"Syyttäjälaitoksen mukaan kysymys on siitä, noudattiko kuorma-auton kuljettaja tieliikennelaissa tasoristeykseen ajavalle tienkäyttäjälle säädettyä erityistä varovaisuutta."

Miksi syytäjä ei tutki tien kunnossa pitäjän osuutta asiaan ja radan kunnossa pitäjän osuutta onnettomuuteen.:unsure:
Tasoristeys oli todettu vaaraiseksi jo paljon ennen onnettomuutta.

Radan kunnossa pitäjän oli pitänyt laitta nopeusrajoitus ennen ylikäytävää.
Näkyvyys tasoristeyksettä ei riitä 120km/h nopeudelle vaan nopeuden olisi pitänyt olla 80km/h (Traficomn/Väylävirasto määräykset)
images






Tienpitäjän olisi pitänyt muutta ylikäytävää niin että ylitys olisi tapahtunut suorassakulmassa rataan nähden




39-5894485d76422547878.jpg



Jos edes toinen näistä olisi hoitanut hommansa, ei onnettomuutta todennäköisesti olisi tapahtunut :cry:
 
Itsellä oli nuorempana tuollaista valkosormisuutta. Sormista loppui pintaverenkierto ja tunto hävisi täysin jo kesäöiden lämpötiloissa. Muutaman kerran käteni kyllä palellutinkin kunnolla. Paleltumista ei huomannut kun sormissa ei ole ollut tuntoa alunperinkään.
Tämä. Itsehän en olisi aikanaan saanut startata nykysäännöillä hiihtokisoihin, sen verran sakeaa suonissa verenperintönä (heh heh) kulki/kulkee. Aina oli näpit jäässä. Pakollinen rotanmyrkky-resepti on asiaa vähän auttanut mutta sen verran usein tuli sormet jäädytettyä että jätän nykyään kaiken tarkemman ropaamisen alle - viidessä muille. Ei vaan kestä olla tumputtamatta (heh heh).
 
Ihmetyttää kyllä, mikä tässä keississä olisi sellainen oikeudellinen seikka, mikä edellyttäisi KKO:n ennakkopäätöstä.
Olihan se jossain uutisessa sanottu.

Tämä tapaus sotii aikaisempaa ennakkopäätöstä vastaan.
Joku rekkakuski oli tuomittu, vaikka ei ollut todistetusti nähnyt, eikä olisi voinut nähdä pyöräilijää.
Tuomio tuli silti.


Kysehän on edelleen siitä, että voiko rautatielle ajaa sokkona, jos ei näe liikennettä?
 
Miksi syytäjä ei tutki tien kunnossa pitäjän osuutta asiaan ja radan kunnossa pitäjän osuutta onnettomuuteen.:unsure:
Tasoristeys oli todettu vaaraiseksi jo paljon ennen onnettomuutta.

Radan kunnossa pitäjän oli pitänyt laitta nopeusrajoitus ennen ylikäytävää.
Näkyvyys tasoristeyksettä ei riitä 120km/h nopeudelle vaan nopeuden olisi pitänyt olla 80km/h (Traficomn/Väylävirasto määräykset)
images






Tienpitäjän olisi pitänyt muutta ylikäytävää niin että ylitys olisi tapahtunut suorassakulmassa rataan nähden




39-5894485d76422547878.jpg



Jos edes toinen näistä olisi hoitanut hommansa, ei onnettomuutta todennäköisesti olisi tapahtunut
Niinpä. Mutta eihän korppi korpin silmää noki.

"Syyttäjälaitoksen mukaan kysymys on siitä, noudattiko kuorma-auton kuljettaja tieliikennelaissa tasoristeykseen ajavalle tienkäyttäjälle säädettyä erityistä varovaisuutta."
Mielestäni on aika yksiselitteistä, että koska PV:n normit eivät vaadi apukuljettajan tai erillisen ajattajan käyttöä maastokuorma-autojen kanssa näissä, ei sellaista missään nimessä voida edellyttää. Onnettomuushan ei olisi ollut mitenkään vältettävissä, jos kuljettaja olisi yksin hytissä, koska vaikka hän itse olisi noussut tarkistamaan, olisi hyttiin paluu ja ajoneuvon liikkeellesaaminen tuottanut riittävän pitkän havainnoimattomuusjakson, että juna olisi ehtinyt yllättää sen jälkeen.

Se, että repsikan paikalla istuva olisi teoriassa voinut estää onnettomuuden, on täysin teoreettista, eikä sen vaihtoehdon tajuamatta jäämisestä voi syyllisyyttä langettaa mitenkään nykyisen oikeuskäytännön mukaan. Tai sitten pitäisi aika paljon valtionhallintoa laittaa telkien taakse, jos sääntöjen mukaan toimiminen ei riitä...
 
Niinpä. Mutta eihän korppi korpin silmää noki.


Mielestäni on aika yksiselitteistä, että koska PV:n normit eivät vaadi apukuljettajan tai erillisen ajattajan käyttöä maastokuorma-autojen kanssa näissä, ei sellaista missään nimessä voida edellyttää. Onnettomuushan ei olisi ollut mitenkään vältettävissä, jos kuljettaja olisi yksin hytissä, koska vaikka hän itse olisi noussut tarkistamaan, olisi hyttiin paluu ja ajoneuvon liikkeellesaaminen tuottanut riittävän pitkän havainnoimattomuusjakson, että juna olisi ehtinyt yllättää sen jälkeen.

Se, että repsikan paikalla istuva olisi teoriassa voinut estää onnettomuuden, on täysin teoreettista, eikä sen vaihtoehdon tajuamatta jäämisestä voi syyllisyyttä langettaa mitenkään nykyisen oikeuskäytännön mukaan. Tai sitten pitäisi aika paljon valtionhallintoa laittaa telkien taakse, jos sääntöjen mukaan toimiminen ei riitä...
Vaikka satunnainen repsikka olisi tähyillytkin niin kolarin tullen olisi kuljettaja kaiketi silti ollut syyllinen? Eihän kuljettajan vastuuta voi ulkoistaa kaverille. Vastuun siirtyminen kai edellyttäisi että kuskin viereen istutetaan ajoneuvon johtaja?
 
Meillä lisäksi suositeltiin oman makuupussin käyttöä. Tuosta -87 alkuvuodesta jäi mieleen matkat traktorinlavalla Pahkajärveltä Mikkeliin, ei tullut paleltumia, mutta ei ollut järin lämpöistäkään.
Pasissa 1994 tammikuussa Pahkajarvelta takaisin Haminaan... ampumaleiri ohi, mutta "tilanne paalla", eli Pasissa luukut auki ja joku epaonninen vuorollaan itkk:ssa kiinni siina ajoviimassa. Pakkasta -20. Se o-li per-sees-ta. Silloin tuli pintapaleltumia aika monelle, jotka kuitenkin paranevat itsekseen melko pian.
Mutta spol-upseerileiri Hollolassa kuukautta myohemmin, pakkasta oli -35 ja meille oli luvattu jotkut vedettavat tyomiestuvat tjms, mutta joku oli sitten vetanyt ne veke sielta niin telttamajoitus... ja koska piti olla tupamajoitus, meilla oli ne Krimin sodan aikaiset huovat, eika makuupusseja.
Koko Suomen armeijan spol-kokelaat, eli ehka 60 heppua, joista ainakin 15 keksi jonkun tekosyyn lahtea veksiin sen viikon aikana. Kahdella todettiin paleltumia, tuskin kuitenkaan nukkuessa. Leiri oli ensimmaisia laatuan ja niin ufo-huonosti jarjestetty ettei mikaan ihme etta porukalla petti hermo.
Me muut jaimme tietty koko viikoksi, ja palkinnoksi saimme joltain random-majurilta kunnon haukut lauantai-iltapaivana, koskien pelkuruutta, heikkoutta, ei talvisota-henkea jne... seisoimme siella hangessa hiljaa toivottamassa hanet helvettiin seka sinne varuskuntasairaalaan, huutamaan niile vitun tekosairaille eika meille. Perslapi.

Mutta vehkeet oli hyvat, Turbot tupla-huopikkailla, villasormikkaat, paalle villahansikkaat ja sit nahkarukkaset. Silla leirilla meilla oli jotkut derkku-skeleton -peraiset AK:t, joissa oli joku oma sysariviritys. PIdin siita koska se kulki helposti selassa tetsarin paalla jotenkin taiteltuna. Yritin lahinna seista mahdollisimman liikkumattomana keskella kaikkia vaatteita, koska heti jos liikuin tai koskin johonkin, pilvi lampoa pullahti ulos, ja hyytavaa Tiirismaata pujahti sisalle... olimmehan etelaisella Salpausselalla!
Se oli yksi elamani epamiellyttavimpia viikkoja, mutta noin 60 tuoretta, yli-itsevarmaa upseerikokelasta, ja ainoastaan 2 lievaa paleltumaa.
Ja saatanallinen pakkanen kokoajan. Ja huovilla teltassa jumankauta!
Kylla Tornin vehkeet oli todella toimivia, kun vaan laittoi ne kaikki paalle ja seisoi niiden keskella taysin liikkumatta ja pysyi poissa pahimmasta viiimasta :) .
 
Tietääkö joku tästä enemmän.
Yhtäkkiä ei Googlella löytynyt. Ei vuottakaan selvillä, mutta ei tää kyllä ihan tuores ole.
60 tai 70 lukua?

Screenshot_20210221-215201.jpg
 
Back
Top