Ja vielä kommentti tuohon sinun historiankäsitys heittoon: jätän sen omaan arvottomuuteensa. Sinä et pysty sanomaan minun historiankäsityksestä yhtään mitään millään perusteella. Parempi pidättäytyä asialinjalla.
Väite siitä, että Venäjä olisi aktiivinen Pariisin rauhansopimuksen sopijapuoli ja ikään kuin edelleen voimassa Suomelle kansainvälisenä sopimuksena, on sekä virheellinen että putinistinen, ja sen voi varmasti mainita, sillä ei sinulla niin herkät varpaat ole - etenkin jos tulkinnassa on arvottomia piirteitä tai tulkinta menee metsään. Metsään mennyt tulkinta lienee siis se, että syntyy vaikutelma, että koplaan yhden epätarkkuuden historiakäsitykseesi laajemmin. Pahoittelut siitä.
Muuten olen samaa mieltä siinä, että ulkopolitiikka ja diplomatia kulkee aina edellä. Pienellä maalla ei ole varaa leikinlaskuun. Suurvalta, kuten Venäjä, sitä vastoin on osoittanut piittaamattomuutta kansainvälisistä sopimuksista.
Myös sotilaallisesti on syytä ajantasaistaa reaktiot puolustuksellisista syistä. Nykyaikainen nopeus ja jatkuva valmius, voima lähteä suoraan sijoiltaan liikkeelle ja kasvattaa voimaa tilassa ovat jotain, mitä joudumme miettimään. Tähän liittyvät vielä soluttautuminen, piilotehtävät, maa-alueiden hallinta ym.
Valmiutta voi toki tänäkin päivänä kohottaa sotilaskäskynä kabinettimenettelyssä eli eduskuntaa ei tarvita. Mutta kertausharjoituslainsäädäntö pitää silti laittaa vastaamaan nykyaikaa. Uskon Venäjänkin arvostavan Pohjolan turvallisuutta ja vakautta. Ruotsi jo takavuosien toimillaan horjutti Itämeren tasapainoa, millä aina on kenraalien mielestä huonot seuraukset. Myös venäläisten kenraalien. Paradoksi on siinä, että vastapuolen heikkouskin voi olla uhka, koska geopolitiikassa voimatasapaino on tärkeä. Vallatonta tilaa kartoilla ei ole. Olkoon se silloin mieluiten omissa käsissä.
Presidentin päätettävistä sotilaskäskyasioista ja päätöksentekomenettelystä säädetään puolustusvoimista annetussa laissa. Puolustusvoimista annetun lain 8a §:n mukaan presidentti päättää:
- valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista
- sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista
- sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista
- muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä asioista.
Sotilaskäsky on esimiesvallan alaiselle sotilaalle osoitettu velvoite, joka tulee järkähtämättä täyttää.
Sotilaskäskyasiat kabinettimenettelyssä:
Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista
puolustusvoimain komentajan esittelystä pääministerin ja puolustusministerin myötävaikutuksella ns. kabinettiesittelyssä pääsääntöisesti valtioneuvoston ulkopuolella. Puolustusministerillä on läsnäolovelvollisuus ja pääministerillä läsnäolo- ja puheoikeus kabinettiesittelyssä. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan asian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee puolustusministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Puolustusvoimain komentajalla on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa presidentin esittelyssä.
Lisäksi päätökset rajavartiolaitoksen sotilaskäskyasioissa sisäasiainministerin esittelystä valtioneuvoston ulkopuolella. Päätökset varmentaa sisäasiainministeri. Asiaa esiteltäessä pääministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä siitä.
Varsinainen
liikekannallepano vaatii enemmän, koska siinä täytyy polkaista useita säädöksiä.
Presidentti päättää puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jollei eduskunta liikekannallepanosta päätettäessä ole kokoontuneena,
se on heti kutsuttava koolle. (Perustuslaki 129§)
Perustuslainkohdassa mainittu toimivaltuus kuuluu tasavallan presidentille presidenttinä eikä se siten kuulu hänen ylipäällikönvaltansa alaan. Päätös liikekannallepanosta tehdään normaalissa menettelyssä perustuslain 58 §:n mukaan. Perustelujen mukaan eduskunnan on tällaisessa tilanteessa oltava koolla, jotta se voisi tarpeen vaatiessa päättää lisätalousarviosta (perustuslaki 86 §) ja osallistua mahdolliseen sotaa ja rauhaa koskevaan päätöksentekoon (perustuslaki 93 § 1 mom.). Lisäksi puolustustilan julistamisella ja valmiuslain mukaisten lisätoimivaltuuksien käyttöönotolla sekä PeL 23 §:n säännöksellä perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä on yhtymäkohtia liikekannallepanoon.