Varusaskareista
Hande kirjoitti:
Tässä taannoin joku Pv:n palkkalistoilla oleva herra ihmetteli jalkaväen vuosikirjassa tms., miksi syydämme jatkuvasti suuren määrän resursseja vaatekehittelyyn, kun lopputulemana on se, että enintään pakkassaapas on samaa tasoa kuin muiden pohjoismaiden varustus. Ja pakkassapaskin lisämääreellä ehkä. Kannattaisi hankkia vaatteita mieluummin kuin suunnitella niitä.
Mikäli emme suunnittelisi kotikutoista, vaan käyttäisimme norjalaista, ruotsalaista tai venäläistä, olisi tuloksena se, että kaikki pitäisi hankkia halvimman tarjouksen mukaan vaikka Hong Kong -liikkeestä, koska vapaan hankinnan esteeksi ei olisi kansallisia standardeja.
Kun ei olisi kansallisia standardeja vapaakaupan esteenä, jouduttaisin standardisoijat vapauttamaan materiaalihallinnosta työmarkkinoiden käytettäväksi helpottamaan maata jo kaksikymmentä vuotta riivannutta työvoimapulaa, joka johtunee "pienevistä ikäluokista" ja "suurten ikäluokkien, 1944-1948, eläkkeelle menosta 2011 mennessä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten kauan aikaa meni M-05 -maastokuvion kehittämiseen ja miten paljon tutkimusaikaa ja -rahaa siihen saatiin menemään ottaen huomioon, että kanadalainen CADPAT oli jo olemassa sekä digitalisoidun maastokuvion ajatus.
Minun on nimittäin vaikea uskoa, että muualla kuin Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla tai Kymenlaaksossa maasto olisi maastokuviotarpeeltaan paljon erilainen kuin Norjassa.
http://www.hyperstealth.com/CADPAT-MARPAT.htm
http://www.kamouflage.net/country/00156.php?page=2
http://www.miwo-military.net/-produkty/pid,720/Spodnie-UP-M-05-ca-oroczne
Itse asiassa olisi mukava tietää, millainen maastokuvio olisi sopiva suurimpaan osaan Suomen metsiä, mikäli ei lähdettäisi ajatuksesta, että maastotoimintaa aiotaan harjoittaa vain eteläisimmissä sekametsissä, joissa kuusen kaverina ei ole niinkään koivu, vaan mänty ja kuusienkin määrä on melko vähäinen.
Itse asiassa on melkoinen virhe alkaa olettaa, että työvaate maastopuku on paraatipuku, johon kiinnitetään mitaleita ja että eri osapuolilla pitäisi olla erilainen maastopuku, koska toimivat samassa maastossa mahdollisesti liittolaisina, kanssasotijoina, vastustajina tai vihollisina.
Suomessa muiden työvaatteiden standardoinnista seuraa se, että kilpailevien ja yhteistyötä tekevien yritysten henkilökunta on samanlaisissa huomioliiveissä ja -takeissa tienpäällä ilman minkäänlaista ongelmaa.
Yksi piirre on se, että visuaaliset erot pyritään hävittämään, minkä vuoksi tulevaisuudessa ilmeisesti jääkärikin tarvitsee jonkinlaisen omakonetunnuksen, jonka voi skannata radioskannerilla.
Se, millainen keskustelu käytiin ruotsalaiseen omistukseen päätyneen Jalaksen ja Sievin jalkineen välillä maastokengistä on kuvaava. Halvemman tarjouksen tehnyt Jalas ei saanut voittaa hankintaa, koska kantapään lenkkiin oli tehty "mittavaa kehitystyötä" ja tuote oli erilainen.
Siitä, että sotilasvarusteet kehittyvät kaupallisesti, kertoo myös se, että jotkut puolustusvoimien palveluksessa olevat eivät käytä palveluksessa ollenkaan Suomen puolustusvoimien virallisia maihinnousukenkiä, vaan http://www.varusteleka.fi/product/uudet-maiharit-kalvolla/haix-airpower-p3/_2L90PI1SV :ia.
Kyse ei ollut varaston palkatusta sotilasammattihenkilöstä, vaan kapteenista ja ilmeisestä sodanajan komentajasta.
Olisi tietenkin hyvä, jos Tekniikan Maailma VTT:n kanssa testaisi jääkärin varusteet kerran viidessä vuodessa ja toteaisi, että halvemmalla on saatavissa parempaa tavaraa.
Näin kansallisten standardien kehittäjät joutuisivat ottamaan huomioon maailmanmarkkina iltapäivälehtihenkilöiden painostuksesta.
