Ei no, sehän nyt on kaikille selvää että nykynuoret kasvatetaan maailmankansalaisiksi globaaliin maailman.
Nyt osittain niitetään tällaisella kasvatuksella kylvettyä satoa. Ei liene mikään suuri salaisuus, että Suomessa on jo parin vuosikymmenen ajan pyritty kasvattamaan kansan uusia sukupolvia pois suomalaisesta kansallisvaltioajattelusta ja samalla suomalaiskansallista identiteettiä on ilmeisen tarkoituksella hämärretty. Isänmaallisuus ja kansallismielisyys on työnnetty marginaaliin, minkä lisäksi on pyritty tekemään niistä jotenkin "juntteja" ja "noloja" arvoja tai jopa näiden kriminalisoimiseen. Tilalle on tarjottu globaalia maailmankansalaisuutta ja epämääräisen keinotekoista "eurooppalaisuutta". Vertailun vuoksi samaan aikaan kun suomalaisessa koulujärjestelmässä sanotetaan lippulaulua uusiksi, lapsilta kielletään "sotaisat lelut" ja taivutetaan näitä sukupuolineutraaliin muottiin, naapurimaassa jo pieniä alakouluikäisiä lapsia totutetaan sotilaskuriin ja kerrotaan heille suoraan, että sotilaan hommat ovat oikeiden miesten työtä.
Tällainen nykyajan "globaali maailmankansalaisuus" kasvatus ja kulttuuri yhdistettynä keskimäärin korkeaan koulutustasoon sekä heikkoon taloustilanteeseen, jonka maksumiehiksi joutuvat tyypillisesti nuoret, ei liene mikään ihmekään, jos "iskevimpien osien" maanpuolustustahto sekä sitoutuneisuus alkavat hieman rapistumaan - jos niitä nyt koskaan on oikeasti edes muodostunut. Nykyajan koulutetulla ja kielitaitoisella suomalaisella on paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, joita sille on suorastaan hopeavadilla tarjottu eikä samanlaisia mahdollisuuksia ole ollut yhdelläkään aikaisemmalla sukupolvella. Yhä useampi on myös halukas nämä lähestulkoon itsestäänselvät vaihtoehdot käyttämään - myös siinä tilanteessa, että Suomea kohtaisi jokin kriisi, mikä edellyttäisi jopa jotain toimenpiteitä yksilöltä itseltään.
Reservin täydennyskoulutukseen hakeutuvat ovat vain jäävuoren huippu ja oire, mikä kertoo omaa karua kieltään siitä, että kaikki ei ole mennyt täysin oikein ja suunnitelmien mukaisesti. Siitä on turha syyttää yksilöitä itseään, sillä syyt ovat suomalaisessa yhteiskunnassa ja olosuhteissa. Tämä seikka kannattaa huolellisesti selvittää ja analysoida, jolloin selviää mitä korjausliikkeitä asian eteen on tehtävissä.
Kukaan normaali ihminen ei halua taistella huvikseen vain taistelun itsensä vuoksi, vaan siihen on oltava vahvat sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät. Mitkä tosiasiassa ovat tämän päivän suomalaisen motivaatiotekijät, mitkä taipumatta kestävät myös pientä koeponnistusta, on erinomaisen hyvä kysymys? Esimerkiksi Puolustusvoimissa ajatellaan suomalaisen maanpuolustustahdon kumpuavan yhä halusta taistella kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Maassa, jossa yhä useampi on eronnut kirkosta, maassa, jossa yhä useammalla ei ole varaa maksaa edes vuokraa ja maassa, jossa isänmaan käsite on pyritty eliitin toimesta tarmokkaasti demonisoimaan ja marginalisoimaan. Ei tarvitse montaa sammakonselkää nuolaista pystyäkseen ennustamaan, että tämä käsitys vaatii perusteellista tutkimusta ja päivittämistä ajantasalle.
Aiheeseen liittyvänä bonuskysymyksenä vielä jokaisen pohdittavaksi tai vastattavaksi: miksi Suomessa sotilaallisen maanpuolustuksen alalla puuttuu niin sanottu espirit de corps melkein kokonaan? Ikään kuin sellaista ei olisi koskaan edes yritetty luoda.