Raketit ja ohjukset

GlADIUS on jonkinsortin UAV: ja Ohjuksen hybridi. Hahmotelma ohjuksesta.
Huono linki mutta en jaksanut etsiä parempaa
 
Huhta kirjoitti:
Monikäyttöisyys on vähän niin ja näin. Periaatteessa saman järjestelmän voi toki siirtää rannikolta sisämaahan tai toisin päin, mutta erinäisiä kysymysmerkkejä jää silti. Riittääkö varusmiehen/reserviläisen osaaminen tehokkaaseen toimintaan monessa ympäristössä? Miten hyvin maavoimien panssarimaaleja vastaan suunniteltu tandem-kärki tehoaa alusmaaliin ja miten hyvin merivoimien alusmaaleja vastaan käytettävä PBF-taistelukärki (Penetration, Blast and Fragmentation) tehoaa panssarimaaliin?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei periaatteessa vaan kyllä tuollaisella mennään sinne rannikolle, metsätielle ja vaikka Ahvenanmaalle helposti, nopeasti ja kevyellä logistisella jalanjäljellä:
Samassa pätkässä näkyy tuo meidän uusi "Moukari" :). Pätkässä näkyy myös että ohjustyyppiä käytetään melkoisen sakeassa merisumussa joten nykyisten IR-ohjusten kyky toimia merellisissä olosuhteissa lienee varsin kehittynyt.

Huhta kirjoitti:
Kykyä reagoida yllättäviin tilanteisiin en ihan ymmärrä. Kaikki tykkikalusto ei ole ympäriampuvaa, mutta laajassa mitassa alueellisilla joukoilla käytössä olevat vedettävät 122 mm haupitsit kylläkin, kuten myös K9. Noh, 30 kilometrin kantamalla saatetaan tietysti yltää sellaiseen kohteeseen, johon 122 mm tykistöllä ei yllettäisi ilman siirtymää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mutta kyetäänkö 360 astetta ampumaan nopeasti? Jos vihollinen lähestyy suunnasta jonne tykkejä ei ole suunnattu niin 5 minuutinkin viive on aika paljon. 122 H 63 vedettävänä ei kykene väistämään vihollisen vastatykistöä eikä ilmauhkaa ja tämä on tiedossa. Hajautettunakaan tykit eivät ole immuuneja tulivaikutukselle vaan sillä vähennetään vihollisen tykistön vaikutusta/tappioita ja ballistisia suojia voidaan viritellä. Hersyjä ja rypäleammuksia vastaan haupitsit ovat heikoilla (tai niiden miehistöt).
NLOS patteri voi toimia hajautettuna ja väistää nopeasti tulitoiminnan jälkeen. Ajoneuvon maastoutettavuus on aivan omaa luokkaansa tykistöön nähden. En silti ole vaihtamassa tietenkään tykkejä ohjuksiin koska niillä on eri tehtävät ja tykistö on välttämätön alueellisessa vaikuttamisessa.

Kantamaan vastasitkin jo itse. 122 H63 säilyy aika pitkään alueellisten joukkojen tulitukena ja sillä on lyhyt kantama ja heikko liikkuvuus sekä lähes olematon PST-kyky koviin maaleihin. Aseisiin ei ole saatavissa BONUSta. Kevyellä alustalla liikkuva Spike NLOS olisi ihanteellinen liikkuvuutensa ansiosta ja kevyen huollontarpeen vuoksi alueellisille joukoille. Käyttökustannukset olisi murto-osa esimerkiksi raskaan telahaupitsin kustannuksista.

Käyttöperiaate on SPIKEssa tietenkin erilainen joten tykkiin tuota ohjusjärjestelmää on aika huono verrata. Kyseessähän on lyhen kantaman taktinen ohjusjärjestelmä joka on passiivinen ja erittäin tarkka sekä monipuolinen. Näen siis itse ohjusjärjestelmän pst:n erinomaisena täydentäjänä ja force-multiplierina, en tykistön korvaajana.
 
Israel Aerospace Industries (IAI) has successfully completed a firing test with LORA (Long-Range Artillery weapon system) as the conclusive stage of several deals that involve the system. The experiment consisted of launching a long-range LORA missile to a pre-planned target. IAI's LORA weapon system will be at focus at Paris Air Show 2017.
Read full news at this link
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Einomies1 kirjoitti:
Aika homma, joutuvat rahtaamaan ajoneuvon merelle aluksella että voivat koeampua! Maassa kun ei ole tuota tilaa tarpeeksi...
Klikkaa laajentaaksesi...
Meilläkin onnistuisi tuollainen "koe"ampuminen. Finnlinesin kuunaria vesille ja muutama kunnon ohjuslaukaisujärjestelmä kyytiin... ei vihulainen osaisi koskaan arvata minkä kontin sisältä se laaki lähtisi..
 
Erittäin kiinnostava analyysipari pintatorjuntaohjusten suorituskyvystä.
https://calhoun.nps.edu/bitstream/handle/10945/27962/analysisofhistor00schu.pdf?sequence=1

http://www.scribd.com/doc/267396243/Naval-Engineers-Journal-Volume-109-Issue-1-1997-J-F-McEachron-Subsonic-and-Supersonic-Antiship-Missiles-An-Effectiveness-and-Utility-Comparison&token=AQAAx_-aWXhFPeJSvQO10gMXQfTsvpc8eNagaQ58TVCtcSiUGCKq

Kaikkien modernien laukaisujen, joita ei havaittu kerrotaan osuneen maaliinsa pl. USS Mason 2016 lähtien kohdistuneet 2-3 iskua, jotka harhautettiin/tuhottiin. Kaikki havaitut laukaisut on puolestaan torjuttu.

Yliäänennopeuksisen (venäläiset) esitetään olevan ongelmissa silpun kanssa kun sillä on nopeutensa takia liian vähän aikaa erottaa harhamaali oikeasta. Eli jos alla olevan kuvan ottaisi todesta niin Brahmoksen tapainen olisi huonoimmillaan 10-17km etäisyydeltä silputettuna verrattuna aliäänennopeuksiseen, joihin liittyy myös yllä mainittu vaikeampi havaittavuus mikä estää torjuntatoimenpiteet.
ggxD3Sw.png
 
Neljän kuvan sarjassa on ensimmäisenä GMLRS-raketti, AW tai Unitary (varmaankin AW). Tokassa kuvassa jokin muu, ehkä harjoitusraketti (M28 ei M28A1).

Yritin selvittää noita kyljen koodeja, mutta ilmeisesti ovat vain kasettiin liittyviä tietoja ei niinkään mitä sisältä löytyy. Sisältö saattaa lukea muualla.
 
Mieltäni on vaivannut viimeaikoina sellainen juttu, tyhmä kysymys varmaankin, mutta rohkenen nyt kuitenkin paljastamaan yksinkertaisuuteni;

Kun laivoja varustetaan merimaali/torjuntaohjuksin, ja näillä yleisesti on melko pitkiä toimintamatkoja, esim. 100+ km, miten maalinosoittaminen käytännössä tapatuu ?
Laivan tulenjohtojärjestelmä antaa ohjukselle tiedon maalista ja ohjus painelee matkaan lentäen mahdollisesti ylhäällä, alhaalla, mutkia tehden tai tekemättä, kovaa tai hiljaa, seuraten maalia omalla tutkallaan ja/tai lämpöjäljellä sekä pyrkii suoriutumaan vastapuolen ECM:stä sun muista torjuntamenetelmistä ja koreografioista.
Mutta; miten laivan tulenjohtojärjestelmä havaitsee ja pystyy osoittamaan kohteen? Tutka, ja kaikki muukin sähkömagneettinen säteily etenee suoraan mikäli ei kohtaa prismaa. Ja jos laivan tutka on sillä korkeudella jolla ne yleensä näyttävät olevan; se näkee pinnassa olevan kohteen missä .. jossain 18-20km etäisyydellä (? eikö) ja vaikka naapurilla olisi laivassa tutkahiejastimet maston huipussa tämän havaitseminen siis olisi jossain 40km etäisyydellä ??
Siis -- kun naapurin, sanotaan vaikka Nanuschka luokan ohjuskorvetti, lähestyy Suomen aluevesiä noin 35 solmun nopeudella Kaliningradista, matka jota se on taittanut jo 7½ tuntia*, saavuttaen Malakhit-ohjuksen ampumaetäisyyden johonkin mahdolliseen maaliin Turun tai Ahvenanmaan eteläisessä saaristossa ... mistä se saa itselleen (ja ohjukselleen) maalitiedon?

Pyydän armollisuutta vastauksessa.

* tällä nopeudella ei tietenkään hullutella enää ajatuksella, että taistelualueelta poistuttaisiin täydellä vauhdilla.. vaan kotiinpaluu mennään 12-18 solmua(jos mennään, who wants to live forever). Varmaankin osasto tulisi puoleenväliin alle pariakymmentä solmua, tekisi iskun täysillä ja palaisi taas loppuosan matkasta hissuksiin. (tällöin menisi n. 22 tuntia tulomatkaan, taistelu, ja 22 tuntia kotimatkaan... olettaen että 'taistelu' olisi melko lyhyt manööveri)
 
Juna112Porojetsiin kirjoitti:
Pyydän armollisuutta vastauksessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuvasta mitattuna Type 45 hävittäjän tutka on noin 35m korkeudella merenpinnasta. Eli tutkahorisontti 1m korkeaan maaliin olisi tämän laskurin perusteella 28 kilometriä. Jos vastassa olisi 35m korkeudessa killuva tutkaheijastin, olisi horisontti 48km päässä.

Mutta vastauksena kysymykseesi: toiset laivat, rannikolla sijaitsevat tutkat ja ennenkaikkea ilmaan nostetut tutkat (lentokoneet & helikopterit). Ehkä myös sukellusveneet, ELSO, satelliitit ja kuuntelupoijut.
 
Pari lisähuomiota:

1) Jos ohjuksen halutaan lähestyvän maalia eri suunnasta, kantomatkaa tarvitaan nopeasti paljon lisää. Esimerkiksi jos ohjuksen halutaan kiertävän 40km päässä olevan maalin taakse (40km etäisyydellä pysytellen) ja kääntyvän vasta siellä maalia kohti, lentomatkaksi tulee 165km.

2) Suurin kantomatka voi olla annettu lähinnä korkealla lentämistä sisältävälle tehtäväprofiilille. Suihkuturbiinimoottorien hyötysuhde on tyypillisesti parempi korkealla, joten todellinen kantomatka pinnanmyötäisesti ammuttaessa voi olla paljon lyhyempi kuin mainoslehtisessä lukeva lukema.

Mutta kyllä, periaatteena on että jos ohjuksia halutaan ampua kovin pitkille etäisyyksille, on maalinosoituksen tultava muualta kuin ampuvalta alukselta.
 
Näin minä vähän asian pohdinkin olevan. Tästä voinee päätellä, että ohjuksin tehtävä saturaatiohyökkäys ei ole niitä helpoimpia operaatioita, ainakaan jos tarkoitus on saada kohteeseen ohjuksia eri suunnista. Sen lisäksi, että kyseinen kohde pitää löytää, ja saada pysymään "tähtäimessä".. eikä katoamaan saaren, silppupilven, elektorisen härinnän tms. taakse.

Ja ..
Patu kirjoitti:
Mutta vastauksena kysymykseesi: toiset laivat, rannikolla sijaitsevat tutkat ja ennenkaikkea ilmaan nostetut tutkat (lentokoneet & helikopterit). Ehkä myös sukellusveneet, ELSO, satelliitit ja kuuntelupoijut.
Klikkaa laajentaaksesi...
.. me siis tarvitsemme myös toisten laivojen, sekä rannikolla olevien tutka-asemien(toivottavasti pysyvät ehjinä) lisäksi ilmassa olevia tutkia, sukellusveneitä, satelliitteja ja kuuntelupoijuja .. sekä mitä kaikkea ELSO sitten sisältääkään. Jos siis aiomme täräyttää PTO/MTO:lla vähän kauemmas. Sukellusvene olisi kyllä näppärä. Toki lentokonekin. Siis tilannekuvan ja maalinosoituksen kannalta.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Juna112Porojetsiin kirjoitti:
sekä mitä kaikkea ELSO sitten sisältääkään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jaa-a, se onkin aihepiiri josta en tiedä juuri mitään. Mutta vastapuolen elektronisia lähetteitä (tutkat, radiot) kuuntelemalla voidaan saada tietoa niiden suunnasta ja tyypistä. Kolmiomittaamalla saadaan tietoon tarkka paikkakin.

Tietysti jos onnistutaan lisäksi kuuntelemaan vihollisen viestintää (purkamaan salaus riittävän nopeasti), voidaan saada hyvinkin tarkkoja tietoja kohteesta ja sen tehtävästä.
 
Näin Suomen meripuolustuksen näkökulmasta se tärkein ja todennäköisin MTO maalinosoittaja on vielä mainitsematta, mutta se on ihan selvää että hyvin todennäköisesti MTO laukaiseva lavetti ei itse näe maalia
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top