Rannikkotykistön muistoja

Sellainen mikä useasti meinaa unohtua RT:stä puhuttaessa on sen kyky tukea tarvittaessa myös taistelua saarista/saarissa. Jos saaren toiseen päähän nousee kymmenpäinen osasto vihollista vaikkapa pienillä kanooteilla niin sitä on hankala ja ennen kaikkea kustannustehoton häiritä tai pysäyttää (lue: vetää täysin päreiksi :)!) meritorjuntaohjuksella mutta tuollainen tornikanuuna kykenee sylkäisemään tarkkaan pistemaaliin kranaattinsa myös saareen. Sen edullinen murkula on halpa laittaa hiihtämään sen sijaan. Se siis soveltuu hyvin myös muuhunkiin kuin horisontista häämöttävään raivaajien johtamaan maihinnousuarmadaan. Tästä syystä siihen ei kannata lisää investoida euroja uusien hankintojen suhteen mutta se on edelleen sellainen voimatekijä rannikolla jonka vihollinen joutuu vakavissaan ottamaan huomioon kauan ennen kuin luulee suorittavansa strategisen maihinnousunsa muka tarpeeksi pehmitettyyn puolustajaan.

Ja tästä syystä sekä Ahvenanmaan puolustukseen saisi meillä olla muutama patteristo moottoroitua RT:tä edelleen rivissä. Tornikanuunat ovat nykyryhmityksessä kovin harvassa ja muun tykistön paikallaolo täysin tuurissaan. Rannikkoaluetta puolustavilla joukoilla pitäisi ehdottomasti olla nyt ja jatkossakin omaa liikkuvaa tykistöä.
 
Sellainen mikä useasti meinaa unohtua RT:stä puhuttaessa on sen kyky tukea tarvittaessa myös taistelua saarista/saarissa. Jos saaren toiseen päähän nousee kymmenpäinen osasto vihollista vaikkapa pienillä kanooteilla niin sitä on hankala ja ennen kaikkea kustannustehoton häiritä tai pysäyttää (lue: vetää täysin päreiksi :)!) meritorjuntaohjuksella mutta tuollainen tornikanuuna kykenee sylkäisemään tarkkaan pistemaaliin kranaattinsa myös saareen. Sen edullinen murkula on halpa laittaa hiihtämään sen sijaan. Se siis soveltuu hyvin myös muuhunkiin kuin horisontista häämöttävään raivaajien johtamaan maihinnousuarmadaan. Tästä syystä siihen ei kannata lisää investoida euroja uusien hankintojen suhteen mutta se on edelleen sellainen voimatekijä rannikolla jonka vihollinen joutuu vakavissaan ottamaan huomioon kauan ennen kuin luulee suorittavansa strategisen maihinnousunsa muka tarpeeksi pehmitettyyn puolustajaan.

Niin - miksi siis vihollinen ei tuhoaisi tornikanuunoita ennen varsinaista operaatiota? Eikö tämä ole juuri se syy, miksi kukaan ei missään käytä kiinteitä tykkejä missään? Liiku tai tuhoudu.
 
Niin - miksi siis vihollinen ei tuhoaisi tornikanuunoita ennen varsinaista operaatiota? Eikö tämä ole juuri se syy, miksi kukaan ei missään käytä kiinteitä tykkejä missään? Liiku tai tuhoudu.
Joutuu aika monta kallista risteilyohjusta käyttämään jos koko saariston aikoo niistä puhdistaa. Ja jos tuhoaa vain siltä alueelta minne on menossa, niin silloin mekin tiedämme, että jaaha, tuonne taitavat kohta koittaa. Voi tietysti pommeillakin koittaa, mutta silloin joutuvat aika varmasti meidän ilmatorjunnan piiriin. Kiinteätkin sitovat siis vihollisen resursseja, ja toimivat eräänlaisina sensoreina. Tulituen lisäksi.
 
Niin - miksi siis vihollinen ei tuhoaisi tornikanuunoita ennen varsinaista operaatiota? Eikö tämä ole juuri se syy, miksi kukaan ei missään käytä kiinteitä tykkejä missään? Liiku tai tuhoudu.
Kuten @Leaderwolf edellä mainitsi. Edelleenkään kellään ei ole loputonta resurssia uusinta uutta olevaa teknologiaa.
 
Joutuu aika monta kallista risteilyohjusta käyttämään jos koko saariston aikoo niistä puhdistaa. Ja jos tuhoaa vain siltä alueelta minne on menossa, niin silloin mekin tiedämme, että jaaha, tuonne taitavat kohta koittaa. Voi tietysti pommeillakin koittaa, mutta silloin joutuvat aika varmasti meidän ilmatorjunnan piiriin. Kiinteätkin sitovat siis vihollisen resursseja, ja toimivat eräänlaisina sensoreina. Tulituen lisäksi.

Operaatioalue lienee jollain sopivalla tavalla rajattu, ja toisaalta ei Venäjän tarvitse ruplia niin kovin tarkkaan laskea, jos tavoitteen saavuttaminen on tärkeää. Tulivalmistelu ottaa luonnollisesti huomioon, että ei kyllästetä vain tulevaa painopistealuetta, vaan myös muita kohteita hämäyksenä. Mutta joka tapauksessa kyseessä on haavoittuva asejärjestelmä.
 
Operaatioalue lienee jollain sopivalla tavalla rajattu, ja toisaalta ei Venäjän tarvitse ruplia niin kovin tarkkaan laskea, jos tavoitteen saavuttaminen on tärkeää. Tulivalmistelu ottaa luonnollisesti huomioon, että ei kyllästetä vain tulevaa painopistealuetta, vaan myös muita kohteita hämäyksenä. Mutta joka tapauksessa kyseessä on haavoittuva asejärjestelmä.
Enempi ja vähempi kaikki asejärjestelmät on jollain tavalla haavoittuvia asevaikutukselle. Ei tuo RT tosiaan ole enää kuuminta hottia mutta sen pelistä pois saattaminen on melkoinen homma edelleen. Pienikokoinen linnoitettu maali on edelleen vaativa maali nykyaikana kenelle tahansa. Aika on mennyt ohitse ja modernimpi vaihtoehto on liikkuva mutta se ei tarkoita etteikö vanhempi suorituskyky olisi edelleenkin suorituskyky.
 
Operaatioalue lienee jollain sopivalla tavalla rajattu, ja toisaalta ei Venäjän tarvitse ruplia niin kovin tarkkaan laskea, jos tavoitteen saavuttaminen on tärkeää.
Ei välttämättä ruplia, mutta aseitaan. Ei edes suuri ja mahtava neuv..Venäjä pysty tuottamaan linnoitettujen kohteiden tuhoamiseen soveltuvia, raskaita, metrilleen osuvia ohjuksia kuin 152mm tykin sirpalekranaatteja liukuhihnalta.
 
Ei välttämättä ruplia, mutta aseitaan. Ei edes suuri ja mahtava neuv..Venäjä pysty tuottamaan linnoitettujen kohteiden tuhoamiseen soveltuvia, raskaita, metrilleen osuvia ohjuksia kuin 152mm tykin sirpalekranaatteja liukuhihnalta.

Totta - tosin ei ole myöskään syytä tuudittautua uskomaan, että eivät käyttäisi ja eivät osuisi. Syyriasta on aika paljon käytännön kokemusta ilmasta-maahan -toiminnasta. Ei se meitä vastaan olisi mikään kakkupala, mutta ei myöskään ylivoimainen homma.

Voin vaikuttaa pessimistiltä, mutta uskon, että hyökkäysoperaatioon käytettäisiin niitä välineitä mitä tarvitaan, ei niitä mihin on varaa. Käytettäviin aseisiin, niiden määrään, laatuun, käyttötapaan jne. toki liittyy paljon muuttujia, joita voi vain spekuloida.
 
Ja jos haluaa tehdä vainolaiselle hommat vaikeiksi niin valemaaleja saaret täyteen, ei niillä todellakaan ole varastoissa täsmäaseita riittävästi...
 
Kun ei vaan ikinä joutuisi sirpalehelvettiin niillä kallioilla, hirvitti ajatella sellaista kun katseli saarella ympäriinsä.
 
Katselin vanhoja viestiketjuja. Hakukoneella löysin aiheen nimellä Rannikkopuolustus.

Sen aloitti 15. syyskuuta 2017 nimimerkki Waba. Hänen kirjoituksensa on mielestäni niin hyvä, että lainaan sen tähän:

Rannikkopuolustus on laaja kokonaisuus, mutta ajattelin aloittaa keskustelun rannikkotykistöstä. Mikäli tarkastelemme lähihistoriassa tapahtunutta kehitystä rannikkopuolustuksen tykistöjärjestelmien osalta, niin kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut suurin suhteellinen stenaus. Rannikkotykistön ja laivaston yhteenliittymä kesällä 1998 pudotti kalustomäärän prosentteihin alle kahdessa vuosikymmenessä. Merivoimien alkumetreillä tärkeimpänä kalustona olivat kiinteästä kalustosta 152 mm, 130 mm ja 100 mm tornikanuunoilla varustetut patterit. Kiinteän kaluston lisäksi käytössä oli kymmenen moottorisoitua patteristoa 130 mm kalustolla. Päälle erilaista sekalaista kalustoa aina 88 mm ilmatorjuntatykeistä alkaen. Vanhimpien tykkien rooli oli tärkein rooli oli toki koulutusammunnoissa, mutta kyllä ne olisivat myös toimineet tarvittaessa myös monen torjuntapatterin varauskalustona. Volyymit olivat kokonaisuudessaan jäätäviä; pelkästään kiinteiden pattereiden määrä oli kymmeniä ja putkimäärä oli varmasti yli 400, ehkä enemmänkin.

Vehkeiden lopullisesta suorituskyvystä voi olla montaa mieltä, mutta se oli varmasti otettava huomioon maihinnousua tänne suunnitellessa. Neuvostoliiton romahtaminen poisti laajamittaisen maihinnousu-uhan ja muutenkin tekninen kehitys ajoi kiinteän rannikkotykistön ohi. Eikä järjestelmästä ole enää muuta jäljellä 130TK, joita on julkisten lähteiden mukaan kahdeksan patteria. Tämä tarkoittanee kolmenkymmenen jommalla kummalla puolella olevaa kokonaismäärää, eli vajaata kymmentä prosenttia vajaan 20 vuoden takaisesta määrästä. Vaikka monen asejärjestelmän määrät ovatkin pudonneet, niin en keksinyt toista esimerkkiä Puolustusvoimista, jossa desimointi olisi onnistunut.


Sitä seurasi noin 5 sivua pitkä viestiketju. Viimeisen tekstin siihen kirjoitti tulikomento 14. marraskuuta 2017 ja se koski lainausta Heikki Tiilikaisen kirjasta Kylmän sodan kujanjuoksu. Tiilikainen palveli tuolloin syksyllä 1968 Kirkonmaan linnakkeen päällikkönä.
 
Katselin vanhoja viestiketjuja. Hakukoneella löysin aiheen nimellä Rannikkopuolustus.

Sen aloitti 15. syyskuuta 2017 nimimerkki Waba. Hänen kirjoituksensa on mielestäni niin hyvä, että lainaan sen tähän:

Rannikkopuolustus on laaja kokonaisuus, mutta ajattelin aloittaa keskustelun rannikkotykistöstä. Mikäli tarkastelemme lähihistoriassa tapahtunutta kehitystä rannikkopuolustuksen tykistöjärjestelmien osalta, niin kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut suurin suhteellinen stenaus. Rannikkotykistön ja laivaston yhteenliittymä kesällä 1998 pudotti kalustomäärän prosentteihin alle kahdessa vuosikymmenessä. Merivoimien alkumetreillä tärkeimpänä kalustona olivat kiinteästä kalustosta 152 mm, 130 mm ja 100 mm tornikanuunoilla varustetut patterit. Kiinteän kaluston lisäksi käytössä oli kymmenen moottorisoitua patteristoa 130 mm kalustolla. Päälle erilaista sekalaista kalustoa aina 88 mm ilmatorjuntatykeistä alkaen. Vanhimpien tykkien rooli oli tärkein rooli oli toki koulutusammunnoissa, mutta kyllä ne olisivat myös toimineet tarvittaessa myös monen torjuntapatterin varauskalustona. Volyymit olivat kokonaisuudessaan jäätäviä; pelkästään kiinteiden pattereiden määrä oli kymmeniä ja putkimäärä oli varmasti yli 400, ehkä enemmänkin.

Vehkeiden lopullisesta suorituskyvystä voi olla montaa mieltä, mutta se oli varmasti otettava huomioon maihinnousua tänne suunnitellessa. Neuvostoliiton romahtaminen poisti laajamittaisen maihinnousu-uhan ja muutenkin tekninen kehitys ajoi kiinteän rannikkotykistön ohi. Eikä järjestelmästä ole enää muuta jäljellä 130TK, joita on julkisten lähteiden mukaan kahdeksan patteria. Tämä tarkoittanee kolmenkymmenen jommalla kummalla puolella olevaa kokonaismäärää, eli vajaata kymmentä prosenttia vajaan 20 vuoden takaisesta määrästä. Vaikka monen asejärjestelmän määrät ovatkin pudonneet, niin en keksinyt toista esimerkkiä Puolustusvoimista, jossa desimointi olisi onnistunut.

Sitä seurasi noin 5 sivua pitkä viestiketju. Viimeisen tekstin siihen kirjoitti tulikomento 14. marraskuuta 2017 ja se koski lainausta Heikki Tiilikaisen kirjasta Kylmän sodan kujanjuoksu. Tiilikainen palveli tuolloin syksyllä 1968 Kirkonmaan linnakkeen päällikkönä.

Liitteenä johonkin toiseen ketjuun aiemmin lähettämäni PDF. Siitä ilmenee RT:n vahvuus vuonna 1998 ennen alasajon alkua. Vanhoihin it-tykkeihin yms. ei tuossa otettu kantaa mutta niitäkin tosiaan oli linnakkeilla sekä 76mm että 88mm versioina.

kiinteitä pattereita 40kpl (n. 145 putkea )
moottoroituja patteristoja 11kpl ( 195 putkea )
meritorjuntaohjuspattereita 4kpl ( 8 lavettia )

Nykyään siis rannikkotykistö-niminen aselaji on lakkautettu ja jäljellä on 9 tornikanuunapatteria sekä 4 meritorjuntaohjuspatteria. Ja 2000-luvulla on hommattu 2kpl rannikko-ohjuskomppanioita joista kumpaisellakin on ilmeisesti 9kpl Spiken ampumalaitteita.
 

Liitteet

  • RT_kalusto_1998.pdf
    116.3 KB · Luettu: 29
Ruotsin rannikkotykistö

Luin suomalaisesta tutkimuksesta ruotsalaisten uusista rannikkotykeistä. Järeistä tykeistä luovuttiin kuten Suomessa, mutta Ruotsissa kehitettiin edelleen rannikkotykkejä aikaisempaa pienemmillä malleilla. 1980-luvun lopussa Ruotsissa rannikkotykistöön kuului kuusi rannikkotykistöprikaatia.

Vuoden 2000 puolustusselonteko esitti rannikkotykistön lakkauttamista Ruotsissa. Pääosa vanhentuneista tykeistä romutettiin, mutta osa säilytettiin. Jäljelle jäivät Ellenabben Karlskronan edustalla ja Femörefortet Öxelsundin edustalla ja Landsort. Maihinnousujoukot perustettiin 1. heinäkuuta 2000.

Googlen ja Wikipedian mukaan nuo säilyneet ruotsalaiset patterit ovat museotavaraa, kuten myös Norjassa ainut säilynyt Bofors 120mm tornikanuunapatteri.

Ovatko nämä meidän 130 TK-patterit viimeiset toimivat kiinteän rannikkotykistön edustajat?
 
Risteilijän upotus Oslon edustalla huhtikuussa 1940

Saksan laivaston Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä upposi Oslonvuonossa Norjan rannikkotykistön tulituksessa 9. huhtikuuta 1940. Se oli Oslon valtaamaan lähetetyn laivasto-osaston lippulaiva. Osastoon kuului sen lisäksi toinen raskas risteilijä ja kevyt risteilijä.

Pieni norjalainen vartiovene KNM POL III teki ensimmäisenä havainnon lähestyvästä osastosta ja ampui hälytysraketit. Se upotettiin. Rannikkolinnakkeissa annettiin hälytys ja tykit miehitettiin. Järeä rannkkopatteri avasi tulen 1400-1800 metrin päästä. Kaksi 280 mm:n kranaattia osui alukseen, joka syttyi tuleen. Seuraavaksi avasi tulen Dröbakin 150 mm:n rannikkopatteri, joka sai monta osumaa. Alus kallistui ja menetti ohjauskykynsä. Se ajautui Nessetin torpedopatterin kantamalle.

Tämän jälkeen se sai kaksi osumaa torpedoista konehuoneeseensa. Vaurioitunut laiva upposi kello 7.32 vieden mukanaan satoja miehiä laivalla olleista 2200 miehestä. Hengissä selvinneet rantautuivat molemmin puolin vuonoa. Sotilaille oli annettu etukäteen pelastusliivit. Aluksen uppoamisen seurauksena Oslon valtaaminen viivästyi.

Aluksen hylky on edelleen Oslonvuonossa.
 
Viimeksi muokattu:
Risteilijän upotus Oslon edustalla huhtikuussa 1940

Saksan laivaston Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä upposi Oslonvuonossa Norjan rannikkotykistön tulituksessa 9. huhtikuuta 1940. Se oli Oslon valtaamaan lähetetyn laivasto-osaston lippulaiva. Osastoon kuului sen lisäksi toinen raskas risteilijä ja kevyt risteilijä.

Pieni norjalainen vartiovene KNM POL III teki ensimmäisenä havainnon lähestyvästä osastosta ja ampui hälytysraketit. Se upotettiin. Rannikkolinnakkeissa annettiin hälytys ja tykit miehitettiin. Järeä rannkkopatteri avasi tulen 1400-1800 metrin päästä. Kaksi 280 mm:n kranaattia osui alukseen, joka syttyi tuleen. Seuraavaksi avasi tulen Dröbakin 150 mm:n rannikkopatteri, joka sai monta osumaa. Alus kallistui ja menetti ohjauskykynsä. Se ajautui Nessetin torpedopatterin kantamalle.

Tämän jälkeen se sai kaksi osumaa torpedoista konehuoneeseensa. Vaurioitunut laiva upposi kello 7.32 vieden mukanaan satoja miehiä laivalla olleista 2200 miehestä. Hengissä selvinneet rantautuivat molemmin puolin vuonoa. Sotilaille oli annettu etukäteen pelastusliivit. Aluksen uppoamisen seurauksena Oslon valtaaminen viivästyi.

Aluksen hylky on edelleen Oslonvuonossa.
Aluksella oli joukkoja Oslon, hallituksen sekä kuninkaan haltuun ottamiseen, mm. paljon Gestapon henkilökuntaa...
Ne kranaatit ja torpedot pelastivat Norjan kunnian ja sodankäynnin mahdollisuuden. :salut:
 
Risteilijän upotus Oslon edustalla huhtikuussa 1940
......
Saksan laivaston Admiral Hipper -luokan raskas risteilijä upposi Oslonvuonossa Norjan rannikkotykistön tulituksessa 9. huhtikuuta 1940.
Järeä rannikkopatteri avasi tulen 1400-1800 metrin päästä. Kaksi 280 mm:n kranaattia osui alukseen, joka syttyi tuleen.
.....
Aluksen hylky on edelleen Oslonvuonossa.

Tuossa on ollut aika unelmapaikka tulenjohdolla !
Tulenavaus suorasuuntauskantamalla ! Maalina raskas risteilijä.

Ei tainnut edes Norjassa sattua kovin usein (?)
 
Tuossa on ollut aika unelmapaikka tulenjohdolla !
Tulenavaus suorasuuntauskantamalla ! Maalina raskas risteilijä.

Ei tainnut edes Norjassa sattua kovin usein (?)
Tykit olivat Kruppin tuotantoa 1800-luvun lopulta ja latausaika oli siten aikamoinen eli eivät saaneet ammuttua uudelleen. Niillä oli kolmaskin tykki ladattuna mutta eivät pystyneet sitä laukaisemaan...
Torpedot olivat 1900-luvun alusta mutta toimivat loistavasti.
 
Rannikkotykistö Suomea puolustamassa talvisodassa

Rannikkotykistön sotatoimet alkoivat vihollisten raskaiden laivastoyksiköiden syöksyllä Saarenpään, Russarön ja Utön linnakkeita vastaan. Esimerkiksi 19.12.1939 taistelulaiva Marat ampui 160 laukausta Saarenpäähän.

Nämä hyökkäykset torjuttiin järeiden ja raskaiden patteriemme tulella viholliselle vaurioita ja jopa alusmenetyksiä aiheuttaen.

Jo joulukuun alkupuoliskolla alkoivat tykistöammunnat kenttäarmeijan tukemiseksi Länsi-Kannaksella Humaljoen ja Saarenpään pattereiden tulella, Itä-Kannaksella Taipaleen puolustuksen tukemiseksi Järisevän ja Kaarnajoen
raskaiden pattereiden ja Vuoksen kevyiden sulkulinnakkeiden tulella sekä Laatokan pohjoisrannikolla Mantsin linnakkeen tulella.

Avovesikauden loputtua jouluun mennessä ankaran pakkastalven takia maa-ammunnan vain kiihtyivät ja ilmatorjuntaa jatkettiin käytettävissä ollein rajoitetuin asein. Rannikkotykistö selvisi talvisodasta varsin kunniakkaasti. Talvisodan päätyttyä maaliskuun 13. päivänä 1940 jouduttiin luopumaan Karjalassa olleiden rykmentitien RT 2 ja RT 3 sekä Hankoniemen linnakkeista, muista kiinteistä laitoksista ja osasta tykkikalustoa sodassa tuhoutuneiden lisäksi.

Lähde: Suomen rannikkotykistön historia.pdf. ( https://www.rannikkotykisto.fi )
 
Viimeksi muokattu:
Meritiedustelukomppania tuottaa tilannekuvaa rannikko- ja saaristoalueelta valvonnalla, tiedustelulla ja tulenkäytöllä.
Sen tehtävänä on valvonnan lisäksi johtaa tykistöyksiköiden tulta ja osoittaa maaleja ohjusyksiköille.
Pätkä on vuodelta 2015. Saattaa olla että videon aataminaikaisia metodeja ei enää kouluteta.
 
Back
Top