Reserviläiskirje

Reserviläiskirje


  • Äänestäjiä yhteensä
    271
»Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suuren tulevaisuuteen.»

Tuolla valalla ei ainakaan ole oikeudellista merkitystä, mutta eikö se sido yksilön aika tiukasti kiinni varsinkin, kun vala annettiin omasta halusta ja painostamatta. Toki valansa "voi" mielessään "mitätöidä", mutta aikamoinen ihmisperse pitää olla jos kieltää oman itsensä tai yleensäkin antaa valan, johon ei ole valmis sitoutumaan. Olisi varmaan aika haastavaa elää itsensä kanssa tietäen, että rikkoi antamansa valan tietoisesti.
 
Nada. Avioliitosta voi erota, kuten reservistä. Valitettavasti. Hommahan menee käytännössä lähes samalla tapaa, kuten vuokrasopimuksen irtisanominen eli pointti on juurikin se henkimaailman juttu. Minä olen ainakin ajatellut valanteon ja erilaisten lupausten tekemisen niin sitovaksi, että tarkkaan harkitsen mitä lupaan tai vannon. Jos joskus päätän kosia ja mennä naimisiin naisen kanssa, niin haluan kyllä olla vähintään 100% varma, kuten sotilasvalankin osalta. Jos en ole varma pystynko valaa tai lupausta pitämään, niin en yksinkertaisesti lupaa. En halua olla valapatto.*

*Valansa rikkojaa kutsutaan valapatoksi. Valapattoutta on monissa kulttuureissa pidetty yhtenä alhaisimmista teoista, mihin ihminen voi syyllistyä. Valan väitetään sitovan omaatuntoa siten, että valapaton omatuntoa soimaa kovasti, ja hän tuntee itsensä likaiseksi ja alhaiseksi, vaikka vala olisi vannottu vastoin omaa tahtoa tai vastoin nykyisiä mielipiteitä. Ajatellaan, että ihmisen täytyy toimia jopa vastoin mielipiteitään, jos hänen valansa käskee toisin. Vala on siis käsitetty mielipiteitäkin vahvemmaksi ihmisen toiminnan määrittäjäksi. Uskotaan usein, että jos vala on vannottu jumalten tai jumalan nimeen, ja sitten rikottu, jumala tai jumalat vihastuvat ja kostavat julmasti.
Loppupelissä se ratkaisee, kuinka me toimimme missäkin asiassa. Asiat, ihmissuhteet, mielipiteet ja ihmiset muuttuvat. Tämän päivän rakastunut pari eroaa kymmenen vuoden päästä, oli nyt sanottu sitten mitä tahansa.
Sotilasvalan merkitys on itselleni kirkastunut varmaankin parhaiten aikuisiällä, mutta toimintani olisi aina ollut samanlaista.
 
Vala ei itselleni sinänsä ole se syy miksi olisi valmis maanpuolustukseen, ei myöskään Suomen laki. Lähtökohtana se, että Suomi on puolustamisen arvoinen, vala on sitten perinteinen tämän asian ilmaisu. Valapatto voisin olla periaatteessa jos Suomi muuttuisi aivan totaalisesti, puhtaasti valan takia tuskin toimisin jos isänmaa olisi jostain syystä "jotakin aivan muuta", enkä tarkoita tässä sitä Janus P -scheissea mitä joskus kuulee: "Jos puolue X voittaa niin sotilasvalani ei päde! Jos tätä ja tätä päätöstä ei tehdä mieleni mukaan niin sotilasvalani ei päde! Jos Suomi liittyy / ei liity NATOon niin sotilasvalani ei päde! Jos minua ei sijoiteta joukkoon X niin sotilasvalani ei päde!" ...ja tuhat muuta tekosyytä. Tarkoitan sitä että jollakin tapaa aivan kaikki muuttuisi huonompaan, hatusta vedettynä esimerkkinä jos puolustaa pitäisikin Suomen SNTL:ää lännen imperialismia vastaan taikka Suomen kalifaattia vääräuskoisia koiria vastaan tekemällä vähän kurkunleikkuuta enkä puhu vihannestiskistä... Eli minusta tuskin valapattoa tulee.

Vala on ennen kaikkea hieno traditio, ei juridisesti sitova vaan sen tosissaan antaville jonkinlainen moraalinen omantunnon asia. Jostain syystä meillä Suomessa on välillä aika kyyninen suhtautuminen omiin traditioihin, helpommin arvostetaan jotain jonkun muun kansan tunnepitoista perinnettä ja vala-raukkaa lyödään kuin naapurin possua.
 
Loppupelissä se ratkaisee, kuinka me toimimme missäkin asiassa. Asiat, ihmissuhteet, mielipiteet ja ihmiset muuttuvat. Tämän päivän rakastunut pari eroaa kymmenen vuoden päästä, oli nyt sanottu sitten mitä tahansa.
Sotilasvalan merkitys on itselleni kirkastunut varmaankin parhaiten aikuisiällä, mutta toimintani olisi aina ollut samanlaista.

Amen, veli. Itsellekin asiat ovat vielä kirkastuneet ihan viimeisen 5 vuoden aikana.

100% varmuutta ei tosiaan avioliitossakaan saa mitenkään. Kyllä toisesta paljastuu uusia piirteitä sekä avioliiton että esim. lasten saannin myötä, ja onnekas saa olla jos ne kaikki ovat positiivisia, todennäköisesti sekä "posaa" että "negaa" tulee eteen. Mutta hankaluuksiinkin auttaa jos on lähtökohtaisesti hyvä sopivuus, joku heppoiselle perustalle rakennettu homma kaatuu ekaan pilviseen päivään. Trophy wife lähtee litomaan jos rahavirrat ovat jonkin aikaa punaisella ja sitä rataa.
 
Sotilasvalan velvoitus panee kuitenkin aina myös miettimään. En voi olla ajattelematta Natsi-Saksaa. Ainakin sodan jälkeen kilpiä kiillottava kenraalikirjallisuus vetosi siihen kuinka vala Adikalle velvoitti roikkumaan sodassa kiinni, vaikka siviiliväestön kärsimykset olivat jo hirmuiset....puhumattakaan holokaustista ja muista pirullisuuksista, jotka olivat takuulla tiedossa, mutta minkäs teet, kun vala velvoitti.......

Valaan ei kannata siis mielestäni suhtautua liian kirkassilmäisesti. Tietyissä asioissa vastuutaan ei voi siirtää valan taakse, tai kyllä sen voi, mutta vitulleenhan silloin menee. Jos vala on lähes ainoa asia, joka roikuttaa ihmislaumoja erilaisissa touhuissa mukana, niin panee se miettimään. Kyllä motivaatioiden ja toimintojen lähteenä täytyy olla jotain valaa lujempaa kamaa, ja jos ei ole, niin kyllä se on mielestäni: voivoi. Eli en pidä sotilasvalaa sen pyhempänä asiana kuin vaikkapa Helluntaipyhää tai Juhannusyön rankkaa alkukantaista pyhyyttä.
 
Lähtökohtana se, että Suomi on puolustamisen arvoinen, vala on sitten perinteinen tämän asian ilmaisu. Vala on ennen kaikkea hieno traditio, sen tosissaan antaville jonkinlainen moraalinen omantunnon asia.
Oma lähtökohtani maanpuolustamiseen on juurikin tuollainen. Vala on mulle annettu valmis teksti, jolla olen voinut sinetöidä oman ajatukseni päätökseksi. Jos valateksti joskus tuntuisi löyhältä, niin ainahan voi katsoa pätkän kenraali Ehrnrothin "motivointi-videoita" ja taas ollaan vireessä.
Mua ei niin kiinnosta edes matkailu Thaimaahan tai USA:an, koska viihdyn omassa kotimaassa. Juu, on tullut maailmaa nähtyä Eurooppa-UAE akselilla, mutta oikeasti ei ole mitään paloa muualle kuin suomalaiselle metsävaellukselle kaikkine sinisine järvineen. Tää on maailman parasta.
 
Tulihan se kirje kuitenkin... mutta kuten odotinkin, sijoitusta ei tämän ikäisellä, tällä sotilasarvolla enää ole. Jos olisi, niin sitten olisi jotain pielessä.
 
Suomi ei pysty hakemaan ulkomaille siirtyneitä asepalvelusta vältteleviä vastentahtoisia henkilöitä missään olosuhteissa tai konfliktin vaiheessa. Se ei ole edes tarpeellista, koska henkilöstön yllättävän äkillinen luontainen poistuma on huomioitu perustettavien joukkojen varalisässä, jolloin tyhjäksi jäävät vakanssit saadaan täytettyä. Lisäksi Suomen lainsäädännön ja viranomaisten toimivalta päättyy valtakunnanrajalle, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki sen ulkopuolelle tavalla tai toisella ajautuvat resurssit ovat käytännössä lopullisesti menetettyjä.

Ulkomailla oleskelevat ihmiset ovat luonnollisesti kohdemaansa lainsäädännön alaisia eikä asevelvollisuutta tyypillisesti useimmissa länsimaissa ole. Koska ei ole asevelvollisuutta, ei rikosnimikkeistössä ole myöskään sotilaskarkuruutta tai asevelvollisuudesta kieltäytymistä, pl. maan ammattiasevoimat ja sen palkattu henkilöstö. Suomalaisten sotilaskarkurien, turvapaikanhakijoiden tai muuten ulkomaassa jo oleskelevien asevelvollisten Suomen kansalaisten vainoaminen ulkomaan viranomaisten toimesta ja Suomen asevelvollisuuslain perusteella olisi länsimaisittain sen verran absurdia ja sisäpoliittista uhkapeliä, että tällainen skenaario voidaan kyllä unohtaa. Myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus asettaa omat rajoitteensa.

Ei Suomikaan luovuta ulkomaille henkilöitä, joiden luovuttamista vaaditaan sellaisen rikosnimikkeen perusteella, joka ei Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan ole rangaistavaa, tai mikäli on perusteita epäillä henkilön joutuvan kohdemaassa vainon tai kostotoimenpiteiden uhriksi.

Käytin termiä "ulkosuomalainen" väärässä yhteydessä sikäli kun sillä tarkoitetaan pysyvästi ulkomailla asuvaa Suomen kansalaista. Tarkoitin ulkomailla enemmän tai vähemmän tilapäisesti olevaa henkilöä, jonka voidaan täten katsoa olevan asevelvollinen samalla tavalla kuin Suomessa asuvan henkilön.
 
Sotilasvalan velvoitus panee kuitenkin aina myös miettimään. En voi olla ajattelematta Natsi-Saksaa. Ainakin sodan jälkeen kilpiä kiillottava kenraalikirjallisuus vetosi siihen kuinka vala Adikalle velvoitti roikkumaan sodassa kiinni, vaikka siviiliväestön kärsimykset olivat jo hirmuiset....puhumattakaan holokaustista ja muista pirullisuuksista, jotka olivat takuulla tiedossa, mutta minkäs teet, kun vala velvoitti.......

Valaan ei kannata siis mielestäni suhtautua liian kirkassilmäisesti. Tietyissä asioissa vastuutaan ei voi siirtää valan taakse, tai kyllä sen voi, mutta vitulleenhan silloin menee. Jos vala on lähes ainoa asia, joka roikuttaa ihmislaumoja erilaisissa touhuissa mukana, niin panee se miettimään. Kyllä motivaatioiden ja toimintojen lähteenä täytyy olla jotain valaa lujempaa kamaa, ja jos ei ole, niin kyllä se on mielestäni: voivoi. Eli en pidä sotilasvalaa sen pyhempänä asiana kuin vaikkapa Helluntaipyhää tai Juhannusyön rankkaa alkukantaista pyhyyttä.

Bundeswehrissä vannotaan puolustettavan lakia ja Saksan kansan vapautta. Lisäksi Saksassa melkoinen joukko siviilivirkamiehiäkin vannoo virkavalan, jossa luvataan puolustaa osavaltion lakia. Tämä koskee myös muiden EU-maiden kansalaisia.
 
Kouluja käyneet aikuiset ymmärtänevät sotilasvalan todellisen luonteen. Kyseessä siis silkka initaatioriitti.
 
Symbolisia perinteitä ne ovat, mutta perinteet ovat hyvä.

Tämä. Itselleni samanlaisia "valoja" ovat myös hienot laulut:

"Vala" (ylläri):
Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:
sinuun koskea ei väkivalta saa!
Sua suojelemme, verin varjelemme.
Ollos huoleton, poikas valveil' on!

"Vilppulan urhojen muistolle":
Orjuus pois, taikka menköön henki,
niinkuin mennyt on isienkin,
kunnia kuolla on vapauden tiellä.
Tää vala on murtumaton.

"Sillanpään marssilaulu":
Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus.
Siis te lapset ja vanhukset, ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies kun on pystyssä yksikin mies.

Listaa voi jatkaa pitkään. Joillekin nämä ovat sitä että "Leijonariipuksiset äijät metelöi Kiitos-paidoissa" mutta itse en kyllä omista leijonariipusta enkä Kiitos-paitaa edes.

Edit: Ainoa mistä en tykkää erityisemmin on "Ateenalaisten laulu", se on vain yksinkertaisesti aivan kahjon oloinen käytännössä *toivoen* nuorille ihmisille kunniakasta kuolemaa taistelussa. Menee vähän överiksi.
 
Reserviläiskirje, joka tavoitti sijoitetun osan kenttäarmeijasta. Siinä liikahdukset yksilötasolla tapahtuvat "ennalta määrätysti" ja mahdollisiin vapautuviin avaintehtäviin varmasti etsitään hlö, vaikka kivensilmästä. Muusta huolehtii joukkotuotantometodi.

Syvä, se lähes taianomaisessa wagnerilaisessa unessa loikoileva reservi on tässä se, joka herättää mielenkiintoa. Missä määrin ja millä volyymilla tästä Itämerta syvemmästä reservistä voidaan muodostaa joukkoja? Millä metodeilla? Edelleen veikkaan, että tämän sijoittamattoman reservin yhteydenotot pv:iin ovat merkityksellisiä, jossain määrin. En usko, että koskaan tullaan menemään siihen "kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää" - ihanteen mukaiseen rekrytointiin. Siviilinä minulla on jonkinmoinen oikeus arvailla: 20-30 pataljoonaa perustetaan time crisis tästä syvänukutetusta massasta. Runkoina sitten kotut maakit jne.
 
oikeus arvailla: 20-30 pataljoonaa perustetaan time crisis tästä syvänukutetusta massasta. Runkoina sitten kotut maakit jne.

Eli tällä aikaansaadulla kokonaisuudella sitten mitattaisiin, kestääkö Suomen selkäranka vai taittuuko se, niinkö? Siitä tavallaan muodostuu "maksimihinta" sille mitä ollaan valmiita maksamaan. Enempää ei ajateltu maksaa ja loput jää henkiin, oli tulos mikä tahansa. Jompikumpi osapuoli yleensä osaltaan viheltää pelin poikki kun rahkeet ei enää kestä. Toinen julistetaan voittajaksi. raadollista mutta totta.
 
Eli tällä aikaansaadulla kokonaisuudella sitten mitattaisiin, kestääkö Suomen selkäranka vai taittuuko se, niinkö? Siitä tavallaan muodostuu "maksimihinta" sille mitä ollaan valmiita maksamaan. Enempää ei ajateltu maksaa ja loput jää henkiin, oli tulos mikä tahansa. Jompikumpi osapuoli yleensä osaltaan viheltää pelin poikki kun rahkeet ei enää kestä. Toinen julistetaan voittajaksi. raadollista mutta totta.

No ei ihan näin, mutta melkein.
 
No joo, täytyy harjoittaa julkista itsekritiikkiä. Tässä kun vähän skeptisesti suhtauduin siihen, että auttaako se nyt lähestyminen aluetoimistoa kohtaan.
Kyllä näemmä auttaa.
Tuli sähköpostiin aluetoimistolta viesti, että minut oli laitettu jonnekin talteen entisen sijoituksen purkautuessa, etten huku massaan. Minulle etsitään lähiaikoina sijoitus, ja CV:n tiedot vietiin kuulemma sijoittajalle.
@baikal on ollut koko ajan oikeilla jäljillä, sanoo nimimerkki Wagnerilaisesta syväunesta herätetty.
 
Syvä, se lähes taianomaisessa wagnerilaisessa unessa loikoileva reservi on tässä se, joka herättää mielenkiintoa. Missä määrin ja millä volyymilla tästä Itämerta syvemmästä reservistä voidaan muodostaa joukkoja? Millä metodeilla? Edelleen veikkaan, että tämän sijoittamattoman reservin yhteydenotot pv:iin ovat merkityksellisiä, jossain määrin. En usko, että koskaan tullaan menemään siihen "kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää" - ihanteen mukaiseen rekrytointiin. Siviilinä minulla on jonkinmoinen oikeus arvailla: 20-30 pataljoonaa perustetaan time crisis tästä syvänukutetusta massasta. Runkoina sitten kotut maakit jne.
Toistaiseksi jotain 18+ paikallispataljoonaa ollaan perustamassa.
 
Kirje on siis esileikki.

Mä en oo ymmärtäny esileikistä koskaan mitään, käyn aina suoraan asiaan ja jos ei käy niin otan pakit leuka pystyssä :(

Ehkä mun pitää käydä aluetoimistossa vähän riiaamassa :D
 
No joo, täytyy harjoittaa julkista itsekritiikkiä. Tässä kun vähän skeptisesti suhtauduin siihen, että auttaako se nyt lähestyminen aluetoimistoa kohtaan.
Kyllä näemmä auttaa.
Tuli sähköpostiin aluetoimistolta viesti, että minut oli laitettu jonnekin talteen entisen sijoituksen purkautuessa, etten huku massaan. Minulle etsitään lähiaikoina sijoitus, ja CV:n tiedot vietiin kuulemma sijoittajalle.
@baikal on ollut koko ajan oikeilla jäljillä, sanoo nimimerkki Wagnerilaisesta syväunesta herätetty.

Itseni saama vastaus oli ihan positiivinen, tuli vaikutelma että aktiivisuudella on vaikutusta ja kiiteltiin ammatin päivityksestä (vaikkei varmaan vaikuta p-kaakaan sotahommiin), kuulemma halukkuus laitetaan henkilösijoittajille tiedoksi mutta sanottiin että SIJOITUSTA EI VOIDA TAATA. Eli haluttiin säästää liian isoilta odotuksilta. En tiedä johtaako tämä mihinkään sijoitukseen saatika siihen janoamaani kertausharjoitukseen (sotaa ei mielellään jotta sijoitus realisoituisi...), mutta on nyt ainakin tehty voitava siinä puitteissa kuin mahdollista. Tuskin nyt ihan hännilläkään olen. MAAKKi olisi kivaa mutta itse olen siinä tilanteessa että sitä 3:a viikonloppua vuodessa ei yksinkertaisesti vielä löydy, vaikka periaatteessa "sen verran löytyy kaikilta". Tulevaisuuden lukuisat sotaloordit ja lottatyttö työllistää mm. rauhaanpakottamistarpeena näiden välisissä päivittäisissä sisällissodissa ja levottomuuksissa, sekä tietysti perheen Ylipäällikkökin osaltaan... 2-3 vuoden päästä tilanne on sitten jo aivan eri.
 
Back
Top