Rähmälläänolon vastarintamiehet

[SJ]

Hallitusneuvotteluissa yksi neuvottelukohta voisi olla, että millä myönnytyksillä keskusta heittää väykyn junasta ainakin vaalikauden ajaksi.

 

[JOKO]

Hallitusneuvotteluissa yksi neuvottelukohta voisi olla, että millä myönnytyksillä keskusta heittää väykyn junasta ainakin vaalikauden ajaksi.

Kepun väyrysläiset leikkaavat tuhdin siivun persujen äänistä. Siitä tulee palkkioksi yksi tai kaksi tyhjänpäiväistä ministerinsalkkua. Kepun poliittiseen linjaan se tuskin vaikuttaa. Väyrysläiset pysyvät sivuraiteella.

 

[Tetra]

Miksi niin moni kepulainen vastustaa nato-jäsenyyttä?

 

[Fencer]

Miksi niin moni kepulainen vastustaa nato-jäsenyyttä?

En ole kepulainen, mutta sillä kannalla saa ainakin tehtyä pesäeroa kokoomukseen, joka on vaaleissa pahin vastustaja. Ja kyllähän se varmaan tietyllä kansanosalla kalskahtaa komealta, kun ääni väristen luvataan puolustaa maita ja mantuja omalla talonpoikaisarmeijalla.

 

[Museo]

No Stubi nyt ei oikeastaan ole kai kovin isänmaallinen kaveri, luulen että hänen henkinen koti on EU. Tämä kotimaan politiikka nyt vaan on pakollinen vaihe saadakseen statusta hakea jotain korkeampaa virkaa aikanaan siellä Brysselin lihapatojen ääressä, onhan se kiva lisä CV;sä että on ollut pääministeri.
Voi varmaan verrata West Pointin karriäristiupseeriin joka pitää käväistä rintamalla vähäksi aikaa jotta voi sitten nousta arvo-asteikkoportaita ylös.
Ja onhan hän avoimesti sanonut olevansa federalisti.

Work experience: Previously I have acted for example as a prime minister of Finland before moving to more demanding tasks...

Empä tiedä, ehkä keskitymme liikaa haukkumaan yksilöitä kun pitäisi keskittyä katsomaan koko Suomen poliittisen järjestelmän toimivuutta, erityisesti poliittisen ja hallinnollisen päätöksenteon rajapinnalla. Esimerkiksi ministereitä avustavan virkamieskoneiston kehitys on mielestäni mennyt viime vuosina takaisin rähmälläänolon vuosien suuntaan.

 

[Tetra]

En ole kepulainen, mutta sillä kannalla saa ainakin tehtyä pesäeroa kokoomukseen, joka on vaaleissa pahin vastustaja. Ja kyllähän se varmaan tietyllä kansanosalla kalskahtaa komealta, kun ääni väristen luvataan puolustaa maita ja mantuja omalla talonpoikaisarmeijalla.

Jos taustalla olisi jonkin sortin halu mielistellä ja alistua idälle? Mistä sellainen voisi johtua? Liittyykö siihen joku historiallinen perinne?

Voisi luulla, että kepulaiset kokoomuksen tavoin kannattaisivat vahvaa maanpuolustusta ja Nato-jäsenyttä, mutta näin ei näytä olevan.

 

[Fencer]

Jos taustalla olisi jonkin sortin halu mielistellä ja alistua idälle? Mistä sellainen voisi johtua? Liittyykö siihen joku historiallinen perinne?

Voisi luulla, että kepulaiset kokoomuksen tavoin kannattaisivat vahvaa maanpuolustusta ja Nato-jäsenyttä, mutta näin ei näytä olevan.

En näe kepulaisessa politiikassa erityistä itämyönteisyyttä tai alistumista. Esittävät vaihtoehdon NATO-kannalle, ja haluavat järjestää Suomen puolustuksen itsenäisesti. Isänmaallista porukkaa, en epäile hetkeäkään, mutta satun itse olemaan eri mieltä ko. asiasta. Tämän parempaa vastausta en osaa antaa, mutta ensi kevään vaalitilaisuudet ovat mielenkiintoista seurattavaa.

 

[Vonka]

Suurelle yleisölle hiukan tuntemattomammiksi jääneet vahvat taustavaikuttajat; Panu Toivonen ja Kullervo Rainio.

Koska kaikkea paisetta ei ole vielä leikattu, on syytä palata tähän keskusteluun.

Filosofian lisensiaatti Jarmo Viljakainen korottaa Kullervo Rainion ja Kauko Kareen eriitäin tärkeiksi vastarintamiehiksi. Professori Rainio näki KGB:n työn tapahtuvan toimittajien parissa ja tuli rohkeasti esiin vastustamaan muiden muassa reporadiota. Mielenkiintoista on sekin, että Kullervo Rainio käytti ensimmäisenä käsitettä informaatiosota. Hän varoitti Kokoomusta siitä, että vasemmisto yrittää vallata viestivälineet ja alkaa manipulatiivisesti vaikuttaa sanastoon ja kieleen.

Hän näki radikaalien vallanneen ensin Ylioppilaslehden ja sitten soluttautuneen päivälehtien kulttuuriosastoihin ja lopuksi radioon ja televisioon. Yleisradioon tehtiin ns. Agenda Setting, kansakunnan esityslista, jossa alettiin vyöryttää jopa vallankumouksen ihanuutta. KGB käytti estoitta sanoja "neuvostovastainen" ja "taantumuksellinen" Suomessa. Sirola-opistossa ja Moskovassa koulutetut ryömivät asemiin. Ylioppilasnuorison keskuuteen laitettiin jopa ns. kalja-agitaattorit johtamaan keskusteluja.

Professori Osmo A. Wiio oli Rainion lisäksi toinen rohkea. Heidän vastustajansa akateemisessa maailmassa oli Kaarle Nordenstreng, joka on Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ollut melko hiljaa.

Rainio jakoi vaikuttamisen a) ohjelmakokonaisuuksilla ja lähetyskanavilla, b) ohjelmilla ja c) esitysaineksen yksityiskohdilla manipuloimiseen. Jaossa on vielä hienosäätö ohjelma-aikoineen (manipulatiivinen ohjelma aina suositun ohjelman reunaan ym.).

Rainio piti suurennuslasinsa koko ajan kirkkaana Yleisradion "vaaran vuosien" ajan. Hän pääsi sitten kommunistien tappolistalle, kuten Osmo A. Wiiokin. Nämä vaaran vuodet olivat paljon enemmän kuin mitä tämän päivän mediasekoilu on. Uusilla sulupolvila ei ole tästä aavistustakaan, kun he luulevat, että vasta nyt infosotaa käydään. Vuosina 1965-1972 Suomessa käytiin todellista sotaa. Suojjelupoliisin asiakirjat osoittavat selvästi, että SKP käytti Yleisradiota sosialismin propagointiin käyttäen juoksupoikanaan Eino S. Repoa.

Näiltä kotisivuilta löytyy muistoja:

http://www.reporadio.fi/

 

[Vonka]

Viljakaisen mukaan vuonna 1966 väkevimmäksi kriitikoksi nousi varatuomari Erkki Tuuli. Hän teki töitä paljastaakseen kommunistien aikeet, mutta oli aluksi voimaton "kansanrintaman" vetäessä yhtä köyttä. Sillähän oli K-linjan ja Kekkosen tuki.

Leninin soturien ydin oli stalinistien Toimittajaliitto ry. NKP:n päätöksellä oli tehty toimenpideohjelma, jolla suomalaistoimittajat saatettaisiin idäntielle. Toimittajaliitto oli alkuaan Tpsl:n ay-osasto. Sen miehittivät myöhemmät Tiedonantajan sosialistit. Näistä kaadereista ei voinut puhua eikä heistä kirjoittaa, koska he olivat mukamas "hyvällä asialla" eli Neuvostoliiton maailmanvalloituspolitiikan miinanpolkijana.

 

[tulikomento]

Koska kaikkea paisetta ei ole vielä leikattu, on syytä palata tähän keskusteluun.

Filosofian lisensiaatti Jarmo Viljakainen korottaa Kullervo Rainion ja Kauko Kareen eriitäin tärkeiksi vastarintamiehiksi. Professori Rainio näki KGB:n työn tapahtuvan toimittajien parissa ja tuli rohkeasti esiin vastustamaan muiden muassa reporadiota. Mielenkiintoista on sekin, että Kullervo Rainio käytti ensimmäisenä käsitettä informaatiosota. Hän varoitti Kokoomusta siitä, että vasemmisto yrittää vallata viestivälineet ja alkaa manipulatiivisesti vaikuttaa sanastoon ja kieleen.

Hän näki radikaalien vallanneen ensin Ylioppilaslehden ja sitten soluttautuneen päivälehtien kulttuuriosastoihin ja lopuksi radioon ja televisioon. Yleisradioon tehtiin ns. Agenda Setting, kansakunnan esityslista, jossa alettiin vyöryttää jopa vallankumouksen ihanuutta. KGB käytti estoitta sanoja "neuvostovastainen" ja "taantumuksellinen" Suomessa. Sirola-opistossa ja Moskovassa koulutetut ryömivät asemiin. Ylioppilasnuorison keskuuteen laitettiin jopa ns. kalja-agitaattorit johtamaan keskusteluja.

Professori Osmo A. Wiio oli Rainion lisäksi toinen rohkea. Heidän vastustajansa akateemisessa maailmassa oli Kaarle Nordenstreng, joka on Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ollut melko hiljaa.

Rainio jakoi vaikuttamisen a) ohjelmakokonaisuuksilla ja lähetyskanavilla, b) ohjelmilla ja c) esitysaineksen yksityiskohdilla manipuloimiseen. Jaossa on vielä hienosäätö ohjelma-aikoineen (manipulatiivinen ohjelma aina suositun ohjelman reunaan ym.).

Rainio piti suurennuslasinsa koko ajan kirkkaana Yleisradion "vaaran vuosien" ajan. Hän pääsi sitten kommunistien tappolistalle, kuten Osmo A. Wiiokin. Nämä vaaran vuodet olivat paljon enemmän kuin mitä tämän päivän mediasekoilu on. Uusilla sulupolvila ei ole tästä aavistustakaan, kun he luulevat, että vasta nyt infosotaa käydään. Vuosina 1965-1972 Suomessa käytiin todellista sotaa. Suojjelupoliisin asiakirjat osoittavat selvästi, että SKP käytti Yleisradiota sosialismin propagointiin käyttäen juoksupoikanaan Eino S. Repoa.

Näiltä kotisivuilta löytyy muistoja:

http://www.reporadio.fi/

Noista ajoista kertoo myös tämä tutkimus.



Kertoo erityisesti Tampereen yliopiston tarjoamasta tiedotusopin opetuksesta. Hyvin punaista se olikin. Luin kirjan joskus kymmenisen vuotta takaperin ja isäukkoni, joka opiskeli 70-luvun puolivälissä Nordenstrengin laitoksella, totesi että tenttikirjoina luettiin mm. Marxin Pääomaa. Ukko kertoi saaneensa todellisen tehorokotteen äärivasemmistolaisuutta vastaan noiden vuosien aikana. Kertoi myös, että Osmo A. Wiio puolestaan edusti perinteistä journalistiikan opetussuuntaa, joka korosti puolueettomuutta uutisoinnissa.

 

[Vonka]

1960-luvun Moskovan puoluekoulutus liikkui vahvasti maanpetturuuden alueella. SKP ohjeisti lähtijöitä, ettei saanut olla yhteydessä muihin suomalaisiin, ei lähetystöön eikä viedä omaisia oppilaitokseen edes käymään. Koulutuksella tähdättiin demokraattisen yhteiskuntajärjestelmä'mme kaatamiseen ja Moskovassa annettiin myös asekoulutusta.

Yksi merkittävä vastarintapaikka oli Ratakatu 12. Suomen Suojelupoliisi seurasi hyvin tarkasti.

Yleisradiossa punainen terrori ja toisinajattelijoiden vainoaminen johti joihinkin itsemurhiin.

Nykyisn puhutaan trollaamisesta? Osmo A. Wiio oli jatkuvan puhelinterrorin kohteena. Kun hän otti yöksi puhelmen seinästä, häiriköt alkoivat soittaa hänen vanhalle sairaalle äidilleen. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella Wiio oli tietysti pahan ruumiillistuma.

Yleisradion ohjelmissa erityisesti isänmaasta, maanpuolustuksesta, porvarillisuudesta ja yrittämisestä tuli pilkan ja hyökkäyksen kohteita. Mustan listan henkilöitä ei saanut ottaa esiintymään. Oli kiellettyjä elokuvia (Jääkärin morsian) ja kiellettyjä levyjä (Jääkärimarssi).

Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen (1968) alkoivat SDP ja Kokoomus (ja nekin pienessä luotetussa piirissä) neuvotella salaa keskenään Yleisradion tilanteen korjaamisesta. Päiviö Hetemäki varoitti Kekkosta suoraan liiasta sallivuudesta suhteessa kommunisteihin. Samalla Hetemäki päätti laittaa jarruja radikaaleille "höpökokoomuslaisille", joita alkoi nuorissa nousta esiin. Vuonna 1969 lopullisesta Revon ajolähdöstä alkoi eduskunnassa ottaa vastuuta Pentti Sillantaus.

 

[baikal]

Juuh. Tuossa loppukesän kinkereillä otin puheeksi Junnilan erään tietoviisaan kanssa. Hän sanoi, että UKK kyrpiintyi Junnilaan jo pääministeriaikoinaan ja pitkävihaisena miehenä oli asenteessaan järkkymätön. Skisma syntyi kertoman mukaan jostain hyvin pienestä asiasta, jonka Ukko koki kuitenkin posliinivarpaiden raakana murskaamisena. Joidenkin tietojen mukaan UKK kuitenkin pysytteli koko ajan hyvin tietoisena siitä, mitä Junnila kulloinkin puuhaili, puhui tai kirjoitti, ketä tapasi ja mitä meinasi.

 

[Vonka]

Juuh. Tuossa loppukesän kinkereillä otin puheeksi Junnilan erään tietoviisaan kanssa. Hän sanoi, että UKK kyrpiintyi Junnilaan jo pääministeriaikoinaan ja pitkävihaisena miehenä oli asenteessaan järkkymätön. Skisma syntyi kertoman mukaan jostain hyvin pienestä asiasta, jonka Ukko koki kuitenkin posliinivarpaiden raakana murskaamisena. Joidenkin tietojen mukaan UKK kuitenkin pysytteli koko ajan hyvin tietoisena siitä, mitä Junnila kulloinkin puuhaili, puhui tai kirjoitti, ketä tapasi ja mitä meinasi.

Totta puhui. Junnila oli taloustieteilijä. Hän kritisoi pääministeri Kekkosen ns. vakauttamisohjelmaa 1951. Heidän erimielisyytensä liittyivät talouspolitiikkaan tuolloin, eivät ulkopolitiikkaan.

 

[Vonka]

Keskustapuolue muutti linjaa suhteessa kommunisteihin vuoden 1970 vaalitappion jälkeen, Johannes Virolainen käytti oman pelivaransa muutokseen. Juhani Suomi on myöntänyt, että Kekkonen ryyppäsi ja sai pienen infarktin vaalivalvojaisissa.

Johannes Virolainen ei ollut uskaltanut antaa tukea Kokoomukselle ennen vuotta 1970 ja Kokoomuksen "jytkyä". Nyt antoi. Marjatta Väänänen kehui myöhempää Virolaisen toimintaa jopa sankarilliseksi. Ylen hallintoneuvostoon juntattiin porvarienemmistö, ja se lausui, että "luottamus yhtiön toimintaan piti palauttaa ja ettei saa pyrkiä tietyn maailmankatsomuksen istuttamiseen yleisöönsä".

Tätä ennen kuitenkin Yleisradio oli ehtinyt tehdä Neuvostoliiton kanssa velvoittavan puitesopimuksen siitä, että suhteita "pyrittiin edistämään YYA-hengessä". Saman sopimuksen Yle teki DDR:n ja monien muiden sosialistimaiden kanssa. Samoin suoraan TASSin ja Novostin (APN) kanssa. Tämä sopimus oli voimassa Neuvostoliiton loppuun asti. Siksi saimme kyllästyksen näillä naapuriohjelmilla.

 

[Vonka]

Kun Yleisradiossa tuli "torjuntavoitto" taistolaisten tukimiehestä Eino S. Revosta, KGB laajensi operaatiotaan. Suurlähettiläs Beljakov teki esityksen, että muodostettaisiin yleisdemokraattinen rintama, johon vedettäisiin nuoret radikaalit demarit mukaan. Aikaisempiin hyökkäyksiin Puolustusvoimia vastaan oli jo saatu Sadankomitea ja Erkki Tuomioja KGB:n vaikuttaja-agentiksi. Nyt Antero Jyrängin ja Jaakko Laakson tehtävä oli kaapata valta neuvostoille. Siinä he eivät onnistuneet. Vastarintaleiri oli hereillä.

Kekkonen heitti Beljakovin pois mutta toisaalta luisui silti julkisestikin vasemmalle hyläten vanhan puolueensa Virolaisen johdolla ottaman suunnan. Eino S. Repo kirjoittikin vuonna 1971, että Kekkonen on omaksunut sosialistisen maailmankatsomuksen. Keskustapuolueen suoraselkäisin poliitikko, Marjatta Väänänen, ei kuitenkaan Kekkosta pelännyt, vaan hoiteli presidentin läheisen ystävän Revon pakkolomalle vuonna 1972. Kekkosen tuella Repo hiipi takaisin.

Viljakaisen hienosta tuktimuksesta voi tehdä seuraavat johtopäätökset: Kullervo Rainio oli oikeassa puhuessaan informaatiosodasta, koska Yleisradio taistolaisineen painoi eduskunnan hetkeksi marginaaliin, tarpeettomaksi.

Informaatiosodassa käytettiin kaikki mahdolliset keinot ja KGB:n kovin työrukkanen oli Kaarle Nordenstreng. Ensirivin vastarintamiehinä voi mainita Kareen ja Rainion lisäksi Marjatta Väänäsen ja Jouni Mykkäsen. Osmo A. Wiio oli hyvin tärkeä, jotta Suomi alkoi suuntautua länsimaiseen tiedonvälitystapaan

Loppujen lopuksi info-operaatio tyssäsi kansaan. Kokoomuksen ja SMP:n suurvoitto 1970 tuli ns. kreivin aikaan, jotta tiedotusmonopolin voimasuhteita kyettiin muuttamaan. NKP:n, KGB:n ja Nordenstrengin operaatio alkoi luisua.

 

[tulikomento]

Kun Yleisradiossa tuli "torjuntavoitto" taistolaisten tukimiehestä Eino S. Revosta, KGB laajensi operaatiotaan. Suurlähettiläs Beljakov teki esityksen, että muodostettaisiin yleisdemokraattinen rintama, johon vedettäisiin nuoret radikaalit demarit mukaan. Aikaisempiin hyökkäyksiin Puolustusvoimia vastaan oli jo saatu Sadankomitea ja Erkki Tuomioja KGB:n vaikuttaja-agentiksi. Nyt Antero Jyrängin ja Jaakko Laakson tehtävä oli kaapata valta neuvostoille. Siinä he eivät onnistuneet. Vastarintaleiri oli hereillä.

Kekkonen heitti Beljakovin pois mutta toisaalta luisui silti julkisestikin vasemmalle hyläten vanhan puolueensa Virolaisen johdolla ottaman suunnan. Eino S. Repo kirjoittikin vuonna 1971, että Kekkonen on omaksunut sosialistisen maailmankatsomuksen. Keskustapuolueen suoraselkäisin poliitikko, Marjatta Väänänen, ei kuitenkaan Kekkosta pelännyt, vaan hoiteli presidentin läheisen ystävän Revon pakkolomalle vuonna 1972. Kekkosen tuella Repo hiipi takaisin.

Viljakaisen hienosta tuktimuksesta voi tehdä seuraavat johtopäätökset: Kullervo Rainio oli oikeassa puhuessaan informaatiosodasta, koska Yleisradio taistolaisineen painoi eduskunnan hetkeksi marginaaliin, tarpeettomaksi.

Informaatiosodassa käytettiin kaikki mahdolliset keinot ja KGB:n kovin työrukkanen oli Kaarle Nordenstreng. Ensirivin vastarintamiehinä voi mainita Kareen ja Rainion lisäksi Marjatta Väänäsen ja Jouni Mykkäsen. Osmo A. Wiio oli hyvin tärkeä, jotta Suomi alkoi suuntautua länsimaiseen tiedonvälitystapaan

Loppujen lopuksi info-operaatio tyssäsi kansaan. Kokoomuksen ja SMP:n suurvoitto 1970 tuli ns. kreivin aikaan, jotta tiedotusmonopolin voimasuhteita kyettiin muuttamaan. NKP:n, KGB:n ja Nordenstrengin operaatio alkoi luisua.

Kansan Uutiset uutisoi Nordenstrengistä vielä vuonna 2009 suomalaisen tiedotusopin lännettäjänä !

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/1884705-nordenstreng-lannetti-tiedotusoppia

Häntä on syytetty liiallisesta vasemmistolaisuuden suosimisesta ja tiedotusopin värittämisestä punaiseksi vallankumousopiksi.

Ennen professuuriaan Nordenstreng oli Yleisradion palveluksessa tutkimusosastolla niin sanotun Repo-radion aikaan. Tätä Eino S. Revon johtamaa yleähän syytettiin punikkitoimittajien pesäksi ja ohjelmia vasemmistolaisiksi

Kaikkia syytöksiä Nordenstreng kommentoi jo hieman hymähdellen ja sanoo, että syytöksistä suurin osa on asiattomia ja paikkansa pitämättömiä.

Hän itse kertoo olleensa aina hyvin suvaitsevainen ja tasapuolinen. Idän suuntaan – mikä tarkoittaa entistä Neuvostoliittoa ja niin sanottuja entisiä reaalisosialismin maita kohtaan – ei kuitenkaan olisi saanut olla tasapuolinen. Puoluepoliittisesti Nordenstreng sanoo olleensa aina sitoutumaton. Hän luonnehtii omaa vasemmistolaisuuttaan yleisdemokraattisuudeksi.

Nordenstrengin naamalle on heitetty paljon lokaa hänen osallistumisestaan johtotehtäviin kansainvälisessä journalistijärjestössä IOJ:ssä, jossa reaalisosialististen maidenkin järjestöt olivat mukana. IOJ:stä Nordenstreng sanoo, että järjestön tehtävissä ja saavutuksissa olivat etusijalla kehitysmaat, niiden journalismin kehittäminen.

Tuossa Esko Salmisen tutkimuksessa käydään läpi mm. tuota IOJ:n toimintaa. Se oli suoraan Neuvostoliiton sätkynukke ja vaikutuskanavana. Se yritti ainakin jossain vaiheessa ajaa läpi periaatetta, jonka mukaan tiedonvälityksen olisi pitänyt noudattaa valtioiden rajoja. Toisin sanoen, perimmäinen tarkoitus oli tukahduttaa esim. Radio Free Europen toiminta. Länsimaista ei olisi saanut kantautua uutisia Neuvostoliittoon ja sen alusmaihin.

 

[Vonka]

Kansan Uutiset uutisoi Nordenstrengistä vielä vuonna 2009 suomalaisen tiedotusopin lännettäjänä !

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/1884705-nordenstreng-lannetti-tiedotusoppia

Häntä on syytetty liiallisesta vasemmistolaisuuden suosimisesta ja tiedotusopin värittämisestä punaiseksi vallankumousopiksi.

Ennen professuuriaan Nordenstreng oli Yleisradion palveluksessa tutkimusosastolla niin sanotun Repo-radion aikaan. Tätä Eino S. Revon johtamaa yleähän syytettiin punikkitoimittajien pesäksi ja ohjelmia vasemmistolaisiksi

Kaikkia syytöksiä Nordenstreng kommentoi jo hieman hymähdellen ja sanoo, että syytöksistä suurin osa on asiattomia ja paikkansa pitämättömiä.

Hän itse kertoo olleensa aina hyvin suvaitsevainen ja tasapuolinen. Idän suuntaan – mikä tarkoittaa entistä Neuvostoliittoa ja niin sanottuja entisiä reaalisosialismin maita kohtaan – ei kuitenkaan olisi saanut olla tasapuolinen. Puoluepoliittisesti Nordenstreng sanoo olleensa aina sitoutumaton. Hän luonnehtii omaa vasemmistolaisuuttaan yleisdemokraattisuudeksi.

Nordenstrengin naamalle on heitetty paljon lokaa hänen osallistumisestaan johtotehtäviin kansainvälisessä journalistijärjestössä IOJ:ssä, jossa reaalisosialististen maidenkin järjestöt olivat mukana. IOJ:stä Nordenstreng sanoo, että järjestön tehtävissä ja saavutuksissa olivat etusijalla kehitysmaat, niiden journalismin kehittäminen.

Tuossa Esko Salmisen tutkimuksessa käydään läpi mm. tuota IOJ:n toimintaa. Se oli suoraan Neuvostoliiton sätkynukke ja vaikutuskanavana. Se yritti ainakin jossain vaiheessa ajaa läpi periaatetta, jonka mukaan tiedonvälityksen olisi pitänyt noudattaa valtioiden rajoja. Toisin sanoen, perimmäinen tarkoitus oli tukahduttaa esim. Radio Free Europen toiminta. Länsimaista ei olisi saanut kantautua uutisia Neuvostoliittoon ja sen alusmaihin.

Nordenstreng puhuu paskaa ja yrittää häivyttää KGB:n. Miksi? Nimittäin vuonna 1991 hän vielä julisti, ettei aio kääntää takkiaan ja että kaikki minkä puolesta hän toimi, ne asiat ovat vieläkin ajankohtaisia.

 

[kimmo.j]

Nordenstreng puhuu paskaa ja yrittää häivyttää KGB:n. Miksi? Nimittäin vuonna 1991 hän vielä julisti, ettei aio kääntää takkiaan ja että kaikki minkä puolesta hän toimi, ne asiat ovat vieläkin ajankohtaisia.

Vanhat synnit alkavat painaa iän myötä.
Äijä tietää tehneensä väärin ja on ehkä saanut kuulla siitä.

 

[tulikomento]

Nordenstreng puhuu paskaa ja yrittää häivyttää KGB:n. Miksi? Nimittäin vuonna 1991 hän vielä julisti, ettei aio kääntää takkiaan ja että kaikki minkä puolesta hän toimi, ne asiat ovat vieläkin ajankohtaisia.

Vanhat synnit alkavat painaa iän myötä.
Äijä tietää tehneensä väärin ja on ehkä saanut kuulla siitä.

Näistä ihmisistä jotenkin huokuu nyt jälkikäteen jonkinlainen omien tekemisten ja sanomisten tendenssimäinen vähättely. Hymyssä suin kuittaavat kaiken pelkäksi viattomaksi ruusuntuoksuiseksi nuoruusaikojensa idealismiksi. "Emme me nyt tosissamme olleet muuttamassa Suomea sosialistiseksi Neuvostoliiton vasalliksi" jne. Ja kummasti tuntuu menevän selitykset läpi yhä tänäkin päivänä.

En ole 70-luvulla elänyt, mutta kyllä tuntuu painostavalta ja ahdistavalta aikakaudelta. Esim. SKDL:n kansanedustaja Mirjam-Vire Tuomisen 1973 tekemä lakialoite "rauhanlaista" on jäätävä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mirjam_Vire-Tuominen

Taisipa tuota aloitetta olla kannattamassa SKDL:n kansanedustajien lisäksi myös vasemman laidan demareitakin.

 

[kimmo.j]

Näistä ihmisistä jotenkin huokuu nyt jälkikäteen jonkinlainen omien tekemisten ja sanomisten tendenssimäinen vähättely. Hymyssä suin kuittaavat kaiken pelkäksi viattomaksi ruusuntuoksuiseksi nuoruusaikojensa idealismiksi. "Emme me nyt tosissamme olleet muuttamassa Suomea sosialistiseksi Neuvostoliiton vasallaksi" jne. Ja kummasti tuntuu menevän selitykset läpi yhä tänäkin päivänä.

En ole 70-luvulla elänyt, mutta kyllä tuntuu painostavalta ja ahdistavalta aikakaudelta. Esim. SKDL:n kansanedustaja Mirjam-Vire Tuomisen 1973 tekemä lakialoite "rauhanlaista" on jäätävä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mirjam_Vire-Tuominen

Taisipa tuota aloitetta olla kannattamassa SKDL:n kansanedustajien lisäksi myös vasemman laidan demareitakin.

Petturit yrittävät valkopestä itseään.
Paskan löyhkä ei kuitenkaan lähde näistä ihmisistä.