Rähmälläänolon vastarintamiehet

Tässä eräs tunnettu rähmälläänolon vastarintamies Kekkosen ajalta, jota ei ole vielä ketjussa mainittu:

Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin ei paljon idän suuntaan kumarrellut. Välillä perusteltiin uusia puolueita ja yhdistyksiä kuin sieniä sateella ja homma oli vastustamattomassa feenix-lintumaisessa nousussa. Siitoimen toiminta oli Kekkosen ja pimeimmän YYA-Suomen aikana harvinaisen suoraviivaista, huomiota herättävää ja sellaisena kohtalaisen (tyhmän)rohkeaa. Lopputuloskin oli ennalta arvattavissa - penaltya tuli ja häkki heilahti.

Alussa oli kovaa yritystä, joka herätti YYA-Suomessa pelonsekaista hämmennystä. Lopussa kun valtakunta ei ottanut noustakseen menivät Pekan hommat sitten viinan kanssa läträämiseksi epämääräisen seuran ympäröimänä.

karjala1.jpg



vappumarssi77.jpg


hymy1.jpg
 
Tässä eräs tunnettu rähmälläänolon vastarintamies Kekkosen ajalta, jota ei ole vielä ketjussa mainittu:

Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin ei paljon idän suuntaan kumarrellut. Välillä perusteltiin uusia puolueita ja yhdistyksiä kuin sieniä sateella ja homma oli vastustamattomassa feenix-lintumaisessa nousussa. Siitoimen toiminta oli Kekkosen ja pimeimmän YYA-Suomen aikana harvinaisen suoraviivaista, huomiota herättävää ja sellaisena kohtalaisen (tyhmän)rohkeaa. Lopputuloskin oli ennalta arvattavissa - penaltya tuli ja häkki heilahti.

Alussa oli kovaa yritystä, joka herätti YYA-Suomessa pelonsekaista hämmennystä. Lopussa kun valtakunta ei ottanut noustakseen menivät Pekan hommat sitten viinan kanssa läträämiseksi epämääräisen seuran ympäröimänä.

karjala1.jpg



vappumarssi77.jpg


hymy1.jpg

Pelle oli rähmällään Hitleriin ja ilmeisesti Freud tulkitsisi tämän taustalle jonkun Tom of Finland -tyyppisen fetissin.
 
Tarvitsee katsoa vain tämä video ja tietää kaiken kertomisen arvoisen edesmenneestä Pekka Siitoimesta. Rauha hänen levottomalle sielulleen.


Laivamatka on kuvattu joskus -93-94, jolloin Pekan valtakunta oli jo romahtanut ja poliittiset tavoitteet jääneet saavuttamatta eikä uudet yhdistyksetkään ottaneet enää tuulta alleen. Toiminta oli tuohon aikaan ja tuosta eteenpäin jo lähinnä pelkkää viinanhuuruista sekoilua ilman sen suurempaa tavoitetta kuin jatkaa teatteria ja pitää vakaumuksellisista periaatesyistä lippu korkealla tappiosta huolimatta.

Siitoimen poliittisen aktivismin painopiste ajoittui -70 ja -80 luvuille, jolloin se herätti yhteiskunnassa runsaasti huomiota ja joissain piireissä myös pelkoa. Kekkosen ajan YYA-Suomessa Pekka Siitoimen ja hänen "puolueensa" Isänmaallisen Kansanrintaman toiminta on epäilemättä ollut hyvin hämmentävää ja kiusallista niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin.

Suurempaa kansansuosiota ja tukea kerätessään tällainen IKR:n tyyppinen kansanliike olisi ollut 70-luvun Suomessa vaarallinen. Odotetusti IKR lakkautettiin Pariisin rauhansopimuksen vastaisena sisäasiainministeriön päätöksellä 1977.

Mesikämmenen blogissa käsitellään Siitoimen ja tämän perustamien lukuisten eri järjestöjen historiaa sekä edesottamuksia kohtalaisen kattavasti. Jopa niinkin kattavasti, että kirjoittajan on täytynyt itse olla mukana tai ainakin hyvin lähellä.

http://mesikammen.wordpress.com/201...snatsismin-ja-okkultismin-von-munchauseniksi/
 
Laivamatka on kuvattu joskus -93-94, jolloin Pekan valtakunta oli jo romahtanut ja poliittiset tavoitteet jääneet saavuttamatta eikä uudet yhdistyksetkään ottaneet enää tuulta alleen. Toiminta oli tuohon aikaan ja tuosta eteenpäin jo lähinnä pelkkää viinanhuuruista sekoilua ilman sen suurempaa tavoitetta kuin jatkaa teatteria ja pitää vakaumuksellisista periaatesyistä lippu korkealla tappiosta huolimatta.

Siitoimen poliittisen aktivismin painopiste ajoittui -70 ja -80 luvuille, jolloin se herätti yhteiskunnassa runsaasti huomiota ja joissain piireissä myös pelkoa. Kekkosen ajan YYA-Suomessa Pekka Siitoimen ja hänen "puolueensa" Isänmaallisen Kansanrintaman toiminta on epäilemättä ollut hyvin hämmentävää ja kiusallista niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin.

Suurempaa kansansuosiota ja tukea kerätessään tällainen IKR:n tyyppinen kansanliike olisi ollut 70-luvun Suomessa vaarallinen. Odotetusti IKR lakkautettiin Pariisin rauhansopimuksen vastaisena sisäasiainministeriön päätöksellä 1977.

Mesikämmenen blogissa käsitellään Siitoimen ja tämän perustamien lukuisten eri järjestöjen historiaa sekä edesottamuksia kohtalaisen kattavasti. Jopa niinkin kattavasti, että kirjoittajan on täytynyt itse olla mukana tai ainakin hyvin lähellä.

http://mesikammen.wordpress.com/201...snatsismin-ja-okkultismin-von-munchauseniksi/

Pitää paikkansa. Uskoakseni he pyrkivätkin verkostoitumaan, mutta - kun kuvia ja juttuja katsoo - ei heitä voinut ottaa vakavasti. On mahdollista, että he ovat ottaneet yhteyksiä sopiviksi katsomiinsa nuoriin (ehkä laajallakin alueella) ja houkutelleet toimintaan.

Asian, virallisen ulkopolitiikan, kannalta oli siis parempi että juuri kaheli Peka Siitoin hääri aktivistina.
 
Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen puolueiden kohtaloksi koitui marginalisoituminen, saavutetun jäsenistön matala sosiaaliluokka ja epäonnistuminen suuremman kansansuosion sekä erityisesti keskiluokan saavuttamisessa. Sen jälkeen kaikki toiminta jäi pelleilyn ja pienen poikakerhotoiminnan tasolle. Talonpoikaismarssit, soihtukulkueet, kattava nuorisotoiminta ja muut näkyvät voimannäytöt jäivät Pekan ja poikien puolueilta pelkän vision asteelle. Saman marginalisoitumisen kohtalon ja sitä seuranneen floppaamisen ovat kokeneet myös lukuisat muutkin poliittiset ryhmittymät ja puolueet Suomessa.

Pekan aktiivivaiheen aikana 70-luvulla tiedostettiin myös se tosiasia, että saman tyyppisten aatesuuntausten poliittisesta aktivismista on Suomessakin pitkät perinteet, joista Lapuan liike ja IKL ovat varmasti tunnetuimmat, mikä on varmasti lisännyt Siitoimen puolueiden luoman uhkan uskottavuutta ja vakavasti otettavuutta. On huomioitava, että myös IKL marginalisoitui jo 30-luvun lopulla ja käytännön toimintaedellytykset rampautuivat sisäisiin ristiriitoihin. Jäsenistö oli tosin sosiaaliluokaltaan tasokkaampaa kuin Pekka Siitoimen vanavedessä kulkenut porukka.

Jos oikein tunnistan, niin rivin ensimmäinen kainalontuulettaja on ilmajokinen pankinjohtaja Iivari Koivisto, joka oli yksi Mäntsälän kapinan johtohahmoista. Kuva on otettu Hämeenlinnan keskustassa 1933 ja lienee jälkikäteen väritetty.

IKL_tervehdys.jpg


Nykyajan hankenilaiset pankinjohtajat käyttänevät sen verran tehokkaita deodorantteja, ettei kainaloita liiemmin tarvitse lähteä kadulle tuulettamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Oheisesta jutusta saa käsityksen, että Stubb vastustaa rähmälläänoloa ollessaan ulkomailla, muttei Suomessa?

Putin Intimidation Tactics Kill Entente Hope for Finnish Premier
By Kati Pohjanpalo Oct 15, 2014 1:00 AM GMT+0300
0 Comments Email Print
Save

Photographer: Henrik Kettunen/Bloomberg
Finnish Prime Minister Alexander Stubb said President Vladimir Putin’s policy of... Read More

Finnish Prime MinisterAlexander Stubb said President Vladimir Putin’s policy of intimidation shows any goal of forging more harmonious ties between Europe and Russia must now be shelved.

Stubb, who already in 2008 said a five-day war with Georgia betrayed the Kremlin’s preference for military aggression in its foreign policy, says the Russian government has unsettled its former Cold War foes with its erratic behavior.

“We should now for a while forget the idea that Russia will become a regular western state: it will not,” Stubb said in an interview in Helsinki on Oct. 13. “Its behavior is currently very unpredictable.”

Putin, of whom former U.S. President George W. Bush in 2001 said he had a “sense of his soul” and anticipated “a very constructive relationship,” has become a diplomatic pariah after annexing Crimea. Finland’s relations with Russia, with which it shares the European Union’s longest border, have soured as trade ties deteriorate and following repeated airspace violations.

The Nordic country, which has stayed outside NATO, in 2008 under then Prime Minister Matti Vanhanen supported closer ties between Brussels and Moscow. Stubb, then a 40-year-old foreign minister, took a different line and, even after Russian fighting in the Caucasus ended, was cautioning Europe against a naive view of Putin’s goals.

Now, Stubb says Putin’s acts risk destabilizing the whole region around Ukraine.

Border Tensions
“Right now Russia is behaving, clearly, in a fashion which is uncomfortable,” said Stubb, now 46. “There is a sense of foreign-policy intimidation, there is a sense of destabilizing borders and neighbors, on different scales.”

The northernmost euro member fought two wars against the Soviet Union during World War II, ceding about 10 percent of its land mass in the process. Opinion polls show most Finns, unlike their Baltic neighbors, don’t want to join the North Atlantic Treaty Organization for fear of angering Russia.

According to Mika Aaltola, program director at the Finnish Institute of International Affairs, Finland’s assessment of the political threat Russia poses has been more accurate than that of some other European governments. That’s why the country has maintained a sizeable army, he said.

“Finland still has many traditional military capabilities left. This gives Finland room to maneuver,” Aaltola said in an interview.

Fighter Jets
Less than two months ago, three incursions by Russian planes into Finnish airspace caused the government in Helsinki to put its F/A-18 Hornet fighter jets on alert ready to intercept foreign aircraft. Finland has published all airspace violations since 2005, after Russia breached the border 11 times without owning up. The diplomatic freeze between the two countries is worse than ever, Aaltola said.

“Russia’s use of its geopolitical weaponry pushes Finland away,” as do “western reactions, including the sanctions policy,” he said. “This will continue.”

Finland’s army, navy and air force are conscription-based and train about 25,000 soldiers annually. The maximum wartime capacity is being pared down to 230,000 troops from 350,000. Its air defenses are at risk of becoming outdated. The country is examining how best to replace its aging fleet of 62 Hornets acquired in the 1990s before 2030.

NATO Ties
Finland is a member of NATO’s Partnership for Peace program since 1994 and it’s looking for a way to pool resources with Sweden, with findings due this month.

“Finland’s own resources are no longer enough to satisfy the future security needs,” Aaltola said. “Those abilities need to be found in networks, such as NATO, or other networks that can be created with Sweden or Denmark or even Norway. The direction is toward the west, toward NATO countries.”

Stubb said his government assumes Europe would come to Finland’s aid if needed.

“If you’re France and you’re attacked, the reliance would probably be on NATO,” Stubb said. “If you’re Finland and you’re attacked, you’d have to hope that you get enough help from the European Union. We stress both political and economic solidarity.”

To contact the reporter on this story: Kati Pohjanpalo in Helsinki at [email protected]

To contact the editors responsible for this story: Tasneem Hanfi Brogger at [email protected] Jonas Bergman
 
Oheisesta jutusta saa käsityksen, että Stubb vastustaa rähmälläänoloa ollessaan ulkomailla, muttei Suomessa?


“We should now for a while forget the idea that Russia will become a regular western state: it will not,” Stubb said in an interview in Helsinki on Oct. 13. “Its behavior is currently very unpredictable.”

...

Stubb said his government assumes Europe would come to Finland’s aid if needed.

“If you’re France and you’re attacked, the reliance would probably be on NATO,” Stubb said. “If you’re Finland and you’re attacked, you’d have to hope that you get enough help from the European Union. We stress both political and economic solidarity.”

Toivokaamme näiden olevan vain poliittista jargonia. Muutoin pääministeri on täysin kuutamolla Suomen asemasta ja ulkopoliittisesta tilanteesta. Voiko Stubb oikeasti olla yhtä kujalla kuin 30-luvun päättäjät?
 
No Stubi nyt ei oikeastaan ole kai kovin isänmaallinen kaveri, luulen että hänen henkinen koti on EU. Tämä kotimaan politiikka nyt vaan on pakollinen vaihe saadakseen statusta hakea jotain korkeampaa virkaa aikanaan siellä Brysselin lihapatojen ääressä, onhan se kiva lisä CV;sä että on ollut pääministeri.
Voi varmaan verrata West Pointin karriäristiupseeriin joka pitää käväistä rintamalla vähäksi aikaa jotta voi sitten nousta arvo-asteikkoportaita ylös.
Ja onhan hän avoimesti sanonut olevansa federalisti.
 
No Stubi nyt ei oikeastaan ole kai kovin isänmaallinen kaveri, luulen että hänen henkinen koti on EU. Tämä kotimaan politiikka nyt vaan on pakollinen vaihe saadakseen statusta hakea jotain korkeampaa virkaa aikanaan siellä Brysselin lihapatojen ääressä, onhan se kiva lisä CV;sä että on ollut pääministeri.
Voi varmaan verrata West Pointin karriäristiupseeriin joka pitää käväistä rintamalla vähäksi aikaa jotta voi sitten nousta arvo-asteikkoportaita ylös.
Ja onhan hän avoimesti sanonut olevansa federalisti.

Aika hyvä analyysi. Minulle Stubb on pinnallisesti ajatteleva ja hosuva täysverinen poliitikko, jolta puuttuu kaikki korkeus ja syvyys. Kielitaitoa on kehuttu, mutta se nyt on ihan sama, vaikka puhuisi kuudella kielellä, kun kerran ei ole mitään sanottavaa.

Vaihtoon.
 
Aika hyvä analyysi. Minulle Stubb on pinnallisesti ajatteleva ja hosuva täysverinen poliitikko, jolta puuttuu kaikki korkeus ja syvyys. Kielitaitoa on kehuttu, mutta se nyt on ihan sama, vaikka puhuisi kuudella kielellä, kun kerran ei ole mitään sanottavaa.

Vaihtoon.

Tämä(kin) poliitikko arvostellaan pitkälti habituksen perusteella, koska muita mittareita onnistumiselle on vaikea löytää. Mitään aivan järisyttäviä onnistumisia tai virheitä ei liene tullut.
 
Aika hyvä analyysi. Minulle Stubb on pinnallisesti ajatteleva ja hosuva täysverinen poliitikko, jolta puuttuu kaikki korkeus ja syvyys. Kielitaitoa on kehuttu, mutta se nyt on ihan sama, vaikka puhuisi kuudella kielellä, kun kerran ei ole mitään sanottavaa.

Vaihtoon.

Vaihtoon vaihtoon, mutta vilkaiseppa vaihtopenkkiä? Mahaa vääntää, kun näitä "katsoo", jalat hikoavat ja lonkkia kivistää.

Synkimpinä hetkinäni mietin, ansaitsemmeko oikeasti nämä
henkilöt? Ovatko nämä ensimmäinen seitsemästä vitsauksesta,
jotka tulemme saamaan osallemme? Kyllä rupee mullekin kohta votka maistumaan.
 
Synkimpinä hetkinäni mietin, ansaitsemmeko oikeasti nämä
henkilöt? Ovatko nämä ensimmäinen seitsemästä vitsauksesta,
jotka tulemme saamaan osallemme? Kyllä rupee mullekin kohta votka maistumaan.

Pääministerit eroaa ja puolueet lähtevät hallituksesta. Sellainen poliittinen järjestelmä jossa johtajan paikka on muuttunut rasitteeksi haltijalleen ei ole koskaan vakaa. Uskokaa pois jos on valtaa tarjolla ja sitä ei haluta - niin jokin on todella pahasti vialla.

Muita varsin lupaavia merkkejä ovat:

-Valtion finanssikriisi - Suomen BKT suurempi kuin koskaan, mutta tuotot valuvat veroparatiisiihin ja osakkeiden omistajille. Palkansaajat ja kiinteää omaisuutta hallussaan pitävät jäävät maksumiehiksi.

-Ulkoinen paine rajoilla - Voihan Venäjä.

-Maassa on merkittäviä vähemmistöjä jotka eivät ole integroituneet yhteiskuntaan.

-Sotilaallisen puolustuksen laiminlyönnit ml. lukien kasvava haluttomuus osallistua maanpuolustukseen.

-Liittoutuminen sotilaallisesti heikon "järjestelmän" kanssa ja samanaikaisesti on luovutettu talousasioissa päätösvalta ulkomaille - mitä taas estää finanssikriisin ratkaisemisen.

-
 
Aika hyvä analyysi. Minulle Stubb on pinnallisesti ajatteleva ja hosuva täysverinen poliitikko, jolta puuttuu kaikki korkeus ja syvyys. Kielitaitoa on kehuttu, mutta se nyt on ihan sama, vaikka puhuisi kuudella kielellä, kun kerran ei ole mitään sanottavaa.

Vaihtoon.

Vaihtoon vaihtoon, mutta vilkaiseppa vaihtopenkkiä? Mahaa vääntää, kun näitä "katsoo", jalat hikoavat ja lonkkia kivistää.

Synkimpinä hetkinäni mietin, ansaitsemmeko oikeasti nämä
henkilöt? Ovatko nämä ensimmäinen seitsemästä vitsauksesta,
jotka tulemme saamaan osallemme? Kyllä rupee mullekin kohta votka maistumaan.

Suomen politiikan ja kansanedustuslaitoksen keskeinen ongelma on mielestäni se, ettei se onnistu haalimaan palvelukseensa päteviä ihmisiä, joilla on riittävästi kompetenssia laadukkaaseen poliittiseen päätöksentekoon ja valtiolaivan ruoriin. Nyt politiikka onnistuu haalimaan opiskelun sijaan poliittisten broilerijärjestöjen kekkereissä viihtyneet päivääkään oikeita töitä tekemättömät haahuilijat, entiset missit ja uraltaan pudonneet urheilijat. Oikeat tekijämiehet ja päätöksenteossa tarvittava kova asiantuntemus loistavat poissaolollaan. Turhia tyyppejä ja tyhjää höpötystä riittää sitten senkin edestä.

Aivan erityisesti politiikkaan olisi saatava nykyistä enemmän koulutettua elinkeinoelämän ja rahoitusalan väkeä, joilla on kokemusta ja näkemystä. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomi elää ja työllistyy vientiteollisuudesta sekä taloudenpito ja tuottavuus mitataan rahassa, eikä millään tyhjällä arvohöpökeskustelulla tai oravannahoilla. Sellaiset ovat matalan kompetenssin ihmisten juttuja ja sitten ihmetellään suu pyöreänä kun luottoluokitus laskee, velkaraha ehtyy ja massatyöttömyys kasvaa. Patenttiratkaisu kaikkeen on tietysti kokonaisveroasteen kiristäminen ja kansan syvien rivien huomion kääntäminen toisarvoiseen näpertelyyn - pois oikeasti kriittisistä kysymyksistä.

Suomessa ei kansanedustajaksi tai ministeriksi pääsemiselle ole mitään muodollisia pätevyysvaatimuksia. Pitkälle pääsee, kunhan tuntee broileripiireissä oikeat tyypit, jotka nostavat puolueen ehdokkaan riittävän suurella vaalibudjetilla esille tai on muuten kansan keskuudessa tunnettu julkkis, jota voi paremman puutteessa äänestää vaikka kiusallaan. Esimerkiksi nykyisen talouskriisinkin aikana pärjäävässä Saksassa jokainen ministeri on järjestään oppiarvoltaan vähintään tohtori.

Tarkasteltaessa nykytilannetta ja mahdollisia keinoja kompetenssiltaan nykyistä tasokkaamman aineksen houkuttelemiseksi mukaan politiikkaan, huomaan ensitöikseni kaksi keskeistä seikkaa:

1. kansanedustajille ei ole asetettu koulutus- ja pätevyysvaatimuksia, kuten muihin valtionvirkoihin
2. kansanedustajan palkkio on liian pieni pystyäkseen kilpailemaan elinkeinoelämän ja rahoitusalan osaajista

Kansanedustajan palkkio on tällä hetkellä 6355 EUR/kk. Se on toki broilerihöpömaisterille, kaupankassalle, veturinkuljettajalle, entiselle missille tai uransa jälkeen joutomieheksi jääneelle urheilijalle lottovoitto - vans ina laiftaim tilaisuus, jota kannattaa jopa oikeasti tavoitella. Sen sijaan yksityisen sektorin tekijämiehiä ja johtajia ei sellaisella karkkirahalla houkutella vielä edes hakemusvaiheeseen asti. Heille kansanedustajan tai ministerin työ olisi lähinnä ansiotulojen menetys ja todennäköisesti vielä imagollinen rasite kovien päätösten aiheuttaessa kiukkuista nyrkinpuintia taskunpohjalla. Heidän kannaltaan on edullisempaa yrittää vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon sivusektorista käsin teollisuuden etujärjestöjen lausuntojen kautta - tai vaihtoehtoisesti vaikuttamisen epäonnistuessa siirtää ainakin henkilökohtainen varallisuutensa turvaan ulkomaille, pois uppoavasta laivasta ja suomalaisen verokarhun ulottuvilta.
 
Vaihtoon vaihtoon, mutta vilkaiseppa vaihtopenkkiä? Mahaa vääntää, kun näitä "katsoo", jalat hikoavat ja lonkkia kivistää.

No, vaalit eivät ole kaukana. Toivottavasti Juha Sipilä nousee pääministeriksi. Lakkaa ainakin täällä "lonkkia kivistämästä". Pitkästä aikaa varsin järkevä jätkä Suomen huippupolitiikassa mukana.

Kuten Laamanator tuossa yllä oivasti analysoi, kansanedustajan ns. palkalla ei yleensä motivoida ns. tekijämiehiä. Ei motivoitaisi Juha Sipilääkään - mutta onneksi kaveri on jo miljoonansa tehnyt - eikä häntä näytä realistina lisärahanteko kiinnostavan koska tietää ettei kääriliinoissa ole taskuja - ja häntä näyttäisi myös aidosti kiinnostavan Suomen kehittäminen olkoonkin että se on varmasti maailman vittumaisinta hommaa tässä maassa jos sen duunin tosissaan ottaa. Suomen kehittäminen onnistuu vain poliittisilta pelipaikoilta käsin. Siksi Sipilä onkin niin arvokas, että toivoa vain sopii, että kaikki menee nappiin. Jos Sipilä kaatuu tai suistuu, ei meillä ole laittaa ketään yhtä hyvää tilalle. Varmaan sitten pääministeriksi laitetaan taas joku menolippua Brysseliin kärkkyvä mediapelle. Suomi tuhoutuu siinä touhussa.
 
No, vaalit eivät ole kaukana. Toivottavasti Juha Sipilä nousee pääministeriksi. Lakkaa ainakin täällä "lonkkia kivistämästä". Pitkästä aikaa varsin järkevä jätkä Suomen huippupolitiikassa mukana.

Kuten Laamanator tuossa yllä oivasti analysoi, kansanedustajan ns. palkalla ei yleensä motivoida ns. tekijämiehiä. Ei motivoitaisi Juha Sipilääkään - mutta onneksi kaveri on jo miljoonansa tehnyt - eikä häntä näytä realistina lisärahanteko kiinnostavan koska tietää ettei kääriliinoissa ole taskuja - ja häntä näyttäisi myös aidosti kiinnostavan Suomen kehittäminen olkoonkin että se on varmasti maailman vittumaisinta hommaa tässä maassa jos sen duunin tosissaan ottaa. Suomen kehittäminen onnistuu vain poliittisilta pelipaikoilta käsin. Siksi Sipilä onkin niin arvokas, että toivoa vain sopii, että kaikki menee nappiin. Jos Sipilä kaatuu tai suistuu, ei meillä ole laittaa ketään yhtä hyvää tilalle. Varmaan sitten pääministeriksi laitetaan taas joku menolippua Brysseliin kärkkyvä mediapelle. Suomi tuhoutuu siinä touhussa.

Järkevä on ja tasaisen oloinen, miellyttävä... vaan puolueensa kun veikkaa jo toisen kerran viidenkymmenen vuoden sisään väärää hevosta. Uusi kylmä sota on alkanut, mutta Venäjä on jo hävinnyt senkin.
 
Eräs asia, jota moni tekijämies varoo myös: alappa julkiseksi kusitolpaksi. Parlamentaarikon saati ministerin virkaan pitäisi kuulua arvovaltaa ja tuo on asia, joka on OTETTAVA. Pitää olla suuta sanoa, että juon perkele nyt kahvini, toimittaja on hyvä ja hakee odottaessa vaikka silakka-aterian. Ja tarkistaa kysymyksensä vielä kertaalleen, kun en kertakaikkiaan jouda vatvomaan paskapuheita.

Ja liksa sille paikalle, että homma imee osaajia ja rohkeita, vastuullisia ihmisiä.
 
Tuotapa sitä on moni yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut kautta huolestunut ns. suorituskykyiseen osastoon kuuluva tuttu huokaillut. Että kun jotain tarttis tehrä, mutta kansakunnan kusipylvääksi ja Iltalehden mannekiiniksi ei tee mieli ruveta.

Joten sitä sitten möllötetään yksityisellä puolella ja lääkitään turhautumista kieltämättä hyvällä liksalla.

TOSIN, se täytyy sanoa että politiikassa vaaditaan vähän erilaista pelisilmää kuin liikemaailmassa. Kyllä näitä "minäpä menen ja laitan Asiat Kuntoon"-henkisiä uraohjuksiakin on silloin tällöin politiikassa viuhahdellut. Menestys ei ole ihan aina ollut mitä kuvitelmissa.

Itte olen enempi huolestunut siitä, että meillä on iltalehtineen aikamoisen julma systeemi, jossa huipulle saakka kestää lähinnä tunteeton, kritiikistä täysin piittaamaton narsisti. Joten, üllatüs, millaisia sitten saamme sinne huipulle.
 
Eräs asia, jota moni tekijämies varoo myös: alappa julkiseksi kusitolpaksi. Parlamentaarikon saati ministerin virkaan pitäisi kuulua arvovaltaa ja tuo on asia, joka on OTETTAVA. Pitää olla suuta sanoa, että juon perkele nyt kahvini, toimittaja on hyvä ja hakee odottaessa vaikka silakka-aterian. Ja tarkistaa kysymyksensä vielä kertaalleen, kun en kertakaikkiaan jouda vatvomaan paskapuheita.

Ja liksa sille paikalle, että homma imee osaajia ja rohkeita, vastuullisia ihmisiä.

Toimittaja kostaa tuollaisen käytöksen ja kirjoittaa kakkaa kyseisestä kaffinjuojasta. Kansa sitten lukee Seiskasta, että "onpa paska jätkä" ja jatkomandaattia ei tule. Sitten joku Pertti Salovaara - tai TeeVeestä tuttu Tissi-Missi menee heittämällä ohi ja menee sinne päättämään meidän asioista BigBrothel talosta tutuilla menetelmillä.

Liksasta tämä homma ei taida ihan olla kiinni. Eikä ole sanottua, että rahallakaan aina saa sitä viisautta. Katso vaikka Jorma Ollila. Varmasti oli liksa kohdillaan. Silti pisti luiskaan Suomen suurimman teollisuusyrityksen.
 
No, vaalit eivät ole kaukana. Toivottavasti Juha Sipilä nousee pääministeriksi. Lakkaa ainakin täällä "lonkkia kivistämästä". Pitkästä aikaa varsin järkevä jätkä Suomen huippupolitiikassa mukana.

Kuten Laamanator tuossa yllä oivasti analysoi, kansanedustajan ns. palkalla ei yleensä motivoida ns. tekijämiehiä. Ei motivoitaisi Juha Sipilääkään - mutta onneksi kaveri on jo miljoonansa tehnyt - eikä häntä näytä realistina lisärahanteko kiinnostavan koska tietää ettei kääriliinoissa ole taskuja - ja häntä näyttäisi myös aidosti kiinnostavan Suomen kehittäminen olkoonkin että se on varmasti maailman vittumaisinta hommaa tässä maassa jos sen duunin tosissaan ottaa. Suomen kehittäminen onnistuu vain poliittisilta pelipaikoilta käsin. Siksi Sipilä onkin niin arvokas, että toivoa vain sopii, että kaikki menee nappiin. Jos Sipilä kaatuu tai suistuu, ei meillä ole laittaa ketään yhtä hyvää tilalle. Varmaan sitten pääministeriksi laitetaan taas joku menolippua Brysseliin kärkkyvä mediapelle. Suomi tuhoutuu siinä touhussa.

Toiveesi taitaa toteutua. Pidän itsekin Sipilää miellyttävänä ja älykkäänä miehenä, jonka kanssa Mäntyniemen herra varmaan löytää nopeasti paremman sävelen kuin Stubbin kanssa, mutta olen huolissani näistä Väyrysistä ja Lehtomäistä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014101818760444_uu.shtml
 
Back
Top