Reservi kunniaan - ja kunto kasvuun

Muutamissa kertausharjoituksissa on tullut käytyä mutta makkaraa ei juurikaan ole näkynyt, eikä sitä leirinuotiotakaan. No toisaalta en ole jäänyt niitä kaipaamaan. Koulutus on ollut pääosin mielekästä mutta sitä on ollut aivan liian vähän. Siksi lisäosaamista on tullut haettua vapaaehtoisjuttujen kautta. Ylennykset? Oman kotipaikkakunnan reserviläisiä tuntien ylennyksiä on viimeaikoina tullut niille, joille on kertynyt kovien kertausharjoitusten lisäksi niitä vapaaehtoisiakin vuorokausia. Onko nämä vuorokaudet riittävästi että syntyisi tarpeeksi osaamista sodanajan tehtäviin on toinen juttu.
Joopa. "Muutamissa" harjoituksissa (n.12 vuoden ajan) ja muissa koulutustapahtumissa nähnyt resrvin johtajien toimintaa kouluttajina ja johtajina. Kehitystäkin on tapahtunut taidoissa todella paljon. Eipä valittamista. Makkaranpaistoonkin ohimennen tutustuin viimeksi VANAJA-harjoituksessa. Eräitä muitakin henkilöitä havaitsin mutta pimeässä nuotion loisteessa en oikein tunnistanut paistajia ;) Noh, Tunnustan ohimennessäni lämmittäneeni kaksi grillimakkarapalasta, kun kävin rinkan noutamassa komentopaikan läheisyydestä ja sitten takaisin öiseen metsään "hommiin" oman porukan seuraan....

HUH. Lujille otti tämä tunnustus mutta tulipa mieli nyt keveäksi.

PS. Toki minä koirahommat taitaisin korppinakin, kunhan sama n.9v kokemus koiratoiminnasta ja koiran kouluttamisesta. Mutta kyllä minä mestarikoiran tittelistä mieltäni hyvittäisin, kun poistun reservin taka-oikealle muutamien vuosien päästä. Vielä kun motivoituu pitämään yllä 30-40vrk vuosivauhtia omien hommien reenaamisessa ja taitoa riittäisi jotain oppia muillekkin välittää.
 
Oma tieni on selkeä. Reservissä olen enää kymmenen vuotta. Sen ajan jaan tietoa ja osaamista rajatulla alalla nuoremmille, pidän itseni kunnossa ja mielen hyvänä. Päivitän tietoja ja harjoittelen, suunnittelen uusia juttuja. Toiminnassa pitää katsoa huomista pitemmällekin. Ei kyse ole siitä, mitä maa minulle antaa ja mitä saisin siitä itselleni käärittyä, vaan mitä itse voin tehdä maani hyväksi ja mitä voin tehdä etenkin lasten ja nuorten eteen.

Suurin osa aikaani menee muutenkin yhteiskunnan palveluksessa. Lyhyen seikkailunuoruuden jälkeen olen palkkatyössäni ollut valtion leivissä kahdeksan vuotta, kaupungin kuusi vuotta ja sen jälkeen yksityisen leivissä mutta edelleen yhteiskunnan palveluja tuottaessa. Muutaman kerran vuodessa olen asepuvussa. Eilen tuli viesti, että siirtymä reserviläisten kouluttajaryynäristä esikuntapuolelle käynnissä. Uusi johto, uusi aika.

Viiden viime vuoden aikana laskin olleeni 1500 tuntia vapaaehtoisessa työssä nuorten liikunnan parissa. Katson, että elämänkaareni on sisältänyt kokonaisvaltaista maanpuolustusta.

Narsistuvassa nykykulttuurissa voi miettiä asioita utilitaristisemmin, yleishyödyllisemmin. En minäkään rakasta epäkohtia. Olen seikkaillut muissa maissa pari vuotta ja nähnyt enemmän epäkohtia. Jos nurkissa on paskaa, ei kai siinä kannata istuen itkeä, että miksi kukaan ei siivoa tätä ja tee jotain hyväkseni. Joku valtio vaikka. Me olemme se valtio. Pitää kääriä hihat.
 
Viimeksi muokattu:
Joopa. "Muutamissa" harjoituksissa (n.12 vuoden ajan) ja muissa koulutustapahtumissa nähnyt resrvin johtajien toimintaa kouluttajina ja johtajina. Kehitystäkin on tapahtunut taidoissa todella paljon. Eipä valittamista. Makkaranpaistoonkin ohimennen tutustuin viimeksi VANAJA-harjoituksessa. Eräitä muitakin henkilöitä havaitsin mutta pimeässä nuotion loisteessa en oikein tunnistanut paistajia ;) Noh, Tunnustan ohimennessäni lämmittäneeni kaksi grillimakkarapalasta, kun kävin rinkan noutamassa komentopaikan läheisyydestä ja sitten takaisin öiseen metsään "hommiin" oman porukan seuraan....

HUH. Lujille otti tämä tunnustus mutta tulipa mieli nyt keveäksi.

PS. Toki minä koirahommat taitaisin korppinakin, kunhan sama n.9v kokemus koiratoiminnasta ja koiran kouluttamisesta. Mutta kyllä minä mestarikoiran tittelistä mieltäni hyvittäisin, kun poistun reservin taka-oikealle muutamien vuosien päästä. Vielä kun motivoituu pitämään yllä 30-40vrk vuosivauhtia omien hommien reenaamisessa ja taitoa riittäisi jotain oppia muillekkin välittää.

Tuossa on homma puhtaimmillaan. Toivottavasti sillä korkeudella on paljon kaltaisiasi.
 
Tuossa on homma puhtaimmillaan. Toivottavasti sillä korkeudella on paljon kaltaisiasi.
Kanta-Hämeessä löytyy mukavasti sekä nuorempaa että varttuneempaa kaartia. Olemme onnistuneet hyvin sukupolven vaihdoksesta sekä maakk:n että KOTU:n sitoutuneiden osalta kaltaisiani ja lähes yhtä aktivistia riittää. Reservissä loppusuoralla olevien velvoite on rekrytoida ja motivoida nuoret aktiivisiksi. Itse voi siirtyä tuki joukkoihin ja antaa tilaa nuoremmille kun oma kuntoisuus.ja sijoitus kelpoisuus hiipuu väistämättömästi iän myötä. Wanhat sissit joutaa miinan varteen tai tähypaikalle viestihommiin sitten kun eli jaksa enää irtautua ;)
Ai niin.. Titaus hommat vielä oppimatta, siinä yksi lisähaaste :)
 
Viimeksi muokattu:
Tässä keskustelussa voidaan pian saavuttaa järkkymätön konsensus tekemällä patenttiratkaisuna se ikivanha yhteenveto, että reservin kertausharjoituksia ja koulutusta on nykyaikana aivan liian vähän, jonka jälkeen voidaan yhdessä myhäillä ja nyökytellä, että näin on asiain laita ja jotain tarttis tehrä. Runsas reservin harjoittaminen kaatuu rahoituskehyksiin kuin korttitalo, aivan samalla tavalla kuin kaatuu myös minun usein maalaamani epämääräinen visio reservin ammattimaistamisesta ja sille tarjottavista sotilasammatillisen osaamisen huippuunsa harjoittavista intensiivisistä koulutusputkivaihtoehdoista. Visioita on monenlaisia ja niitä saa keksimällä lisää. Usein villit ideat ovat parhaita!

Minun pointti oli siis siinä, että vaikka nuo viisi “rivikouluttajan” “päivittäistyötehtävää” ja sen aluetoimiston majurin kutsuntajutut ovat tärkeitä ja välttämättömiä, niin ne eivät harjaannuta heitä heidän SA-tehtäviinsä. Suurin osa rauhan ajan työajasta käytetään järjestelmän pyörittämiseen ja poikkeusolojen vastaiseen suunnitteluun sekä kehitystyöhön ja SA-tehtävässä harjaantumiseen käytettävä aika on tuon rinnalla niin vähäistä, että aktiivireserviläisen, joka saa vuosittain esimerkiksi 14-30 vuorokautta koulutusta omaan SA-tehtäväänsä ei tarvitse missään määrin tuntea alemmuutta sen osalta.

Höpöhöpö. Riippuu täysin sa-tehtävästä eikä tämän perusteella kannata sementoida liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka järjestelmässä on toki myös hyvin runsasmääräisesti puutteita. Erityisesti ammattisotilaiden sa-tehtävien tehtävänkuvaukset ovat sellaisia, ettei niihin tyypillisesti harjaannuta metsässä ryömimällä ja laukaus-laukausta huutamalla. Hyvin monessa tapauksessa sotatyö on ensisijaisesti henkistä työtä, jossa tarvittavien lähtökohtien hankkiminen edellyttää ennenkaikkea vuosien kokemusta ja näkemystä. Toisinsanoen yksilö kasvaa ja kasvatetaan palvelusvuosiensa varrella tehtäväänsä, mikä on prosessina sellainen päättymätön tie, ettei siinä koskaan voi kasvaa vaatteistaan ulos.

Hyvin monessa sa-tehtävässä jopa se tälläkin foorumilla usein kotisäilytykseen himoittu valtion rynnäkkökiväärikin on lähinnä vain itsepuolustusta varten ja käytettäväksi siinä epätoivoisessa tilanteessa, jossa sota tai vähintään taistelu on jo täydellisesti hävitty. Monessa sa-tehtävässä työvälineiksi riittääkin läppäri/pääte ja perusmalliset johtamisvälineet, mutta ennen kaikkea aivot, joiden suorituskyvyn treenaaminen vaatii pitkäjänteistä vuosien ja vuosikymmenten työtä eikä sen osaamisen hankkiminen onnistu koirakoulumallisella parin kuukauden pikakurssilla.

Jos asiat olisivat niin simppeleitä ja yksioikoisia, niin silloin kaikki sotilasvirat voitaisiin helposti lakkauttaa ja haalia ajoittain kadulta reippaita poikia sekä muita joutomiehiä tekemään nämä "päivittäistyötehtävät" ml. operatiivinen suunnittelu vaikka vapaaehtoisena esikuntatyöskentelyn harjoituksena, jonka toteutus voitaisiin säästösyistä vieläpä ulkoistaa MPK:n hoidettavaksi. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, mitä siitäkin syntyisi ja kuinka erityisesti kaikissa yksityiskohdissa asuvan pirun evankelisoiminen lopulta onnistuisi. Muun jäljelle jäävän hallintotyön ja lakisääteiset tehtävät voisi trendikkäästi ulkoistaa vaikka puolustusministeriön, strategisen kumppanin tai mystisen jonkun muun hoidettavaksi.

Uskon kohtalaisen vakaasti, että täsmälleen sama periaate pätee myös siviilimaailmassa ylempien toimihenkilöiden tasolla sekä pitkää kokemusta ja ammattitaitoa vaativissa ammattitöiden osalta.
 
Laamanator koroittaa mielestäni täyttä faktaa framille. Mutta kaikesta huolimatta asia on niin, että kunnon inkkareita( kin) tarvitaan kentällä. Ei pitäisi hämärtyä sen tosiasian, että vilkkaiden ja huippuunsa viritettyjen aivojen ja johtamisjärjestelmien tuottama hyöty kaatuu ravakan raudan puutteeseen. Vilkkaat aivot, pedantti johtamis- ja suunnittelutyö apujärjestelmineen tuottaa tietyn perustan.....kentällä pitää edelleen rypeä ja tehdä vastustajasta silppua.

Suomalainen ammattisotilas valmennetaan pitkässä juoksussa "muuhun" kuin siihen, että hän sujauttaa pianolangan typerän vartiomiehen kulkkuun. Hän luo edellytykset sille, että tällaisten synkkien operaatioiden jatkumo tuottaa tulosta.

Suomeen on hankittu perusedellytykset mm. raskaan tulen käytölle ja jopa syvyydessä. Tuollaistenkin kokonaisuuksien hallinta kysyy opiskelua ja harjoittelua, motivaatiota ja varmasti myös väsymiseen asti tapahtuvaa hieromista...uudelleen ja uudelleen. Joidenkin on hallittava ym. järjestelmien kokonaisuuksia ja näin ollen aivot ovat taatusti tärkein työväline.

Esimerkkejä löytää ilman mielikuvitusta. Huollon suunnittelutyö ei ole ökkelöpoikien hommaa. Ja vaikkapa painopistealueen haavoittuneiden hoitamisen järjestelyt tuskin onnistuvat nöösipojilta. Jonkun näpeissä on oltava vaikkapa Ilmapuolustuksen kokonaisuuksien hallinta....ylittänee melko reippaasti lähes jokaisen foorumilaisen kompetenssin. :rolleyes:
 
Kannattaa myös muistaa, että 99% niistä inkkareista on reserviläisiä. Suurin osa kapiaisista sodan aikana pyörii pataljoonan ja sitä ylemmällä tasolla. Voi olla harva komppania, jossa kantahenkilökuntaa on, poisluettuna kaikenlaiset erikoisjutut niin teknisesti kuin muutenkin.

Kapiaiset luovat rakenteen ja sitten se on reserviläisten vuoro täyttää ne rakenteet ja tehdä ne jutut.
 
Viimeksi muokattu:
LINKKI

MOT: Reservi kutistuu – huolestuneet suunnittelevat kodinturvajoukkoja
Reserviläisistä koostuva ryhmä haluaisi perustaa Suomeen taistelujoukon turvaamaan koteja, kertoo MOT.

Armeijan koon pienentyminen synnyttää protestimielialaa reserviläisissä. Osa heistä haluaa perustaa Suomeen uuden aseellisen ryhmittymän, jota kutsuttaisiin kodinturvajoukoiksi. Asiasta kertoo Ylen MOT-ohjelma.

Hankkeen puuhamiesten tavoitteena on vähintään 100 000 naisesta ja miehestä muodostuva taistelujoukko. Ensi vuonna Suomen armeija kutistuu noin kolmanneksen, kun puolustusvoimauudistus leikkaa sodan ajan joukkojen vahvuuden 350 000 henkilöstä 230 000:een.

– Tilannehan on mielenkiintoinen, kun käytännöllisesti katsoen
hallinnollisella päätöksellä viedään 100 000 mieheltä oikeus puolustaa isänmaataan, kodinturvajoukkojen puuhamies, reservin yliluutnantti Pekka M. Sinisalo sanoo.

– Ei tässä ainakaan ole otettu sota-ajoista mitään oppia, kun on päätetty yhtäkkiä pienentää näitä sijoitettuja joukkoja, myötäilee toinen kodinturva-aktivisti, reservin kapteeni Jyrki Uutela.

Aktivistien mukaan koko Suomea ei enää pystytä puolustamaan 230 000 sotilaalla.

Aktivistit ja Puolustusvoimat törmäyskurssilla
Kansainvälinen oikeus takaa oikeudellisen suojan vain niin sanotuille laillisille taistelijoille, joilla on sijoitus asevoimien organisaatiossa.

– Kriisitilanteessa ainoastaan ne saavat puolustaa maataan, jotka ovat sijoitettuja johonkin tehtävään. Nythän meillä on puoli miljoonaa sijoittamatonta reserviläistä. On aika erikoista, että kansakunnalla on varaa olla käyttämättä tällaista valmiiksi koulutettua sotilasvoimaa, Uutela sanoo.

– Meidän pitää muodostaa varareservi, joka tukee Puolustusvoimia kriisin aikana. Samalla se toisi sijoittamattomille reserviläisille sijoituksen ja kansainvälisen oikeuden säädösten mukaisen oikeuden puolustaa isänmaataan ja rakkaimpiaan, vaatii Sinisalo.

Kodinturva-aktivistit ovat ajautuneet törmäyskurssille virallisen maanpuolustuskoneiston kanssa.

– En näe mahdolliseksi, että Suomessa mikään muu joukko voisi käyttää sotilaallista voimaa kuin Puolustusvoimat. Eli tämäntyyppiset tehtävät ovat vain ja ainoastaan Puolustusvoimien tehtäviä, eversti Hannu Hyppönen sanoo MOT:lle.

Hyppönen on Puolustusvoimien koulutuspäällikkö ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen tarkastaja.

Keskustelu kodinturvajoukoista on Suomessa jo aiemminkin noussut pintaan pari kertaa. Edellisen kerran näin kävi vuoden 2010 kesällä, jolloin asia nousi esille myös Kokoomuksen puoluekokouksessa.

MOT - Oikeus omaan rynkkyyn maanantaina 1.12. klo 20.00, TV1. Ohjelman voi katsoa myös suorana tai myöhemmin tallenteena Yle Areenasta.
 
Rakenteiden muuttaminen alkoi tilanteessa, jossa ei osattu lukea Venäjän suuntaa (vaikka se oli nähtävissä). Kehitystyö oli myös oikeasti välttämätöntä.

Eihän mitään ole kiveen hakattu. On otettava huomioon alati muuttuva tilanne ja opit. Valtiovalta ja PV voivat luoda sellaiset rakenteet, että noiden pienten joukkojen lisäksi on enemmän syvyyttä. Siinä voi joutua ottamaan jotain pesuveden mukana heitetystä lapsesta takaisin.
 
Kunto kasvuun. Olin tilaisuudessa värkehtiä itseäni viisaampien liikuntaihmisten kanssa. Luentoja ja tieteellistä kokemukseen sidottua faktaa pölisi framille niin, ettei meinannut hilse päässä pysyä. Koko sarjan lohduton lopputulema: painoindeksi korreloi suorituskykyä ja -tasoa hyvin tarkoin. Poikkeuksia löytyy, mutta niistä ei ole säännöksi. Esimerkinomaisesti nostettiin esille suunnistajia. Hämmentävän tarkoin painoindeksi seurasi suorituskyvyn kehittymistä ja juuri sitä tosiolevaa tämän hetken tekemisen kykyä.

Koko tämän intensiivisen kuunteluoppilaan roolin ajan koetin pitää silmänaloissa myös sotilaan ja ne vaatimukset, joita hänelle asetetaan. Pirullisen selvästi painoindeksi näyttäisi seuraavan valtaosan tehtäviä myös kenttäarmeijassa.

Toinen aihe oli keskittyminen. Miten keskittyminen korreloi suoriutumisen kanssa. Vajaa keskittyminen, syystä tai toisesta, aiheuttaa nähtävästi melkoisen huomattavaa alisuoriutumista oppimisessa ja suoriutumisessa. Väkisin tuli mieleen, että koululaitoksen tulisi ottaa tästä koppia. Opetetaanko keskittymistä ja siihen liittyviä asioita koulussa tarpeeksi? Nimittäin niin merkittävästä asiasta näyttäisi olevan kyse, vähän joka elämän alalla. Ja myös siinä sotilaan oppimisessa ja tehtävistä suoriutumisessa.
 
Itsellä hassusti on sijoitus vaikka asun ulkomailla. Heitän 2-3h kävelyä päivässä koska inhoan lenkkeilyä. JA sijoitus ei ole missään kommadohommassa, ikää kun on kohta 48v.
 
Kunto kasvuun. Olin tilaisuudessa värkehtiä itseäni viisaampien liikuntaihmisten kanssa. Luentoja ja tieteellistä kokemukseen sidottua faktaa pölisi framille niin, ettei meinannut hilse päässä pysyä. Koko sarjan lohduton lopputulema: painoindeksi korreloi suorituskykyä ja -tasoa hyvin tarkoin. Poikkeuksia löytyy, mutta niistä ei ole säännöksi. Esimerkinomaisesti nostettiin esille suunnistajia. Hämmentävän tarkoin painoindeksi seurasi suorituskyvyn kehittymistä ja juuri sitä tosiolevaa tämän hetken tekemisen kykyä.

Koko tämän intensiivisen kuunteluoppilaan roolin ajan koetin pitää silmänaloissa myös sotilaan ja ne vaatimukset, joita hänelle asetetaan. Pirullisen selvästi painoindeksi näyttäisi seuraavan valtaosan tehtäviä myös kenttäarmeijassa.

Painoindeksillä on myös optiminsa. Itselläni indeksi on 23, ja vaikka alemmalla indeksillä juoksisin Cooperia kovempaa, niin voimatasot alkaisivat pudota mikä väistämättä heikentäisi sotakelpoisuutta kykynä kuljettaa tavaraa ja tuottaa maksimaalista voimaa.
 
Painoindeksillä on myös optiminsa. Itselläni indeksi on 23, ja vaikka alemmalla indeksillä juoksisin Cooperia kovempaa, niin voimatasot alkaisivat pudota mikä väistämättä heikentäisi sotakelpoisuutta kykynä kuljettaa tavaraa ja tuottaa maksimaalista voimaa.

Totta. Voimatason ja kestävyyden sopiva yhdistelmä lienee aina paras. Mutta vähän ihmeen hiton vahvojakin voivat olla hlöt, joiden indeksi heiluu 20 kahta puolen. Miten voimataso korreloi kestävyyssuoritusta?
 
Tämä paino/kunto homma on vähän tosiaan kimurantti juttu.

Kovan cooper tuloksen omaavat, ylipäänsä LJK:n testi läpi pääsevät eivät ole mitään sali markkuja sieltä kovimmasta päästä. Hyväkuntoisia ovat mutta eivät ole kovassa pumpatussa kunnossa. Lihakset kuluttavat happea ja isompi kaveri hengästyy nopeasti esim juoksussa tai vastaavassa.

Toisaalta eräs jenkkien erkkari kertoi että joutui aina opettamaan nuorempia että "ketään ei oikeasti enää kiinnosta kuinka älyttömästi juokset, täällä kiinnostaa vain että jaksat kantaa tavaraa helvetisti sekä evakoimaan haavoittunutta kaveriasi ylös mäenrinnettä varusteineen, unoha jo juoksu ja ala treenaamaan salia"

Jos oikein optimaaliseksi sotilaaksi menisi, rakentaisi kunnon oman tehtävän mukaan mutta paras varmasti on kun kulkee sitä kultaista keskitietä. salia ja aerobista
 
Toinen aihe oli keskittyminen. Miten keskittyminen korreloi suoriutumisen kanssa. Vajaa keskittyminen, syystä tai toisesta, aiheuttaa nähtävästi melkoisen huomattavaa alisuoriutumista oppimisessa ja suoriutumisessa. Väkisin tuli mieleen, että koululaitoksen tulisi ottaa tästä koppia. Opetetaanko keskittymistä ja siihen liittyviä asioita koulussa tarpeeksi? Nimittäin niin merkittävästä asiasta näyttäisi olevan kyse, vähän joka elämän alalla. Ja myös siinä sotilaan oppimisessa ja tehtävistä suoriutumisessa.
Itselläni liikunta sabotoi ajattelukykyä ja keskittymiskykyä rankasti. Minulla on täysi työ pitää aivot pelissä liikunnan aikana. Toisaalta jos olen ohjelmoinut itseni ennalta jotain monimutkaista suoritusta varten niin minähän vien sen loppuun vaikka tajuttomana mutta sitten kun on elävä tilanne ja pitäisi mukautua ja pitää silmät auki ja keksiä peliliikkeitä lennosta... Saan jatkuvasti olla napsauttamassa itseni takaisin tosimaailman tapahtumiin kun ajatukset lipuvat rasittuneena ja hengästyneenä muihin asioihin. Perkeleen perkele.

Sitten jos mietitään oppituntikeskittymistä... On virhe syödä raskaasti ennen mitään keskittymissessiota. Veikkaan että oikea ruokavalio juurikin ennen oppituntia tuottaisi parempia tuloksia kauttaaltaan. Vedetään hedelmiä, salaatteja ja juodaan teetä tai kylmiä virvokkeita, mutta ei limuja eikä mitään muutakaan makeaa koska sokerista rysähdetään alas. Toisaalta oikein ajoitettu sokeripaukku voi olla hyvä, jos ajoittaa rysäyksen juuri oppitunnin loppuun. Tämä saa minut pohtimaan tukevan aamupalan merkitystä.

Paljon riippuu myös opettajan energisyydestä.

Keskittymistä ei opeteta koulussa. Päinvastoin tuntuu siltä että lastenkoulut halusivat että oppilailla oli tylsää, koska sellainen provosoi luovuutta. Ajat ovat voineet muuttua toki. Voiko keskittymistä edes opettaa luotettavasti? Ainoa neuvo mikä itseltäni löytyy on oppia itse inhoamaan keskittymiskyvyn laskua, ja napsauttaa huomiokyky takaisin joka kerta kun huomaa ajatustensa vaeltavan. Se voi tapahtua vaikka tuhat kertaa päivän aikana. Toisaalta periksi pitää osata antaa ajoissa, jos siihen on varaa, ja mennä suosiolla nukkumaan, tai tehdä mitä ikinä tarvitseekaan jotta saa vireytensä takaisin ylös.
 
Tämä paino/kunto homma on vähän tosiaan kimurantti juttu.

Kovan cooper tuloksen omaavat, ylipäänsä LJK:n testi läpi pääsevät eivät ole mitään sali markkuja sieltä kovimmasta päästä. Hyväkuntoisia ovat mutta eivät ole kovassa pumpatussa kunnossa. Lihakset kuluttavat happea ja isompi kaveri hengästyy nopeasti esim juoksussa tai vastaavassa.

Toisaalta eräs jenkkien erkkari kertoi että joutui aina opettamaan nuorempia että "ketään ei oikeasti enää kiinnosta kuinka älyttömästi juokset, täällä kiinnostaa vain että jaksat kantaa tavaraa helvetisti sekä evakoimaan haavoittunutta kaveriasi ylös mäenrinnettä varusteineen, unoha jo juoksu ja ala treenaamaan salia"

Jos oikein optimaaliseksi sotilaaksi menisi, rakentaisi kunnon oman tehtävän mukaan mutta paras varmasti on kun kulkee sitä kultaista keskitietä. salia ja aerobista

Totta varmaan joka sana. Jos keskittyy pelkästään aerobiseen liikuntaan ,se syö tutkimusten mukaan lihasmassaa, etenkin, jos proteiinin saanti ruuasta on vajavaista. Geenit tietenkin vaikuttaa asiaan, koska joku linnunluinen juoksijatyyppi, jolle juoksu on helppoa, ei tahdo saada lihasmassaa, vaikka treenaisi kuinka paljon. Toiselle lihakset tulee geenien mukana, melkein makaamalla.
Siis, aerobista ja kuntosalia sopivalla yhdistelmällä, tarvittavan proteiinin saantia unohtamatta.
 
Sotilaalle tarpeellinen hapenottokyky-voima -suhde riippuu voimakkaasti tehtävästä ja toimintaympäristöstä. Jenkkien erikoisjoukoilla oli hyvin erilaiset (epäviralliset) harjoitusohjelmat Irakin ja Afganistanin komennuksille. Irakiin treenatessa keskityttiin raakaan voimaan ja nopeuteen. Kärjistäen tähdättiin siirtymään helvetin lujaa lyhyt matka helvetin paljon kamaa päällä ylittäen kaikki kaksikerroksista taloa pienemmät esteet matkan varrella. Afganistaniin lähtijöillä painopiste oli voimakestävyydessä ja hapenottokyvyssä, koska siellä tarve on siirtyä pidempiä matkoja kaikki tarpeellinen mukana yli korkeuskäyrien.

Puolustusvoimat on ihan oikeassa siinä, että paras yksittäinen estimaattori suorituskyvystä on hapenottokyky, jota mitataan Pyhän Cooperin testillä, joka on tuomitseva itse kunkin.

En pitäisi yhtään huonona, että marsmars.fi tarjoaisi suosituksia omalle sijoitukselle sopiviksi harjoitteiksi:
  • sissille juoksua ja hiihtoa
  • kaupunkijäksterille voimaa ja räjähtävää nopeutta
  • sotilaspoliisille voimakestävyyttä ja kamppailulajeja
  • panssarijääkärille jääkiekkoa tai vastaavaa syklistä spurttia
  • viestimiehelle metsässä kävelyä ja amatööriradiotoimintaa
  • esikuntataistelijalle kahvikupin nostelua ja häpänottokyvyn harjoitteita
 
Sotilaalle tarpeellinen hapenottokyky-voima -suhde riippuu voimakkaasti tehtävästä ja toimintaympäristöstä. Jenkkien erikoisjoukoilla oli hyvin erilaiset (epäviralliset) harjoitusohjelmat Irakin ja Afganistanin komennuksille. Irakiin treenatessa keskityttiin raakaan voimaan ja nopeuteen. Kärjistäen tähdättiin siirtymään helvetin lujaa lyhyt matka helvetin paljon kamaa päällä ylittäen kaikki kaksikerroksista taloa pienemmät esteet matkan varrella. Afganistaniin lähtijöillä painopiste oli voimakestävyydessä ja hapenottokyvyssä, koska siellä tarve on siirtyä pidempiä matkoja kaikki tarpeellinen mukana yli korkeuskäyrien.

Puolustusvoimat on ihan oikeassa siinä, että paras yksittäinen estimaattori suorituskyvystä on hapenottokyky, jota mitataan Pyhän Cooperin testillä, joka on tuomitseva itse kunkin.

En pitäisi yhtään huonona, että marsmars.fi tarjoaisi suosituksia omalle sijoitukselle sopiviksi harjoitteiksi:
  • sissille juoksua ja hiihtoa
  • kaupunkijäksterille voimaa ja räjähtävää nopeutta
  • sotilaspoliisille voimakestävyyttä ja kamppailulajeja
  • panssarijääkärille jääkiekkoa tai vastaavaa syklistä spurttia
  • viestimiehelle metsässä kävelyä ja amatööriradiotoimintaa
  • esikuntataistelijalle kahvikupin nostelua ja häpänottokyvyn harjoitteita

Sissille erityisesti repunkanto ja ahkionvetokykyä. Pitkiä suoritteita.
 
Totta. Voimatason ja kestävyyden sopiva yhdistelmä lienee aina paras. Mutta vähän ihmeen hiton vahvojakin voivat olla hlöt, joiden indeksi heiluu 20 kahta puolen. Miten voimataso korreloi kestävyyssuoritusta?

Maksimivoimataso ei suoraan korrelloi mitenkään. Sen sijaan voimakestävyys korrelloi ja vielä lajikohtaisesti.
Pitkän matkan kestävyyssuoritteissa saattaa ryhti jossain vaiheessa romahtaa jos lihaskunto loppuu kesken.
On paljon helpompi ylläpitää suoritusvoimaa jos liikutaan kauempana rajoista. Sama asia kuin kestävyyden suhteen.
Eli maksimivoiman hyöty on epäsuora, mutta vakauttava.

Itselläni on arviolta pari kiloa enemmän rasvaa kuin parikymppisenä (aika väistämätöntä), vaikutus indeksiin reilut 0.5.
Suhteellinen hapenottokyky on huonompi, lihaskunto aika sama mutta voimaa hiukan ja sitkeyttä paljon enemmän, ylipitkän matkan kestävyys on parempi (vaatii myös päätä). Jääkärihommat jättäisin suosiolla nuoremmille enkä ole niihin koulutettukaan.

Indeksin 20 urheilijat ovat varmaankin juoksijoita/suunnistajia. Hiihtäjillä ja esim. jalkapalloilijoilla lihasmassaa on enemmän ja indeksi nousee.
Veikkaan että porukoiden järjestys on eri Cooperin testin perusteella verrattuna siihen että laitetaan täysi varustus niskaan ja marssille.
 
Back
Top