Kerrompa erään komppanian sisältämistä pahamaineisista ikääntyneistä ressuista hitusen.
Inhoittavalla -80-luvulla koottiin erään hiukan yli 4000 asukkaan pitäjästä sissiK. kh:iin. Päällikkönä rups, joka oli aikanaan hypännyt korkeudessa hiekkakentällä vesisateessa purukasaan 205 ja oli kipakassa vedossa edelleen. VaraP. oli jätkä, joka oli juossut kymppitonnin alta 30 minuutin edellisenä vuonna. Lähettinä törmisteli ukko, joka oli yksi aikansa kähäkimpiä suunnistajia. Vääpelinä kähisi äijä, joka nakkeli maatöiden ohessa jatkuvasti melkoisia juoksulenkkejä pitkin pitäjän selkosia.
Rupuosa komppaniasta koostui porukasta, joille maa- ja metsätyöt olivat arkea. Oli talonpoikia ja heidän poikiaan. Autokuskeja, jotka lemppasivat joka arki tonnikaupalla rahtia pitkin huonoja teitä ja niin kasasivat kuin purkivatkin kuormat käsin. Käsin. Muutama viinaveikko sitten kelpuutettiin vartiokomennuskuntaan.
JJ:t poikkeuksetta pitäjän opettajia ja koulunjohtajia. PERKssa mölkkärehtivät pakolliset rupsit Osuus- ja Säästöpankista ja apteekkarikin toimitti jotain käsiparin virkaa. Pitäjän K-kauppias piti velvollisuutenaan, että komppania sai ostaa suunnilleen missä halusi makkaraa, kahvia ja tupakkaa. Kenties mukaan sujahti myös välioluttakin. Kauppias ajoi sen aikaisella saatanan huonolla Ford Transitilla ketjut takapyörissään pitkin tanhuvia. Tuskin saavutti voittoja, mutta mukana messissä ja halusi vissiin pitää asiakkaistaan huolta myös "poikkeusoloissa".
Keittiöryhmä oli sitten pysäyttävässä, etten sanoisi jäätävässä vedossa.
Rj oli sen verran riskissä kunnossa, että hänelle haettiin vasiten päälle sopivat pukineet Kuopion varikolta. Intti katsoi vissiin kunnia-asiakseen sen, että armeija vaatettaa poikansa. Kertomusten mukaan tämä hirmuisen lihava keittiöryhmänjohtaja oli varautunut myös repullisella mausteita eli hän "korjaili" intin pönttömuonien maittavuutta ja hän sai kuolemattoman legendaarisen maineen muonittajana ja kokkina.
Osaamistahan näissä komppanioissa piisasi. Oli viljalti kirvesmiehiä, koneenkorjaajia, Radio- ja Tv-huollon korjausmiehiä(joilla voitteko siis uskoa riitti tehtävää jatkuvasti aivan ydinosaamisalueellaan) tottakai autonasentajia ja moottorikelkat olivat tuttua kauraa. Hiihtotaito oli vielä geeneissä ja pakkanen ei palelluttanut joukkoa pystyyn.
Ampumataito oli opittu jo hevosenpään kokoisina nulikoina isien, veljien, setien ja enojen valvoessa suorituksia. Käpälistä lensi käkri vittuilematta hirveän pitkälle: kiitos kansakoulun pakollisen pesisopetuksen ja sen, että tuohon aikaan pojat nyt heittelivät ajankulukseen kiviä, käpyjä, keppejä ja milloin mitäkin. Tuolloin ei vielä osattu notkua telkkarin, läppärin tai minkään muunkaan vempeleen parissa tuntikausia kerrallaan.
jne.
Yhteiskunta ja elämänmeno on muuttunut. Mutta älkää nyt finaali vieköön vaan väittäkö, että tuolloiset joukot olisivat olleet nykyistä kehnompia. Koska sitä en usko.
Tämä ketju lienee hyvä paikka jatkaa ajatusta, mikä tästä erinomaisesta tarinasta nousi mieleen.
Baikali, sinulle kun lienee joko ensikäden tai hyvää toisenkäden tietoa tästä porukasta, niin miten vertailisit tätä nykyisiin tehovaatimuksiin yksittäisen taistelijan osalta ja sitten yksikkötasolla?
Olen itsekin kuullut ainakin kaksi kuvausta ylipainoisista keittiömiehistä, jotka ovat olleet kuolemattomia ammattilaisia kenttäkeittiöllään. Kuvauksestasi päätellen kaveri ei olisi ollut kärkipäässä cooperia juostessa. Pääsisikö edes Tukitaistelijan alarajalle? Tuskin. Vuosimallin 2017 sijoittaja pyörtyisi kauhusta, jos tietäisi antaneensa SIJOITUKSEN noin kelvottomalle miehelle
. Viimeistään lääkärintarkastus ennen kertauksia pudottaisi pois. Huonokuntoinen, ei jaksa valvoa, ei pysty täyttämään tehtäväänsä jne.
Ikäjakauma tässä komppaniassa olisi
erityisen kiinnostava seikka.
Entä jos huoltopuolelle olisi sijoitettu osaava autokorjaamoyrittäjä samoilla vartalospekseillä? Eli voiko/pitääkö, milloinkaan/aina, näitä nykyisiä kuntovaatimuksia ohittaa, jos taistelijan ammattitaito ohittaa mahan ympärysmitan? Voidaanhan ajatella, että huonokuntoinen keittiöekspertti ei kestänyt valvomista, pyörtyi, ja komppania jäi ilman ruokaa. Jolloin olisi parempi sijoittaa nuori, hyväkuntoinen, mutta hädin tuskin perunoita keittämään kykenevä.
Yksikkötaso? No, kun tiedämme, minkälaisen, sanoisinko jopa rupumaineen, MAAK-yksiköt ovat tietyillä tahoilla saaneet, ja niihin on sentään cooper-testit, niin mikäköhän tämä sissikomppania sitten olisi nykymittareilla? Hädin tuskin kunniavartiointiin kykenevä? Vai oliko niin, että ankarat rajaseudun olosuhteet olivat koulineet 50- ja 60-luvuilla syntyneistä känsäkouraisista työmiehistä kokonaisuudessaan joukon, joka pesisi nyky-maakkilaiset ilman kuntoharjoittelua
?
Suorituskykyvaatimus? Sissikoo, tuo Hajautetun taistelutavan uranuurtaja, sotatyö, johon nykyään pääsee vain todelliset kovakuntoiset taistelijat, mutta tuohon aikaan, niin, yhden pitäjän miehet riittivät?
Hieman nyt kärjistin (huom. kaikki!)
, mutta näet varmaan sen uoman, jonka suuntaan yritän keskusteluvirtaa ohjata. Kuulisin mielelläni RajaReserviläisSissiKoon pärjäämisestä tehtävässään, em. nostoihin peilattuna.
Edit: ennen kuin joku maakkilainen loukkaantuu ja lähtee viemään lankaa täysin väärään suuntaan, niin viittaan termillä rupu parin kapiaisen mielipiteisiin ao. lafkoista.
Maakki kuitenkin kertaa useita kertoja vuodessa, joka ukko omaa tietyn mitatun kuntotason, motivaatio on vapaaehtoisuuden vuoksi huipussaan jne.
Kuinka moni RajaRessukka olisi täyttänyt nuo vaatimukset? Ja sissikoon tehtävän vaikeusaste, no, riittävä...