soittaja
Kapteeni
Mihin katosi Suomen rannikkotykistö? Sain vastauksia lukemalla erilaisia kirjoja tästä aiheesta. Suomella oli vielä 1960-luvulla lujiksi rakennettuja rannikkolinnakkeita. Ne sijaitsivat pääasiassa Suomen eteläranikolla. Tuolla nimellä ei enää löydy varuskuntia eikä niitä isoja ja vankkoja rannikkotykkejä. Ne ampuivat hitaasti, mutta tarkasti. Olen osallistunut kovapanosammuntoihin koulutusaikana.
Onko täällä asianomaisia, jotka ovat palvelleet näissä joukoissa? Olin itse Isosaaressa alokasaikana ja aliupseerikoulussa vuonna 1964. Sain jatkokoulusta Suomenlinnan tykistökoulun ru-kurssilla. Tykistökoulun johtaja oli eversti K. Mäkipää ja rannikkotykistöosaston johtaja everstiluutnantti P. Elomaa. Oppilaskunnan puheenjohtajana oli upseerioppilas Antti-Jukka Oksanen.
Kurssijulkaisuun kirjoitti Antti-Jukka seuraavaa: "Tykistökoulun Reserviupseerikurssi 117 on päättymässä. Sadan vaiherikkaan päivän mieliin painuva kausi on meidän kohdallamme kulkenut joulukuun pimeistä päivistä talven sydänajan kautta kohti kaunista kevättä. Vuodenaikojen kehitys heijastuu tavallaan läpikäydyn kurssin tunnelmissa."
Jos tätä lukee tuolla samalla kurssilla palvellut oppilas, arvaa ehkä nimimerkistä nimeni. Älä paljasta sitä kuitenkaan, koska haluan pysyä nimettömänä. Olen hiihtänyt talvipakkasessa ja pimeässä varusteet ylläni. Olen nukkunut yön lumihangelle pystytetyssä teltassa. Minulle jäi paljon muistoja noilta kahdelta saarelta. Jos tunnistat Isosaaren tai Suomenlinnan kasarmit palvelupaikkanasi, kerro jotain tuosta ajasta tämän viestin jatkoksi.
Onko täällä asianomaisia, jotka ovat palvelleet näissä joukoissa? Olin itse Isosaaressa alokasaikana ja aliupseerikoulussa vuonna 1964. Sain jatkokoulusta Suomenlinnan tykistökoulun ru-kurssilla. Tykistökoulun johtaja oli eversti K. Mäkipää ja rannikkotykistöosaston johtaja everstiluutnantti P. Elomaa. Oppilaskunnan puheenjohtajana oli upseerioppilas Antti-Jukka Oksanen.
Kurssijulkaisuun kirjoitti Antti-Jukka seuraavaa: "Tykistökoulun Reserviupseerikurssi 117 on päättymässä. Sadan vaiherikkaan päivän mieliin painuva kausi on meidän kohdallamme kulkenut joulukuun pimeistä päivistä talven sydänajan kautta kohti kaunista kevättä. Vuodenaikojen kehitys heijastuu tavallaan läpikäydyn kurssin tunnelmissa."
Jos tätä lukee tuolla samalla kurssilla palvellut oppilas, arvaa ehkä nimimerkistä nimeni. Älä paljasta sitä kuitenkaan, koska haluan pysyä nimettömänä. Olen hiihtänyt talvipakkasessa ja pimeässä varusteet ylläni. Olen nukkunut yön lumihangelle pystytetyssä teltassa. Minulle jäi paljon muistoja noilta kahdelta saarelta. Jos tunnistat Isosaaren tai Suomenlinnan kasarmit palvelupaikkanasi, kerro jotain tuosta ajasta tämän viestin jatkoksi.