Rähmälläänolon vastarintamiehet

[Talvela]

Tämä artikkeli:

https://vastavalkea.fi/2017/03/25/eurooppa-sillanpaana/

Vittu mitä paskaa everstiltä.

" Kuitenkaan ei voi olla mitään harhaluuloja sen suhteen, että Krimin asukkaiden ehdoton enemmistö ei halunnut olla missään tekemisissä Ukrainan kanssa,"

Lukekaa artikkeli.

Järkyttävää tekstiä...ja kenkää tuli heti. Kylkirauta reagoi heti...ja itsellä tuli mieleen sanonta "tuo olis pitäny kuristaa kehtoonsa"....

En epäile etteikö Ukrainassa monikin haluaisi olla osa Venäjää mutta se ei ole argumentti hyväksyä rajojen siirtelyä aseellisesti vaikka Karjalassakin moni haluaisi liittyä Suomeen.
Periaate on tärkeä Euroopassa jossa 1918-1991 on piirretty rajoja aika lailla rajustikin uusiksi.
Uskon että Putin tarjosi Merkelille Preussia kun Merkel järkyttyi jostakin puhelimessa Krimin valtauksen aikoihin.

 

[VUps]

Zyskowicz ja Jaakko Laakso väittelevät taistolaisuudesta.

http://www.is.fi/suomi100/art-2000005243708.html

Yhä vaan Laakso, tuo KGB:n juoksupoika puolustelee ja vähättelee omia tekemisiään.

Kylläpä tuntui hyvältä, kun Koiviston muisteluohjelmissa näytettiin klippiä, jossa Koivisto kovisteli "sopulilauman" johtajana toiminutta Laaksoa. Tälläkään kertaa ei tuotu esiin koko kontekstia, eli Laakson ideologista taustaa, vaan esitettiin tapaus ehkä vallanpitäjien mediaa koskevana arvosteluna.

 

[tulikomento]

Kylläpä tuntui hyvältä, kun Koiviston muisteluohjelmissa näytettiin klippiä, jossa Koivisto kovisteli "sopulilauman" johtajana toiminutta Laaksoa. Tälläkään kertaa ei tuotu esiin koko kontekstia, eli Laakson ideologista taustaa, vaan esitettiin tapaus ehkä vallanpitäjien mediaa koskevana arvosteluna.

Totta. Tämä mies on todellakin yksi vastenmielisimmistä itänaapurin nuoleskelijoista ja palvelijoista.



Toimi pitkään "head hunterina", eli etsiskeli KGB:lle sopivia suomalaiskontakteja. Supon historiikissa kerrotaan, että turvallisuuspoliisi olisi ainakin kertaalleen halunnut käräyttää Laakson ja käynnistää maanpetostutkinnan. Kekkonen ei kuulemma antanut lupaa tähän. Ja uskomatonta, että tuo nilkki sai toimia kansanedustajavuosinaan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana.

 

[Fremen]

Totta. Tämä mies on todellakin yksi vastenmielisimmistä itänaapurin nuoleskelijoista ja palvelijoista.

Katso liite: 14990

Toimi pitkään "head hunterina", eli etsiskeli KGB:lle sopivia suomalaiskontakteja. Supon historiikissa kerrotaan, että turvallisuuspoliisi olisi ainakin kertaalleen halunnut käräyttää Laakson ja käynnistää maanpetostutkinnan. Kekkonen ei kuulemma antanut lupaa tähän. Ja uskomatonta, että tuo nilkki sai toimia kansanedustajavuosinaan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana.

Miehistä toi kusilo ja Esko Seppänen... korpikommari Tennilälle voi sentään jotain hyvin vähäistä ymmärrystä antaa. Niistä akoista en viitsi edes aloittaa, ei maksa vaivaa eikä riitä muste läppärin ruudulla...

 

[Vonka]

Luin vasta nyt Georg Ehrnroothin muistelmat Krokotiilien keskellä (SCHILDTS 1998, 528 s.).

Kovin paljon uutta minulle teoksesta ei tule. Ehkä kuitenkin se, että aatteelliset luokittelut merkitsivät Kekkosen tasavallassa loppujen lopuksi vähän. Periaatteessa muodollisesti oikeistolainen saattoi omaa etuaan ajatellen vahvistaa K-linjaa ja toisaalta joku vanhakantainen liberaali saattoi voimakkaasti vastustaa sitä.

Ehrnrooth valottaa, että vielä 1950-luvulla poliitikot tunsivat Kekkosen häikäilemättömyyden, moraalittomuuden ja juonittelutaidon mutta jotenkin kansalle verraten nopeasti ujutettiin käsitys jo yöpakkaskriisissä (ja viimeistään noottikriisissä), että hänen jälkeensä tulisi suurin piirtein vedenpaisumus. Selvin todiste siitä, ettei näin olisi ollut eikä mitään reaalista syytä ollut mennä liian pitkälle, oli Mauno Koiviston aika, joka alkoi vuonna 1982, jolloin Neuvostoliitto ja maailmantilanne ainakin poliittisesti oli pelottavimmillaan. Koivisto kykeni alusta alkaen olemaan erilainen (vaikka pelimies oli hänkin). Olimme liikkumavaramme vuosikymmenien aikana koko lailla tarkalleen itse romuttaneet.

 

[tulikomento]

Luin vasta nyt Georg Ehrnroothin muistelmat Krokotiilien keskellä (SCHILDTS 1998, 528 s.).

Kovin paljon uutta minulle teoksesta ei tule. Ehkä kuitenkin se, että aatteelliset luokittelut merkitsivät Kekkosen tasavallassa loppujen lopuksi vähän. Periaatteessa muodollisesti oikeistolainen saattoi omaa etuaan ajatellen vahvistaa K-linjaa ja toisaalta joku vanhakantainen liberaali saattoi voimakkaasti vastustaa sitä.

Ehrnrooth valottaa, että vielä 1950-luvulla poliitikot tunsivat Kekkosen häikäilemättömyyden, moraalittomuuden ja juonittelutaidon mutta jotenkin kansalle verraten nopeasti ujutettiin käsitys jo yöpakkaskriisissä (ja viimeistään noottikriisissä), että hänen jälkeensä tulisi suurin piirtein vedenpaisumus. Selvin todiste siitä, ettei näin olisi ollut eikä mitään reaalista syytä ollut mennä liian pitkälle, oli Mauno Koiviston aika, joka alkoi vuonna 1982, jolloin Neuvostoliitto ja maailmantilanne ainakin poliittisesti oli pelottavimmillaan. Koivisto kykeni alusta alkaen olemaan erilainen (vaikka pelimies oli hänkin). Olimme liikkumavaramme vuosikymmenien aikana koko lailla tarkalleen itse romuttaneet.

Georg C. Ehrnroothia taidettiin aikoinaan haukkua nimellä "Jorisee Ehrnrooth". Miehen ansioksi on luettava se, että synkimmänkin suomettumisen ja rähmälläänolon aikoina mies piti periaatteensa. Kekkonenkaan hännystelijöineen ei voinut marssittaa miestä Siperiaan tai montun reunalle vääräoppisena. Omalla toiminnallaan loi uskoa isänmaan pysymisestä aitona demokratiana.

 

[baikal]

Toimi pitkään "head hunterina", eli etsiskeli KGB:lle sopivia suomalaiskontakteja. Supon historiikissa kerrotaan, että turvallisuuspoliisi olisi ainakin kertaalleen halunnut käräyttää Laakson ja käynnistää maanpetostutkinnan. Kekkonen ei kuulemma antanut lupaa tähän. Ja uskomatonta, että tuo nilkki sai toimia kansanedustajavuosinaan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana.

Aivan. Ja jos tämä pitää paikkansa on se käsittämätöntä. Toisaalta tähän voi kätkeytyä jokin mekanismi, jota emme hevin hahmota miniatyyriperspektiivista kurkoitellen.

Loppujen lopuksi olen monta kertaa päätynyt siihen käsitykseen, että monen vasemmistolaisen touhut ovat selitettävissä äärimmäisellä individualismilla ja opportunismilla enemmän kuin aatteen palolla.

 

[Sarek1]

Aivan. Ja jos tämä pitää paikkansa on se käsittämätöntä. Toisaalta tähän voi kätkeytyä jokin mekanismi, jota emme hevin hahmota miniatyyriperspektiivista kurkoitellen.

Loppujen lopuksi olen monta kertaa päätynyt siihen käsitykseen, että monen vasemmistolaisen touhut ovat selitettävissä äärimmäisellä individualismilla ja opportunismilla enemmän kuin aatteen palolla.

Esim. tässä? Aate vaihtuu, mutta opossumeilu jatkuu?



Konttori tulee, oletko valmis?

 

[Vonka]

Naapurimailla on aina keskinäistä kanssakäymistä. Suurvalta myös haluaa vähän sekaantua. Sitä pitää sitten torjua. Varsinainen kiero suomettuminen alkoi siitä, että Kekkosen Suomi alkoi itse pyytää asioihinsa sekaantumista. Tämä johtui osin siitä, että Maalaisliiton tavoitteena 1950-luvulta alkaen oli, että neuvostojohtajat suosisivat sitä enemmän kuin muita. Kommunistit eivät tietenkään noin vain halunneet luopua suosituimmuusasemastaan, joka kaikissa muissa sellaisissa maissa oli, joissa oli suuri kommunistipuolue. Syntyi vaarallinen kilpailu. Myös simoslaiset alkoivat osallistua siihen.

Näin jokainen näistä puolueista yritti voittaa toiset kaksi. Eihän siinä tarvinnut neukin kuin istua ja katsoa sitä räpiköintiä, anelua, kielimistä ja juonittelua ja tehdä sitten harkittuja siirtoja, luoda kontakteja.

Tämä johti sitten siihen, että arvailtiin Moskovan toiveita jo ennen kuin niitä oli esitettykään. Tämäkin liittyi Suomen sisäiseen kilpailuun, jossa vastustajaa yritettiin heikentää. Moskova hallitsi täysin Suomen sisäpolitiikkaa.

Kekkonen olisi voinut estää tämän jo vuonna 1958. Siihen olisi riittänyt yksi voimakas presidentillinen sana hallituksen tueksi. Mutta hän oli hiljaa, otti tuen itse nimittämältään hallitukselta ja odotti sen hajottavan itse itsensä (yöpakkashallitus). Siitä se lähti. Seuraavaksi Moskovan mies hyväksyi nootin etukäteen kampanjansa tukemiseksi (Vladimirovin mukaan).

 

[kimmo.j]

Aivan. Ja jos tämä pitää paikkansa on se käsittämätöntä. Toisaalta tähän voi kätkeytyä jokin mekanismi, jota emme hevin hahmota miniatyyriperspektiivista kurkoitellen.

Loppujen lopuksi olen monta kertaa päätynyt siihen käsitykseen, että monen vasemmistolaisen touhut ovat selitettävissä äärimmäisellä individualismilla ja opportunismilla enemmän kuin aatteen palolla.

Samaa mieltä, ideologoa ei ole aina ollut niin vahva ja oma napa ollut lähinnä. Oma etu on varmasti ollut ja on edelleen vahva motiivi, mutta ei mikään vapaudut vankilasta kortti. Maanpetos on on maanpetos.

 

[baikal]

Oma etu on varmasti ollut ja on edelleen vahva motiivi, mutta ei mikään vapaudut vankilasta kortti. Maanpetos on on maanpetos

Tietysti on. Tietyllä tavalla olen vaan elämäni aikana oppinut näkemään sen, ettei mikään dogmi tai ismi olisi vahvempi kuin kulloinkin henkilön pontimet hlökoht. alttarilla. Nähtiin se Suomessakin, kun neukku kaatui: sakeanaan taistolaiset yms. ryntäilivät muin keinoin kuin entisin hoitamaan tsadaa rumpujen pärinää: omia etujaan.

Tuosta vasemmistolaisuuden Jalasta on sitten jalostunut muutakin toimintaa, kuten Vihreä Liike silloin ammoin. Ja anteeksi vain, näen samoja piirteitä -ilmastonmuutos-pohinassa. Tai suhtautumistavoissa pakolaisuuteen tai mitä tuo nyt oikein onkaan, paremminkin kansojen muuttoliikettä.

Ja monen pohinan äänitorvilla ja nokkamiehillä on kyseessä lähinnä, pääasiassa ja pääsääntöisesti se oma pieni vihreä oksa tai hillotolppa.

Osa ihmisistä elää ja ratsastaa tehokkaasti kulloisenkin virtauksen aallonharjalla ja heitä sanotaan älykkäiksi ja pystyviksi ihmisiksi. Ja tosiasiassa nämä älykkäät ja pystyvät tässä kontekstissa eivät luo mitään arvokasta lisälaatua tai -arvoa mihinkään muuhun kuin omaan lompakkoon, egoon tai pönkittävät perusnarsistista pikkusieluista omaminäite-ensin mullaon terävätkyynärpäät -elämänasennettaan. Ihan sama mitä logoa nämä kantavat rintapielessään, tavat ovat samat.

 

[Old Boy]

Aivan. Ja jos tämä pitää paikkansa on se käsittämätöntä. Toisaalta tähän voi kätkeytyä jokin mekanismi, jota emme hevin hahmota miniatyyriperspektiivista kurkoitellen.

Siis Jaakko Laakson toiminta Eduskunnassa ja sen valiokunnissa. Olihan hänet demokraattisesti sinne äänestetty joten valiokuntapaikat jaettiin suhteellisuusperiaatteella. Puolustusvaliokunnan merkitys ei ollut sama kun nykyisin ja tiedettiin myös että "Puolustusvaliokunta vuotaa kuin seula." Lainaus on peräisin 1970-80 -luvuilta mutta en enää muista keneltä. Ei valiokuntaam siten mitään kovin tärkeää koskaan viety.

 

[baikal]

Siis Jaakko Laakson toiminta Eduskunnassa ja sen valiokunnissa. Olihan hänet demokraattisesti sinne äänestetty joten valiokuntapaikat jaettiin suhteellisuusperiaatteella. Puolustusvaliokunnan merkitys ei ollut sama kun nykyisin ja tiedettiin myös että "Puolustusvaliokunta vuotaa kuin seula." Lainaus on peräisin 1970-80 -luvuilta mutta en enää muista keneltä. Ei valiokuntaam siten mitään kovin tärkeää koskaan viety.

Jos tai kun JL on todettu epäluotettavaksi niin ainakin hän on toiminut mandaattinsa vastaisesti. Mikään demokraattinenkaan valinta ei oikeuta hlöä toimimaan laittomasti. Luulen ja otaksun, että tätä seikkaa on hyödynnetty kympillä, jos siis lähtökohtaisesti on tiedetty hlön toimivan siltana tiedonjaossa.

Ihmisenä ja inhimillisyys silmänaloissa kiinnostaisi ymmärtää vaikuttimet? Kiristys, aatteenpalo, silkka oma etu....mistä sitä tietää. Oma veikkaukseni: oma etu, kaikesta huolimatta. Kokemukseni ja näkemykseni mukaan vain ani ani aniharva tekee mitään isompaa ismin tai dogmin vuoksi, kyllä vaikuttimet ovat raadollisempia.

Tulla posahti mieleen eräs vuosien takainen äkäinen tyttölapsi Suomessa. Hän reuhasi, tauhasi ja pamfletoi, ketjutti ja mellasti ja vastusti metsänhakkuita ja ojituksia....kasvittu: hlö pöllöttikin vain ykkösvuosia myöhemmin silloisen Gutzeitin "yhdyskuntavastaavan ja tiedottajan" tehtävissä.

 

[Vonka]

Lyhyesti Jaakko Laaksosta:

Vallankumouskommunisti, joka opiskeli jo Tiedonantaja-toimintansa lisäksi Moskovassa yhteiskuntatieteellisessä instituutissa 1978-1979. Mitrohin-arkiston mukaan hänet värvättiin vuonna 1973.

Hän on jopa itse myöntänyt (2003) toimineensa KGB:n konsulttina, kun suomalaiset poliitikot piti yhteyttää. Ymmärrettävistä syistä syytettä ei nostettu. Yksi poliitikkopolvi olisi mennyt linnaan, kun Laakso olisi vienyt heidät mukanaan.

Suojelupoliisin entinen päällikkö Eero Kekomäki sanoi eläkkeelle jäätyään, ettei missään toisessa länsimaassa Laakson kaltainen voisi olla tärkeässä valiokunnassa. Minulle lausunto kertoi vain siitä, että Suomi ei ollut eikä ole vieläkään täysin länsimaa.

 

[Old Boy]

Suojelupoliisin entinen päällikkö Eero Kekomäki sanoi eläkkeelle jäätyään, ettei missään toisessa länsimaassa Laakson kaltainen voisi olla tärkeässä valiokunnassa.

En ite muista tätä lausuntoa, mutta varmaan näin sanoi. Ei kuitenkaan voinut tarkoittaa kuulumista Eduskunnan valiokuntaan. Eihän siitä määrää mikään turvallisuusvirasto. Vaan sitä, että JL:n tekemiset olisi tullut aikanaan tutkia ja sitten syyttää oikeudessa, jos aihetta ilmenisi. Eikä sen jälkeen hänellä olisi ollut asiaa koko Eduskuntaan. Ja kun Kekkonen tämän esti, emme tosiaan olleet eurooppalainen länsimaa.

 

[Vonka]

En ite muista tätä lausuntoa, mutta varmaan näin sanoi. Ei kuitenkaan voinut tarkoittaa kuulumista Eduskunnan valiokuntaan. Eihän siitä määrää mikään turvallisuusvirasto. Vaan sitä, että JL:n tekemiset olisi tullut aikanaan tutkia ja sitten syyttää oikeudessa, jos aihetta ilmenisi. Eikä sen jälkeen hänellä olisi ollut asiaa koko Eduskuntaan. Ja kun Kekkonen tämän esti, emme tosiaan olleet eurooppalainen länsimaa.

Sanoi näin Apu-lehden haastattelussa vuosia sitten. Numeron tarkkuudella en muista. Hän tarkoitti nimenomaan Laakson kuulumista puolustusvaliokuntaan. Se, mikä menettelytapa olisi pitänyt valita sen estämiseksi, jäi muille mutta mitään ei tehty. Ja todellakin, missäpä länsimaassa KGB:n värväämä (Mitrohin-arkiston mukaan) mies olisi ollut parlamentin puolustusvaliokunnassa vuodesta toiseen. Muistuttaa enemmän Janukovitsin Ukrainan kaltaista maata tuollainen.

 

[tulikomento]

Lyhyesti Jaakko Laaksosta:

Vallankumouskommunisti, joka opiskeli jo Tiedonantaja-toimintansa lisäksi Moskovassa yhteiskuntatieteellisessä instituutissa 1978-1979. Mitrohin-arkiston mukaan hänet värvättiin vuonna 1973.

Hän on jopa itse myöntänyt (2003) toimineensa KGB:n konsulttina, kun suomalaiset poliitikot piti yhteyttää. Ymmärrettävistä syistä syytettä ei nostettu. Yksi poliitikkopolvi olisi mennyt linnaan, kun Laakso olisi vienyt heidät mukanaan.

Suojelupoliisin entinen päällikkö Eero Kekomäki sanoi eläkkeelle jäätyään, ettei missään toisessa länsimaassa Laakson kaltainen voisi olla tärkeässä valiokunnassa. Minulle lausunto kertoi vain siitä, että Suomi ei ollut eikä ole vieläkään täysin länsimaa.

Liittyikö tähän kuvioon jotenkin se toimittaja Matts Dumellin saama maanpetostuomio ? Käsittääkseni tämä liikkui Laakson porukoissa ja kun Laakso itse oli "koskematon", päätti poliisi käräyttää vähempiarvoisen toimittajan varoituksena muille neukkukontakteista haaveileville.

 

[Vonka]

Liittyikö tähän kuvioon jotenkin se toimittaja Matts Dumellin saama maanpetostuomio ? Käsittääkseni tämä liikkui Laakson porukoissa ja kun Laakso itse oli "koskematon", päätti poliisi käräyttää vähempiarvoisen toimittajan varoituksena muille neukkukontakteista haaveileville.

Katso liite: 16424

Sellainenkin teoria on esitetty.

 

[tulikomento]

Katselin äsken YLE Areenasta Muisti-sarjan jakson, jossa toimittajaveteraani Jyrki Koulumies muistelee mitenkä auttoi 1983 neuvostoliittolaisen viulistin Viktoria Mullovan loikkaamaan länteen.

https://areena.yle.fi/1-2246168

Kieltämättä mielenkiintoinen tapaus ja ehkä loi vähän uskoa itselläni siihenkin, etteivät sentään kaikki suomalaiset journalistit olleet neuvostojärjestelmän lumoissa (vrt. esim. Reino Paasilinna). Koulumies työskenteli ennen Ylen palvelukseen siirtymistään mm. Uuden Suomen Moskovan kirjeenvaihtajana. Dokkarissa muistelee myös vähän noita aikoja. Kertoo, että myös häntä kytättiin ja salakuunneltiin. Sanoi pitäneensä Neuvostoliittoa ikävänä ja epäinhimillisenä kolossina, joskaan ei kerro tuntevansa mitään vihaa venäläisiä kohtaan.

Kuuluisan loikkaustapauksen motiiviksi Koulumies kertoo auttamishalun (nuori kaunis nainen haluaa paremman elämän lännessä). Apuriksi tarjoutui Ylen kuvaaja Caj Sundman. Yhdessä miehet järjestivät ja toteuttivat Mullovan loikkauksen Suomesta Ruotsiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Hanke vaati onnistuakseen ulkopuolista rahoitusta ja tätä antoi Ilta-Sanomien tuolloinen päätoimittaja Martti Huhtamäki. IS sai luonnollisesti yksinoikeuden Koulumiehen materiaaliin.

 

[Vonka]

Katselin äsken YLE Areenasta Muisti-sarjan jakson, jossa toimittajaveteraani Jyrki Koulumies muistelee mitenkä auttoi 1983 neuvostoliittolaisen viulistin Viktoria Mullovan loikkaamaan länteen.

https://areena.yle.fi/1-2246168

Kieltämättä mielenkiintoinen tapaus ja ehkä loi vähän uskoa itselläni siihenkin, etteivät sentään kaikki suomalaiset journalistit olleet neuvostojärjestelmän lumoissa (vrt. esim. Reino Paasilinna). Koulumies työskenteli ennen Ylen palvelukseen siirtymistään mm. Uuden Suomen Moskovan kirjeenvaihtajana. Dokkarissa muistelee myös vähän noita aikoja. Kertoo, että myös häntä kytättiin ja salakuunneltiin. Sanoi pitäneensä Neuvostoliittoa ikävänä ja epäinhimillisenä kolossina, joskaan ei kerro tuntevansa mitään vihaan venäläisiä kohtaan.

Kuuluisan loikkaustapauksen motiiviksi Koulumies kertoo auttamishalun (nuori kaunis nainen haluaa paremman elämän lännessä). Apuriksi tarjoutui Ylen kuvaaja Caj Sundman. Yhdessä miehet järjestivät ja toteuttivat Mullovan loikkauksen Suomesta Ruotsiin ja edelleen Yhdysvaltoihin. Hanke vaati onnistuakseen ulkopuolista rahoitusta ja tätä antoi Ilta-Sanomien tuolloinen päätoimittaja Martti Huhtamäki. IS sai luonnollisesti yksinoikeuden Koulumiehen materiaaliin.

Kyllä se totta on. Osasi Jyrkikin räksyttää Antero Kekkosen kanssa vaalitenteissä perustuslaillisen oikeistopuolueen ehdokkaille mutta teki hän ainakin tämän yhden hyvän teon.