Reserviläisseurat on ikäkriisissä

Nuoret on saatava osallistumaan reserviläistoimintaan aktiivisemmin

  • Kyllä

    Ääniä: 74 94.9%
  • Ei

    Ääniä: 4 5.1%

  • Äänestäjiä yhteensä
    78
Nyt puhun ainostaan omasta kokemuksesta, ja voihan olla ettei minua haluta mukaan leikkeihin tai sitten muotoilen asiani tyhmästi, mutta minun "aktiivi res. juttujani" rassaa pahasti ainakin seuraavat asiat:
Lukemattomat vastaamattomat sähköpostit koskien mm. yksittäisiä harjoituksia, killan tms. tai KOTUn toimintaa.

Tavoite voisi olla esim. TST-pelastaja ja siihen kuuluisi nämä ja nämä moduulit ja opittavat asiat.

Elämme nykyisin palveluyhteiskunnassa, mutta pikkuisen huvittaa tämä rutina. Joku kotuvarapäällikkö saa parikymmentä sähköpostia jokaisena päivänä, joissa joku esittelee itsensä ja kysyy, mitä voisi tehdä. MPK ei ole sijoittaja eikä muodosta taistelevaa organisaatiota, mutta siellä voit toki kouluttautua moniosaajaksi ja ryhtyä pitemmän päälle itse kouluttajaksi.

Mene vaikka sinne TSTEA-kurssille nyt ensin.
 
Oleellista on että res. yhdistyksissä ymmärretään että nuorille täytyy pystyä tarjoamaan mielekästä reserviläistoimintaa.
Toiminnan tulee tosiaan olla reserviläistoimintaa, golffia, pilkintää, yms. voi kyllä harrastaa ihan siihen tarkoitetuissa golf tai kalastus kerhoissa...
Tärkeää on aktiivisuus eli että toimintaa on ja tässä tärkeässä roolissa on ampumatoiminta sekä muu toiminnalinen toiminta kuten sotilastaitokilpailut tai kamppailuharjoittelu.

Meidän RU kerhossa eniten nuorta jäsenistöä on kiinnostanut toiminnallinen ammunta (SRA), kansainväliset sotilastaitokisat (Grenadier yms.) sekä lähitaistelu (Sotlias Krav Maga).
Tämän kaltaista toimintaa tulee tarjota, koska nämä ovat toimintaa jota ei vaan muuta kautta ole edes tarjolla, joten nämä oikeasti kiinnostavat.
Tämä toiminta vaatii luonnollisesti edestä johtamista, eli sitä että yhdistyksen vastuuhlöt ovat aktiivisesti mukana vetämässä toimintaa. Meillä esim. SRA treenit pyörivät joka lauantai kelistä tai vuodenajasta riippumatta, samoin kansainvälisiin sotilastaitokisoihin osallistuvat treenaavat porukalla jne.

Tärkeää on myös hankkia yhdistyksille kalustoa, eli ampuma-aseita. Aseiden hankintaan kun saa tukea myös piiriltä ja liitolta. Aseiden hankinta on tärkeää jo siitä syystä että monella nuorella ei ole mahdollisuutta tai rahaa hankkia aseita, joten on tärkeää että yhdistyksillä on tarjota aseita jäsenistölleen ja näin myös mahdollistaa myös kahden vuoden harrastuneisuus jotta jäsenistö voi hakea hankkimislupia mm. pistooleille.

Kannattaa myös muistaa että jos oman paikkakunnan RU tai RES yhdistys ei tarjoa mielekästä toimintaa niin tästä kannattaa laittaa viestiä ko. yhdistyksen hallitukselle, mikäli mitään ei tapahdu niin mikään ei estä liittymästä sellaiseen yhdistykseen jossa järjestetään mielekästä toimintaa. Tämä on myös yksi tapa antaa varsin selkeää viestiä oman paikkakunnan yhdistykselle siitä että mikäli se ei järjestä järkevää toimintaa niin se näkyy väistämättä myös jäsenmäärässä.
 
15325236_1340756705936167_1113802491997162924_o.jpg
15391170_1337733752905129_6072972748594594861_n.jpg
15267688_1337733746238463_539026461968305455_n.jpg
15267747_1337733796238458_7321112587374581070_n.jpg
15355560_1342708469074324_4001368220396497253_n.jpg

Aika kornia ja jotenkin lällyä markkinointia, mikä ei kyllä todennäköisesti onnistu puhuttelemaan kohderyhmäänsä aivan suunnitelman mukaisesti tai houkuttelemaan miehekkään ja reippaan toiminnan pariin. Espirit de Corps puuttuu jälleen kerran kokonaan. Linjan pitäisi olla sotilaallinen ja siten mieluummin lähempänä PV:n markkinointia, jolloin assosiaatio sotilasorganisaatioon säilyy. Joskin tämäkin asetelma saattaa luoda jotain muita mielikuvia kuin oikeasti tavoitellaan.

Nyt nämä kuvat muodostavat mieluummin mielikuvan piisändlaav-raamattupiiristä kuin sotilaalliseen harjoitteluun keskittyvästä yhdistystoiminnasta, koska kuvissa käytettyjen liiankin perinteisten symbolien brändi on kulttuurissa hyvin vahva ja ne muodostavat vahvan assosiaation rauhanjärjestöihin, joihin kuitenkaan kovinkaan moni suomalainen ei itse halua profiloitua. Onhan näillä rauhanjärjestöillä ja niiden symboleillakin tietynlainen historian painolasti, joka on kaikkea muuta kuin isänmaallinen ja Suomen itsenäisyyttä kunnioittava.

Jos välttämättä halutaan käyttää vahvoja brändejä ja assosiaatioita hyväksi, niin silloin jonkinlainen nykyaikainen ja suomalaiskansallinen muunnelma alla olevasta voisi saavuttaa kohderyhmänsä paremmin. Taustalle riimuräpellyksen sijaan vaikka Suomen leijona. Tosin tämäkin kuva-asetelma saattaa herättää jotain muita mielikuvia kuin, mitä oikeasti tavoitellaan.

festung-europa112.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Juu, kyllä lähtökohtana pitää olla runebergiläinen: kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää. :rolleyes:
 

En nyt aivan tuota tarkoittanut, vaan lähinnä kuvan tyyliä ja asetelmaa versus nyt käytettäviin lällykuviin, joiden välittämät mielikuvat ovat mielestäni jokseenkin epämääräisiä ja kärsivät lievästä katu-uskottavuuden vajeesta - kuten aiheen mukainen yhdistystoiminta muutenkin. Lopulta toiminta on juuri sitä, mitä siitä halutaan tehdä, joten pallo on asianomaisten itsensä kädessä ja se täytyy vain enää saada maaliin.

Noin muuten vanha sanonta nuorna vitsa väännettävä pätee hyvin kyllä tähänkin.
 
Elämme nykyisin palveluyhteiskunnassa, mutta pikkuisen huvittaa tämä rutina. Joku kotuvarapäällikkö saa parikymmentä sähköpostia jokaisena päivänä, joissa joku esittelee itsensä ja kysyy, mitä voisi tehdä. MPK ei ole sijoittaja eikä muodosta taistelevaa organisaatiota, mutta siellä voit toki kouluttautua moniosaajaksi ja ryhtyä pitemmän päälle itse kouluttajaksi.

Mene vaikka sinne TSTEA-kurssille nyt ensin.

Kävin viime huhtikuussa Niinisalossa. Maksoin 40e+matkat siitä että sain istua kaksi päivää luokassa kuuntelemassa kenttäsairaanhoitajan luentoja power point esityksestä. Budjetti ei ollut riittätänyt toiminalliseen tekemiseen, niin teorio pläjäys kaiketi ajaa samaa asiaa.

Joku voi kokea tämän mielenkiintoiseksi, mutta se ei ollut lähekkään sitä mitä etsin kun hain tstea kurssille.
 
Kävin viime huhtikuussa Niinisalossa. Maksoin 40e+matkat siitä että sain istua kaksi päivää luokassa kuuntelemassa kenttäsairaanhoitajan luentoja power point esityksestä. Budjetti ei ollut riittätänyt toiminalliseen tekemiseen, niin teorio pläjäys kaiketi ajaa samaa asiaa.

Joku voi kokea tämän mielenkiintoiseksi, mutta se ei ollut lähekkään sitä mitä etsin kun hain tstea kurssille.

Ai, Niinisalossa. Ok. No more further questions.

Rahaa on tietty määrä. Se suunnitellaan vuodeksi se budu ja toiminta. Jos osaavat hommansa.
 
Varusmiehet pitäisi saada innostumaan toiminnasta jo palvelusaikana. Yhdistysten täytyy pystyä esittäytymään nuorille miehille ja naisille houkuttelevana ja tärkeänä osana maanpuolustusta johon on kunnia kuulua. Maksuvapaata jäsenyydestä luonnollisesti johonkin tiettyyn ikään/valmistumiseen saakka. Varuskunnissa voisi käydä esittelemässä yhdistysten toimintaa, esim erilaisia ampumalajeja. Voisi kertoa reserviläisen "urasta" reserviläisen ylennysmahdollisuuksista ym.ym. Nuoria sotilaita kiinnostavista asioista.

Nämä ovat setämiehen heittoja, nuorilta itseltään kun kysyy vastaukset voivat olla jotain ihan muuta. Jos kerhotiloissa aktiivisesti ja agressiivisesti odottaa jäsenhakemusten tulvaa, voi aika käydä pitkäksi.
 
Ai varareservi, no nyt mä tajuun! Mutta kyllä kaikille löytyy tehtävä, se on selvä homma se, saadaan tätä menoa jeesata läntistä naapuria ja monia muita..
 
Meidän reserviläisyhdistyksessä on tällä hetkellä siinä mielessä mielenkiintoinen tilanne, että valta on hiljattain siirretty nuoremmille jäsenille sen ukkoontumisen estämiseksi. Tilanne on kuitenkin mielekkään toiminnan järjestämisen kannalta haastava, kunnon ampumarataa ei ole ja yhdistyksen aseet ovat tällä hetkellä joidenkin lupaprossien takana jotka johtuvat lakimuutoksesta (??), jokatapauksessa puhutaan jostain pienoispistoolinraadoista. Ampumaradan suhteen näin kirjoittaessa tuli mieleen että voisihan sen käydä omakohtaisesti edes katsomassa että onko puhetta vaan vai kenties potentiaalia. Tämän vuoden budjetista menee rahaa Suomi-100 tilaisuuksiin ja mitaleiden jakeluihin, joten todellista toiminnanmuutosta voisi propagoida ensi vuodelle. Viime kesänä yhdistys sai aikaan peräti yhdet ammunnat, toisen yhdistyksen tontilla ja aseilla. Sellaista jokainen räiskii muutamat tauluun että pääsee vähän fiilistelemään ja se siitä.

Erilaiset ammunnat kiinnostaisi itseäni ja varmasti monia potentiaalisia jäseniä, mutta ei ole mitään aseita millä edes harjoitella. Täytyy varmaan hommata ilma-aseita ja harjoitella niillä jos ensi vuonna pääsisi SRA-kurssille, tänä vuonna kun ei mahtunut mukaan.
 
Meidän reserviläisyhdistyksessä on tällä hetkellä siinä mielessä mielenkiintoinen tilanne, että valta on hiljattain siirretty nuoremmille jäsenille sen ukkoontumisen estämiseksi. Tilanne on kuitenkin mielekkään toiminnan järjestämisen kannalta haastava, kunnon ampumarataa ei ole ja yhdistyksen aseet ovat tällä hetkellä joidenkin lupaprossien takana jotka johtuvat lakimuutoksesta (??), jokatapauksessa puhutaan jostain pienoispistoolinraadoista. Ampumaradan suhteen näin kirjoittaessa tuli mieleen että voisihan sen käydä omakohtaisesti edes katsomassa että onko puhetta vaan vai kenties potentiaalia. Tämän vuoden budjetista menee rahaa Suomi-100 tilaisuuksiin ja mitaleiden jakeluihin, joten todellista toiminnanmuutosta voisi propagoida ensi vuodelle. Viime kesänä yhdistys sai aikaan peräti yhdet ammunnat, toisen yhdistyksen tontilla ja aseilla. Sellaista jokainen räiskii muutamat tauluun että pääsee vähän fiilistelemään ja se siitä.

Erilaiset ammunnat kiinnostaisi itseäni ja varmasti monia potentiaalisia jäseniä, mutta ei ole mitään aseita millä edes harjoitella. Täytyy varmaan hommata ilma-aseita ja harjoitella niillä jos ensi vuonna pääsisi SRA-kurssille, tänä vuonna kun ei mahtunut mukaan.
Jos rata löytyy missä järjestää ammuntoja, kannattaa hakea tukea liitolta asehankintaan. Myös alueellisilta tahoilta kannattaa pyytää tukea ja rahoitusta. Kunta, aluelautakunnat, toiminnan kehittämislautakunnat yms yms yms. Kannattaa olla yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin ja asiallisesti ottaa reserviläisten asia esille. Se ei ole tyhmä joka pyytää. Kun varainhankinnassa pääsee vauhtiin, pienistä puroista muodostuu joki. Kohta on seura ylpeä oman reserviläiskiväärin omistaja. Vuosien saatossa sinnikkäät yhdistystoimijat onkin kuin huomaamatta hankkineet esimerkiksi useamman palvelusasekilpailuihin soveltuvan ysimillisen isompienkin ammuntojen järjestämiseen. Meidän yhdistyksessä juurikin kuvailemillani tavoilla on saatu hankittua kalustoa yhden sako m92 verran plus neljä edullista cz-pistoolia, toinen sakolainen on hankinnassa. Rahoitus ei tule käytännössä jäsenmaksuista vaan hankkimalla hankituilla varoilla. Nykyisellä kalustolla pyörii osallistujamäärä viikottaisissa ammunnoissa kymmenen ampujan tietämillä. Kun on kalustoa, maine kiirii, ja puskaradio hoitaa hommansa. Harrastajia ilmaantuu ja jo kohta saa sra-kursseja järjestellä oman seuran toimesta. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Kannattaa olla kärsivällinen ja hilata toimintaa isommaksi pitkäjänteisesti. Varainkeruuta voi harrastaa myös vaikkapa kunniakirjatyyppisesti. Firman lahjoittaessa x-määrä rahaa, ojennetaan komea kehystetty kunniakirja seinälle ripustettavaksi kiitokseksi reserviläistoiminnan tukemisesta tjms. Tapoja on monia. Rohkeasti eteenpäin vaikka tuntuisi tilanne epätoivoiselta.
 
Varusmiehet pitäisi saada innostumaan toiminnasta jo palvelusaikana. Yhdistysten täytyy pystyä esittäytymään nuorille miehille ja naisille houkuttelevana ja tärkeänä osana maanpuolustusta johon on kunnia kuulua. Maksuvapaata jäsenyydestä luonnollisesti johonkin tiettyyn ikään/valmistumiseen saakka. Varuskunnissa voisi käydä esittelemässä yhdistysten toimintaa, esim erilaisia ampumalajeja. Voisi kertoa reserviläisen "urasta" reserviläisen ylennysmahdollisuuksista ym.ym. Nuoria sotilaita kiinnostavista asioista.

Nämä ovat setämiehen heittoja, nuorilta itseltään kun kysyy vastaukset voivat olla jotain ihan muuta. Jos kerhotiloissa aktiivisesti ja agressiivisesti odottaa jäsenhakemusten tulvaa, voi aika käydä pitkäksi.

Tässä asiassa pitää ottaa huomioon Armeijakrapula. Kyllä muistan itsellänikin ei paljoa napannut mikään aiheeseen liittyvä hetikohta intin jälkeen, mutta nyt sitä kiimassa tatti ojossa käy postilootalla jahka siellä olisi ihanalta tuoksuva omanmuotoisensa kirje...
Nuoret arvostavat melko pitkälti varmasti samoja asioita kun joku 30+ -ikäinen jamppa, kuten itse. MAAK:lle kunnon vermeet ja harjoituksiin toimintaa toiminnan jälkeen. That´s it. Jatkumoa siihen ja sitoutumista.
 
Valitettavasti Suomessa ei ole poliittista tahtoa perustaa jotakin vastaavaa kuin Ruotsin Hemvärnet. Koska Suojeluskunta kiellettiin.

Tarvetta kyllä olisi.
 
Valitettavasti Suomessa ei ole poliittista tahtoa perustaa jotakin vastaavaa kuin Ruotsin Hemvärnet. Koska Suojeluskunta kiellettiin.

Tarvetta kyllä olisi.
No täytyy muistaa että Suojeluskunnan perustaminen tekisi Suomesta fasistisen sotahullun rasistivaltion. Ja fasismihan on tunnetusti mikä tahansa negatiivinen, esimerkiksi kommunismi on fasistista.
 
Viimeksi muokattu:
Valitettavasti Suomessa ei ole poliittista tahtoa perustaa jotakin vastaavaa kuin Ruotsin Hemvärnet. Koska Suojeluskunta kiellettiin.

Tarvetta kyllä olisi.
Tuosta kieltämisestähän se johtuu, ettei niitä ole uudelleen perustettu, mutta monesti sitä ollaan porukalla ihmetelty, mikä siinä estää, kun toinen sopijaosapuoli on lakannut olemasta jo neljännesvuosisata sitten.
 
Elämme nykyisin palveluyhteiskunnassa, mutta pikkuisen huvittaa tämä rutina. Joku kotuvarapäällikkö saa parikymmentä sähköpostia jokaisena päivänä, joissa joku esittelee itsensä ja kysyy, mitä voisi tehdä. MPK ei ole sijoittaja eikä muodosta taistelevaa organisaatiota, mutta siellä voit toki kouluttautua moniosaajaksi ja ryhtyä pitemmän päälle itse kouluttajaksi.

Mene vaikka sinne TSTEA-kurssille nyt ensin.

Kyllä tuo ihan aiheellista kritiikkiä oli, kyllähän kyselyihin pitää pystyä vastaamaan, jos joku kanava niille on tarjottu. Tai jos ei ollut, sitten kannattaa vaan ihan suosiolla jättää yhteystiedot kurssista pois, eikä etenkään rohkaista ketään kysymään lisätietoja henkilöiltä joiden yhteystiedot ovat kurssin kuvauksessa otsikon "Kysy lisätietoja" alla.

edit: sitä paitsi, mun mielestä kyseessä on kuitenkin positiivinen ongelma siinä mielessä, että ainakin kiinnostusta toimintaa kohtaa tuntuu riittävän :)
 
Viimeksi muokattu:
Mä olen kuulunut Stadin Sisseihin nyt pari vuotta, mutta toimintaan en ole vielä ennättänyt mukaan, ammunta lähinnä kiinnostaisi. Saamarin vaikea vaan keksiä töiltä ja muilta harrastuksilta aikaa järjestötoiminnalle...
 
Valitettavasti Suomessa ei ole poliittista tahtoa perustaa jotakin vastaavaa kuin Ruotsin Hemvärnet. Koska Suojeluskunta kiellettiin.

Tarvetta kyllä olisi.
Aivan totta. Pitäisi perustaa suojeluskunnan kaltainen järjestö, jolla on oma johto, oma koulutussuunnitelma, omat (ryhmä) aseet, tilat ja oma varainhankinta. Toki valtion rahaakin tarvitaan ja valvojaksi puolustusministeriö. Mutta ei onnistu, koska suojeluskunnasta puhutteessa keskustelun valtaa aina vuoden 1918 suojeluskunta eikä vuoden 1939 suojeluskunta kuten pitäisi.
 
Back
Top