Tällainen nykyajan "globaali maailmankansalaisuus" kasvatus ja kulttuuri yhdistettynä keskimäärin korkeaan koulutustasoon sekä heikkoon taloustilanteeseen, jonka maksumiehiksi joutuvat tyypillisesti nuoret, ei liene mikään ihmekään, jos "iskevimpien osien" maanpuolustustahto sekä sitoutuneisuus alkavat hieman rapistumaan - jos niitä nyt koskaan on oikeasti edes muodostunut. Nykyajan koulutetulla ja kielitaitoisella suomalaisella on paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, joita sille on suorastaan hopeavadilla tarjottu eikä samanlaisia mahdollisuuksia ole ollut yhdelläkään aikaisemmalla sukupolvella. Yhä useampi on myös halukas nämä lähestulkoon itsestäänselvät vaihtoehdot käyttämään - myös siinä tilanteessa, että Suomea kohtaisi jokin kriisi, mikä edellyttäisi jopa jotain toimenpiteitä yksilöltä itseltään.
Reservin täydennyskoulutukseen hakeutuvat ovat vain jäävuoren huippu ja oire, mikä kertoo omaa karua kieltään siitä, että kaikki ei ole mennyt täysin oikein ja suunnitelmien mukaisesti. Siitä on turha syyttää yksilöitä itseään, sillä syyt ovat suomalaisessa yhteiskunnassa ja olosuhteissa. Tämä seikka kannattaa huolellisesti selvittää ja analysoida, jolloin selviää mitä korjausliikkeitä asian eteen on tehtävissä.
Kukaan normaali ihminen ei halua taistella huvikseen vain taistelun itsensä vuoksi, vaan siihen on oltava vahvat sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät. Mitkä tosiasiassa ovat tämän päivän suomalaisen motivaatiotekijät, mitkä taipumatta kestävät myös pientä koeponnistusta, on erinomaisen hyvä kysymys? Esimerkiksi Puolustusvoimissa ajatellaan suomalaisen maanpuolustustahdon kumpuavan yhä halusta taistella kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Maassa, jossa yhä useampi on eronnut kirkosta, maassa, jossa yhä useammalla ei ole varaa maksaa edes vuokraa ja maassa, jossa isänmaan käsite on pyritty eliitin toimesta tarmokkaasti demonisoimaan ja marginalisoimaan. Ei tarvitse montaa sammakonselkää nuolaista pystyäkseen ennustamaan, että tämä käsitys vaatii perusteellista tutkimusta ja päivittämistä ajantasalle.