Reservi kunniaan - ja kunto kasvuun

[letkuspede]

Viimeotteeksi kun MAAKKin kans oli tekemisiä tuossa, niin jumalauta että äijät suoriutui tehtävästään suoraan sanoen kiitettävästi.

 

[letkuspede]

Viimeotteeksi kun MAAKKin kans oli tekemisiä tuossa, niin jumalauta että äijät suoriutui tehtävästään suoraan sanoen kiitettävästi. Äijät motivoituneita ja hyvin koulutettuja! Parannettavaa on jokaisella, riipumatta mistään.

 

[KorpiSISSI]

Tämä ketju lienee hyvä paikka jatkaa ajatusta, mikä tästä erinomaisesta tarinasta nousi mieleen.
Baikali, sinulle kun lienee joko ensikäden tai hyvää toisenkäden tietoa tästä porukasta, niin miten vertailisit tätä nykyisiin tehovaatimuksiin yksittäisen taistelijan osalta ja sitten yksikkötasolla?
Olen itsekin kuullut ainakin kaksi kuvausta ylipainoisista keittiömiehistä, jotka ovat olleet kuolemattomia ammattilaisia kenttäkeittiöllään. Kuvauksestasi päätellen kaveri ei olisi ollut kärkipäässä cooperia juostessa. Pääsisikö edes Tukitaistelijan alarajalle? Tuskin. Vuosimallin 2017 sijoittaja pyörtyisi kauhusta, jos tietäisi antaneensa SIJOITUKSEN noin kelvottomalle miehelle . Viimeistään lääkärintarkastus ennen kertauksia pudottaisi pois. Huonokuntoinen, ei jaksa valvoa, ei pysty täyttämään tehtäväänsä jne.

Ikäjakauma tässä komppaniassa olisi erityisen kiinnostava seikka.

Entä jos huoltopuolelle olisi sijoitettu osaava autokorjaamoyrittäjä samoilla vartalospekseillä? Eli voiko/pitääkö, milloinkaan/aina, näitä nykyisiä kuntovaatimuksia ohittaa, jos taistelijan ammattitaito ohittaa mahan ympärysmitan? Voidaanhan ajatella, että huonokuntoinen keittiöekspertti ei kestänyt valvomista, pyörtyi, ja komppania jäi ilman ruokaa. Jolloin olisi parempi sijoittaa nuori, hyväkuntoinen, mutta hädin tuskin perunoita keittämään kykenevä.

Yksikkötaso? No, kun tiedämme, minkälaisen, sanoisinko jopa rupumaineen, MAAK-yksiköt ovat tietyillä tahoilla saaneet, ja niihin on sentään cooper-testit, niin mikäköhän tämä sissikomppania sitten olisi nykymittareilla? Hädin tuskin kunniavartiointiin kykenevä? Vai oliko niin, että ankarat rajaseudun olosuhteet olivat koulineet 50- ja 60-luvuilla syntyneistä känsäkouraisista työmiehistä kokonaisuudessaan joukon, joka pesisi nyky-maakkilaiset ilman kuntoharjoittelua?
Suorituskykyvaatimus? Sissikoo, tuo Hajautetun taistelutavan uranuurtaja, sotatyö, johon nykyään pääsee vain todelliset kovakuntoiset taistelijat, mutta tuohon aikaan, niin, yhden pitäjän miehet riittivät?

Hieman nyt kärjistin (huom. kaikki!) , mutta näet varmaan sen uoman, jonka suuntaan yritän keskusteluvirtaa ohjata. Kuulisin mielelläni RajaReserviläisSissiKoon pärjäämisestä tehtävässään, em. nostoihin peilattuna.

Edit: ennen kuin joku maakkilainen loukkaantuu ja lähtee viemään lankaa täysin väärään suuntaan, niin viittaan termillä rupu parin kapiaisen mielipiteisiin ao. lafkoista.
Maakki kuitenkin kertaa useita kertoja vuodessa, joka ukko omaa tietyn mitatun kuntotason, motivaatio on vapaaehtoisuuden vuoksi huipussaan jne.
Kuinka moni RajaRessukka olisi täyttänyt nuo vaatimukset? Ja sissikoon tehtävän vaikeusaste, no, riittävä...

Ehätänpä ensiksi Omat kokemukset "sivusta seuranneena" joskus 90-luvulta ja 2003-8 ... näistä sissi-, erillis- ja rajakomppanioista on erittäinkin positiivinen.
Porukan ikäjakauma on ollut jotain 25-50v, hyväkuntoista ja erittäin monimuotoista taustaa omaavia. Joskin tuo paikallisuus ei ole enää 2000-luvulla niin vaikuttava tekijä.
Joukoissa on mukana myös muualla, kuin varsinaisessa sissikoulutuksessa aiemmin olleita. Koulutusta ja etenkin jatkuvaa reenausta sissitkin tarvitsevat, vaikka hommat olisi olut aikoinaan hyvinkin hanskassa. Toistot tekee mestarin miinojen kanssa pelatessakin Sissin touhut ovat mitä suurelta osin myös malttia kysyvä tekniikka laji, ei vain cooperin kujajuoksua 12min. "RajaRessukat" ja muutkin sissikoulutuksen saaneet harrastavat käsittääkseni keskivertoa enempi liikuntaa ja etenkin metsäilyä, joten selviytyminen luonnonoloissa luonnistuu myös nykysisseiltä. ETENKIN Rajamiehiltä, olivat sitten reserviä tai virassa olevia. Kyllä sissejä ja rajan ressuja löytyy myös MAAKK:sta

 

[Stagideus]

Nykytilannetta kommentoiden: 1. sijoituksen jengillä auttaa tuo alle kolmikymppisen ikä aika pitkälle, vaikka urheilua ei aktiivisesti harrastaisikaan. Sitten taas esim. MAAKK:n, pääasiassa 25-40(50) ikähaarukassa näkyy ihmiselle hengenvaarallisen nykyelämän syömähampaan jälki vuosi vuodelta rajummin, ellei kunnosta erikseen pidä huolta.

Mitä tulee jalkaväkiyksikköihin, niin yhtään helvetin nakkisuojaa jonkun soppakauhan takana ei ole: Jokainen ukko on JV-taistelija, huollon osistahan se Ratsuväki yleensä muodostetaan. Jossain HK:ssa sitten saattaa olla jo tarpeellisempaa painottaa äijien osaamista, mutta kylmä tosiasia on sekin, että se osaaminen jää nopeasti hyödyntämättä jos jätkällä ei ole fyysinen kunto sillä tasolla, että kestää unettomuutta, stressiä, fyysistä ja henkistä rasitusta.

Kokeilin tuossa 2015 keväällä pakon sanelemassa tilanteessa tehdä kolme vuorokautta putkeen fyysisesti kevyehköä käsityötä, pelkät vessa- ja kahvi/ruokatauot työn äärellä pitäen. Kivääri olisi pysynyt kädessä sen rupeaman päätteeksi, mutta sen käyttäminen onnistuneesti ja tehokkaasti olis ollut vähän niin ja näin, mistään sen vaativammasta puhumattakaan...

 

[baikal]

sen vaativammasta puhumattakaan..

Johdappa siinä vielä joukkoa samalla tavoin räytyneitä....ainoa pelastus on se, että vastapuolta koskee sama lainalaisuus eli väsyy ne vihollisetkin.

Suomalaisten mukana kulkevat lämmitettävät teltat eivät ole mikään vitsi. Sotakokemusten ryydittämä ymmärrys on jaksettu laahata vuosikymmenestä toiseen, eikä suinkaan turhaan. Lämmitettävä teltta on se kenttäsotilaan keidas, jossa palautetaan ainakin osa toimintakyvystä varsin nopeasti ja halvalla. Ja nuoren sotilaan palautuminen on jotain käsittämätöntä vs. juoruilevaan kotikommandoon.

 

[baikal]

Sissikoo, tuo Hajautetun taistelutavan uranuurtaja, sotatyö, johon nykyään pääsee vain todelliset kovakuntoiset taistelijat, mutta tuohon aikaan, niin, yhden pitäjän miehet riittivät?

Yhteiskunta, työelämä, ihmiset, kulttuuri.....kaikki muuttuu ja vain muuttuminen on varmaa. Ihmiset, jotka käytännössä elivät ulkona, kulkivat pentuna koulumatkansa jalan tai hiihtäen susien seassa, tekivät kaasupullon kokoisena jo työtä, nimenomaan fyysistä, eivät massuttaneet namuja ja vanukkaita muutoin kuin Jouluna, harrastivat joutoaikoinaan liikuntaa eri muodoissaan, ampuivat arkena ja sunnuntaina, osasivat liikkua luonnossa, eivät olleet tottuneet heittäytymään selälleen itkemään, jos varpaaseen tuli pipi tai kurkussa körni räkää. Ahtaanpuoleisista asunnoista siirryttiin jo toukokuussa nukkumaan aittaan ja kesäaikaan peseytyminen tapahtui joenrannassa. Vaatteissa ei ollut koskaan sijaa hurraahuudoille vaan veljien ja setien vanhat piti välttää niin kauan, kunnes niiden resorit tippuivat matkalle. Jos halusit mopon tai haulikon, niin eikun mieti ja selvitä, mistä otat rahat niihin. Ainoa vastaus oli: hanki ansioita. Niimpä jo 14-vuotiaat miehenalut kansoittivat mm. taimenistutusmestoja, lomituksia, sijaisapuja, kyläkauppiaan varastoja, vesakonraivauksia, ym. kovin epäseksikkäitä duuneja, joista muutamat olivat varmasti -paskaduuneja- merkityksessä, josta nykyään ei edes uskalleta ottaa pohdintaan.

Tätä sentimentaalista löpinää voisi jatkaa sivumitalla. En väheksy nuoria lainkaan, en tippaakaan, eikä siihen ole syytä. Mutta haluan vain todeta sen, että se "entinen yhteiskunta" koulasi osasta nuorisoa melkoisen kenttäkelpoista peruskamaa ihan luonnostaan.

 

[Coffee Man]

En väheksy nuoria lainkaan, en tippaakaan, eikä siihen ole syytä. Mutta haluan vain todeta sen, että se "entinen yhteiskunta" koulasi osasta nuorisoa melkoisen kenttäkelpoista peruskamaa ihan luonnostaan.

Jos yhteiskunta kasvattaa vässyköitä, niin ehkä homma kannattaa hoitaa isältä pojalle systeemillä

Aaltosen mukaan kertausharjoituksiin osallistuminen on kunnia-asia ja sen merkitys kasvaa, kun on oman pojan kanssa samassa rintamassa kertaamassa.

- Isän oppi on mennyt pojalle niin kuin piti, hän sanoo.

Isä ei pistäisi pahakseen, jos kaksikko etenisi yhdessä taistelijaparina.

- Se sopisi erittäin hyvin, koska luotan taistelijapariin. Kyllähän tämä on hienoa ja soisin muillekin isä-poika-taistelijoille vastaavan kokemuksen, hän toteaa.

Isänmaallisuus merkitsee kaksikolle paljon. Aaltosen mukaan isänmaallisuus on kaiken perusta.

- Isänmaa edellä tässä on eletty ja menty sekä mennään eteenpäin. Se on niin iso ja arvokas asia. Luojan kiitos aika moni suomalainen vielä sen ymmärtää, Aaltonen sanoo.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706282200234212_u0.shtml

 

[Rauhantekijä]

Kirjoitus on niin hyvä, että kelpaa virikkeeksi moneenkin aiheeseen. Tänne hyvinkin.

Mielikuvaharjoittelu on tärkeä osa harjoittelua ja varautumista, mutta monella reserviläisellä ja "varautujalla" tämä homma lipsahtaa roolipelaamisen puolelle. Miehet joiden suorituskyky ei edes riitä tavallisen kiväärijalkaväen tehtäviin larppaavat kuperkeikkaoperaattoria. Tämän yksi alakategeoria on TA-harha jossa möhömahaiset ja tules-vaivaiset yli 50v äijät patsastelevat ampumaradalla taktisissa varusteissa ja jopa ghillie-puvussa ta-kiväärin kanssa tarkka-ampujaa larpaten vaikka mies ei itse edes pysty menemään normaalisti kyykkyyn.
LJK-harha, jossa vaikka tykistön huoltopuolen koulutuksen käynyt menee Viroon hyppäämään hyppysiivet ja sen jälkeen on kiva tepastella kasarmilla harjoituksissa hyppysiivet rinnassa ja humaltua siitä tunteesta kuinka joku voi luulla hänenkin olleen LJK:ssa.

Millaisia ajatuksia tämä herättää?
Omasta mielestäni on ihan lähtökohtaista, että kuntoa pidetään yllä. Kovasti särähtää ainakin tuo maininta että ta-harjoittelussa (..tai muussa) on henkilö joka ei edes pääse kyykkyyn. Ymmärrän asian siten että jos henkilö on vaan viehättynyt lajin teknisestä suorittamisesta, niin silloin kehittämisen pääasia on varmaan kohdistunut vain aseeseen ja ballistiikkaan.
Pitäisikö suomalaisen miehen luovuttaa ja jättää sotilashommat yleensäkin jos vyötärömitta on yli 100cm?

.

 

[vastarannankiiski]

Kirjoitus on niin hyvä, että kelpaa virikkeeksi moneenkin aiheeseen. Tänne hyvinkin.



Millaisia ajatuksia tämä herättää?
Omasta mielestäni on ihan lähtökohtaista, että kuntoa pidetään yllä. Kovasti särähtää ainakin tuo maininta että ta-harjoittelussa (..tai muussa) on henkilö joka ei edes pääse kyykkyyn. Ymmärrän asian siten että jos henkilö on vaan viehättynyt lajin teknisestä suorittamisesta, niin silloin kehittämisen pääasia on varmaan kohdistunut vain aseeseen ja ballistiikkaan.
Pitäisikö suomalaisen miehen luovuttaa ja jättää sotilashommat yleensäkin jos vyötärömitta on yli 100cm?

.

Minun puolestani, karrikoitu esimerkki kyykkyynmenemättömästä TA:sta. Olisi pitänyt ilmaista itseäni selvemmin.

Tarkkuusammunta eri muodoissaan on erinomainen harrastus ja sitä voi jatkaa vuosikymmeniä. Oikeastaan muuta suorituskyvyn rajaa en keksi ainakaan iän puolesta kun sen, että pystyy käsittelemään aseita varmasti ja turvallisesti.

Tarkkuusammunta on kuitenkin vähän eri asia kun tarkka-ampujatoiminta joka on ei pelkästään hyvien ampujien vaan myös kestävien ja hyväkuntoisten miesten laji. Siksi tässäkin toiminnassa kuten muussakin suorituskykyä vaativassa sotilaallisessa toiminnassa miehen pitää elää ajassa ja iässään. Täytyy pitää itsestään hyvää huolta, mutta samalla ymmärtää että ikä ja vaivat tuovat mukanaan rajoitteita. Vanhoista tehtävistä pitää osata luopua henkiselläkin tasolla ja suunnata kohti uusia, joissa opitut tiedot ja taidot pääsevät oikeuksiinsa ja iän mukanaan tuomat rajoitteet eivät muodosta estettä tehtävän suorittamiselle. Tämä on tietysti fakta joka kulkee sijoitusten mukana ja se on sisäänrakennettu järjestelmään ja kaikki sen tietävät. Mutta tietäminen ei riitä, se pitää myös yksilöiden tiedostaa, ymmärtää ja hyväksyä.

Kuuntelin taannoin YLE Areenasta suuresti arvostamaani "Sotilaiden äänet" sarjaa. Siinä eräs rintamajohtaja sanoi hyvin, että hänen mielestään parhaimmat sotilaat etulinjan tehtävissä olivat 22-32 vuotiaita ja yli 40-vuotiailla alkoi olla jo säännöllisesti suorituskykyongelmia niin fyysisen kun psyykkisenkin jaksamisen suhteen. En usko tämän muuttuneen ajassa vaikka "vettä Vuoksessa on virrannut" vuosien kuluessa. Hyväkuntoisia ja terveitä miehiä kannattaa roikottaa sopivissa sijoituksissa, mutta hyvin kriittisesti suhtaudun siihen että onko hyväkuntoistenkaan yli viisikymppisten paikka joukkuetasolla kiväärijalkaväessä tai vastaavissa tehtävissä, TA-toiminnasta nyt puhumattakaan. Asiantuntijatehtävät takalinjoilla ja ehkä koulutustehtävät mutta vain jos tiedot ja taidot ovat ajantasaiset.

 

[vastarannankiiski]

Lisään edelliseen viestiin vielä sen, että ikä tuo (tilastollisesti) tiettyjä terveydellisiä muutoksia jotka saattavat vaikuttaa erittäin hyväkuntoisenkin ikämiehen suorituskykyyn kenttäkelpoisuuden kannalta. Esimerkiksi palautuminen usein hidastuu. Ikänäköön liittyvät ongelmat. Rytmihäiriöiden yleistyminen. Piilevät sairaudet jotka eivät näy tai oireile ulospäin mutta joissa riski saattaa realisoitua äkkiarvaamatta kuten sepelvaltimotauti ja sepelvaltimoide tukokset, hapenpuutteesta johtuvat rintakivut, infarktit tai jopa äkkikuolema. Vaikka hyvän levon ja valmistautumisen avulla yli 45-vuotias saattaa pystyä hyvinkin kunnioitettaviin ja leuat loksauttaviin urheilusuoritteisiin niin "tilanteen ollessa päällä" pidempiä aikoja pidempiaikainen rasitus, vähäinen uni ja ravinto saattaa alkaa verottaa jaksamista nopeammin kun nuoremmilla taistelijoilla.

 

[Rauhantekijä]

….ymmärtää että ikä ja vaivat tuovat mukanaan rajoitteita. Vanhoista tehtävistä pitää osata luopua henkiselläkin tasolla ja suunnata kohti uusia, joissa opitut tiedot ja taidot pääsevät oikeuksiinsa ja iän mukanaan tuomat rajoitteet eivät muodosta estettä tehtävän suorittamiselle.

Sodanajan sijoitusta tarkastellessa ei mielestäni ole tässä suhteessa mitään ongelmaa. PV kertauttaa ja valvoo suorituskykyä.
Reserviläisissä on tietenkin monenlaista ja tosiaan ehkä kurkkusalaatti + vyötärönmitta yli 100 cm pitäisi herättää jo ajatuksia siitä että kyykyynmenon mahdolisuus saattaa olla jo rajoillansa ja jotain tartteis tehdä.
Vilkaisin nopsasti ta-killan nettisivulle ja keskusteluissa ylivoimainen aihe on "aseet" ja "ballistiikka". Tämä kertoo jo aika paljon minkä takia ilmeisestikin porukat siellä luuhaa. En tosin tiedä tarkemmin, mutta vaikuttaa siltä että nimenomaan tekninen suorittaminen on se mikä jäseniä yhdistää. Jos näin on, niin selvää on että kaikenkokoiset vyötärötkin ovat paikalla.

Toisaalta voihan ajatella niinkin, että mikäli jonkin sotilastoiminnan on joskus opetellut ja siinä ollut hyvä, niin onko siitä jokin pakko luopua harrasteena silloin kun ikää ja vyötäröä tulee lisää?
Mielestäni ei tarvitse luopua. Ei rokkaritkaan osa lopettaa keikkailua vaikka joskus pahalta näyttää. Mies on sitä mihin mies on kasvanut.

Nuoremmilta toki voi ja pitääkin odottaa täydessä vireessä olemista.

.

 

[vastarannankiiski]

Toisaalta voihan ajatella niinkin, että mikäli jonkin sotilastoiminnan on joskus opetellut ja siinä ollut hyvä, niin onko siitä jokin pakko luopua harrasteena silloin kun ikää ja vyötäröä tulee lisää?
Mielestäni ei tarvitse luopua. Ei rokkaritkaan osa lopettaa keikkailua vaikka joskus pahalta näyttää. Mies on sitä mihin mies on kasvanut.

...


PV kertauttaa ja valvoo suorituskykyä

Mielestäni pitää, jos suorituskyky ei vastaa tehtävän vaatimuksia, silloin pitää hyväksyä siirto toisiin tehtäviin. Mutta ei tämä estä aikaisemmasta osaamisestaan ja kokemuksestaan nauttimista, ei missään nimessä. Tämä entinen operatiivinen TA voi edelleenkin nautiskella vaikka kasa-ammunnasta ja latvalinnustuksesta ja tämä on jopa suotavaa.

Ei missään nimessä valvo riittävästi! Siellä on varmaan yli puolimiljoonaa ukkoa ja akkaa rekisterissä ja heidän terveydentilan ja fyysisen suorituskyvyn yksilöllinen seuraaminen riittävällä tarkkuudella on käytännön mahdottomuus. Siksi meitä käsitellään klöntteinä, jotka ovat numeroita ja koulutustietoja kantakortissa. Jos käy harvinaisen hyvä- tai huono tuuri, voi sattuman kautta joutua jonkinlaiseen kuntotestiin.