Tässä keskustelussa voidaan pian saavuttaa järkkymätön konsensus tekemällä patenttiratkaisuna se ikivanha yhteenveto, että reservin kertausharjoituksia ja koulutusta on nykyaikana aivan liian vähän, jonka jälkeen voidaan yhdessä myhäillä ja nyökytellä, että näin on asiain laita ja jotain tarttis tehrä. Runsas reservin harjoittaminen kaatuu rahoituskehyksiin kuin korttitalo, aivan samalla tavalla kuin kaatuu myös minun usein maalaamani epämääräinen visio reservin ammattimaistamisesta ja sille tarjottavista sotilasammatillisen osaamisen huippuunsa harjoittavista intensiivisistä koulutusputkivaihtoehdoista. Visioita on monenlaisia ja niitä saa keksimällä lisää. Usein villit ideat ovat parhaita!
Minun pointti oli siis siinä, että vaikka nuo viisi “rivikouluttajan” “päivittäistyötehtävää” ja sen aluetoimiston majurin kutsuntajutut ovat tärkeitä ja välttämättömiä, niin ne eivät harjaannuta heitä heidän SA-tehtäviinsä. Suurin osa rauhan ajan työajasta käytetään järjestelmän pyörittämiseen ja poikkeusolojen vastaiseen suunnitteluun sekä kehitystyöhön ja SA-tehtävässä harjaantumiseen käytettävä aika on tuon rinnalla niin vähäistä, että aktiivireserviläisen, joka saa vuosittain esimerkiksi 14-30 vuorokautta koulutusta omaan SA-tehtäväänsä ei tarvitse missään määrin tuntea alemmuutta sen osalta.
Höpöhöpö. Riippuu täysin sa-tehtävästä eikä tämän perusteella kannata sementoida liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka järjestelmässä on toki myös hyvin runsasmääräisesti puutteita. Erityisesti ammattisotilaiden sa-tehtävien tehtävänkuvaukset ovat sellaisia, ettei niihin tyypillisesti harjaannuta metsässä ryömimällä ja laukaus-laukausta huutamalla. Hyvin monessa tapauksessa sotatyö on ensisijaisesti
henkistä työtä, jossa tarvittavien lähtökohtien hankkiminen edellyttää ennenkaikkea vuosien kokemusta ja näkemystä. Toisinsanoen yksilö kasvaa ja kasvatetaan palvelusvuosiensa varrella tehtäväänsä, mikä on prosessina sellainen päättymätön tie, ettei siinä koskaan voi kasvaa vaatteistaan ulos.
Hyvin monessa sa-tehtävässä jopa se tälläkin foorumilla usein kotisäilytykseen himoittu valtion rynnäkkökiväärikin on lähinnä vain itsepuolustusta varten ja käytettäväksi siinä epätoivoisessa tilanteessa, jossa sota tai vähintään taistelu on jo täydellisesti hävitty. Monessa sa-tehtävässä työvälineiksi riittääkin läppäri/pääte ja perusmalliset johtamisvälineet, mutta ennen kaikkea
aivot, joiden suorituskyvyn treenaaminen vaatii pitkäjänteistä vuosien ja vuosikymmenten työtä eikä sen osaamisen hankkiminen onnistu koirakoulumallisella parin kuukauden pikakurssilla.
Jos asiat olisivat niin simppeleitä ja yksioikoisia, niin silloin kaikki sotilasvirat voitaisiin helposti lakkauttaa ja haalia ajoittain kadulta reippaita poikia sekä muita joutomiehiä tekemään nämä "päivittäistyötehtävät" ml. operatiivinen suunnittelu vaikka vapaaehtoisena esikuntatyöskentelyn harjoituksena, jonka toteutus voitaisiin säästösyistä vieläpä ulkoistaa MPK:n hoidettavaksi. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, mitä siitäkin syntyisi ja kuinka erityisesti kaikissa yksityiskohdissa asuvan pirun evankelisoiminen lopulta onnistuisi. Muun jäljelle jäävän hallintotyön ja lakisääteiset tehtävät voisi trendikkäästi ulkoistaa vaikka puolustusministeriön, strategisen kumppanin tai mystisen jonkun muun hoidettavaksi.
Uskon kohtalaisen vakaasti, että täsmälleen sama periaate pätee myös siviilimaailmassa ylempien toimihenkilöiden tasolla sekä pitkää kokemusta ja ammattitaitoa vaativissa ammattitöiden osalta.