En näe tarkoituksenmukaiseksi lähteä spekuloimaan kiljoonien eri tehtävien yksityiskohtaisia vaatimuksia ja tehtävänkuvauksia tai alkaa läiskimään framille hihafemmageneraattorin tuottamia fiktiivisiä vuorokausimääriä, jotka eivät kuitenkaan tarkoita yhtään mitään. Se ei olisi keskustelun kannalta erityisen hedelmällistä eikä johtaisi mihinkään.
Tarkoitatko sitä, että koska asiaa ei kuitenkaan ratkaista täällä, niin siitä ei ole mielekästä keskustella? Todella hedelmällinen lähtökohta foorumikirjoittelua ja kansalaiskeskustelua silmällä pitäen noin yleensä...
Oleellinen seikka on se, että nykyisessä järjestelmässä reservin ylennyksiä jaetaan kuin penkinpainajaisissa karkkia - vieläpä suhteellisesti kohtalaisen kevyin, usein lähinnä symboolisin perustein, mikä on lopulta aika kevyt lähtökohta koko järjestelmän toiminnalle.
Niin, ensi vuoden alusta lähtien reserviläisten osuus on n. 96% sodan ajan joukoista, joten näidenkin osalta tulee ylläpitää sotilasarvoihin perustuvaa esimiesjärjestelmää, koska suurin osa sodan ajan esimiestehtävissä olevista on reserviläisiä.
Tai ei tietenkään ole pakko, mutta silloin sotilasarvot käyvät melkolailla merkityksettömiksi jos vain kantahenkilökuntaan sovelletaan sitä, että arvomerkein ilmaistaan saatua koulutusta, kokemusta sekä asemaa ja reserviläiset jaotellaan ainoastaan karkeasti kolmeen pääluokkaan eli miehiin, ryhmänjohtajiin ja joukkueenjohtajiin. Tuota on muuten kokeiltu eri vaiheissa historiaa, mutta silti on aina päädytty käyttämään sotilasarvoja.
Ymmärrän kyllä oikein hyvin tuon kritiikin koulutusvaatimuksia kohtaan, koska vuorokausimäärät ovat todella vähäisiä ja koulutuksen sopivuutta SA-tehtävää silmälläpitäen tuskin käydään kovin tarkasti läpi ennen ylennysesitysten allekirjoittamista. Toisaalta juurikin koulutusvaatimusten vähäisyys tarkoittaa myös sitä, että aktiivisesti itseään kehittävillä vuorokausia tulee joka tapauksessa paljon ja väistämättä osa palvelee omaa tehtävää. Edes sen 10-20 vuorokautta siis nk. täsmäkoulutusta juuri siihen "omaan juttuun", vaikka kokonaissaldo olisi esim. 70 vrk ja tuo 50-60 vrk olisi sellaista "nice to know" kamaa, joka kyllä laajentaa osaamista sotilaana, vaikkakaan ei kohdistu kenties juuri siihen tehtävään, johon mies on sijoitettu. Vrt. jv-joukkueenjohtaja toimivana johtajana taisteluharjoituksessa / jv-joukkueenjohtaja tiedustelu- tai tulenjohtokoulutettavana.
Esitän myös kriitikkiä sitä kohtaan, että nykyiselläänhän ylennykset ovat myöskin tapa palkita ja se on ehdottomasti väärin. Ainoa syy ylentää ketään tulisi olla sodan ajan joukkojen esimiesjärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen. Noh, inttihän itse on tuon linjan valinnut...
Asian varsinainen pihvi on se, että muutaman symboolisen makkaranpaistovuorokauden
Maastopukuhommien osalta totean, että olen paistanut enemmän makkaraa varusmiehenä kuin reserviläisenä. Jos ressujutuissa on makkaraa ollut tarjolla, niin ainakaan ei ole ollut aikaa sen paistamiseen, vaan se on syöty pääosin kylmänä!
Väitän myös, että saamani
makkaranpaistokoulutus on antanut minulle enemmän lisäosaamista SA-tehtävieni suorittamiseen, kuin esimerkiksi mahdollinen perusyksikön rivikouluttajana työskenteleminen opettaen sulkeisjärjestystä, johtaen rynnäkkökiväärin perus- tai edes taisteluammuntoja, pitäen oppituntia aiheesta
"Simputuksen ja pennalismin ehkäiseminen P-kaudella" , suorittaen esitutkintoja kadonneiden urheilusukkien osalta tai varusmiesten suoritusten kirjaaminen ja taulukointi tietokoneella.
Tarkoituksella otin esimerkiksi perusyksikön rivikouluttajan sotilasarvoon ja virka-ikään katsomatta, koska näiden SA-tehtävät pääosin asettuvat samaan kategoriaan reserviläisten SA-tehtävien kanssa eli tehtävät ovat ryhmänjohtasta päällikön kautta pataljoonan esikuntaan.
Mikä lisää kaikkein eniten ammattisotilaan (
ja reserviläisen!) valmiuksia SA-tehtävien hoitamiseen? Todennäköisesti kovin iso osa päivittäistyöstä sitä ei tee, mutta saatu koulutus (
sotakoulut, kurssit) ja toimivana johtajana (
yleensäkin omassa tehtävässä) toimiminen kyllä. Vaikea kuvitella, että esimerkiksi mainitut viisi rivikouluttajan päivittäistyötehtäviin kuuluvaa asiaa mitenkään kehittäisivät ammattitaitoa
taistelunjohtajana, joita suurin osa vähintäänkin komppaniatasolla olevista johtajista on ml. päällikkö.
Miten paljon aluetoimistossa työskentelevä majuri saa kutsuntojen ja jälkitarkastusten toteuttamisesta ym. normaaleista päivätöistä valmiuksia taisteluosaston etukomentopaikalla toimimiseen, joka on se ensisijainen asia eli SA-tehtävä. Varmasti aika vähän, mutta sensijaan
SA-tehtävään harjaannutaan kurssien, sotakoulujen sekä harjoitusten kautta eikä pyörittämällä kynää ilmastoidussa toimistossa!
Helvetti soikoon. Jos kuvatunkaltaiset karikoidut esimerkit ovat
"oikeiden sotilaiden" tunnusmerkkinä kentällä omissa sijoituksenmukaisissa tehtävissä harjoittelemisen sijaan, niin minulle pitää tulla ainakin 10 kulmarautaa ja marsalkan sauva itsenäisyyspäivänä!
sijaan tulisi vaatia vähintään X-määrä aktiivipalvelusta, koulutusta ja ennen kaikkea kokemusta. Näistä edellä mainituista aineksista muodostuu lopulta sotilasammatillinen näkemys ja osaaminen.
Ammattimaistaminen on tietysti hyvä ajatus, mutta käytännön toteutus on ainakin minun mielestäni aika vaikeaa ilman, että syntyy ihan jo palkkauksen osalta epäsuhtaa varsinaisesti sotilasammatissa työskentelevien ja ”kesätyöläisten” välille.
Sopparikessun palkalla harva lähtee töihin pl. juuri kotiutuneet, joilla ei ole opinnot heti edessä tai siviilityöpaikkaa odottamassa. Jos taas palkkaus nostetaan sille tasolle, että PV olisi houkutteleva työnantaja, niin ollaan väistämättä niillä liksoilla, joita sotakouluja käyneetkin saavat. Oraakkelin kykyäni käyttäen voin jo näin etukäteen ennustaa, että mm. Upseeriliitto ei tule tuota sallimaan.
Miksi kukaan esim. opiskelija lähtisi kesäksi intille töihin sopparin palkalla, kun oman alan töistä saa sitä oman alan työkokemusta ja todennäköisesti parempaa palkkaakin? Miksi kukaan jo ammatin hankkinut ja siinä työskentelevä lähtisi esimerkiksi puolen vuoden ajaksi sotilasalan töihin, kun siitä ei kuitenkaan ole omaa työuraa ajatellen mitään hyötyä vaan kenties jopa haittaa!
Sopimussotilaana työskentely /vast. ei myöskään anna mitään erityistä siviilityöpaikoille vietävää edes CV:n muodossa, vaan on kesätyö muiden joukossa. Miten se taas vaikuttaa yksittäiseen mieheen? Lisää tietysti kouluttajakokemusta jossain määrin ja on hyvä paikka katsoa yhdestä sektorista, että millainenkohan työnantaja PV olisi noin jatkoa ajatellen. Sopimussotilaat eivät juurikaan pääse toimimaan joukon johtajina kentällä toisin kuin esimerkiksi sotakouluja käyneet kantapeikot. Tuohan on juuri sitä parasta koulutusta johtajalle. Sellainen koulutus, jota sopparit johtavat on tasoltaan samaa kuin varusmiesjohtajienkin toteuttama. Joku lakki-lepo-lakki-lepo marraskuisen keskiviikko-aamun räntäsateessa ei tuota mitään lisäarvoa henkilön sodan ajan osaamista ajatellen eli sopparien toimenkuvaa tulisi muuttaa, jotta siitä saataisiin hyötyä kenttäarmeijalle ja kyse olisi ammattimaistamisesta.
Tuon sijaan tai rinnalla reserviläisiä pitäisi
jatkokouluttaa vaativampiin tehtäviin. Vaihtoehtoina on käsketyt kertausharjoitukset, vapaaehtoisjutut ja palkallinen työnomainen koulutus. Ensimmäisestä ja toisesta on nykyisellään kokemusta, mutta viimeinen olisi kenties se tehokkain, joskaan sitä ei tulla hevin näkemään. Eiväthän sotilasvirkaan koulutettavat kadetitkaan saa palkkaa…
Tässä meikäläisen reseptinä reunaehdot ja suuntanuoli järjestelmän kehittämiselle sekä tavoitetilan määrittelemiselle. Tämän pitäisi olla selkeää pässinlihaa, sillä tuskin kukaan siviilitöissäänkään ylenee lusittuaan pari viikkoa osa-aikaisesti työpaikallaan, vaikka olisi minkälainen supermies ja piilevä kyky tahansa.
Reseptin ainekset eivät tosin ole aivan halpoja tai muutenkaan helppoja hankittavia.
Minkä reseptin? Tuossa oli ainoastaan kritiikkiä, mutta ei kehittämisehdotusta eikä edes karkeasti määritettyä tavoitetilaa muutenkuin summittainen ja tyhjä toteamus, että
"reserviläiset saavat natsoja makkaraa paistamalla" ja
"reserviä on ammattimaistettava".