Reserviläisten ylennyksiin tulee muutoksia

[Bodyguard]

Joihinkin tehtäviin vaan löytyy siviilistä parempaa osaamista kuin PV:n henkilöstöstä. Silloin tuo sotilasarvo ei ole niin merkityksellinen, vaan se osaaminen. Huollon puolella näitä löytynee aika paljon, miksei telepuolellakin ym. En tiedä, onko nykyään enää olemassa sotilasvirkamiesten arvoja ( luulisin, että on ). Nehän oli juurikin tarkoitettu sellaisiin tehtäviin, mihin se saatu varsinainen sotilasarvo ei riitä...

 

[adam7]

Joihinkin tehtäviin vaan löytyy siviilistä parempaa osaamista kuin PV:n henkilöstöstä. Silloin tuo sotilasarvo ei ole niin merkityksellinen, vaan se osaaminen. Huollon puolella näitä löytynee aika paljon, miksei telepuolellakin ym. En tiedä, onko nykyään enää olemassa sotilasvirkamiesten arvoja ( luulisin, että on ). Nehän oli juurikin tarkoitettu sellaisiin tehtäviin, mihin se saatu varsinainen sotilasarvo ei riitä...

Ei tuohon tarvita mitään sotilasvirkamiehen arvoja tai titteleitä. Ihan missä tahansa sotilasarvossa voi SA-tehtäväänsä suorittaa.

 

[Sarek1]

Voi hyvä jysäys sentään. Ovatko henkilökohtaiset messinkirenikat tärkeämpiä kuin se, mitä ollaan tekemässä? Ravistellaan vähän jäykkää namiskuukkelihierarkian kumartajat -uskontoa.

Mainitaan heti, että nyt on kyse reserviläisistä, jotka eivät ole varsinaisessa työsuhteessa torniin. Ammattiuralle hakeutuminen ja sillä eteneminen on toisen ketjun asioita.

Useampi siipi (hakanen eli >>>>) kauluslaatassa on alueeni maakuntakomppaniassa eli tämän foorumin tituleerauksissa "siltavahdeissa" tavallinen näky ryhmänjohtajan tehtävässä. Samanarvoinen heppu voi toimia myös partionjohtajana ryhmässä ja välillä vaikka kiväärimiehenä jos niistä on pula. Esim. tiedustelupartion johtajana toimii pätevin ja kokenein kaveri tai se, jota halutaan kouluttaa tehtävässä ja hänellä voi ko. tehtävään liittyvällä reissulla olla vaikka upseerikin alaisena tai se pätevin ylempiarvoinen "kuiskaajana".

Siltavahtikomppania on hieman varttuneemmista vapaaehtoisesti sitoutuneista gubbersoneista koostuva yksikkö, joten res. sotilasarvot ovat monesti ehtineet jo karttua jollekin tasolle. Miehistön rekrytointi joukkoihin on omalla alueellamme ollut haastavaa mikä selittää namikkapainoitteisuutta. Joukkojen sotilaskoulutuspohjassa on monenlaista perus- ja erikoistaustaa, siviilipuolen työkokemus ja osaaminen on monipuolista ja motivaatiotekijätkin ovat kohdallaan; kantavana ajatuksena on, että tehdään kaikkea sitä mitä tarvitsee sotilasarvoon katsomatta. Vapaaehtoisesti. Joukoilla on tästä huolimatta selkeä rakenne, komentosuhteet ovat kunnossa eikä sotilaallisuudesta ole kuitenkaan tingitty. (Tässä sotilaallisuudella ei tarkoiteta kantapäiden napsuttelua vaan päämäärätietoista toimintaa käskyjen mukaan ilman tyhjäkäyntiä.) Nuoria leijonia ei kuitenkaan enää olla, vasan liha juoksee jossain muualla ja se "kova kärki" on kaukana meistä.

Eihän tässä mitään uutta ja ihmeellistä ole, sodan aikana partiotehtävissä yms. tehtävät jaettiin usein muun kuin sotilasarvon perusteella. Ovatko tehtävät pielessä? Näissä porukoissa mukana pyöriessä ei ainakaan ole tuntunut siltä, kyse on vain asenteesta; onko status tärkeämpi kuin tehtävän suorittaminen?

Käännetään puukkoa haavassa vielä lisää: jos maanpuolustustahtosi ja -innokkuutesi perustuu vain siihen, että sinulla on nappuloita hierarkisessa järjestelmässä ja koet tärkeäksi sen, että sinulla on joku asema ja saat arvostusta nappuloiden perusteella, olet päässyt lähes samaan hurmostilaan kuin eräs entinen valtionpäämies joka halusi kipeimmin saada kansainvälistä arvostusta kaiken muun kustannuksella - ja myi maansa miinat ja vähän muutakin saadakseen sitä mitä oman egon pörhistäminen kaipasi.

 

[Bodyguard]

Ei tuohon tarvita mitään sotilasvirkamiehen arvoja tai titteleitä. Ihan missä tahansa sotilasarvossa voi SA-tehtäväänsä suorittaa.

No, ne sotilasvirkamiehen arvot olivat käytössä silloin kun niillä napeilla oli enemmän merkitystä kuin nykyään. Siksi kysyinkin, että onko ne enää käytössä. Ehkä aika on jo ajanut niiden ohi...
Tänä päivänähän se osaaminen ratkaisee enemmän kuin ne napit, mikä on se oikea suuntaus... Ei sitä sotilasarvoa tarvita, mutta ne ovat olemassa... Tosin niihin ei tarvitse tuijottaa, vaan annetaan vastuut osaamisen perusteella...

 

[Laamanator]

Joihinkin tehtäviin vaan löytyy siviilistä parempaa osaamista kuin PV:n henkilöstöstä. Silloin tuo sotilasarvo ei ole niin merkityksellinen, vaan se osaaminen. Huollon puolella näitä löytynee aika paljon, miksei telepuolellakin ym. En tiedä, onko nykyään enää olemassa sotilasvirkamiesten arvoja ( luulisin, että on ). Nehän oli juurikin tarkoitettu sellaisiin tehtäviin, mihin se saatu varsinainen sotilasarvo ei riitä...

Sotilasvirkamiehen palvelusarvo on yhä edelleen käytössä poikkeusolojen organisaatiossa. Sellaisissa tapauksissa, jolloin tehtävä edellyttää upseerinarvoa (sotvirkm 2. ja 3. luokka) tai aliupseerin arvoa (sotvirkm 1. luokka), jota tehtävään sijoitetulla ei ole.

Napeilla ja muilla limaskeilla ei välttämättä ole juurikaan merkitystä reserviläisten keskinäisessä kanssakäymisessä, mutta Puolustusvoimien toiminnassa niillä on yhä edelleen suuri merkitys. Se ei ole aikojen saatossa kadonnut mihinkään eikä ole näillä näkymin katoamassa ihan hetkeen jatkossakaan.

 

[Bodyguard]

Sotilasvirkamiehen palvelusarvo on yhä edelleen käytössä poikkeusolojen organisaatiossa. Sellaisissa tapauksissa, jolloin tehtävä edellyttää upseerinarvoa (sotvirkm 2. ja 3. luokka) tai aliupseerin arvoa (sotvirkm 1. luokka), jota tehtävään sijoitetulla ei ole.

Napeilla ja muilla limaskeilla ei välttämättä ole juurikaan merkitystä reserviläisten keskinäisessä kanssakäymisessä, mutta Puolustusvoimien toiminnassa niillä on yhä edelleen suuri merkitys. Se ei ole aikojen saatossa kadonnut mihinkään eikä ole näillä näkymin katoamassa ihan hetkeen jatkossakaan.

Juu, mutta myös tilanteissa, joissa se parempi osaaja tulee reservistä, voi se sotilasarvo hänellä olla alempi kuin samaan joukkoon nimetyllä kantapeikolla... Tällöin joissain tapauksissa tuo reserviläinen voi olla se "lopullinen" pomo ja kantapeikko sitten se kakkosmies.... Muistan lukeneeni tämmöisestä vaihtoehdosta jostain kriisiaikojen logistiikkaa käsittelevästä artikkelista, olisiko ollut Suomen Sotilas, en muista... Siitä on jo kuitenkin jo useampi vuosi...

 

[taktinen taistelumajava]

Tietenkin olisi ihanteellista jos sotilasjoukko olisi kuin joku buurien kommando vuonna 1900. Arvovalta perustuisi pelkästään osaamiseen ja kaikkien ääntää kuultaisiin kiinalaisessa parlamentissa. Tehtäisiin taistelusuunnitelma yhdessä ja ne jotka pitäisivät "no can do:na" voisivat jättää osallistumisen väliin.

Tosielämässä vaan asia on niin, että jos pöydässä ilmavoimien everstejä, majureita ja ehkä joku toimiupseeri ja sinne laitetaan sitten palvelukseen kutsuttu meteorologi korpraalin arvolla niin voitte miettiä kuinka uskottava se meteorologi on vaikka olis kuinka tohtori ja oman alansa asiantuntija - ellei nyt peräti laiteta korpraalia ennen kokousta siirtämään vaikka huonekaluja varastosta kyseiseen kokoustilaan.

Kylmä tosiasia on se, että Buk patterin komentaja ottaa, enemmän tosissaan kahden tähden sotilasvirkamiehen määräykset kuin asennossa seisovan korpraalin määräykset kun pitää tehdä nopeasti päätös siitä miltä asemalta patteri lastataan junaan ja kuinka patterin lähipuolustus järjestetään lastauksen aikana.

 

[Bodyguard]

Tietenkin olisi ihanteellista jos sotilasjoukko olisi kuin joku buurien kommando vuonna 1900. Arvovalta perustuisi pelkästään osaamiseen ja kaikkien ääntää kuultaisiin kiinalaisessa parlamentissa. Tehtäisiin taistelusuunnitelma yhdessä ja ne jotka pitäisivät "no can do:na" voisivat jättää osallistumisen väliin.

Tosielämässä vaan asia on niin, että jos pöydässä ilmavoimien everstejä, majureita ja ehkä joku toimiupseeri ja sinne laitetaan sitten palvelukseen kutsuttu meteorologi korpraalin arvolla niin voitte miettiä kuinka uskottava se meteorologi on vaikka olis kuinka tohtori ja oman alansa asiantuntija - ellei nyt peräti laiteta korpraalia ennen kokousta siirtämään vaikka huonekaluja varastosta kyseiseen kokoustilaan.

Kylmä tosiasia on se, että Buk patterin komentaja ottaa, enemmän tosissaan kahden tähden sotilasvirkamiehen määräykset kuin asennossa seisovan korpraalin määräykset kun pitää tehdä nopeasti päätös siitä miltä asemalta patteri lastataan junaan ja kuinka patterin lähipuolustus järjestetään lastauksen aikana.

Eipä tässä nyt mennä mihinkään buurien järjestelmään. Kyllä ne varsinaiset sotahommat on parhaiten hanskassa sillä PV:n henkilöstöllä. Kysymys on lähinnä tukitoiminnoista, eli huollosta ( logistiikka, lääkintä, tekniikka ) sekä erikoisaloista, kuten esim. ELSOon liittyvät asiat...Ja, jos ne everstit ja majurit ei usko sitä tohtori-meteorologia sääasioissa, niin sitten niiden pitää katsoa peiliin. En kyllä ihan heti usko, että eivät uskoisi, mutta onhan se toki mahdollista.... Riippuu ihmisestä ja sen egosta ennen kaikkea... Mutta siksi kai ne sotilasvirkamiehen arvot edelleen ovat käytössä...

 

[taktinen taistelumajava]

Ja, jos ne everstit ja majurit ei usko sitä tohtori-meteorologia sääasioissa, niin sitten niiden pitää katsoa peiliin. En kyllä ihan heti usko, että eivät uskoisi, mutta onhan se toki mahdollista....

Niin niin. Ajatellaanpa vaikka Bodyguardia työpaikallaan. Sillähän ei ole mitään eroa jos kynttilöiden polttamisen tai kahvinkeittimen pitämisen työhuoneessa kieltää vartija tai kiinteistön turvallisuuspääälikkö? Perusteluthan ovat täysin samat? Kysymyshän on vain tosiasioista ei siitä kuka ne esittää...

 

[Bodyguard]

Niin niin. Ajatellaanpa vaikka Bodyguardia työpaikallaan. Sillähän ei olw mitään eroa jos kynttilöiden polttamisen tai kahvinkeittimen pitämisen työhuoneessa kieltää vartija tai kiinteistön turvallisuuspääälikkö? Perusteluthan ovat täysin samat? Kysymyshän on vain tosiasioista ei siitä kuka ne esittää...

Niin, näin se on. Jos esim. joku asentajista tai varastomiehistä käskee mua tehtaalla pysymään poissa tieltä, niin varmasti pysyn. En todellakaan lähde sähläämään sinne mitään. Joka parhaiten asian tuntee, se ohjaa ja "määrää", oli sitten mikä homma tahansa kyseessä... Järkeä pitää osata käyttää..
Työpaikoilla on säännöt, eikä niitä useinkaan laadi se johtaja vaan hlö/hlöt, jotka tuon asian parhaiten tietävät/osaavat... Ja se johtajakin noudattaa niitä... Itsekin satun olemaan vastuussa joistain asioista työpaikallani ja mua kyllä niissä kuunnellaan... oma pomoni ja hänen pomonsa mukaan lukien...

 

[baikal]

Minä veikkaan, että reserviläisistä kokoonpantu joukko toimii ihan okei, kun tulee eteen yksityiskohtia, joissa pitää kuulla "ammattimiehiä".

Tapojeni mukaan otan esimerkin, tunnetusti piiloupseerivihamielisenä pidettävän kokemuksen elävästä elämästä:

tiettyä siviilissä hankittua tietotaitoa nöyrästi esittävä, vaatimattomalla sotilasarvolla varustettu henkilö, joka puhuu sillkkaa asiaa, MUTTA ASIAA, JOKA EI SATU OSUMAAN yksiin upseerikollegion ajatuksiin ja suunnitelmiin....niin kyllähän te, käsi sydämellä, tiedätte, mitä se tarkoittaa? Pitää olla melkoinen mahtikäsky tuolla siviilillä kirjekuoressa esitettävänä, jotta tuo kollegio taipuu inhoittavan siviilin esittämiin näkökulmiin ja ajatuksiin. Ja tuollainen mahtikäsky mukana taas tarkoittaa sitä, että lukematon määrä porsliinivarpaita siinä murentuu ja "yhteistyö" on taatusti tuolloin silkkaa ""yhteistyötä"".

Se, mihin reserviläisjohtoinen kokoonpano taipuu on varmasti eri asia kuin se toinen kollegio. Taipuminen ei ole tietenkään mikään itseisarvo, mutta ihan liikoja ei kannata odottaa, kun menette esittämään asiaanne. Namiskuukkelit rintapielessä on SE juttu. Korkea-arvoisin sotilas johtueessa määrittää niin saunan lämpötilan, uintikokemuksen nautinnollisuuden tason yhteisen kokemuksen tason kuin mitattavan viinamääränkin iltaBuffeessa. Nokkimisjärjestykseen ehdollistettu ja vuosia koulutettu kööri vaan on juuri sellainen kuin miksi se on muodostunut. Niin olkoon, ei siinä mitään, mutta mitään liikoja ei kannata odottaa.

Jos aiotte hankkia siis kompetenssia siviilinä upseerikollegion parissa toimiessanne, niin opetelkaapas ensin lipitilapiti aika tarkoin. Ja tuolloin voitte ehkä parhaassa tapauksessa vaikuttaa iltasaunan lämpötilaan, mutta vain parhaimmillaankin edes siihen.

Kuljetus- ja pioneeripuolella touhu SAATTAA ehkä pelata melkein noin kuin ihanteellisesti kuvaillaan, no, pappia tuskin kovin paljon evankeliumia julistettaessa lähdetään sättimään, mutta meneppäs pappi ja eksyhän vähän oman sarkasi ulkopuolelle......

Armeijan organisaatiossa ja sen hierarkiassa on kaiken ohella vissit vahvuutensa, mutta on siinä heikkoutensakin.

 

[koponen]

Taitaa olla parempi olla sekoittamatta tätä kummallista reservin sotilasarvoa ja aiemmin itse tarkoittamaani palvelusarvoa toisiinsa.

Nykyinen järjestelmä, jossa on hyvin suuri määrä jossakin sotilasarvossa olevia reserviläisiä sijoittamattomina tai sijoitettuna muun vaativuusluokan (vast.) tehtävään kuin koristeista olisi luettavissa, on huono. Se johtaa juuri tilanteisiin, jossa noheva mutta nuori yliluutnantti käskee vanhempaa kapteeni-alaistaan, jonka varttuneen ja vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa ansioituneen majuri-alaisen suoritettavaksi tehtävä lopulta tulee. Itselläni ei ole mitään ongelmaa asian kanssa varsinkaan vakiintuneissa olosuhteissa, mutta kiistatta yhteistoimintaa helpottaa se, jos summittainen tehtävä on luettavissa suoraan henkilöä tavattaessa tai muuten asioitaessa. Toinen puoli asiassa on sitten ristiriitatilanteet organisaatiorajan yli, ja siinä kohtaa sotakone toimii kuten sotakone toimii. Tässähän on oikeastaan vain yksi huono puoli: henkilön sijoituksen hapantuessa tulee "alennus" - ja sehän ei suomalaisen miehen (naisen) motivointiin / maanpuolustustahtoon / oikeusturvaan / ymv. millään voi sopia. Ehkä sitten pitäisi olla vaikka wanhan liiton tyyliin kultaisten ja hopeisten havujen lisäksi pronssiset havut sijoittamattomille "majureille ja sotilasmestareille"...

Eli aiempi kommenttini selkokielellä: sijoitettujen reserviläisten palvelusarvon tulisi seurata tehtävää.

 

[Laamanator]

Juu, mutta myös tilanteissa, joissa se parempi osaaja tulee reservistä, voi se sotilasarvo hänellä olla alempi kuin samaan joukkoon nimetyllä kantapeikolla... Tällöin joissain tapauksissa tuo reserviläinen voi olla se "lopullinen" pomo ja kantapeikko sitten se kakkosmies.... Muistan lukeneeni tämmöisestä vaihtoehdosta jostain kriisiaikojen logistiikkaa käsittelevästä artikkelista, olisiko ollut Suomen Sotilas, en muista... Siitä on jo kuitenkin jo useampi vuosi...

Esittämäsi kaltainen tilanne on täysin mahdollinen ja tiedetään tällaisiakin organisaatioita olevan olemassa.

Etteivät puurot ja vellit menisi kuitenkaan näinkin monimutkaisessa asiassa sekaisin, niin sotilasarvo, tehtävä ja käskyvaltasuhteet ovat eri asioita. Asian ydinkysymys on se, että "tietyn tasoisissa" sotilastehtävissä on oltava tehtävän vaatima muodollinen sotilaskoulutus ja pätevyys sekä sen ulkoisena tunnusmerkkinä aseman mukainen "tietyn tasoinen" sotilasarvo. Toisinsanoen upseeritason tehtävissä on oltava upseerin koulutus ja sotilasarvo sekä aliupseeritason tehtävissä aliupseerin koulutus ja sotilasarvo.

Jos tehtävän vaatima muodollinen sotilaskoulutus (ups/au) ja sen mukainen sotilasarvo puuttuvat, voidaan henkilölle antaa tilapäisesti vaaditun tasoista upseeri-/aliupseeriarvoa vastaava sotilasvirkamiehen palvelusarvo. Tällöin henkilö palvelee tehtävässään sotilasvirkamiehen palvelusarvolla, vaikka varsinainen sotilasarvo kuitenkin säilyy muuttumattomana.

 

[taktinen taistelumajava]

Tapojeni mukaan otan esimerkin, tunnetusti piiloupseerivihamielisenä pidettävän kokemuksen elävästä elämästä:

tiettyä siviilissä hankittua tietotaitoa nöyrästi esittävä, vaatimattomalla sotilasarvolla varustettu henkilö, joka puhuu sillkkaa asiaa, MUTTA ASIAA, JOKA EI SATU OSUMAAN yksiin upseerikollegion ajatuksiin ja suunnitelmiin....niin kyllähän te, käsi sydämellä, tiedätte, mitä se tarkoittaa?

Kyllä juurikin noin! Kyllähän sitä maakuntakomppaniassakin voidaan olla veljiä keskenään ja puhua kuinka osaaminen ratkaisee. Tätä voidaa vahvistaa oluella, snapseilla yms. saunaillassa ja saavuttaa mahtava yhteisyyden tunne. Kaikki tuo voi kadota saman tien kun komppanian päällikkö vaihtuu. Ja tämä on tullut nähtyä niin monessa tornin touhussa. Olen myös seurannut yhden kaverin "via dolorosaa" reserviläisenä - kyseisellä tyypillä on miehistön sotilasarvo ja upseerin sotilasarvoa vaativa sodan ajan tehtävä. Ei ole helppo sen miehen tie. Baikal puhuu niin asiaa siitä mikä on tornin todellisuus - jääkäri/tykkimies/mattruusi upseerin tehtävässä on vaan monelle aivan liian katkera kalkki juotavaksi. Luonnottomuus ja suoranainen virhe sen täytyy olla ja entäs se Kirkkojärven marssi...

Omalta osaltani olen pyrkinyt aina siihen, että hakaset menee oikeille miehille oli kyse sitten miehistöstä tai aliupseereista.

 

[Sarek1]

Schnapps ist schnapps, dienst ist dienst. Nämä on jokaisen syytä pitää erillään.

Jos joukon yhtenäisyys perustuu saunailtojen huurteisiin hetkiin, ollaan huteralla pohjalla. Kavereita on hyvä olla jotta asiat toimivat luontaisella tavalla mutkattomasti, mutta palveluksessa jokaisella on oma tehtävä ja rooli, joka voi tilanteen ja sen asettaman tarpeen mukaan hieman vaihdella. Komppanian päällikkö on komppanian päällikkö ja sillä sipuli. Joukon kuin joukon päällikkö vaikuttaa merkittävästi siihen, millainen ilmapiiri vallitsee, olipa tämän joukon koko mikä hyvänsä.

Torni määrittää tehtävät ja joukko toteuttaa ne. Se, millä tavoin (reserviläisistä koostuva) joukko tekee sen motivoituneesti on se juju, jota koetin hieman valottaa. Saattanee vaatia vielä monta postausta. Kyse on pohjimmiltaan siitä, millaisella kikka kolmosella joukolle aikuisia ihmisiä rakennetaan hyvä yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteishenki siten että se tukee joukon toimintaa ja kehittämistä sille annetun tehtävän suunnassa.

Kaikissa hommissa tapaa erilaisia persoonallisuuksia. Joidenkin kanssa toimiminen on helpompaa, joidenkin kanssa voi olla hyvin hankala saada vuorovaikutusta toimimaan positiivisella tavalla. Kaikilla ammattialoilla on ihan sama juttu. Eikös se kunnia ollut kestävän palkka? Periksi ei kannata antaa. "Yritetään yhdessä vielä" noin laulun sanoin ilmaistuna ja "pitkän päälle Datsun".

Ja tämä siis meitä reserviläisiä koskien, tornin väki koettakoon kestää meitä.

 

[Laamanator]

Minä veikkaan, että reserviläisistä kokoonpantu joukko toimii ihan okei, kun tulee eteen yksityiskohtia, joissa pitää kuulla "ammattimiehiä".

Tapojeni mukaan otan esimerkin, tunnetusti piiloupseerivihamielisenä pidettävän kokemuksen elävästä elämästä:

tiettyä siviilissä hankittua tietotaitoa nöyrästi esittävä, vaatimattomalla sotilasarvolla varustettu henkilö, joka puhuu sillkkaa asiaa, MUTTA ASIAA, JOKA EI SATU OSUMAAN yksiin upseerikollegion ajatuksiin ja suunnitelmiin....niin kyllähän te, käsi sydämellä, tiedätte, mitä se tarkoittaa? Pitää olla melkoinen mahtikäsky tuolla siviilillä kirjekuoressa esitettävänä, jotta tuo kollegio taipuu inhoittavan siviilin esittämiin näkökulmiin ja ajatuksiin. Ja tuollainen mahtikäsky mukana taas tarkoittaa sitä, että lukematon määrä porsliinivarpaita siinä murentuu ja "yhteistyö" on taatusti tuolloin silkkaa ""yhteistyötä"".

Onko tässä esimerkissä kysymys reserviläisestä MPK/MAAKK tms. toimintaympäristössä vai PV:n siviilityöntekijästä?

 

[kimmo.j]

Osa kirjoittajista on esittänyt kaipaavansa tunnustusta tekemästään maanpuolustustyöstä.
Tätä en pidä vääränä, tai jonkinlaisena kouhotuksena, on luonnollista odottaa kiitosta tehdystä työstä.
Kuitenkaan sotilasarvo ei ole palkinto, tai valtion kiitollisuuden osoitus, tai ei ainakaan saisi olla.

Palkitsemiseen on ansiomerkkejä, ne sopivat paremmin osoittamaan kiitollisuutta henkilön ansioista.
Ehkä valtion pitäisi kiittää mielummin tällä tavoin, kuin antamalla ylennyksiä jotka eivät korreloi henkilön osaamista tehtävässä johon on sijoitettu.

 

[baikal]

Onko tässä esimerkissä kysymys reserviläisestä MPK/MAAKK tms. toimintaympäristössä vai PV:n siviilityöntekijästä?

Hehheh. Kieltämättä esitin asian pirullisella tavalla. Koetan jatkossa suitsia tätä kieltämättä tympeää tapaa purkaa arkipäivän vitutusta foorumilla.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos PVlla on erityisesti vähänkään pitempään palvellut hlö töissä jollain toimialalla, niin kyllä hänen osaamisensa on vaikea ylittää yhdenkään siviilistä tempaistun hlön tällä sektorilla. Otan esimerkiksi kuljetuksen ja ajo-opetuksen. Hämmästyneenä totesin aikanaan, miten pirun korkeatasoista opetusta pv pystyi aiheissa tarjoamaan.

On pakko myöntää oman kommenttini kehnous. Laamanator pystyi lyömään vaivattomasti jalat rakentamani telineen alta. Vilpittömästi myönnän tämän.

 

[Cold Will]

Osa kirjoittajista on esittänyt kaipaavansa tunnustusta tekemästään maanpuolustustyöstä.
Tätä en pidä vääränä, tai jonkinlaisena kouhotuksena, on luonnollista odottaa kiitosta tehdystä työstä.
Kuitenkaan sotilasarvo ei ole palkinto, tai valtion kiitollisuuden osoitus, tai ei ainakaan saisi olla.

Palkitsemiseen on ansiomerkkejä, ne sopivat paremmin osoittamaan kiitollisuutta henkilön ansioista.
Ehkä valtion pitäisi kiittää mielummin tällä tavoin, kuin antamalla ylennyksiä jotka eivät korreloi henkilön osaamista tehtävässä johon on sijoitettu.

Näin on. Kaikissa organisaatioissa pitää erottaa asema ja palkitseminen. Esimerkkinä asioiden sekoittumisesta on mm. valtiohallinto jossa on vaikka kuinka paljon tiiminvetäjiä ja esimiehiä jotka ovat saaneet paikkansa siksi koska ovat olleet töissä hallinnossa niin pitkään. Kun esimiehen paikka tulee vapaaksi niin, paikkaan nostetaan, ikään kuin palkinnoksi pitkästä urasta, joku ääliö vaikka parempi olisi esim kiittää häntä julkisesti tai antaa rannekello.

 

[Bodyguard]

Totta kai siellä PV:ssä on eri alojen kokeneita ammattilaisia, ja PV:n antama ajo-opetus esim lienee yksi maamme parhaista. Mutta millainen kokemus siellä on suurten materiaalivirtojen liikutteluun, aikatauluttamiseen, reittisuunnitteluun... ehkä sitäkin siellä on, mutta isoissa logistiikkayrityksissä siviilissä se on jokapäiväistä rutiinia, missä siihen kehittyy se silmä ihan eri tavalla... Ja tänä päivänä PV on ulkoistanut jo aika paljon tukitoimintoja, raskas korjaamotoiminta esim. Reservin ammattiosaaminenhan on yksi meidän vahvuuksistamme, Se vaan toki edellyttää, että sijoitukset ovat sitten oikein...
Toki on sitten olemassa logistiikan ja osa-alueita, joissa PV on se paras osaaja, panssariajoneuvoja kun ei muualla ole... Tosin siviilipuolella on lavettikuljetusfirmoja, jotka varmaan pienellä sparrauksella sen panssarinkin kuljettaisivat....